Onko mitään yhteistä uskoissamme?

Alla Luterilainen käsitys Raamatun kymmenestä käskystä - etkö todella löydä mitään yhteistä adventtikirkon käsityksen kanssa?
--------------------------------------------------

ENSIMMÄINEN KÄSKY : Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.
***
Jumalan tunteminen on elämämme tärkein ja perustavin asia.

Jumala lähestyy meitä keskellä elämää, vaikka emme sitä aina ymmärräkään. Kohdatessaan hänet ihminen sekä pelkää että rakastaa häntä. Jumalan pyhyys herättää pelkoa, mutta Jumalan rakkaus vetää puoleensa.

Käskyissään Jumala osoittaa, miten meidän tulee elää. Samalla hän paljastaa itsekkyytemme ja pahuutemme. Ensimmäinen käsky kysyy, minkä varaan me elämämme rakennamme. Kuka tai mikä on meidän jumalamme?

Jokainen etsii jotakin, johon voi kiinnittää toivonsa. Luulemme, että raha, valta ja kunnia suojaavat meitä. Rakennamme elämämme itsemme ja omien tekojemme varaan. Se, mihin ennen muuta turvaudumme, on meidän jumalamme. Omat jumalamme ovat kuitenkin toiveidemme ja unelmiemme heijastuksia. Ne eivät voi antaa, mitä lupaavat.

Ainoa todellinen turva on Jumala, joka on luonut kaiken ja ilmoittanut olevansa kaiken Herra. Hänen lahjaansa on elämä ja kaikki hyvä, mitä meillä on.

Jos turvaudumme omatekoisiin epäjumaliin, käännymme pois Jumalasta ja hänen rakkaudestaan. Koska Jumala on kaiken hyvän antaja, rakkautemme kuuluu hänelle. Hän tahtoo olla ainoa Jumalamme.

Jeesus sanoi: ”Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.” (Matt. 6:21)
”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistä niin kuin itseäsi.” (Luuk. 10:27)

Lutherin Vähä katekismus: Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia minun rinnallani.

MITÄ SE MERKITSEE?

VASTAUS: Meidän tulee yli kaiken pelätä ja rakastaa Jumalaa ja turvautua häneen.


TOINEN KÄSKY: Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä.
***
Jumalan nimi muistuttaa meitä siitä, kuka Jumala on ja mitä hän tahtoo. Se herättää meissä sekä levottomuutta että sanatonta kaipausta. Kaikissa vaikeuksissa meidän tulee kääntyä Jumalan puoleen ja odottaa hänen apuaan. Jumala on luvannut kuulla, kun kutsumme häntä luottavasti nimeltä.

Jumalan nimi on pyhä. Käytämme hänen nimeään oikein, kun rukoilemme, kunnioitamme ja kiitämme häntä. Näin tunnustamme hänet omaksi, ainoaksi Jumalaksemme.

Kun Jumalan nimissä tai häneen vedoten ajamme omia etujamme tai alistamme toisia, käytämme hänen nimeään väärin. Jumalan nimen pilkkaaminen merkitsee Jumalan halveksimista ja tietoista kääntymistä pois hänestä.
Teidän tulee pelätä Herraa, Jumalaanne, palvella häntä ja vannoa yksin hänen nimeensä. (5. Moos. 6:13)
Jumalan laskema perustus pysyy lujana, ja siinä on merkkinä nämä sanat: ”Herra tuntee omansa” ja ”Luopukoon vääryydestä jokainen, joka lausuu Herran nimen”.
(2. Tim. 2:19)

Lutherin Vähä katekismus: Älä turhaan käytä Jumalasi nimeä, sillä Herra ei jätä sitä rankaisematta, joka turhaan käyttää hänen nimeään.

MITÄ SE MERKITSEE?
VASTAUS: Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme hänen nimessään toivota pahaa, vanno, noidu, valehtele, emmekä petä, vaan huudamme hänen nimeään avuksi kaikessa hädässämme, rukoilemme, ylistämme ja kiitämme sitä.

----------------------------------------------------------------------
KOLMAS KÄSKY: Pyhitä lepopäivä.
***
Jumala on antanut ihmiselle sekä työn että levon. Lepoon kuuluu muutakin kuin nukkuminen ja ruumiin lepo. Pysähtyminen Jumalan eteen on lepopäivän syvin tarkoitus.

