Näitä totuuksia voi lähetellä esimerkiksi tekstiviesteinä eteenpäin:
Taloustieteilijät, ovat saaneet ihmiset uskomaan, että kurjistuminen on edistystä, köyhtyminen rikastumista ja yhä raaempi kamppailu olemassaolosta vain laadukkaampaa elämää.
Ne jotka siirtävät yrityksiä ja tuotantoa halvan työvoiman maihin tekeytyvät usein kunniallisiksi liikemiehiksi ja yhteiskunnan tukipilaireiksi, mutta todellisuudessa he ovat kaikkein halveksittavimpia rikollisia ja pahantekijöitä.
Kansainvälisen pääoman terrori-iskut jättävät jälkeensä työttömyyttä, toivottomuutta, raunioituvia teollisuuskaupunkeja ja hajoavia yhteiskuntia.
Niitä, joiden mielet kansainvälinen suurpääoma on turmellut, me kutsumme liberaaleiksi.
Kansainväliset kapitalistit ja keinottelijat pakottavat meidät alistumaan yhä ankarampiin työolosuhteisiin ja huonompiin palkkoihin. Meitä kilpailutetaan kehitysmaiden köyhälistön kanssa ja osamme tulee olemaan yhtä kurja, ellemme ole valmiita iskemään takaisin.
Liberaalit, globalisaation juoksupojat kurjistavat elintasomme viemällä meiltä työpaikkamme kehitysmaihin ja tuhoamalla hyvinvointiyhteiskunnan.
Liberaalit ja globalisaation juoksupojat haluavat repiä alas kansallisvaltioiden rajat täyttääkseen maanosamme vieraalla halpatyövoimalla. Tämän halpatyövoiman avulla suuyritykset yrittävät lopulta alistaa järjestäytyneen kansallisen työväenluokan ja tehdä siitä kuuliaisen palvelijan itselleen.
Liberaalit tuhoavat yhteiskunnan, mutta heidän tuhotyönsä luo sopivat olosuhteet kansalliselle vallankumoukselle.
Ilman lyhytnäköisiä liberaaleja sabotoimassa Suomea kansallinen vallankumous olisi huomattavasti vaikeampi toteuttaa.
Ahneuksissaan liberaalit ja heidän isäntänsä, suuryritykset, tuhoavat yhteiskunnan, joka tähän asti on suojellut näiden syöpäläisten rikkauksia. Kun yhteiskunta romahtaa, liberaaleille ja heidän isännilleen jää jäljelle vain arvottomia papereita muistoksi menneestä vauraudesta.
Liberaali, globalisaation kätyri, syö pöydässämme.
Mitä on liberalismi? – Mitättömien ja turhien ihmisten päiväunelmointia, mutta kun yhteiskunta romahtaa ja taistelu elämän perusedellytyksistä raivoaa, liberaalit juoksevat kirkuen sängyn alle piiloon.
Liberalismi on steriili, hengetön ideologia, jolta puuttuvat juuret elämän perustaan – kansaan ja maahan.
Liberaalit haluavat vapauttaa pääoman liikkeet, jotta yritykset voisivat viedä rahansa helposti ulkomaille ja näin välttyä maksamasta veroa. Liberaalit haluavat vapauttaa maailmankaupan, jotta yritykset voisivat vallata markkinamme kehitysmaista tuotavilla halpatuotteilla - tämä tulee vääjämättä johtamaan massiiviseen työttömyyteen.
Liberaalit haluavat vapauttaa työvoiman liikkeet, jotta kapitalistit voisivat tuottaa miljoonia halpatyöläisiä maahamme kilpailemaan vähenevistä työpaikoistamme.
Vapaasti maahan vyöryvän ulkomaisen halpatyövoiman avulla kapitalistit laskevat voivansa painaa palkkatasomme entistäkin matalammalle.
Liberaalien ja kapitalistien yhtälö on hyvin selkeä: Mitä enemmän kehitysmaiden työvoimaa on tarjolla, sitä alhaisemmaksi työn hinta muodostuu.
Niin kauan kun työvoimasta on ylitarjontaa, pätkätyöt tulevat pysymään vitsauksenamme. Vasta kun työn kysyntä ylittää sen tarjonnan, työnantajat joutuvat ottamaan työntekijät vakavasti ja tarjoamaan heille pysyviä, kohtuullisesti palkattuja työsuhteita. Ja kuitenkin jopa sosiaalidemokraatit julistavat haluavansa lisätä työvoiman tarjontaa rajojen yli.
Ällistyttävää on se, että myös ammattiyhdistysliike ja sosiaalidemokraatit haluavat vapauttaa työvoiman liikkeet ja alentaa näin työn hintaa.
Sosiaalidemokraatit ovat alkaneet uskoa pääoman vakuutteluihin, että talouskasvu vaatii lisää edullista ulkomaista työvoimaa ja eläkepommin purkaminen maamme etnisen rakenteen suoranaista mullistamista.
On synnytetty tilanne, jossa yhteiskunnan sosiaalisten turvaverkkojen purkaminen ja yhä epävarmemmaksi käyvä työelämä saavat ihmiset siirtämään perheiden perustamista, kunnes se valitettavan usein on lopulta liian myöhäistä.
Väestön syntyvyyden alenemisen takana ovat selkeät taloudelliset syyt, mutta koska talouden mekanismeihin ei haluta puuttua, väestökato ratkaistaan tuottamalla uutta, vähempään tyytyvää ja säyseämpää väestöä kehitysmaista.
Pääomapiirit saavat lopulta mitä haluavat – vaihtavat maamme väestön itselleen enemmän sopivaan.
Sosiaalidemokraatit ovat omaksuneet liberaalin talousteorian totuudet ja astuneet samalla pääoman heille virittämään ansaan. Sosiaalidemokraattinen puolue on liberalisoitumisensa myötä käytännössä siirtynyt pääoman puolelle.
Toistaiseksi sosiaalidemokraatit puolustavat vielä työväestön eliitin etuja – niitä, joiden ammattitaidolla on vielä toistaiseksi kysyntää globalisoituvassa maailmantaloudessa ja joiden voi olettaa suorastaan hyötyvän globalisaatiosta.
Niille, työtätekeville, jotka jäävät globalisaation jalkoihin, sosiaalidemokraateilla on vain tarjota liberaalin talousteorian hurskastelua ja latteuksia.
Luonnollisesti kaikki muutkin puolueet ovat pettäneet työtätekevät suomalaiset, mutta sosiaalidemokraattien petos tuntuu erityisen julmalta, koska kyseessä on puolue, jonka johdolla hyvinvointiyhteiskunta aikanaan rakennettiin.
Sosiaalidemokraatit haluavat pelastaa maailman köyhät ja uskovat, että suomalaisilla työtätekevillä on kyllä tähän varaa. Ajatus hallitusta globalisaatiosta, ehkäpä jopa YK:n johdolla tapahtuvasta oikeudenmukaisesta ja demokraattisesta globalisaatiosta elähdyttää sosiaalidemokraattien idealistista vasenta siipeä. Hyvän globalisaation toteuttaminen vaatii vain, että ensin annamme kansainväliselle kapitalismille pikkusormen… ja sitten koko käden… ja sitten…
Keskiluokkaistuneet sosiaalidemokraatit uskovat, että maailman köyhien pelastaminen globalisaation avulla vaatii uhrauksia vain lattiatason duunareilta, heikosti koulutetuilta raatajilta – heidän työpaikkansa voidaankin mainiosti uhrata kansainvälisen harmonian nimissä.
Keski- ja yläluokasta tuleville vasemmistohumanisteille ei ole koskaan ollut mikään ongelma uhrata suomalaisten teollisuustyöläisten edut oikeudenmukaisemman kansainvälisen työnjaon nimissä. Elämänsä perusteet menettäneille nämä hyväosaiset elämän teoreetikot tarjoavat loputonta uudelleenkouluttautumista. Elämmekin koulutusharhassa, jonka tarkoitus on peittää sosiaalidemokraattien petos.
Keski- ja yläluokasta tuleville vasemmistohumanisteille suomalaiset työtätekevät ovat aina liian rikkaita.
Sosiaalidemokraateilla riittää työsarkaa. Valtionhoitajapuolueen täytyy sovittaa yhteen kolme erilaista tavoitetta:
1. Yritykset haluavat luoda Suomeen mahdollisimman suuren ulkomaisen halpatyövoiman reservin, jolla kiristää laiskoja suomalaisia työssäkäyviä hyväksymään uuden dynaamisen talouden tarpeet.
2. Sosiaalidemokraatit haluavat pelastaa maailman köyhät.
3. Sosiaalidemokraattien täytyy toistaiseksi vielä ainakin edes teeskennellä puolustavansa hyvinvointiyhteiskuntaa.
Ratkaisu: Sosiaalidemokraatit keksivätkin nyt väittää, että hyvinvointivaltion pelastaminen suorastaan vaatii ulkomaisen halpatyövoiman vyöryä ja eläkepommin purkaminen maamme etnisen rakenteen mullistamista. Laskun tästä virhearviosta maksavat lopulta tietenkin suomalaiset työssäkäyvät ja ne, joille kunnollista työtä ei enää riitä.
Liberaalin talousteorian yhtälöt ovat selkeät: Mikäli talous ei kasva tarpeeksi nopeasti, syynä saattaa olla se, että kuluttajia ei ole tarpeeksi. Tämä taas ratkeaa helposti tuomalla kuluttajia lisää jostain muualta. Uusien kuluttajien maahantuonti on vuorostaan helppoa, koska kansakunnathan ovat vain teoreettisia käsitteitä, joita voidaan purkaa ja koota kerta toisensa jälkeen yhä uudestaan ja uudestaan talouselämän kulloistenkin tarpeiden mukaan. Ja valtiotkin ovat pelkkiä markkinapaikkoja.
