Hän haluaisi kovasti uskoa, mutta ei uskalla koska kaverit nauraisivat. Ateistilla ei mene hyvin.
Hyvää elämää!
Hyvää elämää!
Ateisti on pelkuri!
KKKKK
12630
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
"Hän haluaisi kovasti uskoa"
Ööh? uskoa mitä? Miksi ihmeessä ateisti haluaisi alkaa uskomaan johonkin satuolentoon? Minkä hiton takia? Miksi pitäs alkaa pettämäöän itseään ja aivompesemään itseään jollain jumala.-saduilla?
Se jumalaan uskominen on kyllä teidän herkkäsuskosten hihhulihörhöjen hommia.
uskoontulo on kuin rakastuminen. Ei voi päättää, että nytpä rakastun tuohon ihmiseen, tai että nytpä alan uskoa. Se joko tulee jos on tullakseen. Tai sitten ei.
Voi yrittää ajatella, että "pysynpä rakastuneena tuohon ihmiseen näin vuosienkin jälkeen, vaikka aikamoinen sadisti ja öykkärihän tuo näkyy olevan ja uhkailu ei taida loppua ikinä". Perheväkivallan uhrit ovat aika petoja selittämään itselleen, kuinka syy on juuri heissä itsessään eikä siinä psykopaatissa, ja itselleen valehtelun ja toisen tekemisten selittelyn kierre jatkuu, kunnes joltakulta lähtee henki. "Jumalan" kanssa ihan sama juttu.
rakastuminen ei ole samaa kuin 'rakkaus' yhtä vähän kuin uskominen on samaa kuin 'jumala'.
minusta on huomattavasti rohkeampaa uskoa, ettei kuoleman jälkeen ole mitään, kuin uskoa taivaaseen ja ikuiseen elämään. Kuolemanpelko on monen ihmisen "uskovaisuuden" takana.
lappuja silmilleni, kivet tiellä näkee niin paljon paremmin kun kulkee silmät auki. Ei kompastu.
***
Minusta on kyse enemmänkin periaatteessa, mutta olen todennäköisesti väärässä. Kyllähän toki kaverien pilkanaiheen välttäminen voi olla myös syy, mutta sellaista tapaa vain lasten ja nuorten kesken suurimmaksi osaksi.
Miten nyt pelkurin määrittelee:onko pelkuri se joka tahtoo hukkua keksittyihin mielihyväharhoihin vai se joka tahtoo etsiä oikeita totuuksia. Mielestäni uskovainen on pelkuri kun ei kykene elämään todellisuudessa.
pelkäävät kuollakseen, että lahko erottaa heidät keskuudestaan. Kun on lapsesta saakka manipuloitu uskoon, niin lahkosta on mahdotonta erota menettämättä mielenterveyttään.
Ateismista uskoon siirtyminen sensijaan ei aiheuta painostusta muiden ateistien taholta. Ateistihan eivät ole järjestäytyneet (yleensä) eivätkä elä suljetuissa yhteisöissä.
Ateisti on vapaa sekä uskonnosta että jumalanpelosta.
Haluaisin toki uskoa, mutta mihin ja miksi?
Epätoivo kasvaa kuoleman lähestyttyä, toki, mutta järkeni ei anna myöden...
Kuolema tulee, uskoi tai ei...jumala on olemassa tai olematta, uskoi tai ei..
Niin just. Silkasta kaverien pelosta tänne nettiin näitä ajatuksiani yksikseni kirjoittelen...
Entä jos hihhulille keskellä hihhuliseurakunnan hihhulointia tulee epäilyksen hetki...
Uskaltaako hän kertoa epäilyksestään vaan hukuttaako sen entistä suurempaan Halleluja-huutoon?
Entä jos joku uskovaisista kavereistanne tulkitsee yhteistä uskoanne tavalla joka on sinulle vieras? Nielaisetko senkin? Uskotko jokaisen papin jokaisen saarnan? Entä jos he puhuvat ristiin?
isä on isompi ku sun.