Nuoruusmuistoja Lieksan saloilta

Kuka muistaa vanhat entisajan moottorisahat? Siinä sai ukko viänttee koko rahan iestä kun saha painoi kymmenen kiloa.

Mites se Holmankivi-asia. Kyselit tietoja ja minulla olisi ja lupasit maksaa. Olet varmaan lukenut eilisen vastaukseni.
Mites on, koska ja missä tavataan että voin antaa tietoni ja voimme hoitaa sen maksuasian.

MINUSTA KUN ET PÄÄSE EROON VAIKENEMALLA. JULKINEN TARJOUS OSTAA TIETOJA ON TARJOUKSEN TEKIJÄÄ JURIDISESTI SITOVA.

Nykyään ei pysty tekemään edes pientä rankasavottaa ilman hirvikärpäsiä.

Oletko Simo Hurtta harkinnut kirjailijan uraa? Sinähän kirjoitat kauniita novelleja.

Hevosella tuli metsähommissa käytyä. Silloin oli kirveelle töitä, niin kuin olisi nytkin.

Homeliitti oli kova sana ja saha. XL-800 malli. Se oli ensmäinen meikäläisen oma saha. Käytettynä ostin ja makso 250,00mk, kevättalavella -68. Pari talvea sillä tuli pärryyteltyä. Ääni oli kova ja kahvat rautaa. Painokin se vissiin lähemmäs 10 kiluva. Sittemmin siirryin ruotsalaisiin sahoihin ja niitä olikin sitten kymmenkunta ja pölökkyä synty.

Dolmar merkkinen moottorisaha oli niin kova ääninen,että varmaan puolet sahaajista tuli lähes kuuroksi,mutta näitä sahoja myytiin paljon 60 luvulla. Kuulosuojaimia ei joko ollut,tai ne oli puutteellisia. Taisi tulla myöhemmin myyntikieltoon liian kovan äänen vuoksi.

Joo se sahojen ääni kuulu kymmenen kilometrin päähän hyvällä ilimalla ja kyllä niitä ulisikin -60-70 luvuilla joka puolella, varsinkin tuolla syrjäkylillä. Kuulon heikkeneminen ja valkoset sormet oli monella tuloksena vuosien sahuusta.

Myrskyn kaadot olivat pahimpia selvitettäviä.

Minä muistan kun kerran myrsky oli kaatanut samaan korkeaan kasaan jotain 6-7 puuta ja koska minä oli veljeksistä se vähiten koheltava niin minun piti mennä kasan päälle kirveen kanssa mätkimään oksat poikki.

Pannukahvit maistui aivan taivaallisen hyvältä metsähommissa.

Kysyjä varmaan halunnee kysellä metsurien muistoja näillä metsureilla ei taida olla muistoja kovin paljon. Metsuri nimi ei ole kovin vanha. Mutta jos kysellään metsätyömiesten ,tukkijätkien, uittojätkien muistoja sieltä varmaankin löytyy muistoja jos jonkinlaisia muutakin kuin kahvitulilla oleilua.

Kerran olin ajamassa hevosella lavettireillä halakoja tien varteen, mitähän olin 11-12 vuotias. Isä sano että kyllä sinä pärjäät ja pärjäsinkin. Tais olla kolmas reissu sille päivälle, niin sehän alako tamma kusta ja potkia metässä, siinä kun oli vähä sitä iukurin vikaa. Niin se sitten pomppas aisan yli ja se toinen aisa irtos valjaista. Minä koitin ohjaksista piellä parhaani mukaan ja rauhottuhan se lopulta. Eihän siinä ollu muuta kun valjastaa heppa uuvestaan ja ihan kaikessa rauhassa meni loppupäivä. Onneksi ei aisat katkennu. Isälle en virkkanna mittää koko episoodista.

Hyviä muistoja.

Kyllä kun tukkia ajettiin Pielisen rataan korkeelta mäeltä hevosella ja tukkireen päällä oli puuta helkkarin paljon,niin rinteeseen piti laittaa jarruhavuja,jotta kuorma ei tule vauhilla hevosen päälle. Meinasi ihan nuorta miehen alkua hirvittää,mitenkähän tässä käy.

