Metsurit, tuo katoava ammattikunta. Vaikka en olekaan itse metsuri, on tullut seurattua sivusta.
Olenpa ollut muutaman kerran itsekin työn touhussa Lieksan saloilla.
Muistan kun oli yksi helkkarin kuuma kesä ja kannettiin männyntaimia aukon reunaan.
Taimet piti saada auringolta suojaan. Siinä hakkuuaukon vieressä oli pieni suon saareke ja puro.
Laitettiin taimet ojan penkalle. Ei kuitenkaan liian kosteaan. Taimet piti myös kastella joka aamu.
Työtä tehtiin urakkapalkalla. Aukot olivat isoja. Alussa tuntui että työ ei edisty.
Urakan lopussa oli hieno tunne kun otettiin laatikoista viimeiset taimet ja iskettiin ne yksi kerrallaan kantolaukusta maahan.
Nykyään on valmiiksi äestetyt alueet ja pottitaimet. Silloin piti tehdä työ kuokalla. Taimen juuret piti asetella kohdalleen käsin.
Olen istuttanut taimia ja raivannut taimikoita. Pidän enemmän raivaamisesta.
Taimikon raivuussa pääsee liikkumaan enemmän. Ei myöskään tarvitse niin kyykkiä kuin istutuksessa.
Pahin riesa on kesällä syöpäläiset. Ne kehnot ei väistä edes sahan pärinää ja bensan hajua.
On saanut monet kerrat päivän lopuksi kaivaa itikoita ja mäkäriä vaatteista pois. Ja paarmanpuremia iholta.
Nykyään on sitten vielä riesana hirvikärpäset. Niitä ei pysäytä mikään.
Kuka vielä muistaa entisajan metsätyöt? Minä muistan.
Senkin muistan, kun olin talvella apumiehenä tukkimetässä. Kovalla pakkasella ukot lämmitti sahan nuotiolla ennen kuin lähti käyntiin.
Onneksi ei tarvinnut olla itse sahurina talven savotoissa. Olisi mennyt hermot jäätynyttä sahaa rassatessa.
Simo Hurtta
Olenpa ollut muutaman kerran itsekin työn touhussa Lieksan saloilla.
Muistan kun oli yksi helkkarin kuuma kesä ja kannettiin männyntaimia aukon reunaan.
Taimet piti saada auringolta suojaan. Siinä hakkuuaukon vieressä oli pieni suon saareke ja puro.
Laitettiin taimet ojan penkalle. Ei kuitenkaan liian kosteaan. Taimet piti myös kastella joka aamu.
Työtä tehtiin urakkapalkalla. Aukot olivat isoja. Alussa tuntui että työ ei edisty.
Urakan lopussa oli hieno tunne kun otettiin laatikoista viimeiset taimet ja iskettiin ne yksi kerrallaan kantolaukusta maahan.
Nykyään on valmiiksi äestetyt alueet ja pottitaimet. Silloin piti tehdä työ kuokalla. Taimen juuret piti asetella kohdalleen käsin.
Olen istuttanut taimia ja raivannut taimikoita. Pidän enemmän raivaamisesta.
Taimikon raivuussa pääsee liikkumaan enemmän. Ei myöskään tarvitse niin kyykkiä kuin istutuksessa.
Pahin riesa on kesällä syöpäläiset. Ne kehnot ei väistä edes sahan pärinää ja bensan hajua.
On saanut monet kerrat päivän lopuksi kaivaa itikoita ja mäkäriä vaatteista pois. Ja paarmanpuremia iholta.
Nykyään on sitten vielä riesana hirvikärpäset. Niitä ei pysäytä mikään.
Kuka vielä muistaa entisajan metsätyöt? Minä muistan.
Senkin muistan, kun olin talvella apumiehenä tukkimetässä. Kovalla pakkasella ukot lämmitti sahan nuotiolla ennen kuin lähti käyntiin.
Onneksi ei tarvinnut olla itse sahurina talven savotoissa. Olisi mennyt hermot jäätynyttä sahaa rassatessa.
Simo Hurtta
Vastaukset 119
Vanhimmat
Kuka muistaa vanhat entisajan moottorisahat? Siinä sai ukko viänttee koko rahan iestä kun saha painoi kymmenen kiloa.
Juppia.
Jep.
Jotkut kerää niitä vanhoja sahoja, niillä on isojakin kokoelmia.
Paljon on vielä muistoja.