Halvan ulkomaisen työvoiman virtaaminen Suomeen johtaa siihen, että yhä useammasta käytännön taitoja ja ruumiillista työtä vaativasta alasta tulee työehdoiltaan, työolosuhteiltaan ja palkkaukseltaan sietämätön suomalaisille. Kun halpa ulkomainen työvoima sitten valtaa nämä alat, liberaalit voivat täysin viattomina osoittaa, että suomalaiset eivät yksinkertaisesti enää halua tehdä kaikkia töitä ja siksi ulkomainen työvoima on välttämätöntä.
Sosiaalisessa syöksykierteessä oleville suomalaisille liberaaleilla on tarjolla vain loputonta uudelleenkouluttautumista ja pakkoyrittäjyyttä. Ne, jotka eivät näihin oljenkorsiin pysty tarttumaan ja pelastamaan itseään, menettävät armon liberaalien silmissä ja ansaitsevat vain kadota kunnon ihmisten keskeltä olemasta näille taakkana ja rasituksena.
Kansallisvallankumouksellisten kannattaa erityisesti seurata sosiaalidemokraattien ideologista nukahtamista. Sosiaalidemokraatit ovat voima, joka tähän asti on pitänyt kansakunnan koossa. Kun sosiaalidemokraatit nyt jättävät tehtävänsä tekemättä, seurauksena on sosiaalisen ja yhteiskunnallisen koheesion nopea mureneminen.
Liberaalit ovat itsekkäitä pikkuporvareita, jotka kuvittelevat selviytyvänsä globalisaatiosta uhraamalla toisten työpaikat ja elintason.
On mielenkiintoista huomata, kuinka juuri korkeat virkamiehet, yritysjohtajat ja pankkien hyväpalkkaiset analyytikot ovat innokkaimmin opettamassa meille, kuinka meidän tulisi oppia hyväksymään yhä ankarammaksi ja epävarmemmaksi käyvä työelämä.
On mielenkiintoista huomata, kuinka juuri korkeat virkamiehet, yritysjohtajat ja pankkien hyväpalkkaiset analyytikot ovat parhaita opettajia työväestölle elämän kovuudesta ja epävarmuudesta.
Globaali kilpailu tulee vaatimaan meiltä jatkuvasti lisää ja lisää. On turha kuvitella, että markkinavoimat olisivat koskaan meihin tyytyväisiä. Pörssianalyytikot ja yritysjohtajat tulevat aina vaatimaan meiltä lisää uhrauksia ja syyllistämään meitä kaikesta siitä mitä meillä vielä on jäljellä.
Loppujen lopuksi me kilpailemme tinkimällä elämänlaadustamme, eikä mikään uhraus ole koskaan tarpeeksi kansainvälisille markkinoille.
Meille luvataan käännettä parempaan, palkkiota siitä, että olemme ymmärtäneet sopeutua markkinoiden vaatimuksiin. Mutta tuota palkkiota ei koskaan tule – kyse on vain hetkellisestä selviytymisestä alati kurjistuvissa olosuhteissa.
Olemme päästäneet valloilleen helvetinkoneen, taloudellisen järjestelmän, joka nyt syöksyy eteenpäin tuhoten kaiken tieltään.
Meiltä tullaan viemään kaikki. Olisi erehdys luulla, että globalisaation logiikka jättäisi meille mitään.
Kaikki taloudellinen ja poliittinen valta luo tuekseen aina ideologian. Liberalismilla meille perustellaan suuyritysten globaali valta, hyvinvointiyhteiskuntien tuho, köyhien köyhtyminen ja rikkaiden rikastuminen.
Keskiluokka kuvitteli selviytyvänsä globalisaatiosta uhraamalla teollisuustyöväestön kehitysmaiden halpatuotannolle. Ratkaiseva hetki koittaakin vasta nyt, kun työn ulosliputus alkaa purra myös keskiluokkaa itseään.
Työvoiman vapaa liikkuvuus alkaa tuoda markkinoille köyhien maiden koulutettua työväkeä, joka alkaa kilpailla työpaikoista perinteisen keskiluokan kanssa. Talouden rakenteiden vapauttaminen alkaa nyt kostautua keskiluokalle.
Keskiluokan painajaiseksi muodostuu it-teknologian nopea eteneminen ja kehitysmaissa – ennen kaikkea Kiinassa ja Intiassa – tapahtuva koulutusvallankumous. Tähän mennessä tekniikan ja kuljetusmenetelmien kehitys on mahdollistanut lähinnä vain teollisen tuotannon siirtämisen kehitysmaihin, mutta nyt kehittyvä it-teknologia mahdollistaa yhä korkeampaa koulutustasoa vaativien tehtävien ulosliputuksen.
Vähän koulutusta vaativien teollisten työpaikkojen katoaminen kehitysmaihin sopi keskiluokalle mainosti, koska se halusi ostaa kaupasta halpoja tuotteita ja omien duunarien kohtalo oli sille alun alkaenkin yhdentekevä. Mutta nyt alati kehittyvä it-teknologia sekä Intian ja Kiinan työvoimareservi alkavatkin syödä myös keskiluokan leipää.
Harppauksin edennyt it-teknologia on tietenkin mahdollistanut myös pääoman entistäkin hulvattomammat liikkeet rajoja ja rajoituksia vailla olevassa bittiavaruudessa. Globalisaatio kaikkine tuhoisine vaikutuksineen ja liberalismi tämän hulluuden ideologisena perusteluna onkin molemmat nähtävä juuri it-vallankumouksen suorana seurauksena.
Liberaalit selittelivät meille innokkaasti, kuinka hyödyllistä oli luoda massatyöttömyys Eurooppaan siirtämällä teollinen tuotanto kehitysmaihin – meillehän jäisi kuitenkin aina tuotekehittely ja tutkimus. Nyt kuitenkin Kiinan ja Intian massiivinen ja alipalkattu koulutetun työväen reservi alkaa huolehtia myös tuotekehittelystä ja tutkimuksesta – meille ei jää mitään.
Keskiluokkaiset kokoomusinsinöörit tuntuivat unohtavan, että matematiikan ja englannin kielet ovat molemmat universaaleja eivätkä intialaiset ja kiinalaiset ole köyhyydestään huolimatta tyhmiä. Nyt myös ne, joiden piti selvitä globalisaatiosta voittajina, alkavat hävitä raskaasti.
Keskiluokkaiset kokoomusinsinöörit luulivat, että globalisaatio iskee vain vähän koulutettuihin duunareihin ja ettei heidän tarvitse kuin ladella uusliberaaleja latteuksia seuratessaan vierestä työväenluokan kuolinkamppailua. Nyt kuitenkin kaikki alkavat kärsiä.
Keskiluokan ongelma piilee siinä, että yleensä jo pelkästään velattoman asunnon ja henkilöauton omistaminen saa nämä pikkuporvarit tuntemaan niin suurta itsevarmuutta asemastaan, että he alkavat samaistua rikkaisiin ja ajatella heidän laillaan. Ja kuitenkin keskiluokan maailma on lähes yhtä hauras kuin halveksimansa työväenluokan.
Kun suuyritykset uhkailevat ja kiristävät yhteiskuntaa, keskiluokkaiset kokoomusinsinöörit puhuvat taloudellisesta realismista. Kun työtätekevät menevät lakkoon tai järjestävät mielenosoituksen, keskiluokkaiset kokoomusinsinöörit puhuvat paheksuen yhteiskunnan uhkailusta ja kiristämisestä.
Maailmantalouden yhdentyessä elintasoerot tasoittuvat – tästä kaikki ovat samaa mieltä. Ongelma piilee siinä, että me emme pysty nostamaan kehitysmaita samaan vaurauteen, josta itse olemme nauttineet, vaan edessämme on oman elintasomme romahdus.
Elintasoerojen alkaessa vaikuttaa toisiinsa avoimessa maailmantaloudessa olisi looginen mahdottomuus, että tämän seurauksena olisi yksinkertaisesti yleisen elintason nousu rikkaimpien tasolle. Globalisoituneen kapitalismin käyttövoima on teollistuneen lännen ja kehitysmaiden välinen elintasoero. Järjestelmä toimii niin kauan kuin läntisten teollisuusmaiden väestö kestää elintasonsa ja elämänlaatunsa heikkenemistä ja yhteiskuntien purkaminen pääoman tarpeisiin on mahdollista ilman kaaosta.
Valtioiden kyky huolehtia perustehtävistään heikkenee kaiken aikaa, mikä tulee ennenpitkää johtamaan sosiaaliseen romahdukseen ja kaaokseen. Tästä kaaoksesta kansallismielinen blokki tulee nousemaan voittajana.
Ihmiskunnan historiasta ei löydy toista järjestelmää, joka olisi jakanut niin tehokkaasti taloudellisen kasvun hedelmiä eri väestöryhmille, tasoittanut sosiaalisia eroja ja luonut sosiaalisen nousun mahdollisuuksia kaikkein köyhimmillekin kuin kansallinen hyvinvointivaltio. Kun liberaalit nyt tuhoavat tämän demokraatisen, tasa-arvoa ylläpitävän järjestelmän tuloksena on sosiaalinen sota.
Valtio on ajettu anorektiseen tilaan, missä kansainvälisten markkinoiden yhä röyhkeämmät vaatimukset ajavat sen luopumaan perinteisistä tehtävistään ja jättämään ihmiset heitteille.
On turha yrittää pettää itseään – Suomi tulee vääjäämättä omaksumaan amerikkalaisen yhteiskuntamallin ja sen jälkeen alamme siirtyä kohti kehitysmaatasoa. Globaalien markkinavoimien logiikka on armoton eikä lopulta anna mitään vaihtoehtoa.
