KATKERUUDESTA VAPAAKSI
Luovu syytöksistä muita kohtaan!
Jos sinua on kohdeltu huonosti menneisyydessä, ei sinun kannata kantaa siitä katkeruutta. Sillä sinä voit päästä vapaaksi, jos vain luovutat elämäsi Jumalalle ja Kristukselle. Sinä voit nimittäin silloin parantua ja eheytyä niin, etteivät vanhat ikävät asiat enää vaivaa sinua.
Kuitenkin se edellyttää valintaa sinulta. Sinun on nimittäin tahdottava antaa anteeksi ja sinun on luovuttava kaikista syytöksistä muita kohtaan. Sillä Jumalan edessä kukaan meistä ei ole vain uhri, vaan me olemme myös itse yhtä syyllisiä. Emme siten voi perustella katkeruuttamme tai muita syntejämme sillä, että meitä joskus aiemmin on kohdeltu huonosti, koska meidän asenteemme on aivan yhtä väärin kuin vastustajaimme teot meitä kohtaan.
Anna siis anteeksi ja luovu kaikista syytöksistä muita kohtaan, että sinä voit eheytyä!
MIKSI KANNATTAA ANTAA ANTEEKSI?
Jos etsitään syitä, miksi kannattaa luopua syytöksistä muita kohtaan eli antaa anteeksi ja armahtaa ihmisiä, voidaan mainita ainakin kolme tärkeää syytä. Varmasti syitä löytyisi enemmänkin, mutta ehkä nämä ovat niitä tärkeimpiä. Nämä syyt ovat:
Anteeksiantamattomuus voi pidättää Jumalan anteeksiannon
Tärkein syy antaa anteeksi on tietenkin se, että se on Jumalan tahto ja oikein. Jumala haluaa, että me annamme ihmisille anteeksi emmekä kanna heille kaunaa. Jeesus edellytti anteeksiantamusta Isä meidän- rukouksessa, samoin anteeksiantamus on edellytys myös sille, että Jumala antaa meille anteeksi. Jos me kieltäydymme antamasta muille anteeksi, ei Jumalakaan anna meille anteeksi:
- (Matt 6:12) ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme.
- (Matt 6:14,15)Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi;
Huomaa:
15. mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.
- (Matt 18:32-35) Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit;
33. eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?'
34. Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijan käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa.
Huomaa tämä:
35. Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi."
- (1 Kor 13:4,5) Rakkaus... 5. ... ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa.
Toinen syy antaa anteeksi on yksinkertaisesti se, että ihminen tekee itsensä onnettomaksi, jos hän kieltäytyy antamasta anteeksi. Sillä vihan hautominen, katkeroituminen ja kärsimänsä pahan muisteleminen on yksi varmimpia tapoja tehdä olonsa kurjaksi ja itsensä onnettomaksi. Rauhan saaminen ei kuitenkaan koskaan löydy syntilistoja luettelemalla, ja itsesäälissä kieriskelemällä, tai maailman pahuutta valittamalla. Tällainen toiminta tekee jokaisen vain entistä surkeammaksi ja masentuneemmaksi eikä se ota huomioon myöskään sitä, että maailma on syntiinlankeemuksen tilassa ja menee lopun aikana yhä huonompaan suuntaan. Katso siksi vain Jeesukseen, eikä puutteellisiin ihmisiin, ja seuraa häntä:
- (Joh 21:21,22) Kun Pietari hänet näki, sanoi hän Jeesukselle: "Herra, kuinka sitten tämän käy?" 22. Jeesus sanoi hänelle: "Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua."
Keneen katsot, hänen kaltaiseksi muutut
Jos katsot Kristukseen, ja keskityt(fokus) vain Häneen, Hänen tekoihinsa, Hänen Rakkauteensa, muutut Hänen kaltaisekseen, koska Hän muuttaa sinut Hänen kaltaisuuteensa.
Ja sinussa tulee yhä selkeämmin esiin Ristiinnaulittu Kristus joka noudattaa sinussa omaa käskyään:"Rakastakaa vihamiehiänne, siunatkaa niitä jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat.
