mikä ero näillä kahdella on? luulin yhdessä vaiheessa olevani dualistinen panteisti mutta kun aloin miettimään tarkemmin, en oikeen tiedä mitä tämä edes tarkoittaa.. ja kuinka voimakkaasti panteismi on kytköksissä ateismiin?
eli dualistinen panteisti on mielestäni tämmöinen: maailmassa on materiana aine ja henki, ei ole erityistä tarkoitusta, Jumalana on Universumi eli Maailma.
minun ajatteluni: elän voimakkaasti tätä hetkeä, kunnioitan luontoa ja pidän itseäni muiden eläinten kanssa "samalla tasolla". mieleni on hyvin herkkä, ja jännitys/kauhuelokuvien jälkeen (katson hyvin harvoin) mieleni täyttää kaiken maailman zombiet.. yliluonnollisia elokuvia en pysty katsomaan oikein ollenkaan kun ne.. siis ei sovi mulle! en usko Jumalaan. on olemassa myös elämää tämän materian ulkoppuolella mutta se on voimakkaasti kytkettynä ihmisten mielikuvitukseen (mitä ei usko, ei näe)
eli dualistinen panteisti on mielestäni tämmöinen: maailmassa on materiana aine ja henki, ei ole erityistä tarkoitusta, Jumalana on Universumi eli Maailma.
minun ajatteluni: elän voimakkaasti tätä hetkeä, kunnioitan luontoa ja pidän itseäni muiden eläinten kanssa "samalla tasolla". mieleni on hyvin herkkä, ja jännitys/kauhuelokuvien jälkeen (katson hyvin harvoin) mieleni täyttää kaiken maailman zombiet.. yliluonnollisia elokuvia en pysty katsomaan oikein ollenkaan kun ne.. siis ei sovi mulle! en usko Jumalaan. on olemassa myös elämää tämän materian ulkoppuolella mutta se on voimakkaasti kytkettynä ihmisten mielikuvitukseen (mitä ei usko, ei näe)
Vastaukset 4
Vanhimmat
ero on siinä että ateismi näkee maailman pienten hiukkausten törmäilynä, kun taas teismi näkee ettei fundamentaalilla tasolla ole massallisia hiukkasia vaan kvantteja.
En tiedä miten "viralliset" nimitykset menevät, mutta muistelisin että 60-luvun Combi-tietosanakirjan mukaan panteisti katsoo että jumala on läsnä kaikessa olevassa.
Kun en muusta tiedä, niin puhun itsestäni:
Itse näkisin "oman" panteismini "spirituaalisena panteismina", elikä katson että koko olemassaolo näkyvine ja näkymättömine osineen on Yhden ja saman käsittämättömän Jonkun kokonaisuus. Voi ajatella että henki tai energia on Jonkun henki ja materiaalinen puoli on sitten tämän Jonkun keho - minulle sillä ei enää ole niin kauheasti merkitystä eli olen menossa koko ajan dualismista poispäin. Jokatapauksessa EN katso että olennot ja objektit ovat "jumalia", vaan jotain osia siitä mitä voi paremman puutteessa nimittää "Jumalaksi" - mutta ihmismäisestä olennosta tämä Yksi on niin kaukana kuin esim. galaksi on kärpäsenkakasta. Se kakka on siellä galaksissa, mutta galaksi ei siitä pahemmin piittaa...
Tavallaan olen ateisti, kun en usko mihinkään/kehenkään persoonajumalaan. Sikäli tietysti ymmärrän että joskus panteismia pidetään ateismina. Minua eivät todellakaan kiinnosta yli-imelät setäjumalat, enkä pysty uskomaan että moisilla tonttu-ukoilla olisi jatkuva tarve sekaantua kaikkeen mahdolliseen. Ihmisen psyyke haluaa nähdä ihmismäisiä juttuja jopa luonnossa (esim. puun kaarnassa voidaan nähdä halutessaan silmät, suu yms.) niin mikseipä sitten abstraktissa "taivaassakin".
