Oletan ettei käsite 'jumala' ole lakannut koskaan ihmetyttämästä, ja senkin vielä oletan että aikojen saatossa on luoja muuttanut hahmoaan useaan otteeseen.
Uskonnossa on kyse uskomuksesta nimeltä 'totuus'.
Ongelma tässä '1 totuuden' maailmassa on se että siitä on kuitenkin niin monenlaisia tulkintoja.
Tämä saa aikaan tuttuakin tutumman seuraapiiri leikin nimeltä:Uhri,Puolustaja ja Syyttäjä.
Uhri on tilanteessa se , joka puolustaa omaa asemaansa passiivisesti, toiset .. syyttäjä mm. soimaa Uhria ja Puolustaja on sitten taas perehtynyt Uhrin näkökulmaan ja on Vainoajan kimpussa.
Soppahan siitä syntyy , mutta Uhri tässä ei halua olla lainkaan yhteistyöhaluinen. Uhri pitää sitkeästi kiinni omasta 'totuudestaan' ja vain Puolustaja (myötäilee uhrin näkemystä) ja Vainoaja (tuomitsee Uhrin näkemyksen) ovat kantaa ottamassa siihen mikä on uhrin totuus.
Tässä ikävässä tilanteessa (riitatilanteilta ei voi maailmassa välttyä) osapuolet ovat lukkiintuneet omaan näkemykseensä asiasta ja astuvatkin illuusioon joka ei tarjoa tilanteen muuttumista, ilman ettei roolit vaihtaisi taas omistajaa.
Syyttäjä, syytetty ja syytetyn puolustajan roolit jatkuvat ja leikki käy yksitoikkoiseksi.
Tässä voisin ajatella tuomiota jonka uskovaiset asettavat kaikkien ihmisten päälle. He ovat asetelmassa Vainoajan roolissa ... UHRIn roolin taakse hakeutuvat ne jotka tahtovat valita toisin.
Usein tekeytymällä uhriksi , saadaan omalle puolelle sympatiat ja myötätunto. Vainottu on nyt siis uskoton, eli se joka ei 'usko' samalla tavalla kuin uskovainen.
Hän saa puolestapuhujan eli puolustajan , mutta vainoaja on tästä näkökulmasta uskovainen joka päättää mikä on oikein 'kaikille'.
Puolustaja ymmärtää sekä uhrin että syyttäjän näkökulmat, mutta näkee paremmin uhrin näkökulman ja niin edelleen.
Jos tilanne kääntyy syyttäjän voitoksi, alkaa Uhri saamaan VAINOAJAN roolin, jolla käy nyt oman vainoajansa kimppuun ja puolustaja saattaapi olla joku toinen ja niin edelleen.
Homman nimi taisi olla nuo roolit , eikös vain?
Kun omaksumissa rooleissa on mukana täydellinen absoluuttinen tieto ja totuus, saavat omaksutut roolitkin absurdeja kärjistyneitä muotoja.
Jos tiedät että vääryys on tapahtunut ja tahdot muuttaa asian, on aika ryhtyä valmistelemaan syytöksiä.
Sinänsä hassu asetelma sillä tätähän täällä Ateismi vs Uskovainen tapahtuu jatkuvasti, milloin toinen vainoaa toista ja milloin toinen.
Uskonnollisuudesta peräisin olevat arkkityypit saattaisivat muotoilla roolien sisältämää informaatiota ja hieman kuvittaa sitä mistä on kysymys.
Tuomitsija=jumala
Uhri=Jeesus (ja häneen samaistuneet uskovais lahkot)
Vainoaja=Ihminen joka ei tahdo ottaa sanomaa vastaan.. eli taivu uskontoon.
Puolustaja? Ilmeisesti lukija joka seuraa tilannetta objektiivisesta näkökulmastaan ja on sieltä sitten jakava pisteitä riiteleville osapuolille.
Tämän kirjoituksen syy? No pohditaampas sitä mielikuvitteellista käsitettä jumala, eiköhän siitä kuvitteellisesta kaikkeuden kuninkaasta löydy selitykset myös noihin muihin rooleihin?