Onkohan ketään niin vanhaa, että muistaisi Lieksan keskustassa 50-luvulla asuneen mukavan naisihmisen Bertta J:n, joka oli taitava tekemään myssyjä ja lakkeja. Äitin tuttuja. Ikänsä puolesta hän ei ole enää joukossamme. Mitähän hänelle kuului, jäikö Lieksaan vai muuttiko muualle?

En tiedä onko tämä muisto minulle se oli aikoinaan painajainen.
Aloittelin näitä metsätyömiehen töitä tuolla Jorkan saloilla olin nuori poika sen savotan nuorin. Tämän alan miehet olivat tunnetusti rehellisiä miehiä,
joskus eksyi joku onnen onkija epä rehellinen. Niinpä tällekin kämpälle.
Hävisi lompakko riksiltä siis nukkuma paikalta muutamilla oli epäilys että kuka se vois olla joka on ottanut lompakon omaan talteen. Hetihän se selvisi ,jätkät vilkaisivat toisiaan niinpä otettiin käyttöön jätkän laki. Ei ollut minun helppoa katsella kun mies laitetaan kävelemään yön pimeyteen kädet levällään kädet pujotettu kepillä hihojen läpi. eikä siinnä kaikki ,oli talvi pakkasta 25 astetta kasteltiin vielä etupuoli aivan märäksi ja ulos, lähilmälle kämpälle oli matkaa noin 4 km,kaipa hän oli sinne päässyt
Siitä ei minun muisti mukaan sen jälkeen paljon puhuttu.
Mietin vaan olisko tänä päivänä tälle käyttöä Olis ainakin variksen pelättimiä kiusaksi asti.

Se keltanen Kulloppi oli jykee saha. Mäni jäeseennni tukkiin, kun kusi lumeen. Tietysti terä piti olla hyvin viilattu.

Piätalon kirjoissa on nuista korpilakiloista juttua aika paljonkin. Siellä ei rosvoja suvaittu, elämä oli muutenkin tarpeeksi kovaa ja leipä tiukassa riskilläkin jätkällä.

Eikös se päätalon kirjassa kerrottu kun yksi hevosmies varasti jauhoja hevoselleen? Saivat selville kun laittoivat tulitikun pätkiä siihen jauhon sekaan, ja kun hevonen herkkäturpaisena jätti tikut syömättä, oli helppo tutkia kenen hevosen apelaatikosta ne tikunpätkät löytyi! Se äijä taisi joutua siltä savotalta pois!

Muisto Ulukkajoen kämpältä ,sisaitsi Kontiovaaran tietä noin 0.5km ei ole enää.
Oli pinotavara hakkuu alkamassa syksyllä ,kämppä alkoi olla jo miehistä täynnä noin 30 miestä. Olimme aikeissa ruveta syömään, emäntä oli keittänyt lihakeittoa aika isolla kattilalla. Alkoi kuulua jytinää eteisestä sieltä asteli horjuen mies sisään huuti tullessaan että hän on jeesus tällä kämpällä. meni kaminan ääreen nosti hellan levyn lattialle keitto pitkin lattiaa osa meistä juoksi ulos minä etu nänässä olinhan vielä keskenkasvuinen. Yksi mies ei lähtenyt riksiltä mihinkään , oli sanonut sille miehelle ,että kovin huonossa vaatteissa on jeesus liikkeellä, tämä kaveri oli kai hieman hölmistynyt että kuka uskaltaa hänelle näin puhua ,oli ottanut metrin halon kaminan edestä ja lyönyt käsille , siihen tämä ottelu päättyi. Ainut paha puoli oli se jäätiin ilman lihakeittoa eipä miestäkään näkynyt sen jälkeen kämpällä. PS. Kertoisin 7 päivää juttuja niitä vain ei ollut, ainoastaan emäntä, hän oli sellainen ihminen jolle annettiin kaikki kunnioitus.