Mutta jos katsot haavoihisi, tuskaasi, loukkaantumisiisi, katkeruuteesi, eli kaikkeen siihen synkkään ja pimeään mitä saatana saa aikaan. muutut hänen kaltaisekseen; kostonhimoiseksi, pahantahtoiseksi, katkeraksi, synkäksi, epäluuloiseksi. Menetät ilon Herrassa("Ne jotka Häneen katsovat, säteilevät ILOA), menetät rauhasi, ja Voimasi
Parantuminen ja anteeksianto
Henkilökohtaisesti minun on myönnettävä että parantumiseni alkoi siitä kun päätin rukoilla minua loukanneille Jumalan siunausta. Minä tein päätöksen, ja Herra piti huolen lopusta. Hän itse rukoili minun puolestani minua loukanneiden puolesta(itse en olisi siihen pystynyt) Se oli alusta loppuun Jumalan tekoa. Mutta sitä ei olisi tapahtunut, ellen olisi päättänyt antaa anteeksi, tuntui miltä hyvänsä. Ja jopa tuo päätökseni antaa anteeksi, oli sekin Jumalan tekoa. Mutta mikä oli sitten minun osuuteni? Suostua siihen. Eräs hyvä syy antaa anteeksi on siinä, että anteeksiantamattomuus voi estää parantumisen. Sillä jos ihmisellä on sydämessäään katkeruuden juuri, jota ei ole huomioitu ja tunnustettu Jumalalle, voi parantuminen viipyä. (Tämä ei tietenkään tarkoita, että jokaisen parantumattomuuden takana olisi tämä sama syy. Meidän ei pidä yleistää asioita.) Tämä sama pätee myös mielensairauksiin, joiden takana on hyvin usein syviä traumaattisia kokemuksia muiden ihmisten aiheuttamina. Tässäkin tapauksessa anteeksianto voi johtaa parantumiseen ja vapautumiseen. Seuraavassa onkin kolmen eri kirjailijan kertomaa esimerkkiä tältä alueelta. Nämä esimerkit osoittavat hyvin, miten tärkeä merkitys on ihmisen anteeksiantamuksella:
David A. Seamands: Minulla oli poikasena astma. Nuoruusvuosinani se kehittyi pahemmaksi ja ensimmäinen vuoteni collegessa oli niin vaikea, että en pystynyt ottamaan osaa kevätlukukauden tentteihin. Rukoilin lakkaamatta paranemista, muut ihmiset rukoilivat puolestani ja kerran paranemisekseni minut voideltiin ja tehtiin kättenpäällepaneminen. Noihin rukouksiin ei vastattu.
Vuosia myöhemmin varhaisaamuisen hiljentymiseni aikana Jumala näytti minulle hartauskirjan lauseella, että minun tarvitsi saada parannus muistoilleni. Se merkitsi, että minun piti antaa anteeksi jollekulle syvemmällä tasolla kuin koskaan ennen. Muutaman päivän jouduin tutkimaan sisintäni ja rukoilemaan. En lainkaan rukoillut astmani takia. Annoin vain Hengen hoitaa pois kaiken kaunan ja kipeät muistot. On vaikea uskoa, mutta astmaa minulla ei ole ollut siitä päivästä lähtien! Niin, suuri määrä rukouksia oli kohonnut ylös astmani takia, mutta en ollut valmis vastaanottamaan Jumalan vastausta, ennen kuin syvällisempi ongelmani oli selvitetty. Se pätee moneen muuhunkin elämän alueeseen, joilla rukouksiimme ei aina vastata.
Nicky Cruz: Onko näille viattomille uhreille toivoa? Kerron sinulle nuoresta tytöstä, Sharonista, joka tuli erääseen keskukseemme pyytämään apua. Kun hän käveli sisään ovesta, hänen päällään riippui ilmiselvästi syyllisyyden ja häpeän tumma pilvi. Hän tuli koulukuraattorinsa kanssa, joka esitteli hänet työntekijöillemme. Aistin siinä samassa luottamuspulan läpitunkemattoman muurin. Oli melkein mahdotonta saada häneen katsekontaktia. Istuuduimme kaikki ja yritimme lieventää Sharonin jännitystä. Kun hän katsahti minuun, hänen kasvonsa olivat täynnä ahdistusta ja hänen silmänsä olivat itkusta turvoksissa. "Minä vihaan isääni", hän puuskahti kiukkuisesti. Tiesin heti, että Sharon oli insestin uhri. Tunsin sydämessäni kipua, aivan kuin minua olisi pistetty puukolla.
Olin nähnyt liian monien tällaisten viehättävien tyttöjen melkein tuhoutuvan sisäisesti "isien pahojen tekojen" vuoksi. Rukoilimme hänen puolestaan ja pyysimme Jumalalta ihmettä.
Vähempi ei riittäisi. Yritimme tiiviisti monta päivää, jotta voittaisimme Sharonin luottamuksen. Eräässä iltatilaisuudessa Pyhä Henki teki lopulta läpimurron. Kun Sharon pyysi Jeesusta tulemaan sydämeensä, hän alkoi itkeä hillittömästi. Kasvot, jotka olivat olleet täynnä häpeää, alkoivat siinä samassa säteillä Kristuksen iloa ja rauhaa. Kun Sharon sanoi: "Nyt minä rakastan isääni", tiesimme, että oli tapahtunut ihme, jota olimme rukoilleet.
