Lehtola tänään Iltalehdessä:
"Viivi Avellánin nimellä on juuri julkaistu Sinkkunaisen käsikirja, jossa kirjan kirjoittaja kertoo Avellánin olevan aika Kant naiseksi.
Kirjassa viitataan "romanttisen rakkauden kategoriseen imperatiiviin", joka on niin mielenkiintoinen käsite, että uusimmassa Pressossa toimittaja pyytää Viiviltä siihen tarkennusta. Ja kunnon Kantin tavoin Viivi tarkentaa:
- Oi ei. En tosiaankaan ymmärrä, mitä olen ajatellut. Tämä on juuri sitä, kun minusta tulee niin filosofinen kirjoittaessa."
Ps:n paiseet sano.
Minulla on alituisesti mielikuva Viivin kantismin osuudesta filosofiaani. En ymmärrä, mitä kirjoitan. Mutta minua lohdutta syvä tieto, etteivät lukijanikaan ymmärrä.
"Viivi Avellánin nimellä on juuri julkaistu Sinkkunaisen käsikirja, jossa kirjan kirjoittaja kertoo Avellánin olevan aika Kant naiseksi.
Kirjassa viitataan "romanttisen rakkauden kategoriseen imperatiiviin", joka on niin mielenkiintoinen käsite, että uusimmassa Pressossa toimittaja pyytää Viiviltä siihen tarkennusta. Ja kunnon Kantin tavoin Viivi tarkentaa:
- Oi ei. En tosiaankaan ymmärrä, mitä olen ajatellut. Tämä on juuri sitä, kun minusta tulee niin filosofinen kirjoittaessa."
Ps:n paiseet sano.
Minulla on alituisesti mielikuva Viivin kantismin osuudesta filosofiaani. En ymmärrä, mitä kirjoitan. Mutta minua lohdutta syvä tieto, etteivät lukijanikaan ymmärrä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Saaks tommosta asiaa sit ton selvemmin ilmaistua.
On kuin pökkelöön iskeytynyt taulakääpä. Ja filosopiani liityy suurempaan kokonaisuutteen eli Tri Raijaksen empiirisesti todistettuun teoriaan. "Kun lumeen kusee, niin reikä tulee."
Näin ollen myös Viivin sofia saa uuden käänteisen lyytisen. -Voi kyllähän filosofoin siitä, mitä en ymmärrä enkä ole ajatellut.
on myös tämä: älä syö keltaista lunta.
filosofoineensa Kantin tavoin: "Kahta en lakkaa koskaan ihmettelemästä ja kunnioittamasta...tähtitaivasta ylläni ja moraalista lakia sisimmässäni."
ettei pöydillä tanssimisella ole mitään sivuoireita. Tämän ajattelin ihan ite!
Terve, arkku ja muut. Ajattelin, että tässä on minulle sopivan selkokielinen paikka selitellä omaa hiljaisuuttani. Minulla ei ole viime viikkoina ollut oikein mitään sanomista ja on tuntunut hölmöltä tulla kertomaan, että pää on tyhjä kuin peltipurkki. Ehkä osasyy on se, että väitöspäivä on viimein saatu sovittua. Tässä on vielä yllättävän paljon kaikenlaista painatus- ja kirjoitushommaa. Sitäpaitsi suhteessa väitöspäivään olen alkanut orientoitua myös niihin kaikkein olennaisimpiin seikkoihin: tuleeko jakkupukuun päälystetyt napit, muotoilenko kulmat itse, käynkö kampaajalla toisen kerran ennen karonkkaa, hankinko uudet tissiliivit, minkälaista takkia käytän iltapuvun kanssa (lainaisikohan käly sen pienimmän turkkinsa?), riittävätkö yhdet varasukkahousut (mihin ne tungetaan?) ja sen sellaista elämää suurempaa.
Tervehtii hymyn kera Tuhista. Arkku jaksaa olla selkokielinen.Ties mistä aivosolusta se tuota tekstiään sepustaa.
Me olemme täällä vaipumassa tosikkomaisuuden syntiin. Tai ainakin minä. Lähes kaikki muut synnit on jo käsiteltykin.
Sinun tekstisi saa aina hyvälle tuulelle.
Jakkupuku kangasnapein ja varasukkikset ovat toki elämää suurempia kysymyksiä. Kulmakarvat ovat hirmu tärkeät.Niillähän tehdään ilmeitä. Tissiliivien istuvuus on ratkaiseva.
Eilen käydessäni lääkärissä olin tunnin ensin sovittanut kaikki mahdollist mallit. Pus*upit ovat liian rehvakkaat.Eivätkä tietysti mitkään sport mallisetkaan näytä hyvälle. Valitsin sitten mustaa pitsiä. Liivit otetaan pois, mutta se riisuuntumisen rituaali siinä tärkeää onkin.
Tosin lääkärisetä sanoi, ettei tarvitse tulla, kuin keväällä uudestaan. Kaikki on kuulema hyvin ja paremmin, kuin hyvin.
Minä siihen totesin:
-Voi harmi. Kyllähän minä noin hurmaavan lääkärin luona useamminkin kävisin.
Enkä minä tajunnut, miksi sitä nauratti.
Ehdotukseni olisi, että työnnät ne varasukkikset tissiliiveihin. Tasapainon takia kumpaankin tissiin omat.
-saadaankos me tulla kaikki täältä valmistumisjuhliin? *kyselee nöyrästi*
Karonkka on kutistunut rahapulan vuoksi hillityksi akateemiseksi tapahtumaksi: syödään illallinen, pidetään pakolliset puheet, otetaan taksi ja kahistellaan kotiin. Mutta jos insinööri onnistuu ottamaan meikäläisestä väitöstilaisuudessa jonkun säällisen kuvan tahi kaksi, niin voin harkita laittavani palstalle vähäksi aikaa näyttelyn pystyyn. Ainakin varaamani väitössäli on kaunis, tosin penkit ovat kuulemma kovat ja melkein mahdottomat istua.
Se näyttää komeelle, kun kansa seisoo asennossa takamus puutuneena.
*odotamme innosta vapisten kuvia*
Lö Doc? Urpo und jag aplodeeraa sivistyskielillä.
Koko talosta ei loydy enaa pohjoismaisia kirjainmerkkejakaan, kylla on ankeeta. Siita huolimatta vaantaydyn vastaamaan sinulle ja Urpolle (sille ketkulle). Ei tule meitsista tohtoria pelkalla vaittelemisella. Sita varten pitaa viela suorittaa muut tutkintoon vaadittavat opinnot, jotka ovat ihanasti rempallaan. Ja mitas mina silla oppiarvolla teen? Vaitoskirjan kirjoittaminen on ollut se juju. Siihen duuniin olen suhtautunut intohimoisesti, vuoronperaan rakastanut ja vihannut.
lyggj