toinen kaste - toinen vieras henki!

Kumpi siis paavin/roomalaiskatolisen kirkon vauva-valelu vai RAAMATUN ilmoittama (Apt.2:38) Oikea uskonmukainen upotuskaste, kumpaanko kasteeseen liittyy LUPAUS Pyhästä Hengestä (katso ja lue) ?!

*
Ystävällisesti Siunausterveisin Totuuden etsijöille

minulle niin Rakkaassa
Voittoisassa ja Voimallisessa
JAH SHUAN (Ilm.14:1) MESSIAAN Armollisessa ja Pyhässä Nimessä
י ה וֹ שׁ ﬠ

eepu
*
Jk.:
Tee siis ystäväiseni rohkea USKONRATKAISU Jumalan KUTSUUN; Sillä tämä On se Ainut ja Oikea Tie PELASTUKSEEN ja Jumalan tahdonmukaiseen VANHURSKAUTEEN: *Joh.3:16; Apt.2:38; 8:36, 37, 38 ja Room. 6.Luku*, sillä vain tämä Tie, On se kertakaikkinen, se Oikea IANKAIKKINEN ELÄMÄNTIE, astu ja kastu siihen! ... aloita uusi ja voimallinen Elämä yhdessä Vapahtajamme kanssa!

KOKONAAN!!!


ALKUPERÄINEN KRISTILLINEN
K A S T E


A L K U S A N A T.

Erilaiset kastenäkemykset ovat toistuvasti aiheuttaneet kiistaa kristittyjen välille. Kristinuskon alkuaikoina kaste oli uskovia yhdistävä tekijä. Nyt se on muuttunut riidan ja hajaannuksen aiheuttajaksi. Kyse on siis varsin vakavasta asiasta.



Elämme seurakunnan ennalleen asettamisen ajassa.

Pyhä Henki tahtoo johdattaa kristityt kaikissa kysymyksissä alkuperäiseen käytäntöön. Armon Sanaan kuuluu Jumalan Totuus.

Jumala tahtoo antaa seurakunnalleen myös tiedoksi alkuperäisen kristillisen kastekäytännön. Hän tahtoo uudestaan antaa itse säätämänsä kasteen uskoviaan yhdistäväksi tekijäksi.



Tässä tutkielmassa tuodaan esiin Raamatun opetus aiheesta. Se on monessa kohdin poikkeava nykyisistä uskontokuntien kasteopetuksista.

Mikäli lukija tahtoo saada varman kokonaiskäsityksen aiheesta, on välttämätöntä lukea tämä kirjoitus kokonaan. Muussa tapauksessa väärinkäsityksen mahdollisuus on suuri.



Viittaan useassa kohdin Raamattuun. Tämä johtuu siitä, ettei minulla ole omaa mielipidettä asiasta.

” … he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin”

(Apt.17:11).

”Minkä olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä” (1 Joh.2:24).


ERIMIELISYYDEN SYY ?

Jumala lupaa ilmoittaa totuutensa omilleen (Joh. 16:13). ”.. jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on. Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä” (Filip. 3:15-16). Ehto Jumalan tahdon ymmärtämiselle on tuo samaa tietä vaeltaminen. Se tarkoittaa pysymistä apostolien ja profeettojen opetuksessa.

Meidän tulee tunnustautua Raamatun oppiin ja ottaa se vastaan (Apt. 2:42). Tällä tiellä Pyhä Henki johtaa kaikkeen totuuteen.



Erimielisyyttä ei pidä hyväksyä.

Riitaisa erimielisyys johtuu siitä, että on luovuttu Raamatun opetuksista. Riitaisuudessa on Jumalan kansan tappioiden syy. Ei ole kuultu Jumalan rakastavaa ääntä, joka yhdistäisi Hänen kansansa.

Raamatun opetuksista erkaantuneet ovat tuoneet riitoja uskovien välille (1 Timot. 6:3-5). Vaikkakin riitaisuuksista joskus syytetään niitä, jotka pitävät kiinni Raamatun sanasta.



Erimielisyys monissa kristinuskon kysymyksissä johtuu paljolti myös siitä, että epäuskoiset ”julistajat” kylvävät epäuskon kylvöä. On opetettu, ettei ole mahdollista olla samaa mieltä esimerkiksi kasteesta. ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää” (Gal.6:7).

Nyt on aika alkaa uskon kylvö. Voimme olla yhtä mieltä kasteesta kuten muistakin kristinuskon syvistä totuuksista. (Vertaa 4 Moos.13:22-34, mutta etenkin 14:6-9 = Joosua ja Kaaleb).

Epäuskon kylväjät ovat röyhkeydessään opettaneet jopa, ettei samanmielisyys edes olisi Jumalan tahto. Sellaiset opetukset kumoavat Raamatun selvän opetuksen. ”Mutta minä kehotan teitä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus” ( 1 Kor.1:10 ). ”..olkaa yhtä mieltä, eläkää sovussa..” ( 2 Kor.13:11 ).