Olisi pitänyt 60-luvulla kysellä vanhoilta ihmisiltä.
Jep.
Ja kirjoittaa muistiin.
Uppaa.
Ylös vaan.
Muistatko nimiä jotka oli savotoilla esim. Sotkamon tai kuhmon suunnalta.
Mites se Holmankivi-asia. Kyselit tietoja ja minulla olisi ja lupasit maksaa. Olet varmaan lukenut eilisen vastaukseni.
Mites on, koska ja missä tavataan että voin antaa tietoni ja voimme hoitaa sen maksuasian.
MINUSTA KUN ET PÄÄSE EROON VAIKENEMALLA. JULKINEN TARJOUS OSTAA TIETOJA ON TARJOUKSEN TEKIJÄÄ JURIDISESTI SITOVA.
simo hurtan tiskillä siellä kapakassa. Ei kertonneet kauppahintaa.
Ai jaa.
Joop.
Kertoisitko lain kohdan missä tuo todetaan, ja paljonko tarjosi tiedoistasi. Uteliaisuus vaivaa myös, että mitähän siitä ko. kivesta tiedät jne... voi teitä poikkii...
Nykyään ei pysty tekemään edes pientä rankasavottaa ilman hirvikärpäsiä.
Ne ovat pahoja.
Oletko Simo Hurtta harkinnut kirjailijan uraa? Sinähän kirjoitat kauniita novelleja.
Jep.
Hevosella tuli metsähommissa käytyä. Silloin oli kirveelle töitä, niin kuin olisi nytkin.
Hevosella minäkin tein joskus muutaman viikon metsähommia.
Ehkä noin kuukauden talvella ja saman verran kesällä
Homeliitti oli kova sana ja saha. XL-800 malli. Se oli ensmäinen meikäläisen oma saha. Käytettynä ostin ja makso 250,00mk, kevättalavella -68. Pari talvea sillä tuli pärryyteltyä. Ääni oli kova ja kahvat rautaa. Painokin se vissiin lähemmäs 10 kiluva. Sittemmin siirryin ruotsalaisiin sahoihin ja niitä olikin sitten kymmenkunta ja pölökkyä synty.
Meillä luotettiin Partneriin. Hevoset oli kovilla kun mätettiin tukkikuorma rekeen.
Jep.
Dolmar merkkinen moottorisaha oli niin kova ääninen,että varmaan puolet sahaajista tuli lähes kuuroksi,mutta näitä sahoja myytiin paljon 60 luvulla. Kuulosuojaimia ei joko ollut,tai ne oli puutteellisia. Taisi tulla myöhemmin myyntikieltoon liian kovan äänen vuoksi.
Joo se sahojen ääni kuulu kymmenen kilometrin päähän hyvällä ilimalla ja kyllä niitä ulisikin -60-70 luvuilla joka puolella, varsinkin tuolla syrjäkylillä. Kuulon heikkeneminen ja valkoset sormet oli monella tuloksena vuosien sahuusta.
Myrskyn kaadot olivat pahimpia selvitettäviä.
Minä muistan kun kerran myrsky oli kaatanut samaan korkeaan kasaan jotain 6-7 puuta ja koska minä oli veljeksistä se vähiten koheltava niin minun piti mennä kasan päälle kirveen kanssa mätkimään oksat poikki.
Pannukahvit maistui aivan taivaallisen hyvältä metsähommissa.
paha tilanne
Kysyjä varmaan halunnee kysellä metsurien muistoja näillä metsureilla ei taida olla muistoja kovin paljon. Metsuri nimi ei ole kovin vanha. Mutta jos kysellään metsätyömiesten ,tukkijätkien, uittojätkien muistoja sieltä varmaankin löytyy muistoja jos jonkinlaisia muutakin kuin kahvitulilla oleilua.
Haittaaks' se?
Kerran olin ajamassa hevosella lavettireillä halakoja tien varteen, mitähän olin 11-12 vuotias. Isä sano että kyllä sinä pärjäät ja pärjäsinkin. Tais olla kolmas reissu sille päivälle, niin sehän alako tamma kusta ja potkia metässä, siinä kun oli vähä sitä iukurin vikaa. Niin se sitten pomppas aisan yli ja se toinen aisa irtos valjaista. Minä koitin ohjaksista piellä parhaani mukaan ja rauhottuhan se lopulta. Eihän siinä ollu muuta kun valjastaa heppa uuvestaan ja ihan kaikessa rauhassa meni loppupäivä. Onneksi ei aisat katkennu. Isälle en virkkanna mittää koko episoodista.
