Tässä lestadiolaisuuden eri suunnat:
-vanhoillislestadiolaisuus (SRK)
-esikoislestadiolaisuus
-rauhan sana (pikkuesikoisuus)
-uusheräys
-pappislinja
-narvalaisuus
-leeviläisyys
-lyngenin suunta
-sillanpääläisyys
-riitinmattilalaiset
-töröläläiset
Muita ei en tiedä, jatkakaa listaa jos muistatte enemmänkin.
-vanhoillislestadiolaisuus (SRK)
-esikoislestadiolaisuus
-rauhan sana (pikkuesikoisuus)
-uusheräys
-pappislinja
-narvalaisuus
-leeviläisyys
-lyngenin suunta
-sillanpääläisyys
-riitinmattilalaiset
-töröläläiset
Muita ei en tiedä, jatkakaa listaa jos muistatte enemmänkin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
kantaa paljon oksia, hedelmää en lähde arvioimaan.
Tietääköhän joku, millaista on seurakuntaelämä
näinkin pienen piirin parissa kuten alla
kerrottu "kontiolaisuus" ja millaisia korostuksia
kenties on olemassa ?
Onko kyse tietyistä Kontion ajatuksista, joista
pidetään kiinni ?
Lainaan Jouko Talosen artikkelia
http://www.teolinst.fi/luennot/jt000308.html
Kolkuttajan ryhmä jakautui kahtia 1960. Varsinainen ”peuralaisuus”, jonka henkisenä johtajana toimi veljensä kuoltua Eskil Peura, on nyttemmin jo kirkkohistoriaa. Sen sijaan Kolkuttaja-suunnan toinen ryhmä, saarnaaja Heikki Kontiosta nimensä saanut ”kontiolaisuus” sinnittelee yhä hengissä. Kolkuttaja -lehteä ei tosin enää julkaista. Suunnan järjestö, Suomen lestadiolainen lähetysliitto, lopetti toimintansa 1976. Ryhmällä ei ole enää yhtään varsinaista saarnaajaa. Kotiseuroja pidetään silti yhä Sodankylässä, Pyhäjoella ja Noormarkussa.
Ainakin Pollarilaisuus, Vikkeläisyys, Korpelalaisuus...
Savolaisuus, starilaisuus, turkulaisuus:))
Vai mites on?
Ainakin el on ollut erotessaan vl:stä enemmän kuin nykyään on.
vl ~100 000
el ~10 000
rs ~10 000
muut ~0-1000 henkeä
Paljonko el on kutistunut?
Kuulostaa aika oudolta, että esikoislestadiolaisuus olisi pienentynyt vuosien varrella, koska liikkeen piirissä elää tavallaan sisäänrakennettuna itsestäänselvyytenä, että ennen oli väkeä vähemmän kuin nykyään. Lisäksi tätä tukee se, että rukoushuoneiden määrä on lisääntynyt ja niissä on vähän väliä laajennustarvetta tai tarvetta rakentaa uusi ja isompi. Vakituisesta käytöstä poistuneita rukoushuoneita tiedän Suomessa vain yhden, Padasjoen Nyystölässä (lähin rukoushuone sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä).
En tiedä kuinka paljon jäi jäljelle vuosisadan alun hajaannuksissa kun vanhoillislestadiolaiset ja uusiheräys lähtivät omille teilleen, mutta nykyään esikoislestadiolaisia on Suomessa n. 10 000 - 15 000. Koko maailmassa n. 25 000 - 35 000.
Olisiko tämä käsitys esikoislestadiolaisten määrän vähenemisestä syntynyt siitä, että luku 1900-luvun alussa olisi koskenut koko maailmaa, ja nykymäärä taas vain Suomea? Silloinhan voisi syntyä vaikutelma, että määrä on vähentynyt.
Jos nyt aletaan numeroilla leikkiä, niin tässä minun numeroni.
vl: 100 000 (Suomessa) 10 000 (ulkomailla)
el: 10 000 (Suomessa) 15 000 (lähinnä Amerikka)
rs: 8000 (Suomessa) ulkomailla joitakin satoja
Sitten rukoushuoneiden määrät:
vl: noin 200 rauhanyhdistystä ulkomaat
el: 23 rukoushuonetta ulkomaat
rs: 10-20 rauhanyhdistystä
Sitten lestadiolaisryhmien kasvu (1900 vs. 2003)
vl: noin 30 000 -- 100 000
el: noin 2000 -- 10 000
rs: noin 5000 -- 8000
Tuo oli numeroilla pelaamista, jota ei saisi harrastaa, mutta en malttanut mieltäni. Nuo luvut voivat heittää tuhansia sinne tänne, joten älkää ihan tosissanne ottako. Jotain osviittaa niistä kuitenkin saa.
Ja muistakaa, että ei se määrä merkkaa mitään, ainoastaan elävä usko pelastaa, eivät ne 100 000 muuta seuravierasta.