Muistakaa kaksi asiaa:
1. Globalisaatio ei ole mahdollisuus vaan katastrofi.
2. Vapaata maailmantaloutta ja hyvinvointiyhteiskuntaa ei voi yhdistää.
Me emme ole koskaan historiamme aikana tuottaneet tavaroita ja palveluita niin paljon kuin tänään ja silti meiltä vaaditaan yhä enemmän joustoja, ponnistuksia ja uhrauksia yritysten tarpeiden tyydyttämiseksi. Syynä tähän on yksinkertaisesti se, että tuottamamme lisäarvo ei enää jää meille, vaan katoaa kansainvälisille markkinoille, suuryritysten haltuun. Niin kauan kuin pääoman ja tuotannon liikkeet pysyvät vapaina ja vailla valvontaa, tämä kehitys tulee jatkumaan ja meiltä tullaan vaatimaan yhä lisää ja lisää.
Koska valtiot eivät voi enää valvoa tuotannon ja pääoman liikkeitä, tuotannosta ja pääomasta tulee vähitellen käytännössä immuuneja verotukselle. Toimintojensa ylläpitämiseksi valtio tarvitsee kuitenkin verotuloja ja siksi verotuksen pääpaino kohdistuukin nyt palkkatuloihin – työvoima kun ei voi paeta verotusta. Ongelma on kuitenkin siinä, että mitä enemmän työtä verotetaan, sitä kalliimmaksi se tulee. Tämä on työttömyyden keskeisin syy.
Mitä enemmän työn korkea verotus synnyttää työttömyyttä sitä suuremmiksi yhteiskunnan sosiaaliset menot nousevat, tämä lisää tarvetta kiristää työn verotusta entisestään. Liberaaleilla on luonnollisesti tähänkin ratkaisu: Jätetään työttömät heitteille!
Mitä enemmän tuotannon ja pääoman liikkeitä vapautetaan, sitä nopeammin valtioiden veropohja rapautuu. Samalla rapautuu valtioiden kyky huolehtia kansalaisistaan.
Media käy hyödytöntä nollasummapeliä väitellen työn verotuksen alentamisen hyödyistä ja haitoista, mutta jättää todelliset syylliset l. suuryritykset ja rahavirtoja liikuttelevat pankit rauhaan.
Keskiluokka napisee korkeita verojaan. Keskiluokan verokapina johtaa lopulta hyvinvointiyhteiskunnan murtumiseen, mutta jättää todelliset syylliset l. suuryritykset ja rahavirtoja liikuttelevat pankit rauhaan.
Liberaalien on helppo osallistua keskiluokan verokapinaan, koska se johtaa heidän toivomaansa lopputulokseen – valtion kuihtumiseen ja yhteiskunnan amerikkalaistumiseen.
Ahneuksissaan suuyritykset ja näiden liberaalit kätyrit ovat unohtaneet erään tärkeän seikan: Huomattava osa väestön kulutuskyvystä perustuu yhteiskunnan tulonsiirtoihin. Kun työttömät lopulta jätetään oman onnensa nojaan ja hyvinvointiyhteiskunta hajoitetaan, katoaa myös ihmisten kulutuskyky ja näin rahat, joita kapitalistit niin kiihkeästi odottivat, jäävätkin tulematta.
Suuyritysten kieltäytyminen verojen maksamisesta johtaa hyvinvointiyhteiskuntien konkurssiin ja sosiaaliseen romahdukseen.
Suuyritysten aiheuttama sosiaalinen romahdus läntisissä teollisuusmaissa johtaa myös suuyritysten oman olemassaolon perustan luhistumiseen. Suuryritykset tuhoavat näin itse itsensä.
Mitä ikinä suuryritykset tekevätkään, lapselliset liberaalit hihkuvat posket punaisina innosta. Liberaalien typeryys on vallankumouksellisten etu.
Suuryritykset siirtävät tuotantonsa kehitysmaihin, koska haluavat mahdollisimman halpaa työvoimaa. Suuyritykset haluavat kuitenkin myydä tuotteensa mahdollismman esteettä takaisin läntisiin teollisuusmaihin, joissa on kulutuskykyisin väestö. Ongelma on siinä, että tuotannon ulosliputuksen myötä paheneva työttömyys tuhoaa väestön ostovoiman läntisissä teollisuusmaissa.
Suuyritysten elinehto on lopulta, että valtiot voivat vielä ottaa lainaa, jolla ostaa yhteiskuntarauhan. Niin kauan kun valtiot kykenevät lainarahalla ylläpitämään hyvinvointiyhteiskunnan sosiaalisia palveluja, valtiot ylläpitävät myös väestön ostokykyä. Tähän ostokykyyn perustuvat niin suuyritysten voitot kuin viime kädessä myös niiden olemassaolo.
Suuyritykset haluavat päästä eroon valtioista: Valtioiden säätämät lait sitovat yrityksiä liikaa, verot pienentävät yritysten voittoja, sosiaalipolitiikka suojaa ihmisiä joutumasta täysin yritysten armoille ja työlainsäädäntö ajaa työtätekevien etuja. Suuyritykset ja liberaalit haluavat kapitalistisen viidakon, jossa ratkaisevat voima ja raha.
Viime kädessä suuyritykset ja liberaalit synnyttävät anarkiaa, kapitalistista anarkiaa, mutta kuten aina kaaoksesta nousee lopulta järjestys. Kansallinen järjestys.
Suuryritykset toki haluavat, että valtiot palvelevat niitä: Tuottavat koulutettua väestöä yritysten tarpeisiin, rakentavat yritysten tarvitsemaa infrastruktuuria – teitä, siltoja, sähköverkkoja, voimaloita – ylläpitävät turvallisuutta ja suojelevat näin yritysten omaisuuksia. Mutta tästä kaikesta ne eivät halua maksaa mitään.
Kun suuryritykset lopulta katsovat olevansa tarpeeksi voimakkaita selviytyäkseen ilman valtiota, ne käyvät valtion kimppuun hyödyntäen liberaaleja kätyreitään.
Tuhotessaan valtion suuryritykset tuhoavat oman olemassaolonsa perustan. Tämän jälkeen kansalliset voimat korjaavat potin.
Suuyritykset näyttävät mahtavilta, mutta ovat pelkkää ilmaa. Ne eivät ole todellisia yhteisöjä vaan markkinapaikkoja, minne ihmiset kokoontuvat myymään ammattitaitoaan, järjestelmiä, joita onnekkaimmat käyttävät hyötyäkseen toisten tekemästä työstä. Suuyritykset ovat immateriaalisia sopimusten verkostoja, jotka ovat olemassa niin kauan kuin näitä sopimuksia kunnioitetaan.
Suuyritykset ovat paperitiikereitä. Ne ovat olemassa niin kauan kuin ihmiset raahautuvat päivittäin töihin ansaitsemaan elantonsa. Kukaan ei ole uskollinen suuryrityksille eivätkä suuyritykset välitä kenestäkään – kuinka puhtaasti teoreettinen juridisten sopimusten verkosto voisikaan välittää kenestäkään.
Luonnolliset yhteisöt perustuvat kansaan ja maaperään. Suomalainen on suomalainen riippumatta siitä onko hän ruma tai kaunis, viisas tai tyhmä, onnellinen tai onneton. Suomalainen pysyy suomalaisena vaikka hän joutuisi vieraalle planeetalle . MacDonalds-ihminen lakkaa olemasta MacDonalds-ihminen sillä hetkellä kun hän saa potkut.
Me voimme lyödä suuryritykset kumoon höyhenellä. Luonnolliset yhteisöt perivät maailman.
Liberaalit uskottelevat meille, että uhraamalla tänään työttömät ja yhteiskunnan heikoimmat talouteen saadaan syntymään tarvittava dynamiikka ja kasvu, mikä aikanaan nostaa myös nyt heitteille jätettävien elintason entistäkin korkeammalle. Entäpä sitten kun paljastuu, että näin ei käykään, vaan kurjistuminen jatkuu ja leviää?
Jahdatessaan ns. sosiaalipummeja keskiluokka unohtaa,että myös se on täysin riippuvainen yhteiskunnan tarjoamista sosiaalipalveluista. Tämä valkenee keskiluokalle vasta kun on liian myöhäistä, vasta kun keskiluokka on liberalistisessa hurmiossaan mennyt tuhoamaan hyvinvointiyhteiskunnan.
Suuryritykset on otettava kansallisen ammattiyhdistysliikkeen hallintaan.
Meidän on luotava kansallinen hyvinvointivaltio uudestaan – otettava suuryritykset työtätekevien haltuun, suojeltava kotimaista tuotantoa halpatuonnilta, pysäytettävä pääoman kontrolloimattomat liikkeet.
Palkansaajarahastojen avulla kansallinen ammattiyhdistyliike hallitsee pörssiyhtiöitä. Palkansaajarastojen avulla kansallinen ammattiyhdistysliike tuo työväenluokan tarpeet ja näkemykset uuden kansallisen liike-elämän perusperiaatteiksi.
Palkansaajarahastojen avulla me voimme kumota työn ja pääoman välisen ristiriidan, palkansaajarahastot merkitsevät kansallisen työväenluokan valtaa.
Todella ymmärtääksemme vallankumouksellista prosessia meidän on hyväksyttävä se, että työväenluokka on lopulta ainoa todella kansallinen yhteiskuntaluokka.
Globalisaation myötä suuyritykset ja kapitalistit kykenevät siirtämään varallisuuttaan reaaliajassa mantereelta toiselle. Tämä vapaus irroittaa heidät kaikista kansallisista ja paikallisista rajoituksista ja tekee kapitalistiluokasta irrallisena ajelehtivan, kansainvälisen luokan – rikkaat ovat aina kaikkialla samanlaisia.
Globaalin pääoman tarpeisiin syntyy korkeasti koulutettujen ja kielitaitoisten teknisten asiantuntijoiden ja byrokraattien väliluokka. Nämä pääoman vahtikoirat ovat luonnollisestikin juurettoman liberalismin läpitunkemia.