Hyviä muistoja.
Tosi hyviä.
Kyllä kun tukkia ajettiin Pielisen rataan korkeelta mäeltä hevosella ja tukkireen päällä oli puuta helkkarin paljon,niin rinteeseen piti laittaa jarruhavuja,jotta kuorma ei tule vauhilla hevosen päälle. Meinasi ihan nuorta miehen alkua hirvittää,mitenkähän tässä käy.
Ihmetellä sai hevosen voimia.
Melkoisia vetäjiä olivat.
Ruuna ruuna älä aisalle kaki.
Paskoo pukkoo suatana.
Yksi hevosvoima riitti.
Hevosvoima = 735.5 Wattia.
Onkohan ketään niin vanhaa, että muistaisi Lieksan keskustassa 50-luvulla asuneen mukavan naisihmisen Bertta J:n, joka oli taitava tekemään myssyjä ja lakkeja. Äitin tuttuja. Ikänsä puolesta hän ei ole enää joukossamme. Mitähän hänelle kuului, jäikö Lieksaan vai muuttiko muualle?
Tarkoitat Bertta Jänttiä.
Tietääkseni kuoli Lieksassa.
Bertta Jäntin Muotiliike oli Sarkalan vieressä Pielisenkadun (silloinen nimi) varrella Vilkalan talon kohdalla. Näyteikkunassa oli todellakin näytillä naisten lakkeja.
Liitteen kuvan talossa on ollut myös kemikaalikeskus ja autoliike Muotiliikkeen lisäksi.
https://www.finna.fi/Record/pielinen.M011-50530
Kiitos molemmille tiedoista. Kyllä juuri häntä tarkoitin.
Löysin finna.fi -tiedostosta myös valokuvan v:lta 1949: "Liikerakennus Lieksan Pielisentiellä (aik. Pielisenkadulla). Ns. Jussi Kärjen talo." Hirsirakennuksessa on kadun puolella kolme liikeyritystä, vasemmalla Koistisen valokuvaamo, Vieno Utriaisen parturikampaamo ja Bertta Jäntin muotiliike (jonka liikekyltti näkyy valokuvassa).
Olen käynyt Lieksassa äitini kanssa hiihtolomalla noin 1955, yöjunalla täältä etelästä. Yövyimme BJ:n luona hänen liikkeensä takahuoneessa. Tuo Jussi Kärjen talo näyttäisi tutummalta, mutta muistan myös tuon Kemikaalikeskuksen talon isoine näyteikkunoineen. Jompikumpi talo se oli. :)
En tiedä onko tämä muisto minulle se oli aikoinaan painajainen.
Aloittelin näitä metsätyömiehen töitä tuolla Jorkan saloilla olin nuori poika sen savotan nuorin. Tämän alan miehet olivat tunnetusti rehellisiä miehiä,
joskus eksyi joku onnen onkija epä rehellinen. Niinpä tällekin kämpälle.
Hävisi lompakko riksiltä siis nukkuma paikalta muutamilla oli epäilys että kuka se vois olla joka on ottanut lompakon omaan talteen. Hetihän se selvisi ,jätkät vilkaisivat toisiaan niinpä otettiin käyttöön jätkän laki. Ei ollut minun helppoa katsella kun mies laitetaan kävelemään yön pimeyteen kädet levällään kädet pujotettu kepillä hihojen läpi. eikä siinnä kaikki ,oli talvi pakkasta 25 astetta kasteltiin vielä etupuoli aivan märäksi ja ulos, lähilmälle kämpälle oli matkaa noin 4 km,kaipa hän oli sinne päässyt
Siitä ei minun muisti mukaan sen jälkeen paljon puhuttu.
Mietin vaan olisko tänä päivänä tälle käyttöä Olis ainakin variksen pelättimiä kiusaksi asti.
Korpilaki oli kova, eikä tuo ollut ainut tapaus joita siihen aikaan tapahtui.
Eräs mies oli korpilain seurauksena työkyvytön monta viikkoa, hyvä kun pystyi kävelemään.
Oli mennyt kämppäemännän puolelle ja se oli siellä paha temppu josta korpilaki antoi tuomion välittömästi.
Yhdestä kyläkirjasta luin että joltain oli katkottu kädet koska oli ollut kettumainen tyyppi.