En tiijä Ulkkajoen kämpän paikkaa, mutta Ulkkajoen silta on Ruunaasen menevän
tien varressa. Siinä Kosken kaatopaikan ja soramonttujen jälkeen.
Ukko ajoi Awolla lujaa siihen sillalle ja minä pitelin kauhukahvasta kiinni etten
putoisi kyydistä hypyn aikana.

Kirjoitan illalla lisää Ulukkajoesta, nyt työ kutsuu.

Oli se sommoo hommoo nuorena. Kun lummeen kusi, nii jäi pikkunen siistinnäkönen reikä. Nyt kun kussoo, ni jäläki on samallaenen niinku vanahalla vastalla oes pieksännä lumihankkee. Niinhän hän sano, entinen kämppäemäntä.

Jatkuu...........

Psyykevammaiset näkyy yön valvovan ka kirjoitteleva, jep!

Vielä yksi muisto.
Samaisella Ulukan kämpällä " minne jeesus käveli sisään" ,piti alkaa silloin syksyllä hakkuut, kämppä oli ollut käyttämättä ainakin sen edellisen kesän. Niinpä työnjohtaja oli sanonut minun isälle että menkää aijemmin ja puhdistakaa kämppä asumis kuntoon" isäni oli sellainen pikku pomo eli kymppi". Kun astuimme kämpän sisälle katselimme mitä tässä ruvetaan tekemään vilkaisin hirsi seiniä eipä tarvinnu kauan miettiä mitä tekee. Rakojen välissä oikein kuhisi lutikoita ja russakoita . Ei muuta kuin näitä ystäviä tuhoamaan rikkiä joka nurkkaan tietysti astiaan 2pv poltettiin rikkiä, ei ne kaikki vielä tuhoutunut mutta suurin osa kuitenkin. Rikin haju leijui koko talven kämpässä vaikka lattia pestiin lihasopalla .

Hirmuinen on tuo tiedon ja muistojen määrä joka teiltä löytyy

Homma toimii ja suvakkia vituttaa.

Käviköhän näillä kämpillä koskaan tälläisiä viidytys kiertueita en tarkoita mitään suuria yhtyeita, mutta tälläisiä yhden kahden kokoonpanoja. kertokaa kuka tietää tai on ollut itse mukana.

Wanha muistelee German aikoja: https://www.youtube.com/watch?v=wdaiO9NGS9A

jo.on.hyvä.aloitus

Vastalääkettä moderaattorihäirikölle.

kiusataan moderaattoria

Eipä siellä paljon musiikki soinut muuta kuin metsäradio . Joskus oli työntekijöissä itse oppineita soittomiehiä , muista muutamia jotka soittivat haitaria ja kävi siellä esiintymässä Pönttö Eemeli Ilomantsista kurkku astian ja 2 palikan kanssa hän löi lujaa kurkkupöntön pohjaa jätkät taputtivat Eemeli oli tyytyväinen. Hän sai vaivan palkakseen yleensä syödä mahansa täyteen ja yö sijan ,jatkoi seuraavalle kämpälle esiintymään.PS. Eero Nevalainen ei minun tietääkseni ole käynyt kämpillä esiintymässä. tunnen kaverin hyvin ,hän kyllä laulelee jätkille sopivia lauluja.

Nätti-Jussilla oli kampurajalka, siis toisen jalan jalkaterä osotti suurinpiirtein taakse päin, niin sen vuoksi hän tykkäsi enemmän noista viihdytyspuolen hommista tukkikämpillä, kun se jalka haittasi niin paljon raskaissa metsätöissä. Juttua oli tullut kun siitä tuuranputkesta ja jätkät tietenkin vähän maksoivat Jussille. Hänet on haudattu Rovaniemelle. Netistä muuten löytyy tarinaa Jussista, Googlettamalla.