Koulutuksensa ja suhteidensa avulla globaalit teknokraatit vapautuvat kaikista kansallisista ja paikallisista rajoituksista, mikä tekee näistä kapitalistiluokan rengeistä isäntiensä tavoin myös irrallisena ajelehtivan, kansainvälisen luokan. Globaalit teknokraatit ovat aina kaikkialla samanlaisia.
Liberaalin eliitin jäsenet löytävät kaltaisiaan yhä enemmän ympäri planeettaa. Yhteiset arvot, yhteinen kieli, yhteiset edut – globaali liberaali eliitti elää kosmopoliittien pinnallisessa kiiltokuvamaailmassa.
Ainoastaan työväenluokka on loppuun asti sidottu isänmaansa kohtaloon. Työväenluokalla ei ole omaisuutta, jota siirrellä mantereelta toiselle eikä työväenluokalle ole tarjolla huippupalkattuja töitä kansainvälisissä suuryrityksissä ja järjestöissä.
Ainoastaan työväenluokalle isänmaa todella merkitsee jotain.
Työväenluokka nousee tai kaatuu isänmaansa mukana. Siksi juuri työväenluokka on kansallisen vallankumouksen kulmakivi.
Työväenluokka on kansakunta!
Kansallisvallankumouksellisten on täytettävä sosiaalidemokraattien jälkeensä jättämä tila ja mentävä heistä vasemmalta ohi. Kansallisvallankumouksellisten on jatkettava siitä mihin sosiaalidemokraatit lopettivat.
Oikeistolainen nationalismi on teennäistä fraasi-isänmaallisuutta, joka viime kädessä palvelee vain isänmaata hajottavia voimia – kansainvälistä pääomaa ja suuryrityksiä
On oltava sosiaalisesti radikaali ja on oltava kansallisesti radikaali.
Taloudellisen liberalismin ja nationalismin yhdistäminen on täydellinen umpikuja.
Todellinen nationalisti on myös aina aidosti sosialisti.
Taloudellisen liberalismin ja nationalismin yhdistäminen on tyypillistä pinnallisille ja sivistymättömille ihmisille, joilta puuttuu historiallinen perspektiivi.
Oikeistopopulistinen valtionvastaisuus ei sovi nationalistille. Valtio ei ole abstraktio, jokin vieras ja vihamielinen kummajainen – valtio olemme me!
Vauras ja hyvinvoiva kansallisvaltio on kansakunnan kunniakkain saavutus. Sitä pitää puolustaa aina.
Meidän on luotava pohja uudelle edistykselliselle, sosiaalisesti radikaalille nationalismille. Meidän on vietävä nationalismi kolmannelle vuosituhannelle ja tehtävä siitä voima, joka haastaa nykyiset hajoavan maailman ideologiat.
Nationalismi perustuu kouriintuntuviin tosiasioihin; ihmisiin ja maaperään liberalismi sen sijaan perustuu epämääräisiin teorioihin ja kylmiin taloudellisiin laskelmiin.
Liberalismi on teoriaa, mutta nationalismi elämää ja kokemusta.
Marxilaisuus kaikkein rappeutuneimmassa muodossaan pyrki korvaamaan ihmisten traditionaalisen ja etnisen identiteetin puhtaasti spekulatiivisella ja steriilillä luokkaidentiteetillä. Liberalismi sen sijaan pyrkii korvaamaan ihmisten luontaisen yhteisöllisyyden egoismilla, hedonismilla ja taloudellisilla laskelmilla. – ei liene vaikea löytää syitä molempien tuhoon.
Kansakunnan pelastamiseksi kaiken on muututtava.
Liberalismi on valjua hengetöntä jaarittelua, mutta nationalismi elää massojen intohimoista, vihasta ja rakkaudesta.
Liberalismin heikkous piilee siinä, että kukaan ei lopulta ole valmis kuolemaan pääoman puolesta.
Niin hyvässä kuin pahassa nationalismi on aina kollektivistinen, yhteisöllinen ideologia. Se, joka pitää itseään muita parempana ei voi olla nationalisti.
Niin hyvässä kuin pahassa nationalismi on aina totaalinen, kokonaisvaltainen ideologia. Se vaatii yksilöltä kaiken eivätkä sille kelpaa epämääräiset puolinaisuudet. Se, joka haluaa korostaa omaa yksilöllisyyttään ja erinomaisuuttaan jää helposti yksin ja massojen jalkoihin.
Kansallinen vallankumous on tiikerillä ratsastamista. Me tulemme vapauttamaan massojen kollektiivisesta alitajunnasta vaarallisia, arvaamattomia voimia ja silti se on tehtävä.
Nationalismin perusta on biologiassa. Ihminen on sosiaalinen eläin, joka elää yhteisöissään ja yhteisöjensä kautta, peruselintoimitojen jälkeen kaikki hänen elämässään on sosiaalisia suhteita. Kansakunta on yksinkertaisesti laajennettu versio reviiriään puolustavasta susilaumasta ja kansallisvaltio vuorostaan vain tehokkain tapa organisoida lauman sisäinen yhteistyö.
Yksilö on hetkellinen, mutta kansakunta ikuinen.
Taloustieteilijät, ovat saaneet ihmiset uskomaan, että kurjistuminen on edistystä, köyhtyminen rikastumista ja yhä raaempi kamppailu olemassaolosta vain laadukkaampaa elämää.
Ne jotka siirtävät yrityksiä ja tuotantoa halvan työvoiman maihin tekeytyvät usein kunniallisiksi liikemiehiksi ja yhteiskunnan tukipilaireiksi, mutta todellisuudessa he ovat kaikkein halveksittavimpia rikollisia ja pahantekijöitä.
Kansainvälisen pääoman terrori-iskut jättävät jälkeensä työttömyyttä, toivottomuutta, raunioituvia teollisuuskaupunkeja ja hajoavia yhteiskuntia.
Niitä, joiden mielet kansainvälinen suurpääoma on turmellut, me kutsumme liberaaleiksi.
Kansainväliset kapitalistit ja keinottelijat pakottavat meidät alistumaan yhä ankarampiin työolosuhteisiin ja huonompiin palkkoihin. Meitä kilpailutetaan kehitysmaiden köyhälistön kanssa ja osamme tulee olemaan yhtä kurja, ellemme ole valmiita iskemään takaisin.
Liberaalit, globalisaation juoksupojat kurjistavat elintasomme viemällä meiltä työpaikkamme kehitysmaihin ja tuhoamalla hyvinvointiyhteiskunnan.
Liberaalit ja globalisaation juoksupojat haluavat repiä alas kansallisvaltioiden rajat täyttääkseen maanosamme vieraalla halpatyövoimalla. Tämän halpatyövoiman avulla suuyritykset yrittävät lopulta alistaa järjestäytyneen kansallisen työväenluokan ja tehdä siitä kuuliaisen palvelijan itselleen.
Liberaalit tuhoavat yhteiskunnan, mutta heidän tuhotyönsä luo sopivat olosuhteet kansalliselle vallankumoukselle.
Ilman lyhytnäköisiä liberaaleja sabotoimassa Suomea kansallinen vallankumous olisi huomattavasti vaikeampi toteuttaa.
Ahneuksissaan liberaalit ja heidän isäntänsä, suuryritykset, tuhoavat yhteiskunnan, joka tähän asti on suojellut näiden syöpäläisten rikkauksia. Kun yhteiskunta romahtaa, liberaaleille ja heidän isännilleen jää jäljelle vain arvottomia papereita muistoksi menneestä vauraudesta.
Liberaali, globalisaation kätyri, syö pöydässämme.
Mitä on liberalismi? – Mitättömien ja turhien ihmisten päiväunelmointia, mutta kun yhteiskunta romahtaa ja taistelu elämän perusedellytyksistä raivoaa, liberaalit juoksevat kirkuen sängyn alle piiloon.
Liberalismi on steriili, hengetön ideologia, jolta puuttuvat juuret elämän perustaan – kansaan ja maahan.
Liberaalit haluavat vapauttaa pääoman liikkeet, jotta yritykset voisivat viedä rahansa helposti ulkomaille ja näin välttyä maksamasta veroa. Liberaalit haluavat vapauttaa maailmankaupan, jotta yritykset voisivat vallata markkinamme kehitysmaista tuotavilla halpatuotteilla - tämä tulee vääjämättä johtamaan massiiviseen työttömyyteen.
Liberaalit haluavat vapauttaa työvoiman liikkeet, jotta kapitalistit voisivat tuottaa miljoonia halpatyöläisiä maahamme kilpailemaan vähenevistä työpaikoistamme.
Vapaasti maahan vyöryvän ulkomaisen halpatyövoiman avulla kapitalistit laskevat voivansa painaa palkkatasomme entistäkin matalammalle.
Liberaalien ja kapitalistien yhtälö on hyvin selkeä: Mitä enemmän kehitysmaiden työvoimaa on tarjolla, sitä alhaisemmaksi työn hinta muodostuu.
Niin kauan kun työvoimasta on ylitarjontaa, pätkätyöt tulevat pysymään vitsauksenamme. Vasta kun työn kysyntä ylittää sen tarjonnan, työnantajat joutuvat ottamaan työntekijät vakavasti ja tarjoamaan heille pysyviä, kohtuullisesti palkattuja työsuhteita. Ja kuitenkin jopa sosiaalidemokraatit julistavat haluavansa lisätä työvoiman tarjontaa rajojen yli.
Ällistyttävää on se, että myös ammattiyhdistysliike ja sosiaalidemokraatit haluavat vapauttaa työvoiman liikkeet ja alentaa näin työn hintaa.
Sosiaalidemokraatit ovat alkaneet uskoa pääoman vakuutteluihin, että talouskasvu vaatii lisää edullista ulkomaista työvoimaa ja eläkepommin purkaminen maamme etnisen rakenteen suoranaista mullistamista.
