Raamatun sanat jotka osoittavat rakkauden tärkeyden, ilman rakkautta ei ikuista elämää ole.
1. Korinttolaiskirje 13
1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.
2 Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.
3 Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
4 Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile,
5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
6 ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.
7 Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. [Sananl. 10:12]
8 Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi.
9 Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista,
10 mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.
11 Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen.
12 Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.
13 Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.
1. Korinttolaiskirje 13
1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.
2 Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.
3 Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
4 Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile,
5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
6 ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.
7 Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. [Sananl. 10:12]
8 Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi.
9 Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista,
10 mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.
11 Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen.
12 Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.
13 Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Raamatun sanat jotka osoittavat rakkauden tärkeyden, ilman rakkautta ei ikuista elämää ole. Mutta tänään eräässä opistossa opettaja käyttäytyi näin opettaessaan juuri ja juuri 18 täyttäneitä nassikoita:
1. Kurittomuuden taltutuskirje 13
1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi terve tunne-elämä, olisin vain raivoava vaski tai jyrisevä symbaali.
2 Vaikka minulla olisi kirjoista opiskeltu ja käytännössä koeteltu taito opettaa, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää uppiniskaisuuden vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.
3 Vaikka jakaisin kaiken henkisen omaisuuteni tiedonnälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa sieluni tulessa kun hehkutan oppilailleni, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
4 Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile,
5 mutta saako opettaja käyttäytyä sopimattomasti ja karjua opiskelijoille, jos oma arvovalta on vaarassa? Etsiiko kaikkitietävä ope omaa etuaan, voiko katkeroitua, muisteleeko kärsimäänsä pahaa,
6 iloitseeko vääristelystä vaan iloitseeko oman viisauden voittaessa.
7 Kaiken se kestää vain omasta näkökulmastaan, kaikessa uskoo jos tahtoo, kaikessa toivoo jos viitsii, kaiken se kärsii, jos sillä saa lisäarvoa itselleen. [Sananl. 10:12]
8 Rakkaus ei koskaan katoa, jos on uskollinen vain omilleen, ei muille. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi, koska sehän on vain maallista.
9 Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, tosi on,
10 mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa ja tulee tilalle täydellinen sapatti.
11 Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen keski-ikäinen, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen.
12 Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin oman pettymyksemme kun totuus valkenee. Nyt tieto on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala meidät täydellisesti tuntee. Näin on.
13 Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus, jos kuuluu vain ja ainoastaan adventistien lahkoon.
Kumman valitsit?
Valitsisin tietenkin tuon Paavalin opettajamallin esikuvakseni, jos voisin valita, millainen opettaja minulla pitäisi olla, mutta sehän on vain ihanne, ei suinkaan arjen realiteetti. Jos joku ope yrittäisi olla sellainen kuin Paavali, kokisi varmaan burn outin. Eräs tutkija on lisurissaan ja väikkärissään (Inkeri Leiber http://herkules.oulu.fi/isbn9514272072/isbn9514272072.pdf) verrannut opettajan työtä papin työhön, että niissä on paljon yhtäläisyyksiä, joku toinen pappi saarnaa paljon mielenkiintoisemmin ja ihmisiä innostavammin kuin toinen ja sama pätee opetustyössäkin. Mutta kuulijat ovat yksilöllisiä, joku toinen voi kokea adventistiopen saarnan ja kurinpalautuksen pelkästään postiviitisena, varsinkin, jos omasta kodista puuttuvat hyvät kasvatuksen rajat ja vanhempien sekä toisten ihmisten kunnioittamisen pelisäännöt. Tiukkoja kasvatusotteita käyttävä ja oppilaille saarnaava opettaja on aina parempi kuin lepsu ja joka suuntaan venyvä purukumiope, joka loppujen lopuksi itse ensimmäisenä katkeaa, näin pohdin. Toisaalta saarnaava ja teatterimaisesti oppilaille huutavakin ope ärsyttää todella kovasti ja sehän on varmaan open tarkoitus: saada siellä kuulijan unisessa päässä jotain tapahtumaan. Mutta Paavalin ihanne olisi aina parempi esikuvana, miten tulisi käyttäytyä kollegoja ja oppilaita kohtaan ja soveltaa sitä arjen askareissa, myös opetustyössä.