Mutta millä perusteella Jumala tahtoo kansansa olevan yhtä mieltä ? ”..että olisitte yksimieliset keskenänne, Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan” (Room. 15:5,6). Tämä tarkoittaa, että olemme asioista samaa mieltä Jeesuksen kanssa. Hänen mielipiteensä on Raamatussa ja alkuperäisen kristinuskon antamassa käytännön esimerkissä. Olemme yhtä mieltä Raamatun kanssa.

Omilla mielipiteillä ei näissä kysymyksissä ole arvoa.


KASTEEN ALKUPERÄ.

Jeesus antoi viimeisinä opetuksinaan lähetyskäskyn. ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Markus 16:15-16). Hän opetti siis, että evankeliumia tulee julistaa ja sen tuloksena ihmiset tulevat uskoon (Room.10:17). Ja ne kastetaan, jotka ottavat vastaan Jeesuksen elämänsä Herraksi tunnustaen Hänet Jumalan Pojaksi. Raamatusta emme löydä muuta järjestystä. ”… ja hoviherra sanoi: `Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?` Niin Filippus sanoi hänelle: `Jos uskot koko sydämestäsi, niin se tapahtukoon.` Hän vastasi: `Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.` Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet`” (Apt. 8:36,37,38).



Kymmenen päivää lähetyskäskyn antamisen jälkeen Pietari julisti evankeliumia tuhansille ihmisille: ”Tämän Jeesuksen Jumala on herättänyt, minkä todistajia me kaikki olemme” (Apt.2:32). ”… Jumala on Hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte” (Apt. 2:36). ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te(kin) saatte Pyhän Hengen lahjan” (Apt.2:38).

Kolmetuhatta kuulijaa otti sanan vastaan, tuli uskoon ja antoi kastaa itsensä. ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, n e kastettiin..” (Apt.2:41).

Onko Jumalan tahto tänä aikana sama? – Vastaan, että kyllä on! ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa!” (Matt.24:35). Jumalan tahto ei muutu.



Kasteen saamisen edellytys alkuseurakunnassa oli usko. ”Jos uskot koko sydämestäsi, niin se (kaste) tapahtukoon (Apt.8:37). ”.. korinttolaiset uskoivat ja heidät kastettiin” (Apt.18:8).

”..kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen Nimeen” (Apt.19:5). Tämä oli juuri sitä mitä Jeesus oli opettanut (Matt. 28:19-20).

Kaste suoritettiin alussa välittömästi uskonratkaisun tapahduttua, yleensä samanaikaisesti! Tärkeä huomio! Ei odotettu asian ”kirkastumista”.

Uskossa oleminen olisikin koettu ilman kastetta puutteelliseksi. Sen tähden alkuseurakunnan aikana kaikki uskoon tulleet ottivat kasteen, sekä aikuiset että ymmärryksen iässä olevat lapset. Se oli heille selviö. Siitä ei neuvoteltu.

Alkuseurakunnassa vain Kristukseen kastetut pidettiin Jumalan lapsina. ”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet” (Gal. 3:27).

Vaikeuksia on tuottanut uskossa olevien kastamattomat lapset, jotka ovat pyhitetyt (1 Kor. 7:14) ilman kastetta. Tämä ”pyhitys” ei tee tyhjäksi lähetyskäskyä heidän kohdallaan niin, että heille olisi olemassa toisenlainen tie. ”Mikä lihasta on syntynyt, on liha..” (Joh. 3:6). Liha (Aadamin suvun jäsenyys) pitää haudata kasteessa. Kaikkien pitää tulla kastetuiksi upotuskasteella vedessä.

Kun kristityt vanhemmat huomaavat lapsensa olevan Jeesukselle antautunut, joka tunnustaa uskoaan esim. koulutovereilleen, rukoilee itsenäisesti ja elää elämäänsä Jeesukselle, voidaan hänet kastaa Jeesuksen Nimeen.



Room. 6:3-4 mukaan kaste on toimitus, jossa Jeesukseen ja ristin vereen luottava ihminen liitetään Pelastajaansa. ”Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme Hänen kuolemaansa kastetut. Niin olemme siis yhdessä Hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin (kasteella käyneiden) uudessa elämässä vaeltaman” (Room.6:3-4 ). Kaste oli jakaja. Elämä ennen kastetta ja elämä kastettuna. – Huomaa tässäkin kohden tuo alkuseurakunnan tapa kastaa uskonratkaisun tehneet samanaikaisesti ratkaisun hetkellä!

”..ollen haudattuina kasteessa, jossa te myös olette herätetyt uskon kautta” (Kol.2:12). Huomaa sana ”herätetyt”. He olivat heränneet synnin unesta ja syntyneet uuteen elämään. Vanha oli haudattu. Uusi oli tullut sijaan (2 Kor.5:17; Efes. 4:22-24). Ihmiset huusivat avukseen Jeesuksen Nimeä antaen kastaa itsensä Hänelle (mm. Apt. 22:16).



Kaikki uskoon tulleet eli kastetut alkoivat elää pyhää elämää yhdessä muiden kanssa. He kokoontuivat Jumalan seurakuntana vahvistumaan ja oppimaan lisää Jumalan tahtoa. He olivat Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina Jumalan seurakunta. – On hyvä huomioida, etteivät he perustaneet seurakuntaa, vaan olivat seurakunta.



