Kastetta kuolleiden puolesta ei kukaan mormonikirkon profeetta tai jäsen ole pystynyt vielä ymmärrettävästi selittämään eli miksi kuolleita kastetaan.Raamatussakaan ei ole mitään kohtaa missä Raamattu tai apostoli Paavali olisi hyväksynyt kasteen kuolleiden puolesta vaikka Paavali mainitsikin sitä joidenkin tehneen tuolloin (1 Korinttolaisille 15 luku 29 jae).
Kaste kuolleiden puolesta perustuu vain ja ainoastaan Joseph Smithin saamiin ilmoituksiin niinkin myöhään kuin 1842 jKr jolloin Joseph Smithin mukaan kaste kuolleiden puolesta olisi yhdistävä side kuolleiden isien ja elävien lasten välillä. Joseph Smithän sai vuonna 1829 jKr kahdelta "nefiläiseltä" (ei siis Jumalalta tai Jeesukselta) ilmoituksen että enkeli Moroni, joka ilmestyi hänelle usean vuoden ajan ja opetti häntä,oli Mormonin poika Moroni vaikka enkeli Moroni oli todellisuudessa Nefin kansaa noin 70 eKr hallinnut Moroni.Toisen eksyttävään suuntaan antavan ilmoituksen Joseph Smith sai vuonna 1843 jKr jolloin hän sai ilmoituksen että Pyhällä Hengellä (persoona) ei ole lihaa ja luuta olevaa ruumista joka ehkä tuolloin pitikin paikkansa mutta mormonikirkko pyrkii tänä päivänä opettamaan että Pyhällä Hengellä joka on persoona EI VOI OLLA lihaa ja luuta olevaa ruumista sekoittaen tuolloin kahden eri Pyhän Hengen (Pyhän Hengen joka on persoona ja Jumalan Voiman Pyhän Hengen)toiminnan ja vaikutukset keskenään niin että tuon ilmoituksen mukaan Pyhä Henki joka on persoona ja Jumalan Voima Pyhä Henki olisivat yksi ja sama asia ja että Pyhä Henki joka on persoona voi jakaantua ja mennä sisälle ihmiseen mikä on mahdotonta. Onko siis tuo Joseph Smithin saama ilmoitus kasteesta kuolleiden puolesta oikea ja Jumalalta saatu ja tarvitsevatko kuolleet kastetta?
Kaste kuolleiden puolesta perustuu vain ja ainoastaan Joseph Smithin saamiin ilmoituksiin niinkin myöhään kuin 1842 jKr jolloin Joseph Smithin mukaan kaste kuolleiden puolesta olisi yhdistävä side kuolleiden isien ja elävien lasten välillä. Joseph Smithän sai vuonna 1829 jKr kahdelta "nefiläiseltä" (ei siis Jumalalta tai Jeesukselta) ilmoituksen että enkeli Moroni, joka ilmestyi hänelle usean vuoden ajan ja opetti häntä,oli Mormonin poika Moroni vaikka enkeli Moroni oli todellisuudessa Nefin kansaa noin 70 eKr hallinnut Moroni.Toisen eksyttävään suuntaan antavan ilmoituksen Joseph Smith sai vuonna 1843 jKr jolloin hän sai ilmoituksen että Pyhällä Hengellä (persoona) ei ole lihaa ja luuta olevaa ruumista joka ehkä tuolloin pitikin paikkansa mutta mormonikirkko pyrkii tänä päivänä opettamaan että Pyhällä Hengellä joka on persoona EI VOI OLLA lihaa ja luuta olevaa ruumista sekoittaen tuolloin kahden eri Pyhän Hengen (Pyhän Hengen joka on persoona ja Jumalan Voiman Pyhän Hengen)toiminnan ja vaikutukset keskenään niin että tuon ilmoituksen mukaan Pyhä Henki joka on persoona ja Jumalan Voima Pyhä Henki olisivat yksi ja sama asia ja että Pyhä Henki joka on persoona voi jakaantua ja mennä sisälle ihmiseen mikä on mahdotonta. Onko siis tuo Joseph Smithin saama ilmoitus kasteesta kuolleiden puolesta oikea ja Jumalalta saatu ja tarvitsevatko kuolleet kastetta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
pitäähän ne ruumiit pestä ennen hautaamista
Koko mormonismi perustuu suurelta osin samaan formaattiin kuin usko joulupukkiin ja korvatunturiin. Mormonismi on monelta osin lapsenmielistä toiveajattelu-uskoa, jossa uskovalle luvataan kuoleman jälkeisiä paikkoja korvatunturilla, jossa kaikki on hyvin ja joulupukki tarjoaa kaiken. Moni on myös päässyt alkoholiriippuvuudesta tai esim. masennuksestaan eroon mormonismin tai jonkun muun tämän kaltaisen uskonnon avulla. Siksi on kai ihan hyvä, että näitäkin uskonnolisia lahkoja on olemassa.
kuten kristinuskon modernin tutkimuksen käyttämä lähdeaineisto on huomattavasti laajempaa kuin esimerkiksi 1600 luvulla. Tämä johtuu osin jo kysymyksenasettelujen laajentumisesta. Kiinnostus alempien sosiaaliryhmien, naisten, lasten, yhteiskuntaryhmien jne. historiaan on tehnyt esimerkiksi piirtokirjoituksista tärkeää lähdeaineistoa.
Vaikkapa hautakiviin laaditut hautapiirtokirjoitukset voivat kertoa paitsi ikärakenteesta, myös esimerkiksi perhesuhteista ja tunne-elämästä. Arkeologiset kaivaukset tuovat jatkuvasti esiin uutta piirtokirjoitusaineistoa. Runsaasti tietoa saamme myös meidän aikoihimme säilyneistä papyruksista, rahoista ja lakiteksteistä.
Äärimmäisen suuri merkitys Raamatun tutkimuksessa on myös ei-tekstuaalisilla arkeologisilla löydöillä. Monista asioista ihmisten ja eläinten jäännökset, keramiikka ja muut arkisten kulutustavaroiden jäänteet jne. antavat tietoa paljon enemmän kuin kirjalliset lähteet.
Syntyvään kuvaan Raamatusta on silti syytä suhtautua terveellä kriittisyydellä. Arkeologinen tutkimus kykenee omalta osaltaan tasapainottamaan tilannetta ja tuomaan vertailukohtia kirjallisiin lähteisiin sisältyville tendensseille.
Mielekkään kokonaiskuvan rakentaminen edellyttää sekä kirjallisten että arkeologisten lähteiden tasapuolista ja lähdekriittistä käyttöä. Tärkeintä kuitenkin – kuten kaikessa historiantutkimuksessa – on se, minkälaisia kysymyksiä säilyneelle, vaikkakin fragmentaariselle, lähdeaineistolle asetetaan.
Viime vuosikymmeninä on tehty merkittäviä arkeologisia löytöjä, Raamatun kirjoituksista ei juuri ole ollut tarpeellista tehdä merkittäviä muutoksia.
Mormonin kirjan kirjoituksille ei ole löydetty ainuttakaan kriittisen tieteellisen tutkimuksen kestäviä löytöjä, - ellei sellaiseksi lasketa King Jamesin Raamatun käännöstä 1600 luvulta joka ei myöhempien tutkimusten perusteella ole kovin ansiokas.
Mahtak sitä sannokka kehrat?
Turust
Kaikessa kommunikaatiossa on aina hermeneuttinen vaikeutensa ja täytyy sanoa että tämä kysymys ja siihen liitetyt kommentit on ehkä epäselvin hämärien ajatusten vyyhti aikoihin.
Selkeämpää pliis