Olen kiinnostunut meedioistunnoista.Onko kenelläkään kokemusta ja jos on millaisia?
Mistä san tietoa? Itselleni ei tule lehtiä kotiin.Ulrta lehteä suositeltiin mutta en ole löytänyt kyseistä lehteä kioskeista.
Haluan saada mahdollisuuden saada yhteyttä poikaani.Ja päättelen vasta sitten uskonko koko juttuun vai en.
Itse uskon niin että haluan olla avoin uusille asioille jotka ehkä toiset leimaa humpuukiksi.Uusia keksintöjä ei olisi keksitty jollei joku olisi uskonut ns.mahdottomiin.Siksi olen rohkea.
Olen valmis maksamaan , mutta mieluusti haluan tunnetun "selvän-näkijä/meedion" miksi heitä sitten kutsutaankin.
Kiitos linkeistä, tiedosita jos niitä jollain on minulle antaa..
Mistä san tietoa? Itselleni ei tule lehtiä kotiin.Ulrta lehteä suositeltiin mutta en ole löytänyt kyseistä lehteä kioskeista.
Haluan saada mahdollisuuden saada yhteyttä poikaani.Ja päättelen vasta sitten uskonko koko juttuun vai en.
Itse uskon niin että haluan olla avoin uusille asioille jotka ehkä toiset leimaa humpuukiksi.Uusia keksintöjä ei olisi keksitty jollei joku olisi uskonut ns.mahdottomiin.Siksi olen rohkea.
Olen valmis maksamaan , mutta mieluusti haluan tunnetun "selvän-näkijä/meedion" miksi heitä sitten kutsutaankin.
Kiitos linkeistä, tiedosita jos niitä jollain on minulle antaa..
Vastaukset 14
Vanhimmat
Itse olen myös äiti, joka on joutunut lapsensa hautaamaan ja halusin myös kovasti ottaa meedion kautta yhteyttä poikaani..
Poikani kuolemasta oli ehtinyt kulua n. 6 kk kun uskalsin ottaa yhteyttä erääseen seuraan ja sitä kautta sain erään meedion tiedot.
No joo, hukkaan meni sekin ja jo sen puhelun aikana tiesin, että ei hän poikaani yhteyttä ollut saanut ja tuli niin surullinen olo siitä että joku voi leikkiä toisen hädällä...
Uskon kyllä näkemiseen ja siihen, että tämä elämä ei pääty tähän, mutta uskon myös siihen, että jos on tarkoitus, että poikani ottaa minuun yhteyttä niin sen hän myös tekee, joko minun kautta tai ohjaa minut oikean ihmisen luo.
Silloin kun sydän särkyy niin sitä etsii "elämänlankaa" ihan mistä vaan ja sitä voi etsiessään joutua huijatuksi ja satuttaa itseensä vielä lisää, joten anna hieman ajan kulua ja sitten kun kipu hieman hellittää niin olet myös vahvempi kestämään pettymyksetkin jos oikea näkijä ei heti kohdalle tulekaan.
Niin ja jos nyt kuitenkin löydät meedion, niin haastattele häntä ensin, kyllä sydän toivottavasti sitten kertoo kehen kannattaa uskoo.
Mitäs jos yrittäisit ottaa ITSE yhteyttä edesmenneeseen poikaasi..?
Rauhoitut, keskityt ja AJATTELET intensiivisesti sitä poikaasi. (Ei ole pakko sanoa mitään ääneen.)
On joka tapauksessa erittäin mahdollista, että se poikasi kuulee sinut, vaikka sinä et saisikaan heti suoraa vastausta.
Tiedän että huijareita on paljon, siksi otinkin tänne yhteyttä, jotta sais kokemuksia jolatin jolla on ollut hyviä kokemuksia tai jopa tietoa jostain tunnetusta meediosta.
uskon itsekkin että löydän sen jos niin on tarkoitus..
on palkjon asioita jotka askarruttaa/ahdistaa..yksi ahdistus on se, etten ole nähnyt kuin yhden unen..jossa poikani morsiamen isä tarkkailee nuoria ja paheksuu sanomatta sanaakaan nuorten rakkautta.Mietin mitä se tarkoittaa, ja kauhukseni en voi ajatella kuin pahoja ajatuksia tästä yhdestä ainoasta unesta jonka nöin melko pian kuolemna jälkeen.
En kaipaa lohdutusta vaan totuutta, ja isihen uskon että vain poikani tietää sen..ehkä haluan vastuksia omiin ajatuuksiini selvemmin, koska tässä tilassa ei oikein luota omiin ajatuksiin jotka harhailee.Ja olen kuitenkin surullinen omalla tavallani ja totuus on minulle todella tärkeää..ja varsinkin se..haluan tietää miten poikani haluaa minun toimivan , haluan istekkin elää niin kuin pitäis ja kuuluisi..