Uusi Testamentti ei ollenkaan tunne käsitettä ”kastamaton kristitty”. Ei myöskään käsitettä ”uskosta osaton kastettu kristitty”. Sellaiset ovat vääristyneitä käsitteitä. Uusi Testamentti tuntee ainoastaan käsitteen ”uskoon tullut, kasteella käynyt kristitty”. Vasta kasteella käynyt luettiin seurakuntaan kuuluvaksi. Muut olivat ulkopuolella.


ONKO VESIKASTE VÄLTTÄMÄTÖN ?

”Kaikki kansa, joka häntä (Johannes Kastajaa) kuuli, tunnusti Jumalan vanhurskaaksi ja antoi kastaa itsensä Johanneksen kasteella. Mutta fariseukset ja lainoppineet tekivät turhaksi Jumalan aivoituksen heitä kohtaan, eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta” (Luuk.7:29-30).

Jeesus kysyi aikansa ihmisiltä: ”Oliko Johanneksen kaste Taivaasta vaiko ihmisistä?” (Markus 11:30 ). Samoin voimme kysyä kristillisestä kasteesta. Raamatun kokonaisilmoitus vastaa, että se on Taivaasta. Kaste on siis välttämätön.

Jeesuksen säätämä kristillinen kaste on Kristuksen opin alkuaskel. Siitä alkaa uskoon tulleen hengellinen elämä. Siitä alkaa ristin kaita tie, jonka päämäärä on Taivas.



”..vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena, joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan (uskoon tulevien lastenkin kohdalla) hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta” (1 Piet.3:21). Kastevesi ei siis poista likaa ruumiistamme. Se luotaa syvemmälle, ihmisen sisimpään. Jumala on säätänyt kasteeseen näkymättömän siunausasian. Siinä usko saa kosketuskohdan. Jeesuksen veri, uskon kautta, puhdistaa omantuntomme kuolleesta tilasta. Tähän viittaa Ananiaan neuvo Paavalille: ”Anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi” (Apt.22:16). Paavalin ainutlaatuinen Jeesuksen kohtaaminen Damaskon tiellä ei riittänyt pelastuskokemukseksi. Siellä hän sai ohjeen: ”Nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän” (Apt.9:6). Paavali totteli, meni kaupunkiin, jossa sai neuvon: ”Nyt, mitä viivyttelet ? Nouse. Huuda avuksi Hänen Nimeänsä ja Anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi” (Apt. 22:16). Ymmärrämme tietenkin, ettei Paavali turvannut kasteveteen, vaan Jeesukseen. Vanha Saulus haudattiin kasteen kautta Jeesuksen kuoleman ansioon. Kastevedestä nousi apostoli Paavali, uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa. Vanha riisuttiin pois. Uusi tuli sijaan. Näin oli silloin ja näin on edelleen Jumalan tahto.

Eräät opettavat, että Paavali sai syntinsä anteeksi ja pelastui Damaskon tiellä. Raamattu ei opeta niin. Mikäli Paavali olisi saanut pelastuskokemuksen eli syntien anteeksiantamuksen Damaskon tiellä, ei Ananias olisi ollut oikeutettu kehottamaan Paavalia kasteelle, jossa synnit pestään pois (Apt.22:16 ). Se ei olisi ollut johdonmukaista. Mutta kastetta edelsi paljon muutakin: Jeesuksen kohtaaminen, uskovien yhteyteen meneminen, kätten päälle panemisen kautta saatu siunaus (Apt. 22:6-16).


VEDESTÄ JA HENGESTÄ.

Jeesus opetti, että ihmisen tulee syntyä vedestä ja Hengestä. Tarkoittiko Hän, että uudestisyntymiseen tarvitaan myös vesikaste ? Samankaltainen ajatushan on Tiituskirjeessä.

”Kun Jumalan hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti Hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen Hän runsaasti vuodatti meihin Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta” (Tiit. 3:4-6).

”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan” (Joh.3:5). Edellistä Jeesuksen opetusta voidaan tulkita ja selitellä omien mieltymysten mukaan, tai se voidaan ottaa vastaan sellaisenaan: ”vedestä ja Hengestä”. – Minulla ei ole siitäkään omaa mielipidettä. On vain uskottava Raamatun Sana. Niin teen.



Alkuseurakunnan aikana kaste ei ollut pelkästään sisällyksetön ”kuuliaisuuden askel”, kuten nykyisin vapaissa suunnissakin opetetaan.

Pietari kirjoittaa, että ”vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena..” (1 Piet.3:21). Miten Pietari voikaan kirjoittaa sillä tavalla? Eikö hän tietänyt asiaa? Vai oliko asia niin, kuin hän kirjoitti?

Paavali kirjoittaa samaa: ”..ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös olette herätetyt uskon kautta..” (Kol.2:12). Kasteessa herätetyt! Miten Paavali voikaan todeta sellaista? Vai tapahtuuko kasteessa sittenkin jotakin?