On synnytetty tilanne, jossa yhteiskunnan sosiaalisten turvaverkkojen purkaminen ja yhä epävarmemmaksi käyvä työelämä saavat ihmiset siirtämään perheiden perustamista, kunnes se valitettavan usein on lopulta liian myöhäistä.
Väestön syntyvyyden alenemisen takana ovat selkeät taloudelliset syyt, mutta koska talouden mekanismeihin ei haluta puuttua, väestökato ratkaistaan tuottamalla uutta, vähempään tyytyvää ja säyseämpää väestöä kehitysmaista.
Pääomapiirit saavat lopulta mitä haluavat – vaihtavat maamme väestön itselleen enemmän sopivaan.
Sosiaalidemokraatit ovat omaksuneet liberaalin talousteorian totuudet ja astuneet samalla pääoman heille virittämään ansaan. Sosiaalidemokraattinen puolue on liberalisoitumisensa myötä käytännössä siirtynyt pääoman puolelle.
Toistaiseksi sosiaalidemokraatit puolustavat vielä työväestön eliitin etuja – niitä, joiden ammattitaidolla on vielä toistaiseksi kysyntää globalisoituvassa maailmantaloudessa ja joiden voi olettaa suorastaan hyötyvän globalisaatiosta.
Niille, työtätekeville, jotka jäävät globalisaation jalkoihin, sosiaalidemokraateilla on vain tarjota liberaalin talousteorian hurskastelua ja latteuksia.
Luonnollisesti kaikki muutkin puolueet ovat pettäneet työtätekevät suomalaiset, mutta sosiaalidemokraattien petos tuntuu erityisen julmalta, koska kyseessä on puolue, jonka johdolla hyvinvointiyhteiskunta aikanaan rakennettiin.
Sosiaalidemokraatit haluavat pelastaa maailman köyhät ja uskovat, että suomalaisilla työtätekevillä on kyllä tähän varaa. Ajatus hallitusta globalisaatiosta, ehkäpä jopa YK:n johdolla tapahtuvasta oikeudenmukaisesta ja demokraattisesta globalisaatiosta elähdyttää sosiaalidemokraattien idealistista vasenta siipeä. Hyvän globalisaation toteuttaminen vaatii vain, että ensin annamme kansainväliselle kapitalismille pikkusormen… ja sitten koko käden… ja sitten…
Keskiluokkaistuneet sosiaalidemokraatit uskovat, että maailman köyhien pelastaminen globalisaation avulla vaatii uhrauksia vain lattiatason duunareilta, heikosti koulutetuilta raatajilta – heidän työpaikkansa voidaankin mainiosti uhrata kansainvälisen harmonian nimissä.
Keski- ja yläluokasta tuleville vasemmistohumanisteille ei ole koskaan ollut mikään ongelma uhrata suomalaisten teollisuustyöläisten edut oikeudenmukaisemman kansainvälisen työnjaon nimissä. Elämänsä perusteet menettäneille nämä hyväosaiset elämän teoreetikot tarjoavat loputonta uudelleenkouluttautumista. Elämmekin koulutusharhassa, jonka tarkoitus on peittää sosiaalidemokraattien petos.
Keski- ja yläluokasta tuleville vasemmistohumanisteille suomalaiset työtätekevät ovat aina liian rikkaita.
Sosiaalidemokraateilla riittää työsarkaa. Valtionhoitajapuolueen täytyy sovittaa yhteen kolme erilaista tavoitetta:
1. Yritykset haluavat luoda Suomeen mahdollisimman suuren ulkomaisen halpatyövoiman reservin, jolla kiristää laiskoja suomalaisia työssäkäyviä hyväksymään uuden dynaamisen talouden tarpeet.
2. Sosiaalidemokraatit haluavat pelastaa maailman köyhät.
3. Sosiaalidemokraattien täytyy toistaiseksi vielä ainakin edes teeskennellä puolustavansa hyvinvointiyhteiskuntaa.
Ratkaisu: Sosiaalidemokraatit keksivätkin nyt väittää, että hyvinvointivaltion pelastaminen suorastaan vaatii ulkomaisen halpatyövoiman vyöryä ja eläkepommin purkaminen maamme etnisen rakenteen mullistamista. Laskun tästä virhearviosta maksavat lopulta tietenkin suomalaiset työssäkäyvät ja ne, joille kunnollista työtä ei enää riitä.
Liberaalin talousteorian yhtälöt ovat selkeät: Mikäli talous ei kasva tarpeeksi nopeasti, syynä saattaa olla se, että kuluttajia ei ole tarpeeksi. Tämä taas ratkeaa helposti tuomalla kuluttajia lisää jostain muualta. Uusien kuluttajien maahantuonti on vuorostaan helppoa, koska kansakunnathan ovat vain teoreettisia käsitteitä, joita voidaan purkaa ja koota kerta toisensa jälkeen yhä uudestaan ja uudestaan talouselämän kulloistenkin tarpeiden mukaan. Ja valtiotkin ovat pelkkiä markkinapaikkoja.
Halvan ulkomaisen työvoiman virtaaminen Suomeen johtaa siihen, että yhä useammasta käytännön taitoja ja ruumiillista työtä vaativasta alasta tulee työehdoiltaan, työolosuhteiltaan ja palkkaukseltaan sietämätön suomalaisille. Kun halpa ulkomainen työvoima sitten valtaa nämä alat, liberaalit voivat täysin viattomina osoittaa, että suomalaiset eivät yksinkertaisesti enää halua tehdä kaikkia töitä ja siksi ulkomainen työvoima on välttämätöntä.
Sosiaalisessa syöksykierteessä oleville suomalaisille liberaaleilla on tarjolla vain loputonta uudelleenkouluttautumista ja pakkoyrittäjyyttä. Ne, jotka eivät näihin oljenkorsiin pysty tarttumaan ja pelastamaan itseään, menettävät armon liberaalien silmissä ja ansaitsevat vain kadota kunnon ihmisten keskeltä olemasta näille taakkana ja rasituksena.
Kansallisvallankumouksellisten kannattaa erityisesti seurata sosiaalidemokraattien ideologista nukahtamista. Sosiaalidemokraatit ovat voima, joka tähän asti on pitänyt kansakunnan koossa. Kun sosiaalidemokraatit nyt jättävät tehtävänsä tekemättä, seurauksena on sosiaalisen ja yhteiskunnallisen koheesion nopea mureneminen.
Liberaalit ovat itsekkäitä pikkuporvareita, jotka kuvittelevat selviytyvänsä globalisaatiosta uhraamalla toisten työpaikat ja elintason.
On mielenkiintoista huomata, kuinka juuri korkeat virkamiehet, yritysjohtajat ja pankkien hyväpalkkaiset analyytikot ovat innokkaimmin opettamassa meille, kuinka meidän tulisi oppia hyväksymään yhä ankarammaksi ja epävarmemmaksi käyvä työelämä.
On mielenkiintoista huomata, kuinka juuri korkeat virkamiehet, yritysjohtajat ja pankkien hyväpalkkaiset analyytikot ovat parhaita opettajia työväestölle elämän kovuudesta ja epävarmuudesta.
Globaali kilpailu tulee vaatimaan meiltä jatkuvasti lisää ja lisää. On turha kuvitella, että markkinavoimat olisivat koskaan meihin tyytyväisiä. Pörssianalyytikot ja yritysjohtajat tulevat aina vaatimaan meiltä lisää uhrauksia ja syyllistämään meitä kaikesta siitä mitä meillä vielä on jäljellä.
Loppujen lopuksi me kilpailemme tinkimällä elämänlaadustamme, eikä mikään uhraus ole koskaan tarpeeksi kansainvälisille markkinoille.
Meille luvataan käännettä parempaan, palkkiota siitä, että olemme ymmärtäneet sopeutua markkinoiden vaatimuksiin. Mutta tuota palkkiota ei koskaan tule – kyse on vain hetkellisestä selviytymisestä alati kurjistuvissa olosuhteissa.
Olemme päästäneet valloilleen helvetinkoneen, taloudellisen järjestelmän, joka nyt syöksyy eteenpäin tuhoten kaiken tieltään.
Meiltä tullaan viemään kaikki. Olisi erehdys luulla, että globalisaation logiikka jättäisi meille mitään.
Kaikki taloudellinen ja poliittinen valta luo tuekseen aina ideologian. Liberalismilla meille perustellaan suuyritysten globaali valta, hyvinvointiyhteiskuntien tuho, köyhien köyhtyminen ja rikkaiden rikastuminen.
Keskiluokka kuvitteli selviytyvänsä globalisaatiosta uhraamalla teollisuustyöväestön kehitysmaiden halpatuotannolle. Ratkaiseva hetki koittaakin vasta nyt, kun työn ulosliputus alkaa purra myös keskiluokkaa itseään.
Työvoiman vapaa liikkuvuus alkaa tuoda markkinoille köyhien maiden koulutettua työväkeä, joka alkaa kilpailla työpaikoista perinteisen keskiluokan kanssa. Talouden rakenteiden vapauttaminen alkaa nyt kostautua keskiluokalle.
Keskiluokan painajaiseksi muodostuu it-teknologian nopea eteneminen ja kehitysmaissa – ennen kaikkea Kiinassa ja Intiassa – tapahtuva koulutusvallankumous. Tähän mennessä tekniikan ja kuljetusmenetelmien kehitys on mahdollistanut lähinnä vain teollisen tuotannon siirtämisen kehitysmaihin, mutta nyt kehittyvä it-teknologia mahdollistaa yhä korkeampaa koulutustasoa vaativien tehtävien ulosliputuksen.