Hiljaisuudessa aavistamme pyhyyden olemassaolon, vaikka emme osaisikaan antaa sille nimeä ja muotoa. Oma rikkinäisyytemme ja elämän ristiriitaisuus herättävät meissä kysymyksiä ja pakottavat etsimään niihin vastauksia.

Pyhä Jumala tahtoo vastata meille. Sanassaan hän tulee maailmaamme ja puhuu meidän kieltämme. Ellemme tahdo kuunnella Jumalaa, suljemme hänet pois elämästämme.

Pyhäpäivän jumalanpalvelus on kohtaamispaikka, jossa Jumala itse puhuu meille ja me hänelle. Raamatun pyhästä sanasta opimme ymmärtämään, mitä Jumala meille sanoo ja miten hän vastaa rukouksiimme.

Sunnuntain erottaminen muista päivistä muistuttaa myös siitä, että me tarvitsemme yhteisen lepopäivän. Jumalan hyvä tahto on, että jokaiselle annetaan mahdollisuus viettää lepopäivää.

Kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.
(2. Moos. 20:11)
Jos et polje tomuun sapattia etkä aja omia etujasi minun pyhänä päivänäni, jos nimität sapattia ilon päiväksi ja Herran pyhää päivää kunnian päiväksi, jos kunnioitat sitä niin, ettet kulje omilla asioillasi, et käy kauppaa etkä aja omia etujasi, silloin saat iloita Herrasta. (Jes. 58:13–14)
Jeesus sanoi: ”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niinpä Ihmisen Poika on myös sapatin herra.” (Mark. 2:27–28) Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. (Luuk. 4:16)

Lutherin Vähä katekismus: Pyhitä lepopäivä.

MITÄ SE MERKITSEE?

VASTAUS:
Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme väheksy Jumalan sanaa ja sen saarnaa, vaan pidämme sen pyhänä, kuuntelemme ja opimme sitä mielellämme.

NELJÄS KÄSKY: Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
***
Jumalan tahto on, että jokaisella lapsella on isä ja äiti. Heille kuuluu erityinen arvo ja kunnioitus siksi, että he ovat vanhempiamme.

Vanhempien tehtävänä on suojella lasta huolehtimalla hänen hyvinvoinnistaan ja kasvatuksestaan. Heidän tulee ohjata häntä tuntemaan Jumala ja rakastamaan lähimmäistään. Lapsella puolestaan on tarve ja oikeus voida kunnioittaa vanhempiaan.

Vaikka vanhemmat toivovat lapsilleen hyvää, heidän sanansa ja tekonsa saattavat silti olla rakkaudettomia ja vääriä. Silloinkin, kun päätämme tehdä vastoin vanhempien tahtoa, meidän on kuunneltava ja arvostettava heitä. Käsky velvoittaa myös aikuisia kunnioittamaan vanhempiaan ja pitämään heistä huolta.

Yhteiskunnassa julkinen vallankäyttö on uskottu esivallalle. Sen velvollisuutena on suojella kaikkia kansalaisia ja huolehtia oikeuden toteutumisesta. Hyvä esivalta on Jumalan parhaita lahjoja. Uskollisuus Jumalalle on kuitenkin tärkeämpää kuin ihmisten totteleminen.

Kun kunnioitamme niitä, joille on uskottu hallitsemisen tehtävä, osoitamme luottavamme Jumalan huolenpitoon. Jumala lupaa, että tästä seuraa hyvää myös itsellemme.

Kuule isääsi, jolta olet saanut elämän, älä halveksi äitiäsi, kun hän on vanha. (Sananl. 23:22)
Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaisia Herraa totellen, sillä se on oikein. ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi” on ensimmäinen käsky, johon liittyy lupaus: ”jotta menestyisit ja eläisit kauan maan päällä”. Ja te isät, älkää herättäkö lapsissanne vihaa, vaan kasvattakaa ja ojentakaa heitä Herran tahdon mukaan.

Lutherin Vähä katekismus: Kunnioita isääsi ja äitiäsi.

MITÄ SE MERKITSEE?