Muistan pikku poikana kun hevoset olivat menossa savotoille voi olla kymmeniä hevosia perä jälkeen mikä minnekin .Lieksan keskustasta ostivat täydennystä mitä nyt hevonen tarvitsee. Ei varmaankaan siellä savotoilla ollut myynnissä jauhoja ym .

Viisaita olivat hevoset, kun ukot lähti osulan ravintolasta peltikiinni hevosrekeen, niin hepat meni omia aikojaan talvitietä jopa sarkkilaan asti!
Isäntä veti tirsaa vällyjen alla ja hevonen vei kotipihaan!

Minäkin muistan tapauksen isäntä oli jäänyt juhlimaan Lieksaan yli yön savotan lopettajaisia. Aamu koettaa etsii katselee hevostaan mistä löytäis oli illalla jättänyt Sarkalan hevospuomiin kiinni. Ei ollut aamulla. Joku kavereista muisti sinähän laskit hevosen irti ja sanoit että kyllä se kotiin menee. niinhän se menikin Jamaliin kotiin ja isäntä tuli aamulla pirssillä. Tunsin tämän isännän hyvin. Tämä toistui useita kertoja ,joutui jossain vaiheessa virkavallan kanssa napit vastakkain.

Olen kuullut minäkin tuon samaisen jutun.

Vanhat hevoset oli monesti viisaampia kuin monet isäntänsä.

Tämäkin on nuoruusmuistoja. Aikoinaan oli 2kertaa vuodessa hevosmarkkinat ainakin Nurmeksessa tais olla Lieksassakin en ole varma. Oli syksymarkkinat silloin käytiin katselemassa hyviä työhevosia tukkisavottaan , yleensä nämä hevosmiehet olivat pientilallisia ei jätkillä ollut hevosia, kevät taas oli sellainen silloin oltiin myymässä näitä hevosia joilla oli talvi tehty kovasti töitä sen kyllä huomasi heti millä oli oltu tukkimetsässä ,ei ne laihoja ollut , raskas työ jätti jälkensä. savotoilla syötettiin hevoset hyvin ,jokainen mies seurasi toista. Olin nuori poika pääsin enon kanssa katselemaan, tarkastettiin hampaista kuinka vanha on ,minä en tiennyt ,enkä tiedä vieläkään. Romaanit oli myös mukana aina koko perheen voimalla. Tavallaan markkinat olivat oiva tapaamispaikka sen alan ihmisille.

Yritin syksyllä tehdä koivuhalkoja, tuli vaan tässä mieleen kuinkahan paljon hakkasivat päivässä niillä entis ajan vehkeillä tarkoitan niitä ammatti miehiä.
Minä sain moottorisahan kanssa 3pv. yht 6 mottia. Hiki oli jatkuva.

Kyllähän parhaimmat riskit sällit kymmenkunta mottia sai päivässä aikaan. Paljohan se riippuu siitä hakattavasta puusta ja sen laadusta. Jos on suoraa vähäoksasta koivua tai haapaa, niin kyllähän sitä mätkii ihan mielikseen, mutta jos on oksasta vänkkyräpuuta, niin sitten ei.

Koivu https://www.youtube.com/watch?v=y6oXW_YiV6g

On tehty 10 mottia päivässä pokasahalla ja kirvveillä. Tottakai pitää olla välineet kunnossa. Kiilat, halkaisukirveet ja niin pois päin. Kyllä Suomessa on miehiä ollu ennen punttisaliaikoja. Pielisjärvelläkin oli muutama kymmenen motin jätkä.

Työpäivän pituus kymmenen motin jätkillä oli 12-14 tuntia. Keväällä sitä valosaa aikaa riittää, niin mikäs siinä on mätkiessä haapaa haloksi.

Minulla ei ollut tarkoitus kirjoittaa siitä mitä kukin tekee ennätyksensä vaan siitä päivästä päivään vaikkapa koko talven toisin sanoen elääkseen . Ei mitään pyrähdyksiä. Hetken hakkaamisesta voi käydä katselemassa mottimestari Tauno Finnen saavutuksia. Siellä ei 10 mottia ole vielä mitään.