Tuo on jo kovaa tekstiä , yleensä tätä rikollista ei pahoinpidelty tarkoitan ettei hakattu .Oli tarpeeksi kova tuomio muutenkin. hän ei päässyt sen jälkeen ainakaan sen yhtiön töihin sana levisi puska radion kautta.
Sitä ei lyöty vaan sattui 'työtapaturma'.
Jep.
Se keltanen Kulloppi oli jykee saha. Mäni jäeseennni tukkiin, kun kusi lumeen. Tietysti terä piti olla hyvin viilattu.
Keltassii Culloppijaki oli monta sorttii. -60 luvun alakupuolella olivat tosiaan aika jykkeitä kannella lumihangessa. Kun sitä lumentöhkerröö suatto olla parraimmillaan hyvän matkkoo toista metrrii. Sitten kun ne joskus äkkäyty, eikä lähtennä pörpöttämmään. Siinä se lämminntä lykkäs paitaan, ku pari-kolomehisattoo kerttoo nykäs narusta. Sitten kun lopulta lähti, ni ei tehny mieli sammuttoo koko päivänä. Penssoohi piti käyvessä kuattoo tankkiin. No, kyllä se lihasoppaa ol hyvvee iltasella, eikä tarvinna uniliäkettä.
Piätalon kirjoissa on nuista korpilakiloista juttua aika paljonkin. Siellä ei rosvoja suvaittu, elämä oli muutenkin tarpeeksi kovaa ja leipä tiukassa riskilläkin jätkällä.
Eikös se päätalon kirjassa kerrottu kun yksi hevosmies varasti jauhoja hevoselleen? Saivat selville kun laittoivat tulitikun pätkiä siihen jauhon sekaan, ja kun hevonen herkkäturpaisena jätti tikut syömättä, oli helppo tutkia kenen hevosen apelaatikosta ne tikunpätkät löytyi! Se äijä taisi joutua siltä savotalta pois!
Muisto Ulukkajoen kämpältä ,sisaitsi Kontiovaaran tietä noin 0.5km ei ole enää.
Oli pinotavara hakkuu alkamassa syksyllä ,kämppä alkoi olla jo miehistä täynnä noin 30 miestä. Olimme aikeissa ruveta syömään, emäntä oli keittänyt lihakeittoa aika isolla kattilalla. Alkoi kuulua jytinää eteisestä sieltä asteli horjuen mies sisään huuti tullessaan että hän on jeesus tällä kämpällä. meni kaminan ääreen nosti hellan levyn lattialle keitto pitkin lattiaa osa meistä juoksi ulos minä etu nänässä olinhan vielä keskenkasvuinen. Yksi mies ei lähtenyt riksiltä mihinkään , oli sanonut sille miehelle ,että kovin huonossa vaatteissa on jeesus liikkeellä, tämä kaveri oli kai hieman hölmistynyt että kuka uskaltaa hänelle näin puhua ,oli ottanut metrin halon kaminan edestä ja lyönyt käsille , siihen tämä ottelu päättyi. Ainut paha puoli oli se jäätiin ilman lihakeittoa eipä miestäkään näkynyt sen jälkeen kämpällä. PS. Kertoisin 7 päivää juttuja niitä vain ei ollut, ainoastaan emäntä, hän oli sellainen ihminen jolle annettiin kaikki kunnioitus.
Mikä vuosiliku lie ollut olisi hyvä aina tietää ajnkohta, mukavia tarinoita itse etsiskelen ukkini Pauli Kukkosen reissuja . On ollut liksassa svotoilla varmaankin 50 luvun aijoihin.
korjaus tekstiin , vuosiluku , ajankohta Lieksan savotoilla , aikoihin, .
En tiijä Ulkkajoen kämpän paikkaa, mutta Ulkkajoen silta on Ruunaasen menevän
tien varressa. Siinä Kosken kaatopaikan ja soramonttujen jälkeen.
Ukko ajoi Awolla lujaa siihen sillalle ja minä pitelin kauhukahvasta kiinni etten
putoisi kyydistä hypyn aikana.
Kirjoitan illalla lisää Ulukkajoesta, nyt työ kutsuu.
Ei semosta jokee ole lieksassa ei kartatkaan tunne
Ulkkajoki.
5224 tie menee Ulkkajoen yli Ruunaaseen mennessä. Murteella tietenkin
Ulukkajoki.
