Olen päässyt omissa pohdinnoissani vaiheeseen, että uskon sielun jatkavan elämää ruumiin kuolemisen jälkeen ja että ihmisen todellinen minuus on henkinen sielu. En tällä hetkellä usko jälleensyntymiseen. Jos jälleensyntyminen on totta, niin mistä sielut ovat alunperin syntyneet? Ikuisuuden käsite on todella vaikea ymmärtää. Kehittymisen idea on sitä vastoin helpompi käsittää, mutta voin aina kysyä, että minkä takia ja mitä varten? Ihmisen ajattelussa kehityksellä täytyy olla jokin päätepiste... Mitä osaatte sanoa sielun syntymästä? Pidättekö jälleensyntymistä todellisena? Mihin tämä kaikki päättyy?
Sielun syntymä?
Outo tyyppi
272166
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Jälleensyntymä on taas yksi Saatanan ja kerettiläisten keksimä konsti saada ihmiset luopumaan oikeasta uskostaan ja alkaa uskomaan omia, kieroutuneita uskontojaan.
Jälleensyntymä on TÄYTTÄ HEVON PASKAA!!!
Kuoleman jälkeen ihmisen sielu palaa sinne mistä tulikin, eli taivaaseen iskän luo. Ei Jumala piittaa paskan vertaa siitä mitä me ihmiset teemme tässä rajallisessa, mitättömässä ja väliaikaisessa ajassa.
Jumala ottaa ihmisten sielut takaisin kotiin, koska sieltä ne ovat lähtöisin. Ei Jumala ole se vanhan testamentin joukkomurhaaja ja despootti, vaan rakkauden ja elämän herra. Amen.
Mitenkäs on näiden sielujen määrän kanssa? Paljonko niitä on? Siis yhteensä. Ja miksi ne perhanat eivät voi pysyä siellä taivaassa, vaan pitää täällä maanpäällä käväistä täysin tyhjänpäiväinen mutka? Leikkisä kaveri tuo jumala :)
ja kasvamassa Taivasta varten.
Tällä hetkellä maan päällä on 7% kaikista maailmanhistorian aikana eläneistä ihmisistä.
hirvitttävä ajatus. ja mitä me olemme oppineet?
"Mihin tämä kaikki päättyy?"
No "alan kirjallisuus" on sitä mieltä, että "lopputulos" tulee olemaan tietynlainen "jumalykseys", eli me kaikki yhdistymme sieluina.
sielu ja uudestisyntyminen on ihmisten keksimä ilman mitään todellisuuspohjaa.Ihminen on osa evoluution kiertokulku,Ihmisten on vaikea tunnustaa että kuolema on lopullinen, täälä eletään aikansa, ja jotkun jatkaa sukuaan/ siirtää geeniperimäänsä tuleville. Mikä se on kun ei voida myöntää ettei ihminen ole mitään erityistä, se on vain eliö eliöiden joukossa. joskin tällä hetkellä ravintoketjun huipulla. Se on saavutettu kun homo sabiens lajille evoluutio on kehittänyt asioiden ennaltahamottamiskyvyn sitä voidaan sanoa myös mielikuvitukseksi.Kannattaa myöntää että kun kuollaan niin se on lopullinen sen yksilön osalta, totuuden kanssa on helpompi elää kuin utopioiden varassa..
>>sielu ja uudestisyntyminen on ihmisten keksimä ilman mitään todellisuuspohjaa.>Ihmisten on vaikea tunnustaa että kuolema on lopullinen,>Mikä se on kun ei voida myöntää ettei ihminen ole mitään erityistä, se on vain eliö eliöiden joukossa. joskin tällä hetkellä ravintoketjun huipulla.>Kannattaa myöntää että kun kuollaan niin se on lopullinen sen yksilön osalta, totuuden kanssa on helpompi elää kuin utopioiden varassa..