VASTAUS:
Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme väheksy emmekä vihastuta vanhempiamme emmekä esimiehiämme, vaan kunnioitamme, palvelemme, tottelemme, rakastamme ja arvostamme heitä.


VIIDES KÄSKY: Älä tapa.
Koska Jumala on rakkaus, hän tahtoo, että rakastamme lähimmäistämme niin kuin itseämme.
***
Jokaisen ihmisen elämä on Jumalan lahja ja sellaisena arvokas. Emme saa tuottaa lähimmäisellemme vahinkoa emmekä kärsimystä. Meidän on suojeltava häntä kaikissa oloissa. Erityistä tukea on annettava kaikkein heikoimmille.

Lähimmäisen rakastamisen käsky koskee sekä yksilöä että yhteisöä. Kun esivalta puolustaa niitä, joiden elämää tai hyvinvointia uhataan, se edistää rakkauden toteutumista yhteiskunnassa. Yhteisen hyvän vuoksi esivalta voi käyttää myös pakkokeinoja estääkseen väkivallan leviämistä.

Yksilöinä emme saa ottaa oikeutta omiin käsiimme. Sen sijaan meidän on annettava anteeksi ja luovuttava kostosta. Jos vahingoitamme ihmistä ja elämää, asetumme Jumalaa ja hänen luomistyötään vastaan.


Jeesus sanoi: ”Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: ’Älä tapa.’ Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion.” (Matt. 5:21–22)
Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: ”Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan” – näin sanoo Herra. (Room. 12:19)
Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa.
(Room. 13:10)

Lutherin Vähä katekismus: Älä tapa.

MITÄ SE MERKITSEE?

VASTAUS:
Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme aiheuta lähimmäisellemme mitään vahinkoa tai kärsimystä, vaan autamme ja tuemme häntä kaikissa elämän tarpeissa.


KUUDES KÄSKY: Älä tee aviorikosta.
***
Jumala on luonut ihmiset miehiksi ja naisiksi. Seksuaalisuus on osa Jumalan luomistyötä. Sen tarkoitus on palvella miehen ja naisen välisen suhteen syntymistä ja säilymistä. Aviosuhteessa voimme tuottaa toiselle iloa, oppia palvelevaa rakkautta ja kasvattaa uutta sukupolvea.

Avioliitto on perheen perusta. Julkinen sitoutuminen ja yhteiskunnan vahvistus antavat sille turvan. Elinikäisessä avioliitossa miehen ja naisen suhde voi parhaiten toteutua Jumalan tarkoittamalla tavalla.

Avioliiton suojelemisen vaatimus koskee sekä omaa että toisten avioliittoa. Käskyn piiriin kuuluu ihmisen koko elämänkaari. Rakkaudesta ja vastuusta irrotettu seksuaalisuus orjuuttaa ihmistä ja vahingoittaa sekä häntä itseään että toisia.

Avioliiton rikkominen haavoittaa syvimpiä ihmissuhteita ja horjuttaa elämän perusrakennetta. Puolisoiden keskinäinen anteeksiantamus ja tahto sitoutua toisiinsa saattavat kuitenkin auttaa vaikeastakin umpikujasta. Avioliiton lopullinen särkyminen voi johtaa avioeroon.

Päätös uudelleen avioitumisesta on vastuullinen ja vakava. Sen tuominen Jumalan ja ihmisten eteen ei kysy vain tahtoa sitoutua vaan myös armoa ja anteeksiantamusta.

Ei Jumala luonut vain miestä eikä antanut elämää ja henkeä vain hänelle. Miten mies yksin voisi pyytää jälkeläisiä Jumalalta? Varokaa siis, ettei kukaan teistä hylkää vaimoaan, jonka on ottanut jo nuoruudessaan! (Mal. 2:15)
Jeesus sanoi: ”Maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” (Mark. 10:6–9)

Lutherin Vähä katekismus: Älä tee aviorikosta.

MITÄ SE MERKITSEE?
VASTAUS: Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että pidämme sanamme ja tekomme puhtaina ja kurinalaisina sekä rakastamme ja kunnioitamme kukin aviopuolisoamme.


SEITSEMÄS KÄSKY: Älä varasta.
***
Raha ja omaisuus ovat Jumalan hyviä ja tarpeellisia lahjoja. Samalla ne ovat ihmiskunnan yleisimpiä epäjumalia.