Kiitos tiedoista! Vaikuttavat suurinpiirtein oikeilta.
Toivottavasti olivat edes suurinpiirtein oikeita. Tervetuloa rauhanyhdistykselle seuroihin!
Voit myös kuunnella niitä puhelimen kautta numerosta: 0600-39-2974.
Kiitos tervetulotoivotuksesta! Olen joskus käynyt rauhanyhdistyksellä, ja eihän sitä tiedä, vaikka joskus taaskin kävisi. Isoäitinikin kävi silloin tällöin vanhoillisten seuroissa, vaikka esikoislestadiolainen olikin.
Tervetuloa seuroihin myös esikoislestadiolaisten rukoushuoneelle! Helsingissä se löytyy Karhekujalta, Puistolasta. Seurat ovat tavallisesti klo 15 sunnuntaisin. Niitäkin voi kuunnella myös puhelimella, mutta en valitettavasti tiedä numeroa. Pitäisi kai selvittää, niin voisi laittaa sen tänne.
Tiedän jo teidän seurapuhelimenne numeron. Muutaman kerran olen soittanut ja kuunnellut. Valitettavasti kohdalle on aina osunut sama saarnaaja. Ilmeisesti se teidän pj. En ole saanut niistä mitään hengenravintoa, joten neljään kertaan se on jäänyt. Sitäpaitsi vl-seurat ovat samaan aikaan, joten ei ole ollut vaikea päätös mennä mieluummin ry:lle, kuin jäädä kotiin kuuntelemaan puhelimesta el-seuroja.
Eikö el:iin tai rs:aan ole mennyt porukkaa 1900-luvulla vl-riveistä? Luulin että nuo "eriseurat" ovat 1900-luvulta peräisin.
Ja olin kyllä odottanut että niihin meni enemmän kuin 2000 henkeä. Eikös joillakin paikkakunnilla lähes kaikki.
Nuo luvut ovat melkein täydellisiä arvauksia. Eivät nuo mitään tarkkoja lukuja ole missään nimessä, eikä sitä enää näin jälkikäteen tarkasti pysty selvittämäänkään, luulisin niin.
" Eikö el:iin tai rs:aan ole mennyt porukkaa 1900-luvulla vl-riveistä? "
Kun lestadiolaisuus hajosi, niin syntyi kolme ryhmää. Vanhoilliset oli isoin ja hajaannusten tapahduttua monia el:iä ja uusheränneitä palasi takaisin vanhoillisiin, kun eriseuroissa tuli "kylmä". Tunnettuja eriseuroista vanhoillisiin palanneita olivat ainakin Väinö Havas, sekä täälläkin esiintynyt Zidbeck(???).
" Ja olin kyllä odottanut että niihin meni enemmän kuin 2000 henkeä. Eikös joillakin paikkakunnilla lähes kaikki. "
Esikoislestadiolaisia oli vuoden 1900 jälkeen noin 1000-2000. Monia paikkakuntia jäi esikoisten haltuun. Suurimpana Lahti, missä Suomen esikoiset pitävät päämajaansa. Koko esikoisuuden päämaja on Jällivaarassa, Ruotsissa. Lopuksi lainaan jokaisen lestadiolaisuudesta kiinnostuneen aarreaittaa, Makkerin sivustoa:
" Esikoislestadiolaisten kokonaismääräksi Suomessa on arvioitu vuosisadan alussa 1000 – 2000 henkeä. Liikkeen tärkein säteilykeskus oli Lahti ympäristöineen. Muita voimakkaita esiintymisalueita olivat Helsinki, Hämeenlinna, Turku, Tampere, Pori, Lappeenranta, Viipuri, Joensuu, Oulu, Teuva, Jurva, Eno, Pihtipudas, Padasjoki, Kontiolahti. Vähäistä kannatusta oli Kaakkois-Suomessa Imatralla, Joutsenossa, Taipalsaarella, Savitaipaleella, Antreassa, Haminassa, Karhulassa, Kymissä. Lounais-Suomessa liikettä esiintyi hieman Taalintehtaalla, Taivassalossa ja Karinaisissa, Satakunnassa Karkussa, Tyrväällä, Kiikassa, Kokemäellä, Huittisissa ja Honkilahdella. Hämeen maaseudulla kannatusta oli jonkin verran Pälkäneellä, Pirkkalassa, Teiskossa ja Urjalassa, Päijät-Hämeessä Orimattilassa, Asikkalassa, Luopioisissa, Lammilla, Sysmässä, Kuhmoisissa, Jämsässä sekä Uudellamaalla Myrskylässä ja Artjärvellä. Etelä-Pohjanmaalla vähäistä kannatusta oli Vaasassa, Kristiinankaupungissa, Tiukassa, Karijoella ja Laihialla, Pohjois-Pohjanmaalla Oulun lisäksi Haapavedellä sekä Pyhäjoella. "
Kusipäisyys