Ilmeisesti älykkyyden evoluutiossa on ollut merkittävä osuutensa uskonnollisuudella. Kuinka lähestytään asiaa josta ei ole minkäänlaista tietoa? Asiaa joka vaikuttaa mysteeriseltä ja jopa kummalliselta? Tähän hyvät naiset ja herrat on nokkelat keksineet uskonnollisen sanaston.
Aluksi tuntematonta on kuviteltu, sitten asiasta on nähty runsaasti unia ja unia on alettu tulkitsemaan ja kollektiivinen tajunta on hyväksynyt mielikuvitteellisen käsitteen luojasta kaiken ja kaikkeuden yläpuolella.
Uskonto koneistolta loppuvat kaikki mahdollisuudet toimia jos sen sisäisimmiltä ja olennaisimmalta energia lähteeltä nimeltä Luoja otetaan patteri irti.
Kaikki uskomukset kumoutuvat sen jälkeen järjestään.
Mielenkiintoinen mekanismi dynamisen aivotoiminnan kannalta nähtynä tämä on, sillä Luojahan on kaiken A ja O (oletus maailmassa vallitsevasta kohtalosta) ja kun luovumme käsitteestä Luoja.. parannamme omaa vaikutusmahdollisuutta (ainakin tunnetta , jossa hallitsemme itse elämäämme).
Lukuisat onnettomuudet myöskin herättävät Luoja kysymyksen uudelleen esiin, sillä ihminen, uskoessaan itse hallitsevansa omaa elämäänsä, hämmentyy välillä maailmassa kohtalokkaasti tapahtuneeseen kuolemaan. Tässä saattaa käynnistyä prosessi jossa ihminen miettii , onko maailmankaikkeudessa tolkkua vai onko kyse sittenkin sattumasta. Kaaosteoriasta.
Jos näin , niin miksi opetatette naiiviauskontoa ihmisille? Koska realismi puhuu uskontoa vastaan.
Uskonnossa on kyse uskomuksesta nimeltä 'totuus'.
Ongelma tässä '1 totuuden' maailmassa on se että siitä on kuitenkin niin monenlaisia tulkintoja.
Tämä saa aikaan tuttuakin tutumman seuraapiiri leikin nimeltä:Uhri,Puolustaja ja Syyttäjä.
Uhri on tilanteessa se , joka puolustaa omaa asemaansa passiivisesti, toiset .. syyttäjä mm. soimaa Uhria ja Puolustaja on sitten taas perehtynyt Uhrin näkökulmaan ja on Vainoajan kimpussa.
Soppahan siitä syntyy , mutta Uhri tässä ei halua olla lainkaan yhteistyöhaluinen. Uhri pitää sitkeästi kiinni omasta 'totuudestaan' ja vain Puolustaja (myötäilee uhrin näkemystä) ja Vainoaja (tuomitsee Uhrin näkemyksen) ovat kantaa ottamassa siihen mikä on uhrin totuus.
Tässä ikävässä tilanteessa (riitatilanteilta ei voi maailmassa välttyä) osapuolet ovat lukkiintuneet omaan näkemykseensä asiasta ja astuvatkin illuusioon joka ei tarjoa tilanteen muuttumista, ilman ettei roolit vaihtaisi taas omistajaa.
Syyttäjä, syytetty ja syytetyn puolustajan roolit jatkuvat ja leikki käy yksitoikkoiseksi.
Tässä voisin ajatella tuomiota jonka uskovaiset asettavat kaikkien ihmisten päälle. He ovat asetelmassa Vainoajan roolissa ... UHRIn roolin taakse hakeutuvat ne jotka tahtovat valita toisin.
Usein tekeytymällä uhriksi , saadaan omalle puolelle sympatiat ja myötätunto. Vainottu on nyt siis uskoton, eli se joka ei 'usko' samalla tavalla kuin uskovainen.
Hän saa puolestapuhujan eli puolustajan , mutta vainoaja on tästä näkökulmasta uskovainen joka päättää mikä on oikein 'kaikille'.