^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^



Mutta… Pelkästään kasteella käyminen ei pelasta ihmistä.

Kastetta tulee edeltää kokonaisvaltainen sydämen kääntymys Jumalan puoleen. On saatava luottamus Jeesuksen ristin uhriin ja sovintoveren ansioon. Kastetta ennen on otettava vastaan pelastussanoma Jeesuksesta. ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin” (Apt.2:41). On astuttava uskon askel vastaan ottamalla Ylösnoussut Jeesus omaksi henkilökohtaiseksi Vapahtajaksi ja syntien sovittajaksi. ”Kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi..” (Joh.1:12). Nämä Jeesuksen vastaanottaneet sitten voivat Hänen voimassaan tehdä parannuksen synneistään ja tulla kasteelle. He saavat ottaa vastaan kaikki Jumalan suuret lupaukset. He saavat täyttyä Pyhällä Hengellä saaden armolahjoja. He saavat alkaa elää yhdessä muiden Taivaaseen matkaajien kanssa. He ovat seurakunta, Jumalan kansa.

Alkuseurakunnan aikana kaikki jo Pyhän Hengen saaneet uskovaisetkin kastettiin vedessä Jeesuksen Nimeen (Apt.10:47-48).



On huomattava, että kaste on merkityksetön ilman edellä mainittua henkilökohtaista uskon ratkaisua kaikkine siihen liittyvine Raamatun opetuksineen. ”Kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä” (Room.14:23 ).





^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^




KASTE USKONELÄMÄN ALKUNA.

Voimme tehdä kysymyksiä Raamatussa mainituille, uskoon tulleille ihmisille. Kysymme Korneliukselta: MITEN SINÄ SAIT KOKEA USKOONTULEMISEN ? –

Kornelius vastaa: ”Olen koko ikäni ollut etsivä sielu. Tämän vuoksi olen ollut hurskas ja rukoileva ihminen. Jumalan pelko on ohjannut elämääni. Olen antanut almuja ja koettanut olla kaikille hyvä. Kuitenkin olen tuntenut, että jotakin puuttuu.

Viimein Jumala tarttui elämääni ihmeellisten johdatusten kautta. Hän kuuli rukoukseni. Kotiini johdatettiin apostoli Pietari. Olimme omaisteni, sukulaisteni ja ystävieni kanssa koolla. Pietari kertoi evankeliumin Jeesuksesta ja ristillä tapahtuneesta sovitustyöstä. Hän johdatti meidät sisälle pelastukseen. Hänen puhuessaan Pyhä Henki lankesi meidän kaikkien ylle. Aloimme kaikki yhteen ääneen puhua kielillä ja ylistää Jumalaa. Välittömästi meidät kaikki kastettiin Jeesuksen Kristuksen Nimeen. Tällä tavalla me tulimme uskoon.”

Ed. m. kertomus löytyy Apostolien tekojen 10 ja 11 luvuista:

”Kesareassa oli mies, nimeltä Kornelius.. Hän oli hurskas ja jumalaa pelkääväinen, niin kuin koko hänen perhekuntansakin, ja antoi paljon almuja kansalle ja rukoili alati jumalaa” (Apt.10:1-2).

Yksi häneltä puuttui: Hän ei ollut uskossa. On eri asia uskoa Jumalaan tai olla elävässä uskossa. Jumalaan ja Jeesukseen uskominen on vasta edellytys uskoon tulemiselle.

”..Pietari nousi ja lähti heidän kanssaan, ja muutamat veljet seurasivat hänen mukanaan…He saapuivat Kesareaan; ja Kornelius odotti heitä ja oli kutsunut koolle sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä” (Apt.10:23-24). Pietari alkoi puhua: ”..Te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, Hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli Hänen kanssansa. Ja me olemme kaiken sen todistajat.. Hänet he ripustivat puuhun ja tappoivat.. Hänet Jumala herätti kolmantena päivänä...” ”...Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo Häneen, saa synnit anteeksi Hänen Nimensä kautta” (Apt.10:38-43).



MITÄ TAPAHTUIKAAN KORNELIUKSEN KODISSA ? Luemme eteenpäin. ”Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat.” Pietarin mukana tulleet uskovaiset ” hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin, (mistä he tiesivät sen ?) sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari sanoi: Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin? Ja hän k ä s k i kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen Nimeen” (Apt.10:44-48). Raamattu ei ehdota kasteelle menemistä, vaan käskee.

Myöhemmin Pietari selostaa tätä tapausta muille uskoville: ”Ja Henki käski minun mennä heidän kanssansa (Korneliuksen lähettämien miesten kanssa); ja myös nämä kuusi veljeä lähtivät minun kanssani. Me menimme sen miehen (Korneliuksen) taloon, ja hän kertoi meille, kuinka oli nähnyt enkelin seisovan huoneessaan ja sanovan: Lähetä Joppeen noutamaan Simon, jota myös Pietariksi kutsutaan; hän on puhuva sinulle sanoja, joiden kautta sinä p e l a s t u t, ja koko sinun perhekuntasi” (Apt.11:12-15). Kornelius ei siis vielä ollut pelastunut eli uskossa, huolimatta hurskaudestaan ja esimerkillisestä rukouselämästään. Pelastussanoman kuultuaan hän tuli uskoon, sai Pyhän Hengen lahjan ja otti kasteen. Näin hänestä tuli kristitty.