Haluan vastuksi amitkä olen kokenut sisäisesti oikeiski ja olen toiminut sen mukaan, haluan tietää mikä minun tehtävä poikani kunniaksi on tehtävä vielä niin kauan kuin minä elän..
Tuntuu sekvalta ja ehkä jopa jonkun mielstä sairaalta kertoa asiat näin..mutta minä en enää välitä.-.periaatteessa en pelkää mitään enkä ketään, pelkään ainoastaan sitä että toimin väärin, ja joudun siitä vastaamaan josku kun itse kuolen..
ps..olen oikeasti menossa keskustelemaan asioistani ns.ammatti-ihmisten kanssa , kas kumma pidän itseni niin viisaana etten ainakaan vielä usko että kukaan pystyy minua auttamaan..olen kai vaan syntynyt taistelijaksi..kuinka kauan voimani vaan riittää onkin eri asia..hlaun vastuksia ja haen niitä nyt mistä vaan, ja kuka vaan saa jatella ihan mitä vaan..minulla kunnei enääö ole mitään menetettävää..tuntuuko nämä ajatukset teistä hulluilta..???Itse koen olevani rohkea kun edes kirjoitan näistä.
Itsekäs..ehkä..en tiedä
Linkkejä ja kaiken mahdoillisen avun tarvitsen nyt..jos on tarkotus..että saan apuni täältä..saan sen..muuten koitan jotain ja kaikenlaisia muitakin kanavia..minust avaan tuntuu..että Te jotka olette kokeneet saman..tiedätte mistä puhuin ja varsinkin mitä tarkoitan..
Kiitos teille..
MInä näin poikani kuolemasta varmaan vuoden erilaisia unia, mutta en niitä halunnut yhdistää tulevaan..eihän sitä niin minulle voi käydä..
Yksi mitä voisin suositella, on astro.fi forumin kautta..Sieltä voisit kydellä ja eräs jonka luokse ehkä itse olen menossa otti minuun yhteyttä i-meilillä ja sain häneltä sitä kautta kysellä yarkemmin kuinka hän edesmenneisiin ottaa yhteyttä ym.
Niin ja tuttua tuo minullekin on, että ajattelin ettei ole mitään menetettävää (paitsi toinen lapseni..joka on nyt se minun elämänlanka).
Minulle silloin kun poikani kuoli oli vaikeinta se, että lapseni on "viraassa" maassa ja minun äitinähän pitäisi olla lapseni tukena...niin mutta kuinka sekin olisi ollut mahdollista, toinen lapseni on täällä ja toinen rajan toisellapuolella,se teki todella pahaa..kun edes olisi voinut soittaa niinkuin silloin kun poikani meni yökylään ystävänsä luo...
anteeksi noi kirjoitusvirheet, ei ole toi kahvi vielä kunnolla avannut silmiä vielä..
Sen verran vain, että yleensä "rajan tuolle puolelle" siirtyneet ovat erittäin tyytyväisiä olotilaansa.
Yleensä se suurin ahdistus jääkin tänne maan päälle.
Suositeltavaa lukemista: Michael Newton: Sielujen matka
....ovat ottaneet itse yhteyttä.
Eivät konkreettisesti esim. tavaroita liikutellen vaan tunnen heidän läsnäolonsa erittäin voimakkaana joskus. Juttelen heille, olkoon hullua tai ei. Nämä yhteydenotot tuntuvat hyvänä olona, olen rauhallinen ja nautin siitä hetkestä.
Myös unissa he ovat elävänä ja niistä jää aina hyvä tunne koko päiväksi.
Mutta tämä vie aikaa, ensimmäisen vuoden aikana en tuntenut mitään kun veljeni kuoli paitsi aina sinä päivänä kuukaudesta kun hän oli kuollut.
Kuolintodistukseen oli merkitty edellinen päivä, mutta mielestäni veljeni on tehnyt mulle selväksi oikean päivän. (Hän oli kaksi päivää niin, ettei kukaan ollut yhteydessä, joten asia meni hieman arvuutteluksi).
Myös isäni otti muutaman kerran yhteyttä, mutta en ymmärtänyt mitä hän halusi, koska se tuntui niin piinaavalta.
Muutaman päivän päästä veljeni kuoli ja silloin vasta tajusin, että sitä hän oli tullut kertomaan.
Minä uskon, että he ottavat yhteyttä JOS haluavat, eivät väkisin meedion kautta.
Surevia ihmisiä on helppo huijata.
"Minä uskon, että he ottavat yhteyttä JOS haluavat, eivät väkisin meedion kautta.
Surevia ihmisiä on helppo huijata."