kysyä sanoit kun ruumiini oli kuollut voitko täsmentää. Minä sanoin että ennalta hamottamisen kyky on saattanut ihmisen ravintoketjun huipulle.Se antaa minulle tietoisuuden että jos teen "pahaa" niin se on väärin, voin siis tiedostaa miltä "pahantekoni" kohteesta tuntuu. Noin 65 miljoonaa vuotta sitten voidaan sanoa että petoliskot oli ravintoketjun huipulla, tarvittiin vain yksi meteoriitti, niin nyt niiden luurankoja kaivetaan maanalta.Noin 25% lajeista jäi henkiin, ja evoluutio kehitti homo sabiens lajin, joka on nyt ravintoketjun huipulla.Ei tarvita kuin yksi luonnonmullistus niin me voidaan hävitä maanpäältä , jos jää eliöitä henkiin niin millainen laji sitten nousee ravintoketjun huipulle,se jää nähtäväksi, mutta me ei olla sitä näkemässä. Se vain on näin yksinkertaista..
Olin muutaman minuutin ajan kliinisesti kuollut, eli sekä EKG että EEG näyttivät suoraa viivaa monitorissa.
Kun katonrajasta näin miten hoitohenkilökunta tappeli ruumiini kanssa yrittäen elvyttää sitä, tajusin: "Oh shit, olen kuollut." Seuraava tuumani oli: "OH SHIT - jos kerran olen kuollut ja silti pystyn ajattelemaan, havainnoimaan ja tiedostamaan, se merkitsee että ne jutut Jumalasta ja Taivaasta ovatkin totta!" Seuraavassa hetkessä minua vietiin.
Oliko valotunneli juonessa mukana,aivorungon tuntemattomin ja tutkimattomin osa,joka teki taas tepposia?Kaasukupla joka on aivoissamme,käy lähellä käpylisäkettä josta tulee rakkauden valoa,tuntuu tutulta.Mittarit eivat mittaa tätä aluetta,siksi viivaa monitorissa.Ihan mahdollista.Timanttipolku:googleta.
Jos aidot kuolemankokemukset ovat mielikuvitusta, niin silloin täytyy tämän materiaalisen maailmankin olla pelkkää mielikuvituksen tuotetta. Vääjäämätön looginen seuraus.
PS: Eräiden joogien mukaan näin onkin. Elämme heidän mukaansa mielikuvitellussa maailmassa, josta tulee valaistua todellisuuteen.
homo saPiens
lyövät kirveensä kiveen.
Buddhalaisten mukaan tämä maailma on todellinen ja tuonpuoleinen harhaa; hindujen mukaan tämä maailma on harhaa ja tuonpuoleinen todellinen.
Omakohtaisen kokemukseni mukaan tämä maailma on todellinen, mutta tuonpuoleinen "über-todellinen".
Miten sen nyt ottaa, hindujen näkemys vaikuttaa olevan lähempänä kokemustani kuin buddhalaisten. Kokemukseni mukaan tämä maailma on kyllä todellinen, mutta vaikuttaa epätodelliselta verrattuna korkeampiin sfääreihin. Todellisuuden tuntu näyttää kasvavan mitä korkeammalle (tai sisemmälle) kurkottaa.
Kuolemanrajakokemukset näyttävät olevan monille todellisempia kuin tämä maailmamme. Siksi _jos_ ne ovat mielikuvitusta, niin meidänkin maailmamme on vielä suuremmassa määrin, koska me elämme vähemmän todellisessa maailmassa.
Kannattaa huomata, että me voimme tuoda taivaan valtakuntaa itseemme jo maan päällä ollessamme. Me voimme kytkeytyä osittain korkeampiin energioihin jo täällä meditaation kautta. Näin ei meidän tarvitse niin kärsiä todellisuuskadosta. Tätä todellisuuskatoa eivät tajua ne, jotka eivät ole saaneet kosketusta tietoisesti korkeampiin tajunnantiloihin.
Uskomatonta, miten samalla tavalla itse ajattelen! Juuri noinhan se on.
Todellisuuden tuntu näyttää todellakin kasvavan mitä korkeammalle (tai sisemmälle) kurkottaa.
Puhut kyllä aitoa asiaa. Maapallolla vallitsee tosiaan sellainen "kuin viimeistä päivää" -meininki elämisessä.
Jos ihmiset vain tajuaisivat, että varsinaista "viimeistä päivää" ei ole olemassa...
