Istuin kadun varrella olevalla penkillä odottaen autokyytiä.
Siihen saapui ns. kadun ihminen, "resupekka", alkoholisti. Minä olin pukeutunut parhaimpiini, hänellä päällään luultavasti ainoansa. Kontrasti oli kohtalainen, vaikka itse sanonkin.
Mies kysyi anteeksipyydellen voiko hän istuutua samalle penkille. Vastasin myöntävästi. Hän aloitti keskustelun, johon osallistuin lähinnä vain kuuntelemalla.
Odotus kesti ja niinpä minulla oli aikaa kuunnella miehen rankkaa stooria.
Kaikki oli ollut eräässä vaiheessa todella hyvin; oli hyvä vaimo ja perhe, työ ja koti. Sitten kuvaan tuli alkoholi ja uusi kaveripiiri. Mies tunnusti suoraan, että alamäki oli hänen omaa syytään. Vaimo lähti, perhe hajosi ja kaikki elämän tukipilarit murskautuivat. Omien sanojensa mukaan hänellä ei ollut enää kykyä eikä haluakaan elää normaalia elämää.
Yksityioskohtaisemmin en asiasta kerro. Voitte kuvitella. Joku varmaan hymähtää todeten: 'Se tavallinen tarina'.
Mikä teki tuosta miehestä "enkelin", jollaisena hänet näin? Hänen sisäinen olemuksensa, nöyryytensä ja hellyytensä. Hänessä oli jotain, mitä meissä monissa ei ole. Hän ei syyttänyt ketään eikä puolustautunut. Hänessä oli samaa kuin rintoihinsa lyövässä publikaanissa.
Pitkähkön rupeaman jälkeen pääsin lähtemään.
Tuskin ihan lähiaikoina unohdan miehen katsetta, kun hän pyyteli anteeksi seuraani tunkeutumistaan. Lopuksi hän toivotti minulle onnea ja menestystä elämässä. Niin minäkin hänelle. Enempään en pystynyt enkä tuntenut tarvetta.
Ei "enkeleille" tarvitse puhua. He puhuvat meille.
Milloin sinä viimeksi kohtasit "enkelin"? Oletko tavannut heitä täällä palstalla?
Siihen saapui ns. kadun ihminen, "resupekka", alkoholisti. Minä olin pukeutunut parhaimpiini, hänellä päällään luultavasti ainoansa. Kontrasti oli kohtalainen, vaikka itse sanonkin.
Mies kysyi anteeksipyydellen voiko hän istuutua samalle penkille. Vastasin myöntävästi. Hän aloitti keskustelun, johon osallistuin lähinnä vain kuuntelemalla.
Odotus kesti ja niinpä minulla oli aikaa kuunnella miehen rankkaa stooria.
Kaikki oli ollut eräässä vaiheessa todella hyvin; oli hyvä vaimo ja perhe, työ ja koti. Sitten kuvaan tuli alkoholi ja uusi kaveripiiri. Mies tunnusti suoraan, että alamäki oli hänen omaa syytään. Vaimo lähti, perhe hajosi ja kaikki elämän tukipilarit murskautuivat. Omien sanojensa mukaan hänellä ei ollut enää kykyä eikä haluakaan elää normaalia elämää.
Yksityioskohtaisemmin en asiasta kerro. Voitte kuvitella. Joku varmaan hymähtää todeten: 'Se tavallinen tarina'.
Mikä teki tuosta miehestä "enkelin", jollaisena hänet näin? Hänen sisäinen olemuksensa, nöyryytensä ja hellyytensä. Hänessä oli jotain, mitä meissä monissa ei ole. Hän ei syyttänyt ketään eikä puolustautunut. Hänessä oli samaa kuin rintoihinsa lyövässä publikaanissa.
Pitkähkön rupeaman jälkeen pääsin lähtemään.
Tuskin ihan lähiaikoina unohdan miehen katsetta, kun hän pyyteli anteeksi seuraani tunkeutumistaan. Lopuksi hän toivotti minulle onnea ja menestystä elämässä. Niin minäkin hänelle. Enempään en pystynyt enkä tuntenut tarvetta.
Ei "enkeleille" tarvitse puhua. He puhuvat meille.
Milloin sinä viimeksi kohtasit "enkelin"? Oletko tavannut heitä täällä palstalla?
Vastaukset 4
Vanhimmat
-usein alkoholiin sotuneet ihmiset ovat sisäisesti liian hyviä ja lempeitä tälle maailmalle ja siksi he sortuvatkin aineiden ja muiden kiroihin,,
-tämä maailma on monelle liian raaka paikka elää sen kaiken kovuuden ja raakuuden keskellä..
-mutta Jeesuken nimessä on ihmeellinen voima ja Hän voi vapauttaa entisen narkkarin,alkoholisitin ja vaikka minkälaisen venkulan ongelmistaan, uuteen elämään !
muutaman enkelin tällä palstalla. Uskon heidän olevan todellisia enkeleitä, jotka Jeesus on lähettänyt edellään tänne kertomaan Jeesuksen pikaisesta tulemisesta.
Mistä heidät erottaa enkeleiksi? Siitä, että heidän tuoma sanoma on kirkasta ja raamatun mukaista ja he eivät syytä eivätkä soimaa ketään, vaikka synninkin synniksi sanovat. Heitä vilahtelee tälläkin palstalla toisinaa.
Epäilen, että kertomuksesi on keksitty. Samaa käsialaa, kuin Pentecostalina esitetty 'Tarinani'. Hyvä kuitenkin. Olen minäkin kerran tavannut enkelin. Pseudoenkelin tosin vain, mutta kuitenkin. Tytön, joka oli Jumalan lähettämä, oikeaan aikaan oikeassa paikassa.
on todettukin niinkuin aikaisemmin kerrottiin että alkoholisteista suurin osa on kilttejä, empaattisia ja sekin on kyllä totta jos sen nyt tässä uskallan sanoa,myös keskimääräistä viisaampia ihmisiä. Nämä on vain tilastoja mutta mitä minä elämässäni olen nähnyt niin minä uskon siihen. Mutta se sairaus ei kysele kenenkään viisautta. Tämä nyt ei tarkoita mitään neroja mutta näin on tutkimusten tulokset.
Nyt en muista kuka tutkimukset on tehnyt kun siitä on jo 15 vuotta aikaa. Mutta kyllä jostakin sitä tietoa varmasti on saatavillakin jos vain osaa etsiä. Mutta se kiltteys,tunnollisuus,myötäeläminen niin sitä ei tarvitse edes tutkimuksilla todistaa.