Sellainen sanonta oli:
"Oot sinnäi sielunpaimen, annot härkkäis hävitä, upota Ulukkajokkeen.
Selitän tämän sanan juuret aloituksessa "Vanhoja sanontoja"
Ulkkajoella on ihan kivan näköinen koski.
Olen joskus käynyt paikan päällä, tuntee nimen Korkeakoski voi olla että muistan väärin .On aikoinaan ollut puun uittoja ,koskessa oli uittoränni ei taida enää olla.
Oli se sommoo hommoo nuorena. Kun lummeen kusi, nii jäi pikkunen siistinnäkönen reikä. Nyt kun kussoo, ni jäläki on samallaenen niinku vanahalla vastalla oes pieksännä lumihankkee. Niinhän hän sano, entinen kämppäemäntä.
Jatkuu...........
ja jatkuu.....
....loputtomiin.........
Psyykevammaiset näkyy yön valvovan ka kirjoitteleva, jep!
Vielä yksi muisto.
Samaisella Ulukan kämpällä " minne jeesus käveli sisään" ,piti alkaa silloin syksyllä hakkuut, kämppä oli ollut käyttämättä ainakin sen edellisen kesän. Niinpä työnjohtaja oli sanonut minun isälle että menkää aijemmin ja puhdistakaa kämppä asumis kuntoon" isäni oli sellainen pikku pomo eli kymppi". Kun astuimme kämpän sisälle katselimme mitä tässä ruvetaan tekemään vilkaisin hirsi seiniä eipä tarvinnu kauan miettiä mitä tekee. Rakojen välissä oikein kuhisi lutikoita ja russakoita . Ei muuta kuin näitä ystäviä tuhoamaan rikkiä joka nurkkaan tietysti astiaan 2pv poltettiin rikkiä, ei ne kaikki vielä tuhoutunut mutta suurin osa kuitenkin. Rikin haju leijui koko talven kämpässä vaikka lattia pestiin lihasopalla .
Joo ei rikillä häviä muut kuin silloin elossa olevat lutikat, ei munat kuole.
Niistä sitten kuoriutuu uusi sukupolvi.
Olisi mukava tavata
Olisi mukava tavata
Hirmuinen on tuo tiedon ja muistojen määrä joka teiltä löytyy
Homma toimii ja suvakkia vituttaa.
Muistoja on.
Näin on.
Käviköhän näillä kämpillä koskaan tälläisiä viidytys kiertueita en tarkoita mitään suuria yhtyeita, mutta tälläisiä yhden kahden kokoonpanoja. kertokaa kuka tietää tai on ollut itse mukana.
Muistelen kuulleeni että Eero Aven aloitti uransa sillä tavalla Jonkerista.
Olihan siellä taitavia sahan soittajia. Vetivät kämpässä Äänisen Aaltoja niin haikeasti, että kovimmillakin jätkillä silmänurkat kastuivat.
Wanha muistelee German aikoja: https://www.youtube.com/watch?v=wdaiO9NGS9A
jo.on.hyvä.aloitus
Vastalääkettä moderaattorihäirikölle.
kiusataan moderaattoria
Eipä siellä paljon musiikki soinut muuta kuin metsäradio . Joskus oli työntekijöissä itse oppineita soittomiehiä , muista muutamia jotka soittivat haitaria ja kävi siellä esiintymässä Pönttö Eemeli Ilomantsista kurkku astian ja 2 palikan kanssa hän löi lujaa kurkkupöntön pohjaa jätkät taputtivat Eemeli oli tyytyväinen. Hän sai vaivan palkakseen yleensä syödä mahansa täyteen ja yö sijan ,jatkoi seuraavalle kämpälle esiintymään.PS. Eero Nevalainen ei minun tietääkseni ole käynyt kämpillä esiintymässä. tunnen kaverin hyvin ,hän kyllä laulelee jätkille sopivia lauluja.
Nätti-Jussi kierteli Lapin savotoilla, ei tainnut eksyä Lieksan saloille. Entäpä Lontta-Tuavi
Lontta-Taavi oli työtä vieruksuva mies. Ei varmaan ajatellut lähteä savotta kämppiä kiertämään. Tunsin hänet ,mieluummin kierteli talosta taloon .reppu roikkui selässä toisesta hihnasta.