Vähän koulutusta vaativien teollisten työpaikkojen katoaminen kehitysmaihin sopi keskiluokalle mainosti, koska se halusi ostaa kaupasta halpoja tuotteita ja omien duunarien kohtalo oli sille alun alkaenkin yhdentekevä. Mutta nyt alati kehittyvä it-teknologia sekä Intian ja Kiinan työvoimareservi alkavatkin syödä myös keskiluokan leipää.
Harppauksin edennyt it-teknologia on tietenkin mahdollistanut myös pääoman entistäkin hulvattomammat liikkeet rajoja ja rajoituksia vailla olevassa bittiavaruudessa. Globalisaatio kaikkine tuhoisine vaikutuksineen ja liberalismi tämän hulluuden ideologisena perusteluna onkin molemmat nähtävä juuri it-vallankumouksen suorana seurauksena.
Liberaalit selittelivät meille innokkaasti, kuinka hyödyllistä oli luoda massatyöttömyys Eurooppaan siirtämällä teollinen tuotanto kehitysmaihin – meillehän jäisi kuitenkin aina tuotekehittely ja tutkimus. Nyt kuitenkin Kiinan ja Intian massiivinen ja alipalkattu koulutetun työväen reservi alkaa huolehtia myös tuotekehittelystä ja tutkimuksesta – meille ei jää mitään.
Keskiluokkaiset kokoomusinsinöörit tuntuivat unohtavan, että matematiikan ja englannin kielet ovat molemmat universaaleja eivätkä intialaiset ja kiinalaiset ole köyhyydestään huolimatta tyhmiä. Nyt myös ne, joiden piti selvitä globalisaatiosta voittajina, alkavat hävitä raskaasti.
Keskiluokkaiset kokoomusinsinöörit luulivat, että globalisaatio iskee vain vähän koulutettuihin duunareihin ja ettei heidän tarvitse kuin ladella uusliberaaleja latteuksia seuratessaan vierestä työväenluokan kuolinkamppailua. Nyt kuitenkin kaikki alkavat kärsiä.
Keskiluokan ongelma piilee siinä, että yleensä jo pelkästään velattoman asunnon ja henkilöauton omistaminen saa nämä pikkuporvarit tuntemaan niin suurta itsevarmuutta asemastaan, että he alkavat samaistua rikkaisiin ja ajatella heidän laillaan. Ja kuitenkin keskiluokan maailma on lähes yhtä hauras kuin halveksimansa työväenluokan.
Kun suuyritykset uhkailevat ja kiristävät yhteiskuntaa, keskiluokkaiset kokoomusinsinöörit puhuvat taloudellisesta realismista. Kun työtätekevät menevät lakkoon tai järjestävät mielenosoituksen, keskiluokkaiset kokoomusinsinöörit puhuvat paheksuen yhteiskunnan uhkailusta ja kiristämisestä.
Maailmantalouden yhdentyessä elintasoerot tasoittuvat – tästä kaikki ovat samaa mieltä. Ongelma piilee siinä, että me emme pysty nostamaan kehitysmaita samaan vaurauteen, josta itse olemme nauttineet, vaan edessämme on oman elintasomme romahdus.
Elintasoerojen alkaessa vaikuttaa toisiinsa avoimessa maailmantaloudessa olisi looginen mahdottomuus, että tämän seurauksena olisi yksinkertaisesti yleisen elintason nousu rikkaimpien tasolle. Globalisoituneen kapitalismin käyttövoima on teollistuneen lännen ja kehitysmaiden välinen elintasoero. Järjestelmä toimii niin kauan kuin läntisten teollisuusmaiden väestö kestää elintasonsa ja elämänlaatunsa heikkenemistä ja yhteiskuntien purkaminen pääoman tarpeisiin on mahdollista ilman kaaosta.
Valtioiden kyky huolehtia perustehtävistään heikkenee kaiken aikaa, mikä tulee ennenpitkää johtamaan sosiaaliseen romahdukseen ja kaaokseen. Tästä kaaoksesta kansallismielinen blokki tulee nousemaan voittajana.
Ihmiskunnan historiasta ei löydy toista järjestelmää, joka olisi jakanut niin tehokkaasti taloudellisen kasvun hedelmiä eri väestöryhmille, tasoittanut sosiaalisia eroja ja luonut sosiaalisen nousun mahdollisuuksia kaikkein köyhimmillekin kuin kansallinen hyvinvointivaltio. Kun liberaalit nyt tuhoavat tämän demokraatisen, tasa-arvoa ylläpitävän järjestelmän tuloksena on sosiaalinen sota.
Valtio on ajettu anorektiseen tilaan, missä kansainvälisten markkinoiden yhä röyhkeämmät vaatimukset ajavat sen luopumaan perinteisistä tehtävistään ja jättämään ihmiset heitteille.
On turha yrittää pettää itseään – Suomi tulee vääjäämättä omaksumaan amerikkalaisen yhteiskuntamallin ja sen jälkeen alamme siirtyä kohti kehitysmaatasoa. Globaalien markkinavoimien logiikka on armoton eikä lopulta anna mitään vaihtoehtoa.
Muistakaa kaksi asiaa:
1. Globalisaatio ei ole mahdollisuus vaan katastrofi.
2. Vapaata maailmantaloutta ja hyvinvointiyhteiskuntaa ei voi yhdistää.
Me emme ole koskaan historiamme aikana tuottaneet tavaroita ja palveluita niin paljon kuin tänään ja silti meiltä vaaditaan yhä enemmän joustoja, ponnistuksia ja uhrauksia yritysten tarpeiden tyydyttämiseksi. Syynä tähän on yksinkertaisesti se, että tuottamamme lisäarvo ei enää jää meille, vaan katoaa kansainvälisille markkinoille, suuryritysten haltuun. Niin kauan kuin pääoman ja tuotannon liikkeet pysyvät vapaina ja vailla valvontaa, tämä kehitys tulee jatkumaan ja meiltä tullaan vaatimaan yhä lisää ja lisää.
Koska valtiot eivät voi enää valvoa tuotannon ja pääoman liikkeitä, tuotannosta ja pääomasta tulee vähitellen käytännössä immuuneja verotukselle. Toimintojensa ylläpitämiseksi valtio tarvitsee kuitenkin verotuloja ja siksi verotuksen pääpaino kohdistuukin nyt palkkatuloihin – työvoima kun ei voi paeta verotusta. Ongelma on kuitenkin siinä, että mitä enemmän työtä verotetaan, sitä kalliimmaksi se tulee. Tämä on työttömyyden keskeisin syy.
Mitä enemmän työn korkea verotus synnyttää työttömyyttä sitä suuremmiksi yhteiskunnan sosiaaliset menot nousevat, tämä lisää tarvetta kiristää työn verotusta entisestään. Liberaaleilla on luonnollisesti tähänkin ratkaisu: Jätetään työttömät heitteille!
Mitä enemmän tuotannon ja pääoman liikkeitä vapautetaan, sitä nopeammin valtioiden veropohja rapautuu. Samalla rapautuu valtioiden kyky huolehtia kansalaisistaan.
Media käy hyödytöntä nollasummapeliä väitellen työn verotuksen alentamisen hyödyistä ja haitoista, mutta jättää todelliset syylliset l. suuryritykset ja rahavirtoja liikuttelevat pankit rauhaan.
Keskiluokka napisee korkeita verojaan. Keskiluokan verokapina johtaa lopulta hyvinvointiyhteiskunnan murtumiseen, mutta jättää todelliset syylliset l. suuryritykset ja rahavirtoja liikuttelevat pankit rauhaan.
Liberaalien on helppo osallistua keskiluokan verokapinaan, koska se johtaa heidän toivomaansa lopputulokseen – valtion kuihtumiseen ja yhteiskunnan amerikkalaistumiseen.
Ahneuksissaan suuyritykset ja näiden liberaalit kätyrit ovat unohtaneet erään tärkeän seikan: Huomattava osa väestön kulutuskyvystä perustuu yhteiskunnan tulonsiirtoihin. Kun työttömät lopulta jätetään oman onnensa nojaan ja hyvinvointiyhteiskunta hajoitetaan, katoaa myös ihmisten kulutuskyky ja näin rahat, joita kapitalistit niin kiihkeästi odottivat, jäävätkin tulematta.
Suuyritysten kieltäytyminen verojen maksamisesta johtaa hyvinvointiyhteiskuntien konkurssiin ja sosiaaliseen romahdukseen.
Suuyritysten aiheuttama sosiaalinen romahdus läntisissä teollisuusmaissa johtaa myös suuyritysten oman olemassaolon perustan luhistumiseen. Suuryritykset tuhoavat näin itse itsensä.
Mitä ikinä suuryritykset tekevätkään, lapselliset liberaalit hihkuvat posket punaisina innosta. Liberaalien typeryys on vallankumouksellisten etu.
Suuryritykset siirtävät tuotantonsa kehitysmaihin, koska haluavat mahdollisimman halpaa työvoimaa. Suuyritykset haluavat kuitenkin myydä tuotteensa mahdollismman esteettä takaisin läntisiin teollisuusmaihin, joissa on kulutuskykyisin väestö. Ongelma on siinä, että tuotannon ulosliputuksen myötä paheneva työttömyys tuhoaa väestön ostovoiman läntisissä teollisuusmaissa.
Suuyritysten elinehto on lopulta, että valtiot voivat vielä ottaa lainaa, jolla ostaa yhteiskuntarauhan. Niin kauan kun valtiot kykenevät lainarahalla ylläpitämään hyvinvointiyhteiskunnan sosiaalisia palveluja, valtiot ylläpitävät myös väestön ostokykyä. Tähän ostokykyyn perustuvat niin suuyritysten voitot kuin viime kädessä myös niiden olemassaolo.
Suuyritykset haluavat päästä eroon valtioista: Valtioiden säätämät lait sitovat yrityksiä liikaa, verot pienentävät yritysten voittoja, sosiaalipolitiikka suojaa ihmisiä joutumasta täysin yritysten armoille ja työlainsäädäntö ajaa työtätekevien etuja. Suuyritykset ja liberaalit haluavat kapitalistisen viidakon, jossa ratkaisevat voima ja raha.