Puhut asiaa. Itse kyllä pystyn myös "herättelemään" kontakteja, mutta en oleta, että kaikilla on tätä kykyä.
Monasti on kuitenkin käynyt niin, että yhteydenotto tulee todellakin "rajan tuolta puolen" heidän aloitteestaan.
Sitten pitää vain keskittyä olemaan kuulolla.
Tai Matti Porkka Jonathan Iittala, jälkimmäinen ei ole meedio, mutta voi auttaa "näkemällä" sinua monella tasolla.
Hei äiti numero yksi,
En tiedä miltä tuntuu menettää lapsensa, mutta sen verran kuitenkin ymmärrän, että olen hyvin pahoillani surustasi.
On vaikeaa, kun ei enää voi koskettaa omaa rakkaintaan, haistella tämän tuoksua tai kuulla tämän naurua.
On vaikea, kun ei tiedä, miten tämä voi JUURI NYT. Ei, vaikka kuinka tahtoisi. Olethan hänen äitinsä, tehtäväsi on suojella häntä, olla hänen luonaan jos hän pelkää, suukottaa ja halia häntä, lohduttaa. Ja nyt et niin voi tehdä, voit vain miettiä miettimästä päästyäsi: miten hän voi? Onko hänellä kaikki hyvin? Pelkääkö hän? Onko hämmennyksissään? Minulla on IKÄVÄ!!!
Olisi niin ihana kuulla, kuinka hän kertoisi sinulle olevansa onnellinen ja kaiken olevan kohdaltaan hyvin.
Mutta äiti numero yksi... Vaikka kävisit sadalla meediolla, ei se kuitenkaan toisi häntä takaisin. On olemassa todellisia meedioita ja on olemassa huijareita. Kuinka tietäisit kuka kukin on? Hyvä maine kertoo paljon, mutta selvänäkemisessä kaikki on monesti myös hyvin tulkinnanvaraista ja helposti epäilys kuitenkin jää.
Tiedätkö, että voit itsekin keskustella poikasi kanssa? Et tarvitse siihen ulkopuolisia välittäjiä, vain oman itsesi ja rauhallisen mielen. Kerron sinulle kohta, miten voit asiaa koettaa, sitä ennen kuitenkin puhun jostakin muusta...
Äiti numero yksi, suru tukkii aistimme. Toisilla suru on valkean tuskan täyttämä hirvittävä huuto, kun taas toisilla se on tukahduttava, paksun paksu peitto, kotelo, kapalo, joka ei päästä mitään lävitseen.
Sinun poikasi on nyt hieman toisenlaisessa olomuodossa kuin sinä ja siksi et häntä voi enää kuulla fyysisine korvinesi, tai tuntea sormillasi. Tapa, jota kautta pääsisit hänen kanssaan yhteyteen on rauhallinen mieli, sillä rauhallinen mieli soi yhtä herkästi kuin hänen olemuksensa nyt.
Asiaa voi kuvitella seuraavalla tavoin: ajattele mitä herkin, kaunein musiikki, joka helähtelee hopeatiu'un tavoin, puhtaana, hiljaisena, kirkaana ja rauhallisena. Pistä tuon musiikin päälle nyt kuvailemani surun tuskanhuuto tai tukahduttava peite. Miten paljon kuulet tuota musiikkia enää niiden alta? Kuuletko laisinkaan? Kuuletko vähän? Mitä oikein kuulet, jos vähän kuulet? Kuuletko varmasti oikein? Sama kuin yrittäisi kuunnella naapurien keskustelua - sana sieltä toinen täältä.
Tuo musiikki on nyt sinun poikasi puhetta.
Unet ovat menehtyneille rakkaimmillemme mitä oivallisin tapa tulla luoksemme, he käyttävät tuota keinoa usein. Mutta, näissä unissakin tapahtuu toisinaan häiriöitä - riippuen siitä, millaista unta nukumme: olemmeko syvässä unessa, jossa mielemme on tyyni ja heidän vierailunsa esteettömiä, vai onko unemme pinnallista, surumme sävyttämää, jolloin heidän vierailunsa voivat meidän harhatulkintojemme seurauksena (kun emme "kuule" ja "näe" kunnolla surun ollessa tiellä) muuttua silkoiksi painajaisiksi. Hyvä tapa erottaa nämä unet toisistaan on seuraava:
Jos olet nähnyt painajaista, jossa rakkaasi on ollut itkevä, onneton, vihainen, tms. - silloin olet mitä varmimmin nähnyt unen pelkojesi ja surusi lävitse niiden vääristämänä. Tuollaiset unet eivät tavallisesti ole kovin todentuntuisia laisinkaan.