Korneliuksen kertomuksesta voimme päätellä, että alkuseurakunnan aikana uskoon tulleen ajatuksissa sulautuivat yhteen uudestisyntymis- ja kastemuistot. Näin tulee olla tänäkin aikana.

Pelastuminen parannuksen tekemisineen, kasteineen jne. on yksi Jumalan lahjapaketti, joka otetaan vastaan yhdessä prosessissa. Silloin pelastusvarmuus perustuu Jumalan omaan Sanaan, ei ihmisten vakuutteluihin ja omiin uskotteluihin tai tuntemuksiin.

Uustestamentillinen herätyspuhe ei alkuseurakunnan aikana päättynyt ”alttarikutsuun”, vaan kastekehotukseen (Apt. 2:38).

Huomaamme taas, että kasteesta alkoi Jumalan tahdon mukainen uskonelämä.





^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^




K O S K E T U S K O H T A.

Näkyvässä maailmassa elävä ihminen tarvitsee uskonsa tueksi jotakin konkreettista. Jumala tietää tämän. Hän antoi uskon ”tarttumiskohdaksi” kasteen. Ihminen saa tarttua kiinni Jumalan suureen armoon ja Sanan lupauksiin uskon kautta. Hän saa ottaa pelastuksen vastaan hyväksyen, uskossa vastaan ottaen ja astumalla uskon askeleen kasteen hautaan. Vanha haudataan. Uusi nousee ylös.

Näin uskossa oleminen ei jää pelkäksi ajatuskuvioksi. Se on todellisuutta, elämää Jeesuksessa ja Hänen siunauksessaan. Vanha elämä on taakse jäänyttä. Uusi elämä toimii. –



Jokainen Taivaaseen tahtova ihminen on ohjattava kasteelle Jeesuksen Nimeen.


Ihmissielun pelastuminen.

Raamattu opettaa lukuisissa kohdin erilaisin sanakääntein pelastusasiaa. Se on Raamatun pääsanoma. Tätä aihetta tutkiessamme emme voi sivuuttaa yhtäkään kohtaa. Kaikki pelastuksestamme kertovat kohdat on otettava mukaan kokonaisuuteen (= Jumalan lahjapaketti). Jumalan ilmoituksen kokonaisuus rikkoutuu mikäli irrotamme jonkin kohdan kokonaisuudesta. Samoin pelastuksemme suuret ja ihanat sanat: armo, usko, risti jne.. Mikään ei yksistään ole riittävä. – Ilm.22:18,19. – ”Riivaajatkin uskovat ja vapisevat” (Jaakob 2:19).



Uskovat ovat hajallaan, sekoituksessa (= baabel) juuri sen vuoksi, että yksi ryhmä on ottanut yhden osan Sanasta, toinen ryhmä toisen. Yksi uskoo pelastumiseen kasteen kautta, toinen yksin uskon kautta. Joku uskoo pelastuvansa hyvän elämäntapansa kautta. Mutta meidän tulee uskoa Raamatun kokonaisilmoitus: Pelastuneen ihmisen tulee olla sisällä jokaisessa Raamatun kohdassa, joka mainitsee jotakin sielujemme pelastumisesta. Vain näin ollen voimme olla varmoja Taivaaseen pääsystämme. Näin olemme ottaneet vastaan Jumalan armolahjan, koko pelastuspaketin. Usko Herraan Jeesukseen Raamatun opettamalla tavalla, niin sinä pelastut!





^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^




EFESOLAISTEN USKOON TULO.

Efeson kaupungissa pieni ihmisryhmä oli pelastunut. Miten ? ”Sillä armosta te olette pelastuneet, uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi”

(Efes.2:8-9). On mielenkiintoista katsoa millä tavalla efesoilaiset pelastuivat armosta uskon kautta:



1. He olivat lähteneet kuulemaan Jumalan Sanaa (Apt. 18:24-25).
2. He uskoivat kuulemansa Sanan (Apt.19:1-2).
3. Heidät kastettiin Herran Jeesuksen Nimeen (Apt.19:5).
4. He saivat Pyhän Hengen, josta merkiksi puhuivat kielillä (Apt.19:6).
5. He tekivät parannuksen eli elämänsä suursiivouksen (Apt. 19:18-20).



Edellisten vaiheiden kautta kulkeneille Efeson uskoville Paavali siis kirjoitti, että te olette pelastuneet armosta, uskon kautta.



Olet ehkä kuullut kansankirkon piirissä toistettavaa fraasia: ”Minä kurja, vaivainen syntinen.” Tällä he todistavat, etteivät vielä ole löytäneet armosta pelastumista, josta teoriana kyllä puhuvat. He eivät ole vielä tulleet sisälle Jumalan armoon ja rakkauteen. Heiltä puuttuu raamatullinen usko, parannus, kaste ja Pyhän Hengen saaminen. Heidän uskonsa on pelkkää ideologiaa.