Jumalan luoma hyvyys on tarkoitettu kaikille. Rakkaus velvoittaa meitä huolehtimaan kaikkien toimeentulosta. Yhteinen vastuumme ulottuu koko ihmiskuntaan. Jos etsimme itsekkäästi omaa etuamme köyhien kustannuksella, varastamme niiltä, joiden elinehdot ovat kaikkein huonoimmat. Meidän on oltava valmiit tinkimään sekä henkilökohtaisesta että kansallisesta hyvinvoinnistamme.

Emme saa varastaa rahaa tai omaisuutta emmekä hankkia niitä itsellemme petoksella. Varkautta on myös yhteisen omaisuuden anastaminen ja vahingoittaminen. Ihmisten hyväksikäyttö, vastuuttomuus työssä ja keinottelu ovat edun hankkimista toisten kustannuksella. Ympäristön turmeleminen ja luonnon tasapainon järkyttäminen on varastamista tulevilta sukupolvilta.

Väärät valat ja valheet, murhat, varkaudet ja aviorikokset rehottavat kaikkialla, veriteko seuraa veritekoa. Sen tähden maa muuttuu aavikoksi, kaikki sen asukkaat nääntyvät. Villieläimet ja taivaan linnut kuolevat, meren kalat katoavat. (Hoos. 4:2–3)
Varas älköön enää varastako, vaan tehköön työtä ja ansaitkoon rehellisesti toimeentulonsa, niin että voi myös antaa tarpeessa olevalle. (Ef. 4:28)

Lutherin Vähä katekismus: Älä varasta.

MITÄ SE MERKITSEE?

VASTAUS: Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme anasta lähimmäisemme rahaa tai omaisuutta emmekä hanki sitä itsellemme petollisella kaupalla, vaan autamme häntä kartuttamaan ja suojelemaan omaisuuttaan ja toimeentuloaan.


KAHDEKSAS KÄSKY: Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.
***
Jumalan tarkoitus on, että ihmiset kunnioittavat toisiaan. Lähimmäisen rakastamiseen kuuluu myös hänen maineensa ja kunniansa suojeleminen. Niiden menetys on raskas isku, jonka vaikutus voi tuntua koko elämän ajan.

Itsestämme toivomme sanottavan pelkkää hyvää. Meidän on puhuttava lähimmäisistämme samalla tavalla kuin tahdomme heidän puhuvan meistä. Jos muut kertovat lähimmäisestämme pahaa, rakkaus vaatii meitä tukemaan ja auttamaan häntä.

Toisen mainetta on varjeltava sekä yksityisesti että julkisesti. Julkisuuteen kuuluu oikeuden ja totuuden vaatimus ja siihen liittyvä avoimuus. Emme kuitenkaan saa paljastaa lähimmäisen rikkomuksia ilman varmaa tietoa ja painavaa syytä.

Rikkomusten arvioiminen on uskottu oikeuslaitokselle, joka toteaa syylliset ja asettaa heidät vastuuseen teoistaan. Yksityiselämässä meidän ei tule syyttää toisia eikä paljastaa heidän heikkouksiaan. Tehtävämme on rohkaista heitä vapautumaan menneestä ja etsimään uutta suuntaa elämälleen.
Älä levitä perättömiä huhuja äläkä suostu auttamaan väärintekijää todistamalla vilpillisesti hänen hyväkseen. Älä eksy joukon mukana tekemään pahaa äläkä riita-asiassa todistaessasi vääristä totuutta enemmistön mielen mukaiseksi. (2. Moos. 23:1–2)
Älkää valehdelko toisillenne. Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen.
(Kol. 3:9–10)

Lutherin Vähä katekismus: Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.

MITÄ SE MERKITSEE?

VASTAUS: Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme puhu lähimmäisestämme perättömiä, petä hänen luottamustaan, panettele häntä tai tahraa juoruilla hänen mainettaan, vaan puolustamme häntä, puhumme hänestä hyvää ja tulkitsemme kaiken hänen parhaakseen.