Ja samat sanat....;)
Tuossa oli hyvä kirjoitus aika uskonnolisesti puolueettomalta näkökannalta. Keksitkö ite tuon "Olemme hylänneet uskonnon, olemme hylänneet hengellisyyden, olemme hylänneet yhteisöllisyyden ja vapaus on vankilamme" on meinaan aika iskevä lause. :)
>>jälleensyntymiseen. Jos jälleensyntyminen on totta, niin mistä sielut ovat alunperin syntyneet?>Ikuisuuden käsite on todella vaikea ymmärtää.>Kehittymisen idea on sitä vastoin helpompi käsittää, mutta voin aina kysyä, että minkä takia ja mitä varten? Ihmisen ajattelussa kehityksellä täytyy olla jokin päätepiste...> Mitä osaatte sanoa sielun syntymästä?> Pidättekö jälleensyntymistä todellisena?>Mihin tämä kaikki päättyy?
Eli sieluilla on olemassa alku? Ne on luotu.
Mitä arvelet mitä sielulle tapahtuu ihmisen nukkuessa? Ihmisen tietoisuus häviää joksikin ajaksi, mutta aamuyöntunteina sitten näkee unia joissa tuntee olevansa kokonaisena. Käydääkö sielu lataamassa?
Hanki jatkuva tietoisuus.
Eli ihminen voi valloittaa osan unielämästään tietoisuutensa piiriin ja jopa kokonaankin.
Jos tunnet termodynamiikkaa, niin tiedät, että aika on illuusio. Aika ei ole mitään muuta kuin entropian gradientti, ja tosiasiallisesti aikaa ei ole olemassa. On vain nykyhetki, kairos, jossa menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus on samanhetkisesti läsnä, mutta me koemme ajan lineaarisena koska materiaalisen maailman subjekteina entropia ja sen kasvu koskee meitäkin.
Minä uskon, että kuoleman jälkeen kehosta irtautuu sielu ja se matkaa eräänlaiseen henkimaailmaan, eikä sen henkimaailman kulku lopu koskaan.
Mitä jälleensyntymiseen tulee, niin voi olla, että tämäkin vaihto ehto olisi osittain mahdollinen, mutta epäilen vahvasti.
Tosin lähipiiristänikin löytyy yksi tuttu, joka on unien avulla saanut tietoon, että kuka hän on ollut edellisessä elämässä ja kaikki tarkat tiedot, joten näiden ihmisten kokemuksien perusteella ei voida kumota täysin jälleensyntymistä.
Yksinkertaisesti: synnymme henkimaailmasta tänne maapallolle - elämme maapallolla - kuolemme maapallolla- sielu irtautuu kehosta ja matkaa sinne mistä olemme tulleetkin, eli henkimaailmaan.
Elämä on, kuin lyhyt retki. Henkimaailma on ikuista, mutta en tiedä voiko henkimaailmasta palata takaisin maapallolle uudessa kehossa. Jos voi, niin tämän täytyy tulla omasta halusta, sillä kukaan ei sinua pakota takaisin elämään.
Jälleensyntymä ei ole uskonasia vaan tosiasia.
Joka ei tiedä tai usko niin heidän ei kuulukkaan tietää sillä se tieto voi olla haitallistakin.
Nuo ovat jossain kehitysvaiheessa todella suuria kysymyksiä, joihin ei kannata ahnehtia vastauksia liian nopeasti. Kyllä se ymmärrys kehittyy pikku hiljaa.
Ikuisuus on varmaankin mahdotonta käsittää ns. arkipäivän aivoilla. Minua auttoi KOKEMUS ikuisuudesta. Uskon että ihminen ei oikeasti hyväksy ikuisuutta ennen kuin on saanut siitä todentuntuisen kokemuksen. Tällaisia kokemuksia taas ei kannata haikailla, koska ne saattavat olla vahingollisia mielen rakenteille. Jos mullistavista ikuisuuskokemuksista selviää täysjärkisenä, niin silloin on ollut todella vahva luonne.
Ikuisuus tekee ihmisen tyhmäksi omasta mielestään, paljon tyhmemmäksi kuin voi koskaan kuvitella. Silti tuosta ikuisuudesta kumpuaa kaikki.