Alkanut uskokin sammuu ellei uskoon tullut ojentaudu kuuliaisuuteen Jumalan Sanalle. ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan jumalan viha pysyy hänen päällänsä” (Joh.3:36). Kurjuus ja vaivaisuus jää toimimaan siellä missä ei vaelleta Sanan mukaisesti ja Jumalalle kuuliaisina.

Likaiset ryysyt puhtaisiin vaihtanut ihminen ei enää ole ryysyläinen. Samoin ei synnit anteeksi saanut Jumalan lapsi enää ole kurja ja vaivainen syntinen. Side vaivaisuuteen katkeaa kasteessa Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen.





^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^




P E L A S T U S V E R E N K A U T T A.

Pelastumisemme ehdoton numero yksi on Jeesuksen pyhä ja kallis sovintoveri. ”Tämä on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan” (Luuk.22:20). ”Ilman veren vuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista” (Hebr.9:22).

Raamattu todistaa, että Jeesuksen veri on ainoa puhdistuslähteemme. Meillä on pääsy ihanaan ja täydelliseen anteeksiantamuksen vapauteen ”uskon kautta Hänen vereensä” (Room.3:25).

Kristillisen elämämme lähtökohta on Golgatalla annettu Jeesuksen sijaisuhri.

Hän kantoi syntimme ristin puulle. ”Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja Hänen haavainsa kautta te olette paratut” (Jes. 53 ja 1 Piet.2:24).

”..olemme lunastetut Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan”

(1 Piet.1:19).

”Sillä kolme on, jotka todistavat: Henki, vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä” (1 Joh.5:7-8).

Nämä kolme ovat pelastuksemme todistus.

1. ”Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia” Room.8:16).
2. Kastevesi todistaa maailmalle, että olemme siitä erotetut ja Jeesukseen liitetyt.
3. Veri todistaa Jumalalle, että rangaistus syntiemme edestä on kärsitty.



Näin suuresti Jumala rakastaa syntitilassa olevaa ihmiskuntaa. Hän lähetti oman Poikansa, joka oli puhtain ja Pyhin koko maailmankaikkeudessa. Viha, kärsimys ja kirous kohdistui Jeesukseen.

Oi sitä Jumalan ihmeellistä armon ja rakkauden syvyyttä!





^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^




N Ö Y R Y Y S.

Pelastuksen tielle lähtö edellyttää oikeaa, nöyrää mieltä. Sanaa on kuultava oikeassa, etsivässä ja vastaanottavaisessa mielessä. Jumalan hyvyys vetää Jeesuksen tykö ja parannukseen nöyriä, kurjuutensa tuntevia ihmisiä (mm. Jesaja 57:15).

Kun Uskossa oleva ihminen esittää kutsun uskosta osattomalle tulla uskon tielle, on se silloin arvovaltainen Jumalan kutsu. ”Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa” (2 Kor. 5:20).

”Hänen työtovereinaan m e myös kehotamme teitä vastaan ottamaan Jumalan armon, niin ettei se jää turhaksi” (2 Kor.6:1).

Nöyrät kuulevat ja ottavat vastaan Jumalan armon. Ylpeämieliset pysyvät kaukana Jumalasta. ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon” (Jaakob 4:6).



OIKEA ETSIJÄN MIELI:

”Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani. Minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa, ennen kuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle” (Psalmi 132:3-5). Tällaisella mielellä ”etsivä löytää ja anova saa”.

”Te etsitte minua ja löydätte minut, kun etsitte minua kaikesta sydämestänne” (Jer.29:13).





^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^




PELASTUIKO RISTIN RYÖVÄRI ILMAN KASTETTA ?

Saman kysymyksen voisimme esittää kaikista muistakin vanhan liiton puolelta pelastuneista.

Pelastuiko esimerkiksi Aabraham ilman kastetta ? Sama asia.

Jeesus lupasi viereisellä ristillä viruvalle, nöyrtyneelle rikolliselle pelastuksen. ”Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani Paratiisissa” (Luuk.23:43).

Hänen ei ollut mahdollista tulla kasteelle. Mutta ei hänen olisi tarvinnutkaan. Jeesus ei vielä siinä vaiheessa ollut antanut kastekäskyä. Uusi liitto ei vielä ollut alkanut. – Uusi liitto alkoi Jeesuksen kuolemasta. ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni” (Luuk.22:20).

Raamattu siis opettaa, että ristin ryöväri oli viimeinen vanhan liiton puolelta pelastunut. Hän ei ollut ensimmäinen uuden liiton pelastunut, kuten yleisesti opetetaan. Meidän on oltava tarkkoja voidaksemme tuntea totuuden.

Kastekäsky annettiin runsas kuukausi ristin tapahtumien jälkeen.

Se annettiin kaikille uuden liiton aikaisille ihmisille, meille, jotka olemme elossa ristin lunastustyön jälkeen. Meidän tulee uskoa Herraan Jeesukseen ja ottaa kaste Hänen Nimeensä. Me saamme käyttää meille annettua vapaata valintaoikeutta. Saamme ottaa vastaan tai hylätä pelastuksen.