Nätti-Jussilla oli kampurajalka, siis toisen jalan jalkaterä osotti suurinpiirtein taakse päin, niin sen vuoksi hän tykkäsi enemmän noista viihdytyspuolen hommista tukkikämpillä, kun se jalka haittasi niin paljon raskaissa metsätöissä. Juttua oli tullut kun siitä tuuranputkesta ja jätkät tietenkin vähän maksoivat Jussille. Hänet on haudattu Rovaniemelle. Netistä muuten löytyy tarinaa Jussista, Googlettamalla.
Muistan pikku poikana kun hevoset olivat menossa savotoille voi olla kymmeniä hevosia perä jälkeen mikä minnekin .Lieksan keskustasta ostivat täydennystä mitä nyt hevonen tarvitsee. Ei varmaankaan siellä savotoilla ollut myynnissä jauhoja ym .
Viisaita olivat hevoset, kun ukot lähti osulan ravintolasta peltikiinni hevosrekeen, niin hepat meni omia aikojaan talvitietä jopa sarkkilaan asti!
Isäntä veti tirsaa vällyjen alla ja hevonen vei kotipihaan!
Naapurin isäntä meni eräänä aamuna metsätöihin hevosella. Illalla myöhään hevonen tuli yksin kotia ja sehän arvattiin että ukko on kuollut sinne metsään niin kuin olikin.
Minäkin muistan tapauksen isäntä oli jäänyt juhlimaan Lieksaan yli yön savotan lopettajaisia. Aamu koettaa etsii katselee hevostaan mistä löytäis oli illalla jättänyt Sarkalan hevospuomiin kiinni. Ei ollut aamulla. Joku kavereista muisti sinähän laskit hevosen irti ja sanoit että kyllä se kotiin menee. niinhän se menikin Jamaliin kotiin ja isäntä tuli aamulla pirssillä. Tunsin tämän isännän hyvin. Tämä toistui useita kertoja ,joutui jossain vaiheessa virkavallan kanssa napit vastakkain.
Olen kuullut minäkin tuon samaisen jutun.
Vanhat hevoset oli monesti viisaampia kuin monet isäntänsä.
Tämäkin on nuoruusmuistoja. Aikoinaan oli 2kertaa vuodessa hevosmarkkinat ainakin Nurmeksessa tais olla Lieksassakin en ole varma. Oli syksymarkkinat silloin käytiin katselemassa hyviä työhevosia tukkisavottaan , yleensä nämä hevosmiehet olivat pientilallisia ei jätkillä ollut hevosia, kevät taas oli sellainen silloin oltiin myymässä näitä hevosia joilla oli talvi tehty kovasti töitä sen kyllä huomasi heti millä oli oltu tukkimetsässä ,ei ne laihoja ollut , raskas työ jätti jälkensä. savotoilla syötettiin hevoset hyvin ,jokainen mies seurasi toista. Olin nuori poika pääsin enon kanssa katselemaan, tarkastettiin hampaista kuinka vanha on ,minä en tiennyt ,enkä tiedä vieläkään. Romaanit oli myös mukana aina koko perheen voimalla. Tavallaan markkinat olivat oiva tapaamispaikka sen alan ihmisille.
Yritin syksyllä tehdä koivuhalkoja, tuli vaan tässä mieleen kuinkahan paljon hakkasivat päivässä niillä entis ajan vehkeillä tarkoitan niitä ammatti miehiä.
Minä sain moottorisahan kanssa 3pv. yht 6 mottia. Hiki oli jatkuva.
Ukkini Pauli Kukkonen on ollut 1951 Sotkamon piirmestaruus kilpailussa lokakuun lopussa
Kisa kestänyt 5 pv , mottimäärä joka kunniakirjassa mainitaan on 70 m3.
Päivän pituutta en tiedä mutta voi 8 h koska pimeä tulee silloin aikaisin.
Naapurin mies oli ollut tekomiehenä ei kisassa , oli laskenut 72 m3 , parhaana päivänä 16 m3
siitä on olemassa käsin kirjoitettu muistio. Mainitsee tuomarin olleen erikoisen tarkan.
Työvälineenä puuperäsaha ja kirves, pystymetsä koivikko.
Kisan on järjestänyt siihen aikaanoleen maa ja metsäministeriö.
Kunniakirja on tallessa.
Kyllähän parhaimmat riskit sällit kymmenkunta mottia sai päivässä aikaan. Paljohan se riippuu siitä hakattavasta puusta ja sen laadusta. Jos on suoraa vähäoksasta koivua tai haapaa, niin kyllähän sitä mätkii ihan mielikseen, mutta jos on oksasta vänkkyräpuuta, niin sitten ei.