Ikuisuuden pohtiminen ei kannattane suurina annoksina. Se saattaa hajottaa mieltä, jos ei ole KOKENUT senkaltaista tilaa, jolloin sen hyväksyy automaattisesti mentaaliset pohdinnat ohittaen.
Aivot eivät tajua yksinkertaisesti kaikkea. Muutokset tapahtuvat usein suht hitaasti. Siksi ei kannattane hakea nopeaa vastausta siihenkään, onko jälleensyntyminen totta vai ei. Minulle se on totta, mutta kun muistelen mitä se vaatii aivoilta ennen kuin sen hyväksyy, niin en kehota ketään uskomaan jälleensyntymiseen.
Ehkä ihmiset tarvitsevat vielä jonkin aikaa vanhoja raamatuntulkintoja. Ne tuovat turvaa, ja jonkinlaista pysyvyyden tunnetta kaavoihin kangistumiseen haluaville aivoille.
Miten ihmismieli voikaan olla kahdella täysin toisiaan tuntemattomalla NÄIN samanlainen?
Ihan kun olisit kirjoittanut minun sormillani ja minun ajatukseni!
Kerta kerran jälkeen se jaksaa yllättää, vaikka selvähän se on... :-)
Jumalan luomistyötä on maailmat.
KUOLLEIDEN TILA?
Maailmassa on monia erilaisia oppeja mitä ihmiselle tapahtuu kuolemassa. Mitä sanoo Raamattu?
Raamattu puhuu kuolemasta väliaikaisena unen kaltaisena ja tiedottomana tilana. Jo Vanhassa testamentissa kuolemasta puhuttiin unena. (1 Kun 2:10, 11:43, 14:20,31, 15:8, 2 Aikak 21:1, 26:3 esim.) Job kuvasi kuolemaa uneksi (Job 14:10-12, Daavid puhui nukkumisesta (Ps 13:4) sekä myöskin Jeremia ja erityisellä tavalla Daniel (Jer 51:39,57, Dan 12:2)
Uudessa testamentissa asia on tietysti sama. Jeesus puhui kuolleista "nukkumisena." (Matt 9:24, Mark 5:39, Joh 11:11-14) Kun Jeesus kuoli, nousi poisnukkuneiden pyhien ruumiita ylös. (Matt 27:52) Stefanos nukkui pois. (Apt 7:60) Myös Paavali ja Pietari nimittivät kuolemaa nukkumiseksi. (1 Tess 4:13-17, 2 Piet 3:4)
Saar 9:5-6 opettaa "kuolleet eivät tiedä mitään," ja ettei tuonelassa ole "tekoja, ajatuksia, tietoa, eikä viisautta!" (9-10) Hankkeet raukeavat kuolemassa kaikki. (Ps 146:4) "Kuolleet eivät ylistä Herraa!" (Ps 115:17)
Unesta herätään ylösnousemukseen. (Joh 5:28-29, Ilm 20:6, 1 Kor 15:51-53) Jokainen jumalatonkin herää tuomion ylösnousemukseen kuollakseen uudelleen lopullisesti tuomionsa kuultuaan. (Ilm 20:5, 14, 2:11)
Apostoli Paavali vahvisti että kuolema on synnin palkka. Miten sielut voisivat olla tietoisessa tilassa, tai loputtomiin helvetin tuskissa? (Room 6:23) Elämä on vain niillä, joilla on Jeesus. (1 Joh 5:12)
Mitään tietoista "välitilaa" ei Raamatun mukaan ole olemassa. Kreikkalainen filosofia ja spiritismi on tuonut erilaisia sielun kuolemattomuusteorioita kristinuskoonkin. Ainoa "välitila" Raamatun mukaan on kuoleman tiedoton uni.
Jos uskoisimme teoriat että ihminen olisi jossakin tietoisessa välitilassa kuolemansa jälkeen, ja/tai menisi suoraan kuolemassa rangaistukseen, olisi Raamatun opetus ylösnousemuksesta turha ja vailla pohjaa. Viimeistä tuomiotakaan ei tarvittaisi, jos tuomio olisi toimeenpantu heti ihmisen kuoltua.
Miksi Jeesuksen pitäisi tulla takaisin, (Ilm 1:7, 22:12) jos kuolleet olisivat jo taivaassa tai helvetissä?
Siunausta
jari laurila