Rakastetulla marsalkallamme oli adjutantti nimeltä Bäckman, joka vuosituhannen vaihteessa eli hyvävointisena (varmaan 92 v.). Antoi Iltasanomille haastattelun. Paljasti joitakin "salaisuuksia" jotka ovat olleet tiedossa jo 60-luvulta.
Radiojohtaja O.Paavolainen, M. Kurjensaari ja liikemies T. Niiranen istuivat Risuhokissa (Kuusitie. Hki, 1967) syömässä ja juopottelemassa toimittaja Kivisen vieraana. Pöydässä vieraili kutsuttuna päämajan entinen pikakirjoittaja, eläkeläisiä kenraaleja, yksi Mikkelin päämajan autokuski ja joitakin nuoria upseereita (1941-44) Mikkelistä. Kivinen oli merkinnyt kertomuksia ja tapahtumia, joita ei sitten koskaan julkaistu. Laskun, melkoisen suuren, Hokkiin maksoi luultavasti SDP tai jokin suurlähetystö. Ellei sitten HOK sitä "kuitannut". Materiaali oli tarkoitettu luultavasti eduskuntavaaleja varten 1968.
Sain lukea 1980 tuon parin päivän istuntojen yhteenvedon. Se oli läpilyöntipaperille kirjoitettu luettelo juoruja, tapahtumia, erikoisia Mikkelissä vierailleita ihmisiä.
Mieliinpainuvin oli päämajan tappioilmapiirin olemassaolo vuoden 1943 kesästä. Taru Stenwallin (Mikkelin tarjoilija) muistelmien päälle pitää mainita, että privaattipöydässä oli aina tuoretta venäläistä kaviaaria, venäläistä votkaa ja uusimmat venäläiset lehdet. Etulinjan monttumies olisi hallussapidosta ammuttu noista.
Armeijaa todellisuudessa johti tuolloin Airo ja muutamat everstit. Mannerheimin aika meni hevoseen, ratsastamiseen, seurusteluun Ruotsiin Wallenbergien ja Kollontain kanssa ja terveytensä hoitamiseen. Loppuvuodesta 1943 ylipäällikkö ei lukenut tiedusteluraportteja säännöllisesti.Kuittauksia tehtiin myöhemmin ja kirjoitettiin päiväkirjatapahtumiin. Sitä vastoin paljon kului aikaa armeijakuntien kenraalien vierailukäynneissä ja kateellisten, ylennystä janoavien everstien kanssa jutustelussa.
Siitä kirjoituksesta en saanut kopiota ja näyttäjäkin kertoi repivänsä sen (noin 15 liuskaa) roskiin. Nyt 26 vuotta myöhemmin se olisi tarpeellinen lisä järkeville tutkijoille Mikkelin ajan tapahtumiin ja Suomen kohtalokysymyksiin.
Radiojohtaja O.Paavolainen, M. Kurjensaari ja liikemies T. Niiranen istuivat Risuhokissa (Kuusitie. Hki, 1967) syömässä ja juopottelemassa toimittaja Kivisen vieraana. Pöydässä vieraili kutsuttuna päämajan entinen pikakirjoittaja, eläkeläisiä kenraaleja, yksi Mikkelin päämajan autokuski ja joitakin nuoria upseereita (1941-44) Mikkelistä. Kivinen oli merkinnyt kertomuksia ja tapahtumia, joita ei sitten koskaan julkaistu. Laskun, melkoisen suuren, Hokkiin maksoi luultavasti SDP tai jokin suurlähetystö. Ellei sitten HOK sitä "kuitannut". Materiaali oli tarkoitettu luultavasti eduskuntavaaleja varten 1968.
Sain lukea 1980 tuon parin päivän istuntojen yhteenvedon. Se oli läpilyöntipaperille kirjoitettu luettelo juoruja, tapahtumia, erikoisia Mikkelissä vierailleita ihmisiä.
Mieliinpainuvin oli päämajan tappioilmapiirin olemassaolo vuoden 1943 kesästä. Taru Stenwallin (Mikkelin tarjoilija) muistelmien päälle pitää mainita, että privaattipöydässä oli aina tuoretta venäläistä kaviaaria, venäläistä votkaa ja uusimmat venäläiset lehdet. Etulinjan monttumies olisi hallussapidosta ammuttu noista.
Armeijaa todellisuudessa johti tuolloin Airo ja muutamat everstit. Mannerheimin aika meni hevoseen, ratsastamiseen, seurusteluun Ruotsiin Wallenbergien ja Kollontain kanssa ja terveytensä hoitamiseen. Loppuvuodesta 1943 ylipäällikkö ei lukenut tiedusteluraportteja säännöllisesti.Kuittauksia tehtiin myöhemmin ja kirjoitettiin päiväkirjatapahtumiin. Sitä vastoin paljon kului aikaa armeijakuntien kenraalien vierailukäynneissä ja kateellisten, ylennystä janoavien everstien kanssa jutustelussa.
Siitä kirjoituksesta en saanut kopiota ja näyttäjäkin kertoi repivänsä sen (noin 15 liuskaa) roskiin. Nyt 26 vuotta myöhemmin se olisi tarpeellinen lisä järkeville tutkijoille Mikkelin ajan tapahtumiin ja Suomen kohtalokysymyksiin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuvitelma että sotaa johtaisi yksi mies on harha, sellaista neroa ei olekkaan ...
Sotaa johdetaan teeminä, yksi tekee yhden skenaarion toinen toisen skenaarion ja joku miettii töikseen missä ollaan vuoden päästä ...
Airo on ollut varmaan yksi avain henkilöistä koko sodan ajan, en usko että Mannerheim on itse sotatapahtumiin paljonkaan syventynyt, miksi olisi sitä varten on pätevät alaiset.
Jos johtajan pitää perehtyä yksittäisiin tapahtumiin, niin silloin on organisaatio todella heikolla pohjalla ...
Kerrankin voin olla Vaka Vanhan kanssa täysin samaa mieltä!
>>Kuvitelma että sotaa johtaisi yksi mies on harha, sellaista neroa ei olekkaan ...
Olavi Paavolainen on kuollut vuonna 1964.
Olet oikeassa. Tuota en hölmöyksissäni ole ajatellutkaan neljännesvuosisataan. Joko paperien vuosiluku oli väärin, muistan väärin, tai ne olivat niin rututussa, kuin ohut läpilyönti yleensä. Olin lukuhetkellä 26 vuotias, juuri Helsinkiin muuttanut keltanokka. Näyttäjä oli pohjois-karjalainen, entinen skdl:n kansanedustaja-liikemies, joka väitti istuneensa pöydässä molempina päivinä. Kivinen lienee Demarin journalisti. Vuosi olisi voinut olla 57 tai joku muu jatkuvasti hajotettujen eduskuntien vaalia edeltävä. Häpeän näin yksinkertaista mokaani.
nyt meni pojalta pohjat
Paavolainen veteli sitä hevosnaama-Herttaa viimeiset vuodet. Kuusista.
Harrastikohan ne SM:a?
Hertta varmaan piti Nagania Olavin otsalla, ettei tule enneaikojaan tai lerpahda liian
myöhään!
Erikoinen pari.
Puhuttiinko siellä mitään UFO:ista? Itse luen Paljon FBI:n X-arkistoja mutta en saa myöskään kopioida niitä.