Viime kädessä suuyritykset ja liberaalit synnyttävät anarkiaa, kapitalistista anarkiaa, mutta kuten aina kaaoksesta nousee lopulta järjestys. Kansallinen järjestys.
Suuryritykset toki haluavat, että valtiot palvelevat niitä: Tuottavat koulutettua väestöä yritysten tarpeisiin, rakentavat yritysten tarvitsemaa infrastruktuuria – teitä, siltoja, sähköverkkoja, voimaloita – ylläpitävät turvallisuutta ja suojelevat näin yritysten omaisuuksia. Mutta tästä kaikesta ne eivät halua maksaa mitään.
Kun suuryritykset lopulta katsovat olevansa tarpeeksi voimakkaita selviytyäkseen ilman valtiota, ne käyvät valtion kimppuun hyödyntäen liberaaleja kätyreitään.
Tuhotessaan valtion suuryritykset tuhoavat oman olemassaolonsa perustan. Tämän jälkeen kansalliset voimat korjaavat potin.
Suuyritykset näyttävät mahtavilta, mutta ovat pelkkää ilmaa. Ne eivät ole todellisia yhteisöjä vaan markkinapaikkoja, minne ihmiset kokoontuvat myymään ammattitaitoaan, järjestelmiä, joita onnekkaimmat käyttävät hyötyäkseen toisten tekemästä työstä. Suuyritykset ovat immateriaalisia sopimusten verkostoja, jotka ovat olemassa niin kauan kuin näitä sopimuksia kunnioitetaan.
Suuyritykset ovat paperitiikereitä. Ne ovat olemassa niin kauan kuin ihmiset raahautuvat päivittäin töihin ansaitsemaan elantonsa. Kukaan ei ole uskollinen suuryrityksille eivätkä suuyritykset välitä kenestäkään – kuinka puhtaasti teoreettinen juridisten sopimusten verkosto voisikaan välittää kenestäkään.
Luonnolliset yhteisöt perustuvat kansaan ja maaperään. Suomalainen on suomalainen riippumatta siitä onko hän ruma tai kaunis, viisas tai tyhmä, onnellinen tai onneton. Suomalainen pysyy suomalaisena vaikka hän joutuisi vieraalle planeetalle . MacDonalds-ihminen lakkaa olemasta MacDonalds-ihminen sillä hetkellä kun hän saa potkut.
Me voimme lyödä suuryritykset kumoon höyhenellä. Luonnolliset yhteisöt perivät maailman.
Liberaalit uskottelevat meille, että uhraamalla tänään työttömät ja yhteiskunnan heikoimmat talouteen saadaan syntymään tarvittava dynamiikka ja kasvu, mikä aikanaan nostaa myös nyt heitteille jätettävien elintason entistäkin korkeammalle. Entäpä sitten kun paljastuu, että näin ei käykään, vaan kurjistuminen jatkuu ja leviää?
Jahdatessaan ns. sosiaalipummeja keskiluokka unohtaa,että myös se on täysin riippuvainen yhteiskunnan tarjoamista sosiaalipalveluista. Tämä valkenee keskiluokalle vasta kun on liian myöhäistä, vasta kun keskiluokka on liberalistisessa hurmiossaan mennyt tuhoamaan hyvinvointiyhteiskunnan.
Suuryritykset on otettava kansallisen ammattiyhdistysliikkeen hallintaan.
Meidän on luotava kansallinen hyvinvointivaltio uudestaan – otettava suuryritykset työtätekevien haltuun, suojeltava kotimaista tuotantoa halpatuonnilta, pysäytettävä pääoman kontrolloimattomat liikkeet.
Palkansaajarahastojen avulla kansallinen ammattiyhdistyliike hallitsee pörssiyhtiöitä. Palkansaajarastojen avulla kansallinen ammattiyhdistysliike tuo työväenluokan tarpeet ja näkemykset uuden kansallisen liike-elämän perusperiaatteiksi.
Palkansaajarahastojen avulla me voimme kumota työn ja pääoman välisen ristiriidan, palkansaajarahastot merkitsevät kansallisen työväenluokan valtaa.
Todella ymmärtääksemme vallankumouksellista prosessia meidän on hyväksyttävä se, että työväenluokka on lopulta ainoa todella kansallinen yhteiskuntaluokka.
Globalisaation myötä suuyritykset ja kapitalistit kykenevät siirtämään varallisuuttaan reaaliajassa mantereelta toiselle. Tämä vapaus irroittaa heidät kaikista kansallisista ja paikallisista rajoituksista ja tekee kapitalistiluokasta irrallisena ajelehtivan, kansainvälisen luokan – rikkaat ovat aina kaikkialla samanlaisia.
Globaalin pääoman tarpeisiin syntyy korkeasti koulutettujen ja kielitaitoisten teknisten asiantuntijoiden ja byrokraattien väliluokka. Nämä pääoman vahtikoirat ovat luonnollisestikin juurettoman liberalismin läpitunkemia.
Koulutuksensa ja suhteidensa avulla globaalit teknokraatit vapautuvat kaikista kansallisista ja paikallisista rajoituksista, mikä tekee näistä kapitalistiluokan rengeistä isäntiensä tavoin myös irrallisena ajelehtivan, kansainvälisen luokan. Globaalit teknokraatit ovat aina kaikkialla samanlaisia.
Liberaalin eliitin jäsenet löytävät kaltaisiaan yhä enemmän ympäri planeettaa. Yhteiset arvot, yhteinen kieli, yhteiset edut – globaali liberaali eliitti elää kosmopoliittien pinnallisessa kiiltokuvamaailmassa.
Ainoastaan työväenluokka on loppuun asti sidottu isänmaansa kohtaloon. Työväenluokalla ei ole omaisuutta, jota siirrellä mantereelta toiselle eikä työväenluokalle ole tarjolla huippupalkattuja töitä kansainvälisissä suuryrityksissä ja järjestöissä.
Ainoastaan työväenluokalle isänmaa todella merkitsee jotain.
Työväenluokka nousee tai kaatuu isänmaansa mukana. Siksi juuri työväenluokka on kansallisen vallankumouksen kulmakivi.
Työväenluokka on kansakunta!
Kansallisvallankumouksellisten on täytettävä sosiaalidemokraattien jälkeensä jättämä tila ja mentävä heistä vasemmalta ohi. Kansallisvallankumouksellisten on jatkettava siitä mihin sosiaalidemokraatit lopettivat.
Oikeistolainen nationalismi on teennäistä fraasi-isänmaallisuutta, joka viime kädessä palvelee vain isänmaata hajottavia voimia – kansainvälistä pääomaa ja suuryrityksiä
On oltava sosiaalisesti radikaali ja on oltava kansallisesti radikaali.
Taloudellisen liberalismin ja nationalismin yhdistäminen on täydellinen umpikuja.
Todellinen nationalisti on myös aina aidosti sosialisti.
Taloudellisen liberalismin ja nationalismin yhdistäminen on tyypillistä pinnallisille ja sivistymättömille ihmisille, joilta puuttuu historiallinen perspektiivi.
Oikeistopopulistinen valtionvastaisuus ei sovi nationalistille. Valtio ei ole abstraktio, jokin vieras ja vihamielinen kummajainen – valtio olemme me!
Vauras ja hyvinvoiva kansallisvaltio on kansakunnan kunniakkain saavutus. Sitä pitää puolustaa aina.
Meidän on luotava pohja uudelle edistykselliselle, sosiaalisesti radikaalille nationalismille. Meidän on vietävä nationalismi kolmannelle vuosituhannelle ja tehtävä siitä voima, joka haastaa nykyiset hajoavan maailman ideologiat.
Nationalismi perustuu kouriintuntuviin tosiasioihin; ihmisiin ja maaperään liberalismi sen sijaan perustuu epämääräisiin teorioihin ja kylmiin taloudellisiin laskelmiin.
Liberalismi on teoriaa, mutta nationalismi elämää ja kokemusta.
Marxilaisuus kaikkein rappeutuneimmassa muodossaan pyrki korvaamaan ihmisten traditionaalisen ja etnisen identiteetin puhtaasti spekulatiivisella ja steriilillä luokkaidentiteetillä. Liberalismi sen sijaan pyrkii korvaamaan ihmisten luontaisen yhteisöllisyyden egoismilla, hedonismilla ja taloudellisilla laskelmilla. – ei liene vaikea löytää syitä molempien tuhoon.
Kansakunnan pelastamiseksi kaiken on muututtava.
Liberalismi on valjua hengetöntä jaarittelua, mutta nationalismi elää massojen intohimoista, vihasta ja rakkaudesta.
Liberalismin heikkous piilee siinä, että kukaan ei lopulta ole valmis kuolemaan pääoman puolesta.
Niin hyvässä kuin pahassa nationalismi on aina kollektivistinen, yhteisöllinen ideologia. Se, joka pitää itseään muita parempana ei voi olla nationalisti.
Niin hyvässä kuin pahassa nationalismi on aina totaalinen, kokonaisvaltainen ideologia. Se vaatii yksilöltä kaiken eivätkä sille kelpaa epämääräiset puolinaisuudet. Se, joka haluaa korostaa omaa yksilöllisyyttään ja erinomaisuuttaan jää helposti yksin ja massojen jalkoihin.
Kansallinen vallankumous on tiikerillä ratsastamista. Me tulemme vapauttamaan massojen kollektiivisesta alitajunnasta vaarallisia, arvaamattomia voimia ja silti se on tehtävä.
Nationalismin perusta on biologiassa. Ihminen on sosiaalinen eläin, joka elää yhteisöissään ja yhteisöjensä kautta, peruselintoimitojen jälkeen kaikki hänen elämässään on sosiaalisia suhteita. Kansakunta on yksinkertaisesti laajennettu versio reviiriään puolustavasta susilaumasta ja kansallisvaltio vuorostaan vain tehokkain tapa organisoida lauman sisäinen yhteistyö.