Puolustaja ymmärtää sekä uhrin että syyttäjän näkökulmat, mutta näkee paremmin uhrin näkökulman ja niin edelleen.
Jos tilanne kääntyy syyttäjän voitoksi, alkaa Uhri saamaan VAINOAJAN roolin, jolla käy nyt oman vainoajansa kimppuun ja puolustaja saattaapi olla joku toinen ja niin edelleen.
Homman nimi taisi olla nuo roolit , eikös vain?
Kun omaksumissa rooleissa on mukana täydellinen absoluuttinen tieto ja totuus, saavat omaksutut roolitkin absurdeja kärjistyneitä muotoja.
Jos tiedät että vääryys on tapahtunut ja tahdot muuttaa asian, on aika ryhtyä valmistelemaan syytöksiä.
Sinänsä hassu asetelma sillä tätähän täällä Ateismi vs Uskovainen tapahtuu jatkuvasti, milloin toinen vainoaa toista ja milloin toinen.
Uskonnollisuudesta peräisin olevat arkkityypit saattaisivat muotoilla roolien sisältämää informaatiota ja hieman kuvittaa sitä mistä on kysymys.
Tuomitsija=jumala
Uhri=Jeesus (ja häneen samaistuneet uskovais lahkot)
Vainoaja=Ihminen joka ei tahdo ottaa sanomaa vastaan.. eli taivu uskontoon.
Puolustaja? Ilmeisesti lukija joka seuraa tilannetta objektiivisesta näkökulmastaan ja on sieltä sitten jakava pisteitä riiteleville osapuolille.
Tämän kirjoituksen syy? No pohditaampas sitä mielikuvitteellista käsitettä jumala, eiköhän siitä kuvitteellisesta kaikkeuden kuninkaasta löydy selitykset myös noihin muihin rooleihin?
Ilmeisesti älykkyyden evoluutiossa on ollut merkittävä osuutensa uskonnollisuudella. Kuinka lähestytään asiaa josta ei ole minkäänlaista tietoa? Asiaa joka vaikuttaa mysteeriseltä ja jopa kummalliselta? Tähän hyvät naiset ja herrat on nokkelat keksineet uskonnollisen sanaston.
Aluksi tuntematonta on kuviteltu, sitten asiasta on nähty runsaasti unia ja unia on alettu tulkitsemaan ja kollektiivinen tajunta on hyväksynyt mielikuvitteellisen käsitteen luojasta kaiken ja kaikkeuden yläpuolella.
Uskonto koneistolta loppuvat kaikki mahdollisuudet toimia jos sen sisäisimmiltä ja olennaisimmalta energia lähteeltä nimeltä Luoja otetaan patteri irti.
Kaikki uskomukset kumoutuvat sen jälkeen järjestään.
Mielenkiintoinen mekanismi dynamisen aivotoiminnan kannalta nähtynä tämä on, sillä Luojahan on kaiken A ja O (oletus maailmassa vallitsevasta kohtalosta) ja kun luovumme käsitteestä Luoja.. parannamme omaa vaikutusmahdollisuutta (ainakin tunnetta , jossa hallitsemme itse elämäämme).
Lukuisat onnettomuudet myöskin herättävät Luoja kysymyksen uudelleen esiin, sillä ihminen, uskoessaan itse hallitsevansa omaa elämäänsä, hämmentyy välillä maailmassa kohtalokkaasti tapahtuneeseen kuolemaan. Tässä saattaa käynnistyä prosessi jossa ihminen miettii , onko maailmankaikkeudessa tolkkua vai onko kyse sittenkin sattumasta. Kaaosteoriasta.
Jos näin , niin miksi opetatette naiiviauskontoa ihmisille? Koska realismi puhuu uskontoa vastaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Uskonto on siis kokonaisvaltainen kokoelma rooleja ja muuta informaatiota.
Ihanne kristityn uskonnossa on toteuttaa alistuvan palvelijan roolia, sillä uskonnossa jalustalla on yksinvaltias kuningas, joka hallitsee ja tuomitsee sieltä kaiken ja on kaikki tietävä.