Jumala ei pakota ketään liittoon kanssaan. Hän vain kutsuu. Viimeisellä tuomiolla Hän sitten vahvistaa kunkin ihmisen o m a n v a l i n n a n.





^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^




M I H I N N I M E E N ?

”Kaikki, mitä teette sanalla tai työllä, k a i k k i tehkää Herran Jeesuksen Nimessä kiittäen Isää Jumalaa Hänen kauttansa” (Kol.3:17 ). Raamatussa ei ole mainintaa, että joku olisi kastettu jotakin muuta nimeä käyttäen.

”..Jeesuksen Kristuksen Nimeen” (Apt.2:38).

”..Herran Jeesuksen Nimeen” (Apt.8:16).

”..Jeesuksen Kristuksen Nimeen” (Apt.10:48).

”..Herran Jeesuksen Nimeen” (Apt. 19:5).

Oli silloin ja on edelleen tärkeää lausua kasteessa Jeesuksen nimi. Pelastuksemme perustuu Häneen. Jeesus on ainoa Pelastaj! Siksi Jumalan seurakunta on aina kastanut uskoon tulleet Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen eli Hänelle.

Kastaa Jeesuksen Nimeen sisältää ajatuksen, että kastetusta tulee Hänen omaisuuttaan. Kasteessa uskoon tullut otetaan pois Aadamista ja liitetään uuteen sukuhaaraan, Kristukseen. Hänelle kastettu. Hänen Nimeensä otettu. Kastettu siihen pelastukseen, joka on Jeesuksen ja ristityön ansiossa. Apt.4:12.

Iso Raamatun tietosanakirja kertoo: ”Jeesuksen Nimeen tapahtunut kaste teki seurakunnasta tarkkarajaisen yhtenäisen joukon.”





^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^




KASTEEN MUOTO.

Alkuseurakunnan aikana kaste tapahtui jokaisessa tapauksessa siten, että ihminen upotettiin kokonaan veteen. Kastaja ja kastettava astuivat veteen. Kaste suoritettiin, jonka jälkeen noustiin ylös vedestä (Matt. 3:16; Apt.8:36, 37, 38). ”Haudatut kasteen kautta” on toistuva sanonta Raamatussa (Room.6:3-4; Kol.2:12).

Jeesus kastettiin upotuskasteella Hänen ollessaan noin kolmenkymmenen vuoden ikäinen (Mat.3: 16).

Kasteelle mentäessä tarvittiin aina paljon vettä (Joh. 3:23), että kastettava voitiin upottaa kokonaan veteen.

”Pelastus merkitsee sitä, että minä käyn ulos maailmasta. Jätän tämän kaikkialle levinneen kosmoksen. En enää kuulu saatanalliseen systeemiin. Olen pelastettu maailmasta. ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu.” Nämä Jeesuksen sanat merkitsevät yksinkertaisesti: otan uskon askeleen, kastatan itseni ja astun ylös vedestä pelastettuna. Tätä merkitsee pelastus. Älkäämme siis tarkkailko kastetta jonain merkityksettömänä toimenpiteenä. Kasteeseen on yhdistetty paljon. Se on toimitus, joka erottaa meidät maailmasta, ja johtaa meidät toiseen, luonteeltaan aivan toisenlaiseen maailmaan. Kasteessa sinä tunnustat: Herra, minä jätän tämän maailman taakseni. Sinun ristisi erottaa minut nyt maailmasta ikuisesti” (Watchman Nee).



Alkukielen sana “babtidzo” (kreik) merkitsee ”painaa veden sisään”, ”upottaa”. Mikäli Apt. 2:38 käännettäisiin tämän sanan edellyttämällä tavalla, kuuluisi se näin: ”… ottakoon kukin teistä upotuskasteen…”

Raamatun kertomat kastetapaukset osoittavat upotuskasteen olleen ainoa tapa kastaa uskoon tulleet. Kastamiseen tarvittiin ”paljon vettä” (Joh. 3:23).





^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^




T O I M I N T A K Ä Y T Ä N N Ö S S Ä.

Yhteinen tehtävämme on lähetyskäskyn toteuttaminen. Tahdomme tehdä ihmiset opetuslapsiksi.

Tämän vuoksi julistamme evankeliumia kaikille ihmisille kaikkialla maailmassa. Jokaiselle ihmiselle kuuluu sama pelastustie.

Kun joku lähimmäisemme nyt tahtoo nöyrtyä ja ottaa vastaan pelastuksen Jeesuksen veriansion kautta, on tehtävämme rukoilla hänen kanssaan, vakuuttaa hänelle Jumalan armoa ja syntien anteeksiantoa Jeesuksen Nimessä ja veressä. Välittömästi ohjaamme hänet kastajan luo. Kastajana voi toimia kuka tahansa veli, joka elää Jumalan yhteydessä. Kuitenkin on hyvä jättää kastamistehtävä sellaisille, jotka ovat saaneet siihen sisäisen kutsun. Paavalillakaan ei ollut kastajan tehtävää. Hän julisti evankeliumia. Toiset suorittivat kääntyneiden kastamiset. Tosin hän kastoi joitakin (1 Kor.1:14-17 ; 3:6).