Ateismihan sinällään ei kai sano että kuoleman jälkeen ei ole enää mitään vipatusta, täytyy olla materialisti että arvelee tietoisuuden tyssähtävän kehon kuolemaan. Itse en ole materialisti.
Olemassaolon tarkoituksena pidän olemassaolemista, ja hyvin todennäköisenä pidän että olemisen ohella tarkoituksemme on rikastaa omaa tietoisuuttamme ja sitä kautta rikastaa Yhtä.
Tai sitten ei. :P
Myöhemmin tulleen tekstin innoittamana pakko todeta että minä en olisi lainkaan varma siitä että jos kaikki olemassaoleva voidaan niputtaa tämmöiseksi epämääräiseksi "Yhdeksi" että se olisi sitten mukamas itsestäänselvästi "hyvä". Nimenomaan katson että olemassaolon mysteeri menee täysin jonkun hyvän ja pahan ja kaikkien muiden ihmisen keksimien polariteettien tuollepuolen.
Jos ajatellaan että jumala on nimenomaan energia meissä kaikissa, henki tai sielu meissä kaikissa, niin sillä voi olla monta muutakin tehtävää kuin olla jollainlailla "hyvä". Jos nyt jotain onnistumismissiota pitää suorittaa niin enempi minulle tulee mieleen "oikeaan osuminen", eli että kutakin asiaa tehdään vain niin monta kertaa että löytyy se suoraan ytimeen osuva teko, tunne, kokemus.
Ei ole siis mitään syytä riemusta hihkua jos elämässä sattuu jotain veemäistä. Jos koko ajan funtsailee että "kaikki on jumalallista", niin sittenhän sitä on masokisti. Voihan niinkin tehdä ja ehkä olen itsekin yrittänyt tehdä, mutta se on aika naivi ja mahdoton yhtälö. Vastauksen ei tarvitse olla joko-tai: ollaan dualisteja ja kerjätään jumalalta hyvää ja pelätään pahaa saatanaa tai että kaikki olemassaoleva on hyvää koska kaikki on "jumalaa". Vastaus voi myös olla että kaikki ON olemassa ja piste. Ei se kaikki ole olemassa meitä varten, sitä en tiedä olemmeko me olemassa kaikkea varten... xD Ehkä olemme olemassa vain ihmismäisiä kokemuksia kokeaksemme ja sitten seuraa jotain muuta.
ilmestyi joitakin päiviä sitten tosessa osastossa. Se kuuluu näin.
Panteistiystäviämme ovat mm. James "Gaia" Lovelock, Stephen Hawking, Carl Sagan, Gorba, Albert Einstein, Henry David Thoreau sekä Istuva Härkä ja muut alkuperäispäälliköt, sekä näiden top dogien lisäksi suunnaton määrä kunnioitettuja kanssa-underdogejamme.
Katolinen kirkko on monet kerrat kironnut kirotun panteismin ja sitä sivuavat kirotut kosmovisiot. Järjestäytyneiden kirkkojen täytyy nääs puolustaa dogmaattisia konstruktioitaan ja käpertyä omaan itseensä ja omiin hierarkioihinsa. Protestanttijengeistä en tiedä.
Mun mielestäni panteismi on sosiaalisessa mielessä tosin vähän kuin vanha antropologinen "eksotismi" ja saattaa sitten yleistettynä "ääripanteismina" johtaa kaiken ottamista ihanana jumalallisena vaahtokylpynä kuten esimerkiksi alkuperäisihmisten riisto, kolmannen maailman köyhyys ja sen sairaudet, ja Dubby Bushin pommit taivaalta.
Mutta jos tällainen asia ratkeaa radikaalissa antropologiassa sosioeettisellä interkulturalismilla, kenties panteismin kyseinen ongelma sitten ratkeaa sekin jonkinlaisella kosmoeettisellä interpanteismilla. Toisin sanoen panteismi rajaa itse oman panteisminsa, ja ulkopuolelle jätetään jonkinlaista parapanteismia tai panteismin ei-haluttuja sivutuotteita, jotain sosiokosmista kuonaa.
*** Eiks ollu muuten hyvin sanottu. ***