Jos olet nähnyt unta, joka on tuntunut erittäin todelliselta ja jossa läheisesi on "muuttunut" (aina parempaan suuntaan, ei koskaan huonompaan, tyypillisesti vaikuttavat kuin puhtaaksi pestyiltä kaikista maallisista huolista, ovat rakkauden täyttämiä ja heidän silmänsä loistavat niin kauniisti) - silloin, olet mitä todennäköisimmin ollut mieletäsi sinä hetkenä niin tyyni tuossa unessasi, että rakkaasi on pääsyt läpi esteettä.
Luota uniisi.
Mutta, entä jos et ole nähnyt näitä unia, laisinkaan? Toisinaan surumme on niin paksua, ettei se laisinkaan päästä näitä unia lävitseen ja silloin emme näitä unia näe. Unet kuitenkin tulevat, ennemmin tai myöhemmin, heti kun suru päästää lävitseen. Luota.
Ja nyt tapa, jolla voit yrittää ottaa yhteyttä poikaasi:
Muistat miltä hän tuntui, hänen olemuksensa/ytimensä. Sulje silmäsi ja hengitä muutaman kerran rauhallisesti syvään sisään ja ulos tyynnyttääksesi mielesi, nosta tuo poikasi läheisyyden tuntemus, hänen olemuksensa, mieleesi ja puhu hänelle. Hän vastaa (hän ei puhu äänenä, jonka kuulet, pikemminkin itsensä tuntuisena hentona ajatuksena päässäsi). Toki tämän onnistuminen riippuu paljolti siitä, kuinka rauhallinen mielesi todella on: jännitys ja voimakas yrittäminenkin ovat varsin mölyisiä/tukahduttavia - ja siten omiaan sotkemaan yhteyttä varsin samaan tapaan kuin edellä kertomissani uni-esimerkeissä.
Sanoisin kuitenkin, että annathan pojallesi aikaa tottua uuteen olomuotoonsa ennen kuin tätä koetat, onhan niin, että siinä sinäkin saat aikaa rauhoittaa mielesi, jotta ensimmäinen kokemuksesi asiasta olisi mahdollisimman häiriötön.
Poikasi peilikuva ílmestyy kyllä lammenpintaan, mutta sitä ennen täytyy surun kyynelsateen lakata rikkomasta pinnan heijastuksia.
Hän on lähelläsi, voi hyvin ja rakastaa sinua. Hänellä ei ole hätää. Luota.
Kiitoksia kaikille jotka vastasitte.
Tulen kokeilemaan kaikenlaista vielä.Tänään kävin puhumassa asioistani, ja itkin.Itkin aika paljon tänään.Mitä en ole tehnyt.Vielä on asioita jotka pitää hoitaa pois häiritsemästä suruani.
Tänään oli hyvä kuulla kun asiantuntija sanoi, ettei minua ole autettu niin kuin olisi pitänyt auttaa.En siis ole hullu tai masentunut äiti joka höpisee suruissani.
Sitä en tiedä mitä elämäni tuo tullessaan, mikälki se on jotain hyvää, se ei kuitenkaan ole sen arvoista, koska mikään ei tule entiselleen, ei mikään ilo ole sitä iloa minkä sen piti olla.Opijn taatusti elämään asian kanssa.Mutta mikään ei muutu.Siksi olen niin kiitollinen jos tätä kautta saan edes palan mahdollisuutta "tavata" poikani vielä, hän joka oli osa minua.
Minua ovat lohduttaneet eniten nämä ns. tietäjät, sillä he sanovat asioita joita ei kukaan muu sano. Silti itse päätän mihin uskot tai mitä epäilet. Lapseni teki itsemurhan ja "näkijä" kertoi, että lähti vahvuuttaan eikä heikouttaan.
Suru on suuri asia että saa toivoa ja oikeaa lohdutusta.
Yleensä puskaradio kertoo, kehen voi luottaa. Itse en koskaan soittaisi näille, joilla on lehdessä ilmoituksia.
Uskon täysin sinuun ja kiitos kun sanoit sen ääneen.Joskus on ajatuksia jotka tietää, mutta ne unohtuu jonnekkin .Juuri nyt tuntuu kun kerrot minulle sitä mitä haluan kuulla..Jos asia on niin että surussaan hakee itselleen lohtua kuulemalla niitä sanoja ja lohdutuksia mitä itse vaan haluaakin kuulla, ei siinäkään ole minusta mitään väärää.Pääasia kai että jotenkuten käsittelee suruaan, jokainen omalla tavallaan.
Palvelukeskus Jonathanissa oleva Matti osaa luultavasti auttaa sinua, hänellä on siellä juttuja kirouksesta,pahastasilmästä ja paholaisesta. Minua sattui viikon tai 2 ja menin sinne... ei enää mitään! T-Liddy