YHDEKSÄS KÄSKY: Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta.
***
Yhdeksäs ja kymmenes käsky ovat esimerkkejä siitä, miten kauas sekä rakkauden vaatimus että itsekkyyden valta ulottuvat. Niissä laajennetaan ja syvennetään sitä, mikä on sanottu aikaisemmissa käskyissä. Jumala näkee salaisetkin ajatuksemme ja ulottaa käskynsä koskemaan myös himoitsemista.

Meidän on suojeltava ja puolustettava lähimmäistä, vaikka se edellyttäisi luopumista omista oikeuksistamme. Jumala kieltää tavoittelemasta etua toisen kustannuksella, vaikka keinot olisivat laillisiakin.

Käskyt vaativat tekemään oikein silloinkin, kun mikään yhteiskunnallinen laki ei siihen velvoita. Ne kääntävät katseemme omaan sisimpäämme ja käyttäytymisemme perimmäisiin syihin.

Toisen omaisuuden kadehtiminen ja tavoittelu, joko näkyvästi tai sydämen salaisena ajatuksena, on aina epäluottamuksen osoitus Jumalaa kohtaan. Jumala tahtoo, että luotamme vain häneen ja odotamme häneltä kaikkea elämämme hyvää.

Voi niitä, jotka hautovat ilkitöitä, vielä vuoteessaankin miettivät pahoja tekoja! Aamun tullen he toteuttavat aikeensa, siihen heillä on valta. He himoitsevat peltoja ja anastavat niitä, ottavat haltuunsa toisten taloja. He ajavat ihmiset perikatoon, vievät maat keneltä tahtovat.
(Miika 2:1–2)
Mitä meidän on siis sanottava? Onko laki syntiä? Ei toki. Mutta vasta lain vaikutuksesta tulin tuntemaan synnin. Himo olisi ollut minulle tuntematon asia, ellei laki olisi sanonut: ”Älä himoitse.” (Room. 7:7)

Lutherin Vähä katekismus: Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta.

MITÄ SE MERKITSEE?

VASTAUS:
Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme petokseen turvautuen tavoittele lähimmäisemme perintöä tai kotia emmekä ota sitä haltuumme lain ja oikeuden varjolla, vaan auliisti autamme häntä säilyttämään sen.



KYMMENES KÄSKY: Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä
mitään, mikä hänelle kuuluu.
***
Jumalan luomaan maailmaan kuuluu muutakin kuin aineellinen omaisuus. Tärkeä osa elämäämme ovat ne ihmiset, joiden kanssa elämme ja teemme työtä.

Jokaisen ihmisen elämällä on tarkoitus ja tehtävä. Se toteutuu sillä paikalla ja niissä oloissa, joissa kulloinkin elämme. Meidän tulee suojella ja tukea kaikkea lähimmäisen elämänpiiriin kuuluvaa. Seuraamalla Jumalan tahtoa, käyttämällä omaa harkintaa ja asettumalla lähimmäisen osaan löydämme jatkuvasti uusia mahdollisuuksia tehdä hyvää. Kekseliäs rakkaus etsii kaikissa tilanteissa tavan palvella.

Lutherin Vähä katekismus: Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu.

MITÄ SE MERKITSEE?

VASTAUS: Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme houkuttelemalla, pakottamalla tai vieraannuttamalla riistä lähimmäiseltämme hänen vaimoaan, palvelusväkeään tai karjaansa, vaan kehotamme kaikkia pysymään tehtävissään ja täyttämään velvollisuutensa.



Käskyjen sisältö voidaan ilmaista sanomalla, että meidän on rakastettava Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseämme. Meidän on kohdeltava muita niin kuin toivoisimme itseämme kohdeltavan. Jeesus sanoi: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat.” (Matt. 7:12)

Käskyt ”Älä tee aviorikosta”, ”Älä tapa”, ”Älä varasta”, ”Älä himoitse”, samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Room. 13:9)

I Adventisteilla on yhteisiä uskonkohtia kaikkien konservatiivisten ja historiallisten protestenttien kanssa seuraavissa uskonkohdissa. Adventistit uskovat:

1. Jumala on Luoja, Ylläpitäjä, iankaikkinen, kaikkivaltias, kaikkitietävä ja kaikkivoipa

2. Kolmiyhteiseen Jumaluuteen, Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen

3. Pyhät kirjoitukset, Raamattu, on Jumalan innoittama ja uskon ja elämän ylin auktoriteetti

4. Jeesus on jumaluuden toinen persoona ja on aina ollut olemassa Isän kanssa

5. Pyhä Henki on persoonallinen olento ja jakaa jumaluuden ominaisuudet yhdessä Isän ja Pojan kanssa

6. Jeesus, Jumalan Sana, tuli ihmiseksi syntymällä yliluonnollisella tavalla neitsyt Mariasta ja eli synnittömän elämän maan päällä

7. Jeesuksen sovittava sijaiskuolema, yhden ainoan kerran, on riittävä ihmiskunnan pelastukseksi

8. Jeesus nousi kirjaimellisesti ja ruumiillisesti haudasta

9. Jeesus nousi kirjaimellisesti ja ruumiillisesti ylös taivaaseen

10. Nyt Jeesus toimii ylimmäisenä pappina puolestamme Isön tykönä

11. Jeesus palaa takaisin persoonallisesti toisen adventin yhteydessä

12. Jumala loi ihmisen synnittömäksi, mutta ihminen lankesi syntiin ja synnin seurauksena tulivat kärsimys ja kuolema

13. Uskomme, että ihminen pelastuu Kristuksen kautta armosta, uskomalla Jeesukseen ja hänen hankkimaansa sovitukseen

14. Ihminen vanhurskautetaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen ilman omia ansioita

15. Elämänvanhurskaus toteutuu Pyhän Hengen kautta uskovassa

16. Ihminen kirkastetaan ylösnousemuksessa Kristuksen saapuessa

17. Kerran on oleva tuomion päivä, jolloin kaikki kootaan Jumalan valtaistuimen eteen

18. Kristus jätti seuraajilleen lähetystehtävän, että evankeliumi on julistettava kaikesssa maailmassa (Matt. 28:18-20)


II Adventisteilla on yhteisiä uskonkohtia joidenkin vanhoillisten ja historiallisten protestanttien kanssa seuraavissa uskonkohdissa. Adventistit uskovat:

1. Että ihmiselle on annettu vapaa tahto valita tai torjua pelastustarjous Jeesuksessa eikä Jumala on määrännyt topisia iankaikkiseen elämään ja toisia iankaikkiseen kadotukseen

2. Moraalilaki, kymmen käskyä, sitoo kaikkia ihmisiä ja kaikkina aikoina. Emme usko, että Jumala olisi poistanut tai muuttanut yhtään käskyä

3. Kaste tapahtuu upottamalla Kolmiyhteisen Jumalan nimeen

4. Luomisessa ihmiselle annettiin ehdollinen kuolemattomuus. Emme usko, että ihmisellä olisi kuolematon sielu.

5. Jumalattomat tuomitaan ja tuhotaan tulijärvessä. Emme usko iankaikkisesti palavaan helvettiin, jossa sieluja vaivataan aina ja iankaikkisesti

6. Viikon seitsemäs päivä on sapatti. Emme usko, että sapatti olisi poistettu ja/tai muutettu viikon ensimmäiseksi päiväksi

7. Kymmenysjärjestelmä on Jumalan suunnittelema keino tukea seurakuntaa ja sen toimintaa

8. Jumala loi maailman luomisviikon aikana eikä kehityksen kautta

9. Apokalyptisten tekstien tulkinnassa seuraamme ns. historiallista koulukuntaa emmekä preterististä tai futuristista näkökulmaa

10. Kirkko ja valtio tulisi pitää erillään toisistaan

11. Jalkainpesu kuuluu ehtoollisen yhteyteen kuten Herramme sen toteutti asettaessaan ehtoollisen

Tässä olen yrittänyt antaa avauksessa pyytäneelle kirjoittajalle selvitystä adventien ja muiden protestanttisten kristittyjen yhteisistä uskonkohdista.

ja sen myötä kaikki.Teiltä puuttuu Heramme Jeesuksen Kristuksen tuntemus.
Teillä on vain pelkkää pintavaahtoa,kun taas adventistit ovat paljon syvällisempiä ja ottavat Jumalan sanan paljon vakavammin ja vastuulisemmin.

vielä tuletta möykkämään.Kyllä sitä oltiin poes ajamassa mutta nyt sitten tullaan jälestä,ikäväkö on vae ettäkö pärjee omillanne?