– Raamatun hengelle on vieras ajatus, että sisaret voisivat toimia kastajina. –



Kastajan velvollisuus on ottaa selville kasteelle tulevan sydämen tila, onko hän luopunut syntielämästään. Näkyvät ja näkymättömät synnit tulee jättää ristin juureen ennen kastetta.

Tänä aikana kasteelle tulevan pitää luopua mm. alkoholin käytöstä, tupakoinnista, ylensyömisestä ja rahan ahneuden synnistä. Syntien harjoittajaa ei sovi kastaa.

Kastettavan on hyvä myös ennen kastetta erota kaikista uskonnoista; Suomessa esim. evankelisluterilaisesta kansankirkosta. Ei ole hyvä kastaa vieraan uskontokunnan jäseniä. Se olisi puuttumista uskontojen sisäisiin asioihin.

Usko Jeesukseen ei ole uskontoa, vaan elämää Pyhässä Hengessä.

Kastettavalle on oltava selvää, ettei hän enää tahdo elämältään mitään muuta niin paljon, kuin että Jeesus johtaa häntä nyt ja ikuisesti. Jeesus on elämämme Henkilö numero yksi.

Kirkkoon kuuluminen on synti Jumalaa ja Hänen seurakuntaansa vastaan. - Synti 1 Joh. 5:16. -





^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^


P E L A S T U S K A A V I O.

Ihmissielun pelastus voidaan esittää kaaviona. Todellisuudessa se tapahtuu hengellisessä merkityksessä ihmisen sisimmässä, uudestisyntymisen ihmeenä. Uudestisyntyminen on sydämessä olevan hengen vaihtuminen. Uusi elämä alkaa toimia! Se on Jumalan elämä ihmisessä Pyhän Hengen kautta.

Uskoon tuleminen on siis sitä, että ihmisen sisin henki (persoonallisuuden keskus) herää ja sinne tulee uusi Elämä Pyhän Hengen myötä. Tätä Raamattu nimittää uudestisyntymiseksi. ”Joka ei synny uudesti ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan Valtakuntaa” ( Joh. 3:3-5 ). ”Siis jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso uusi on sijaan tullut” (2 Kor. 5:17).



Uusi Testamentti esittää seuraavanlaisen kaavion pelastuksen tiestä.



1. Raamatun Sanan kuuleminen. ”Olette uudestisyntyneet.. Jumalan elävän ja pysyvän Sanan

kautta” (1 Piet.1:23; Jaakob 1:18; Room.10:17).



2. Jeesukseen Kristukseen uskominen. ”Ilman uskoa on mahdoton olla otollinen” (Hebr.11:6;

1 Joh. 5:1; Apt. 16:30-31; Markus 16:16).



3. Parannuksen teko syntitilasta sekä synnin teoista. ”Parannusta syntien anteeksisaamiseksi

on saarnattava..” (Luuk24:47; 13:3; Apt. 17:30).



4. Vesikaste Jeesuksen Nimeen. ”Ottakoon kukin teistä kasteen syntienne anteeksisaamiseksi”

(Apt. 2:38; 22:16; 1 Piet.3:21).



5. Pyhän Hengen saaminen. ”Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa”

(Room. 8:9; Efes. 1:13; Apt.19:1-6).



6. Julkinen tunnustus. “Jos sinä suullasi tunnustat Jeesuksen Herraksesi ja uskot sydämessäsi,

että Jumala on Hänet kuolleista herättänyt, niin sinä p e l a s t u t ” (Room.10:9-10; Luuk.11:23; 12:8-9; Matt.6:24).



On kuitenkin pidettävä mielessä Ja yhä uudestaan toistaen, että uudestisyntyminen on sisimmässämme tapahtuva Jumalan armoteko. Koko Raamattu tähtää siihen. ”Rakasta Jumalaa kaikesta sydämestäsi…” Niin voi tehdä vain ihminen, joka on sisimmältään uudistunut, uudestisyntynyt, saanut Pyhän Hengen lahjan.




Y H T E E N V E T O:
Askeleet Aadamin suvun jäsenyydestä Kristuksen sukuhaaraan eli siirtyminen pimeydestä valkeuteen:

· Sanan kuuleminen. Room. 10:17.

· Usko. Hebr. 11:6; Apt.15:9.

· Parannus. Apt.11:18.

· Kaste. Apt.22:16.

· Pyhä Henki. Room.8:9.

· Suun tunnustus. Room.10:9-10.



Mitään näistä ei voida erottaa toisistaan. Kaikki kuuluvat toistensa tueksi. Näiden askelten myötä kuuluu meille armo uskon kautta Jeesukseen Kristukseen.

Nämä kaikki yhdessä ovat yksi pelastumiskokemus. Askelten välissä saattaa (joillakin) olla pitkiäkin aikoja. Siitä huolimatta näin vastaan otettu pelastumiskokemus on yksi, varma ja lopullisesti pätevä.



Tästä alkaa kasvu kristittynä.