Poka vai moottorisahalla? Niitä 10 kuution tekijöitä ei ole monta.
Vaikka osaisi latoa pinonkin niin ettei näytä harvalta.
Oksaton haapapölkky halkesi hyvin. Pieni pakkanen paransi vielä hommaa.
Tuntus 10 mottia ainakin poka sahalla mjnun mielestä olevan liikaa.
Pokasahalla tehden yli viisi kuutiota päivässä teettää jo töitä.
Moottorisaha tietysti nopeuttaa, mutta halkaisu pitää tehdä
kirveellä. Sen verran olen metsätöissä ollut.
Edullisimmin pystyy motteja tekemään kun kolmesta koivurungosta
saa kuution halkoja. Kymmeneen mottiin tarvitaan jo kolmekymmentä
kaatoa.
Entisenä metsätyömiehenä kun olin täysissä voimissa hakkasin itse 4 mottia päivässä tätä määrää yritin pitää joka päivä, joskus määrä täyttyi helposti joskus meni koko päivä iltamyöhään. toisin sanoin24 mottia viikko ,silloin oli lauantai virallinen työpäivä . savotta kämppällä majaansa pitävä useinmiten teki täyden päivän myös sunnuntaina .
Ei kukaan tee 10 mottia päivässä pokasahalla
Ukkini Pauli Kukkonen on ollut 1951 Sotkamon piirmestaruus kilpailussa lokakuun lopussa
Kisa kestänyt 5 pv , mottimäärä joka kunniakirjassa mainitaan on 70 m3.
Päivän pituutta en tiedä mutta voi 8 h koska pimeä tulee silloin aikaisin.
Naapurin mies oli ollut tekomiehenä ei kisassa , oli laskenut 72 m3 , parhaana päivänä 16 m3
Koivu https://www.youtube.com/watch?v=y6oXW_YiV6g
Millähän tavoin tämä edellinen juttu liittyy tälle paikalle.
On tehty 10 mottia päivässä pokasahalla ja kirvveillä. Tottakai pitää olla välineet kunnossa. Kiilat, halkaisukirveet ja niin pois päin. Kyllä Suomessa on miehiä ollu ennen punttisaliaikoja. Pielisjärvelläkin oli muutama kymmenen motin jätkä.
Työpäivän pituus kymmenen motin jätkillä oli 12-14 tuntia. Keväällä sitä valosaa aikaa riittää, niin mikäs siinä on mätkiessä haapaa haloksi.
Minulla ei ollut tarkoitus kirjoittaa siitä mitä kukin tekee ennätyksensä vaan siitä päivästä päivään vaikkapa koko talven toisin sanoen elääkseen . Ei mitään pyrähdyksiä. Hetken hakkaamisesta voi käydä katselemassa mottimestari Tauno Finnen saavutuksia. Siellä ei 10 mottia ole vielä mitään.
Ukkini Pauli Kukkonen on ollut 1951 Sotkamon piirmestaruus kilpailussa lokakuun lopussa
Kisa kestänyt 5 pv , mottimäärä joka kunniakirjassa mainitaan on 70 m3.
Päivän pituutta en tiedä mutta voi 8 h koska pimeä tulee silloin aikaisin.
Naapurin mies oli ollut tekomiehenä ei kisassa , oli laskenut 72 m3 , parhaana päivänä 16 m3
Teki työkseen , hänen aikalaiset ovat kertoneet että tehnyt kahden miehen työt. 5 vuotta sotinut rys.. vastaan.
Kunniakirja tallessa.
Mitenkähän koneinsinööreiltä onnistuisi
Koneinsinööri tekisi 20 kuutiota päivässä ja joku sitten sanoisi, että moottorisaha pitää laittaa käyntiin, ennenkuin alkaa sahaamaan.😁
Aikoinaan oli jätkän kulttuuripäivät, lähinnä ravintolaan järjestetyt ryyppäjäiset, olin 60 luvulla Kuhmossa sellaisissa mukana.
Onkohan Kuhmossa vielä ketään elossa jotka olisi ollut savotoilla 50-60 luvulla.
Jo sahahommassa on nykypäivän podari niin hapoilla, että ei saa mitään aikaseks, tiellä on vain. Mettäkämpällä maitopoikana, ns kallepäätalona.