Yksilö on hetkellinen, mutta kansakunta ikuinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Olet kuin äärioikeistolainen jeesustelija suoraan Atlantin takaa, paitsi eri agenda.
Jos kaikki nuo "korjattaisiin" tahtomallasi tavalla, länsimaiden elintaso romahtaisi, kehitysmaiden elintaso romahtaisi vielä kahta kovemmin ja nälkään kuolevien määrä räjähtäisi käsiin. Voihan sitä tuotakin haluta, mutta kunhan vain tajuat pysyä poissa järkevien ihmisten juttutuokioista.
Meni pieleen heti alusta alkaen: ei äärioikeistolaonen van jotain aivan muuuuuuuuuuta.
Et tainut rassukka ymmärtää mitää lukemastasi tekstistä.
Ketä kiinnostaa mielipiteesi - tuskin ketään.
Vaan -vasemmistolainen, kuten viittasin. Ei taida sinun luetunymmärtämisesi kauhean sujuvaa olla. No tuollaisen tekstin suoltajilta ei muuta voikaan odottaa. Älä huoli, ehkä joku joskus välittää mielipiteestäsi kun opit vähän elämän perusasioita.
jutut uudestaan ...
Vaikka olenkin täysin eri mieltä kirjoituksesi kanssa, haluan tarjota yhden loogisen selityksen liberaalien ja kapitalistien käyttäytymiselle, sillä teoreettisella oletuksella, että kuvailemasi kehitys olisi totta (onko tämä sinun kirjoituksesi vai liititkö sen jostain muualta?)
Liberaalien ja kapitalistien käyttäytymistä ohjaa aikapreferenssi:
Otetaan käytännön esimerkki: Alkoholisoitunut, naisiin menevä ja tupakkaa polttava poikamies Matti tietää elämäntapansa turmiollisuuden. Hän tietää, että hänen nykyinen elämäntapansa johtaa ennenaikaiseen kuolemaan ja mikä pahinta terveyden pettämiseen ja koviin kipuihin. Hän tietää, että hänen tulisi ryhdistäytyä – lopettaa viinan juonti, tupakanpoltto, irtosuhteet ja irstas elämä. Hän tietää, että elämäntapansa korjaamisella hänen pitkän aikavälin hyvinvointinsa kasvaisi.
Ongelma on hänen aikapreferenssinsä – hän tykkää juopottelusta, tupakasta ja irtosuhteista niin paljon, että motivaatiota asian korjaamiseksi ei ole. Itse asiassa hän ajattelee, väliäkö sillä kuolenko ennenaikaisesti, kunhan nyt on helvetin hauskaa – ja jatkaa nykyistä elämäntapaansa.
Sitten teoriaa: Matin aikapreferenssi on siis ristiriitainen – hänen lyhyen tähtäimen hyöty painaa niin paljon enemmän kuin pitkän aikavälin hyöty – kännit tänään on paljon parempi kuin muutama elinpäivä lisää joskus vanhuksena - 100 euroa tänään on paljon parempi kuin 200 euroa kuukauden kuluttua.
Näin siis ajattelee myös kuvailemasi liberaali kokoomusinsinööri tai pankkianalyytikko. Lyhyellä tähtäimellä (minun parhaat elinvuoteni) nykyinen kehitys johtaa koko ajan hurjempiin ja hurjempiin voittoihin, palkkioihin ja bonuksiin – shampanja, kaviaari ja loistoautot ovat käden kosketeltavissa – se että maailma nykymuodossaan tuhoutuu joskus 30-50 vuoden kuluttua ei paljon paina – sillä pitkällä aikavälillä aurinko sammuu ja kaikkien osakkeiden arvo on nolla – Oliso se Keynes, joka sanoi ”in the long-run, we are all dead”
En usko, että kenelläkään on kovin varmaa tietoa siitä, mikä on paras yhteiskuntamalli ja toimintastrategia ihmiskunnan keskipitkän aikavälin selviytymisen kannalta. Näyttäisi kuitenkin siltä, että kovion vasemmistolaiset aatteet eivät takaa kestävää kehitystä tai ihmisten onnellisuutta.
Toisaalta taas kapitalismi ja globalisaatio näyttää johtavan satojen miljoonien uusien keskiluokkaisen/koulutetun aivon tulemisen ihmiskunnan palvelukseen. Näissä saattaa joukossa olla mmyös ne kriittiset "einsteinit", joiden avulla tulevista haasteista selvitään. Jos taas aletaan jarrutella kehittyviä maita, saattaa koko homma levitä käsiin...?
Kiitos asiantuntevasta kirjoituksestasi. Onhan se hyvä, että olet löytänyt täydellisen syntipukin epäonnistumisillesi!
liberalistiin ja globalistiin.? Siinähän lueteltiin sinun ja "kavereidesi" epäonnistumiset.
Kirjoitin sinulle viestinimellä TÄSSÄ SELITYS, tänne tulee kuitenkin niin paljon paskaa, että järkevä keskustelu on mahdotanta - mitä voimme tehdä???
Yksilö on hetkellinen, kansakunta ikuinen.
Tämän hetkinen muoto pitäisi kirjoittaa: Yksilö on hektinen, kansakunta jotain tiedostamatonta.
Kirjoituksessa oli monia ajatuksia jotka pistivät miettimään.
Mutta mikään ei muutu niin kauan kun keskiluokalla menee edes kohtuu hyvin. Kuten aikoinaan jo Aadolf huomasi niin todellinen valta voimaan piilee keskiluokan mukaan saamisessa.
Perässäjuokseminen ja nyökytteleminen prysselin herrojen tahdissa on helppoa ja kannattavaa, kun ei keikuta venettä niin aina jotain tippuu pöydältä, ja kun pöydällä on mitä tippua.
Talous etenee sykleissä. Kansakunta samoin. Nyt ei ole in olla isänmaallinen millään tavalla. On järkevää olla nato, hienoa olla meppi jne.
Kansakunta yhteisönä rapautuu, poliitikot kääntävät takkia lennossa ja puhuvat paskaa: Eikä kukaan vaadi niitä tilille, ei kukaan kysy julkisesti eduskunnassa että moniko vallan huipulla olevista on stasin listassa.
Asioiden pitää mennä vielä todella huonoksi että ne alkavat parantua, mutta silloin se voi olla maalle nimeltä Suomi jo myöhäistä.
Tarvitaan kunnon johtaja, joka tulee tuntemattomuudesta eikä ole kääntänyt takkiaan.
Aika ei ole vielä kypsä, mutta eiköhän lähimmän kymmenen vuoden aikana tule muutos joka puhdistaa kerralla sen poliittisen mätäpaiseen joka arkadianmäellä keskittyy omiin asioihinsa ja maan myymiseen.
On kyllä erittäin totta mitä kirjoitit. Maailma tulee hajoamaan omaan mahdottomuuteensa. Jos kenelläkään ei ole töitä, niin ei ole tulojakaan. Jos ei ole tuloja niin kuka helvetti ostaa suuryritysten tuotteita ja palveluita? Kaikista kuluttajista ylivoimaisesti suurin osa on perusduunareita.
...
Thorstein Veblen paikansi 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen jarrut. Veblenin tulema oli: jarruina ovat ns. joutilas luokka (leisure class) ja, sen kummemmin asiaa ujostelematta, juutalaiset ekonomistit. Veblenin tulema oli, että nämä kaksi asiaa ovat todellisuudessa pitkälle yksi ja sama asia. Tämän luokan olemassaolon perusta on yksinkertaisesti se, että se vaatii yhä niukempaa ja niukempaa liikkeellä olevan rahan määrää, jotta yhä heikommalla älykkyydellä varustettu joutilas luokka voi ulosmitata taloudellisesti ahtaammalla olevien henkilöiden kekseliäisyyden. Tämä oppisuunta tunnetaan nimellä monetarismi, ja suomessa sen kannattajista mainittakoon Kokoomuksen kansanedustaja Arto Satonen, ja mm. pääministeri Matti Vanhanen.
Se oli erinomainen sikermä ajatuksia!
On hienoa, että omilla aivoillaan ajattelevat ihmiset jaksavat tännekin kirjoittaa. Kyseinen yhä harveneva aivomassa käy pian uhanalaiseksi, sillä markkinavoimat kasvattavat sokaisevaa ryöpytystään jatkuvasti. Mutta ehkä juuri siksi jotkut jaksavat aina vain juurevammin taistella ainakin ajatuksen tasolla tuota kasvotonta jättiläistä vastaan.
Kaikesta huolimatta valitettavaa on, että huomattavan suuri voimapotentiaali jää vaille ansaittua huomiota ja piilevä ahdistus joutuu purkautumaan tällaisilla näennäispalstoilla mitä suomi24 edustaa. Sielukas tuotanto kun syö tunnetusti paljon voimia ja sellaistahan avauksen teksti hyvin edustaa.
Ei kuitenkaan tarvinne olla ennustaja todetakseen, ettei tällainen foorumi ole omiaan keräämään sellaista energiaa, jota poliittisen hirmumyrkskyn muodostuminen edellyttäisi. Harjoitusalustana se on kuitenkin toimiva ja ei kai ilmapuntarin roolissakaan liene mitään hävittävää?
Jokuhan sitä jo esittikin, liittoutumista. Perinteinen puoluepolitiikka ei kuitenkaan palvelle näitä avainkysymyksiä, vaan ehkä tarvittaisiin jotain tuoreempaa?
http://www.nakokulma.net/index.php?topic=8609.75
ja tiukkaan muotoon puettuina. Hyvä!
Kunhan kaikki suomalaiset ymmärtäisivät asiat myös näin.