Verrattuna mm. Kalevalaiseen maailmanluomis myyttiin jossa pyhä sotkan munasta maailma syntyi, tarjoaa kristin uskon maailmanluomis myytti hallitsevan jumalan tahdon ilmausena.
Kristin usko siis tarjoaa uskontoa jossa ihminen asettuu kaikkivaltiaan rooliin. Valinta on vapaa mutta Luoja kaikkitietävyydessään tuomitsee itsensä kaiken yläpuolelle korottaneet.
Ateismi tässä kyseenalaistaa moisen uskonnollisten symbolismin tarpeellisuuden. Emme tarvitse kuningasta kun on olemassa demokratia ja kuka muuten äänesti Jumalan maailmankaikkeuden hallitsijaksi?
Joka tapauksessa uskonnot sisältävät paketin jossa kulkevat mukana roolimallit ja valtarakenteet ja ne kuvastavat myös hallinta mekanismeja, valtion piilorakenteita.
Kristin usko ei ole demokratiaa vaan diktatuuria.
Ateismi edustaa minulle vapautta valita, joustavuutta nähdä uskomukset.
Heikkoutena lienee vasta väittely, jos ei lähinnä usko mihinkään yliluonnolliseen niin onhan silloin vailla minkäänlaista mielikuvaa mahdollisesta luojasta. esim. Miten silloin voi keskustella luojasta?
Jos epäilee oman tietonsa totuuden mukaisuutta, niin kuinka voi puolustella omia näkemyksiään?
Jos vastapuolena väittelyssä on totuuden tietäjä ja tunteva niin kuinka ottaa osaa keskusteluun ja puolustaa omaa näkemystään esim. Luojan olemattomuudesta?
No. Ateismi selittyy tässä sillä että omaksuttuaan totuuden ihminen alkaa palvomaan ihanteita ja tekee itselleen idolin suosituimmista rooleista ja niin edelleen.
Kun ryhtyy ateismiksi, ei kumarra mitään rooleja, ei kuninkaita tai muuta henkimaailman olentoja.
Omastamielestäni tämä siis on joustavampi näkökulma ja sallii monipuoisemman asennoitumisen uskomuksista keskulteltaessa.
Heikkoja puolia tässä asetelmassa on.. tietysti.
Jos oletan ettei uskonnolla ole mitään olennaista merkitystä, Luojalla ole minkäänlaista merkitystä, aliarvioin Jumal uskon kannattajia ja edustajia. Tämä voi olla se lähin realistinen riski. Minun on luotettava siihen että maailmassa jatkuu suvaitsevaisuus toisinajattelijoita kohtaan.
Lisäksi on vietetävä runsaasti aikaa myötämielisten ajatuksien parissa etten alkaisi kuluttavaan vainoajan rooliin, vaan mielessä tulvivat asiat edelleenkin olisivat kaikenlaisista totuuksista vapaita.
Jokaisessa ideologiassa on omat ihanteensa mutta myös kolikon kääntöpuolensa.
Siinä missä uskonnollinen hihhuli voi luulla olevansa oikeassa ja uskoa olevansa oikeassa, voin täysin rehellisesti ja rehellisyyden nimissä sanoa:en tiedä , mikä on totuus, mutta en olisi noin itsevarma asiasta. Uskovaisissa liian usein yhdistyy hyväuskoisuus ja nämä lapsenmieliset sitten joutuvat otsikoihin, syyllistyessään lapsenmielisyyteen ja sen johdosta hyväksi käyttöön tai rikoksen uhriksi.
Hyvän tahtoisuus ei ole pahasta, lähinnä lapsenmielisyydestä lienee etua onnellisuudessa... kun on huoleton ja optimistinen ei maailman murheet paina.
Tosin tässä on hyvä muistaa pessimistinenkin puoli... maailmassa on hyvä muistaa pelot, epäilykset ja muutkin tuntemukset. Molemmat puolet siis, sekä usko että epäilys.
Näillä pääsee uskoakseni suhteellisen lähelle todenmukaista näkemystä.