Anteeksiantamus on ainoa tie parantua kokonaan tällaisista tunnevammoista. Heti kun Sharon otti Kristuksen vastaan, hänessä syntyi rakkaus. Ja siitä rakkaudesta syntyi anteeksiantamus. Olen huomannut, että insestin uhreja kalvaa katkeruus ahdistelijoita kohtaan. He eivät voi parantua, ennen kuin katkeruuden tilalle tulee aito anteeksiantamus.
Neil T. Anderson: Tapasin Daisyn ollessani juuri valmistunut ja toimiessani erään hyvin suuren seurakunnan opiskelijatyössä...
Mutta kun ryhmän vetäjä kuuli, että Daisy oli ollut viiden vuoden aikana kolme kertaa mielisairaalassa vainoharhaisen skitsofrenian vuoksi, hän koki olevansa täysin riittämätön auttamaan häntä. Hän pyysi minulta, että tapaisin Daisyn. Vaikka en ole saanut muodollista koulutusta tältä sielunhoidon alueelta, suostuin puhumaan Daisyn kanssa...
Aloimme tavata viikoittain. Oletin hänen vaikeuksiensa johtuvan joko hänen elämästään sattuneesta moraalisesta lankeamisesta tai jonkin sellaisen kohteeksi joutumisesta tai okkultismiin osallistumisesta. Kyselin häneltä moraalisista kysymyksistä enkä löytänyt mitään ongelmaa. Kysyin oliko hän koskaan ollut mukana okkultismissa. Hän ei ollut koskaan edes lukenut kirjaa kyseisestä aiheesta. Nyt raavin jo todella päätäni, koska en pystynyt selvittämään hänen vakavien ja selkeiden hengellisten ristiriitojensa lähdettä.
Eräänä päivänä aloimme sitten puhua hänen perheestään... "Puhutaan isästäsi", ehdotin. "En aio puhua isästä", Daisy napautti. "Jos puhut isästä, minä häivyn." "Odotahan Daisy. Jos et puhu isästäsi täällä, missä voit sitten puhua hänestä? Jos et käsittele näitä tunne-elämän kysymyksiä täällä, missä pystyt käsittelemään niitä?" ...
Daisy alkoi kohdata ratkaisemattomat tunteensa isäänsä kohtaan ja tehdä työtä anteeksiantamuksen kanssa. Tässä olikin hänen ongelmansa ydin. Muutamassa kuukaudessa tämä nuori nainen, jonka kohdalla psykiatrit olivat heittäneet toivonsa, edistyi huimasti ja ryhtyi tekemään seurakuntamme lapsityötä.
MITEN VOIDAAN LUOPUA SYYTÖKSISTÄ?
Jos halutaan luopua syytöksistä eli antaa anteeksi, voi se onnistua. Tällä alueella kannattaa huomioida mm. seuraavia tekijöitä:
Päätös, ei tunne
Ensinnäkin anteeksiantaminen on aina päätös ei tunne. Siinä ei tarvitse odottaa mitään erikoisia rakastavia tunteita, vaan ihminen voi heti tehdä TAHDON valinnan ja antaa anteeksi. Tunteet voivat kyllä seurata myöhemmin, mutta ne eivät ole itse asialle välttämättömiä. Matt 18:ssa olevaa henkilöä kutsuttiin pahaksi palvelijaksi juuri sen tähden, että hän EI TAHTONUT antaa anteeksi. Kyse ei ollut siitä, ettei hän tuntenut mitään positiivisia tunteita, vaan siitä, ettei hän tahtonut oikealla tavalla:
- (Matt 18:29-33) Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle'.
30. Mutta hän EI TAHTONUT, vaan meni ja heitti hänet vankeuteen, kunnes hän maksaisi velkansa.
31. Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät, mitä tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja menivät ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä oli tapahtunut.
32. Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken velan, koska sitä minulta pyysit;
33. eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?'
Odota ihmettä!
Syytöksistä luopuminen itsestään käsin voi olla aika vaikeaa, mahdotontakin. Ne voivat yhä uudelleen palata ihmisen mieleen niin että hän hautoo samoja asioita yhä uudelleen.
Jos sinä kuitenkin olet tässä tilanteessa, tulee tähän avuksi Jumalan armo. Sillä hän voi tehdä sen, mikä ihmiselle on mahdotonta. Sinun täytyy sentähden vain kääntyä hänen puoleensa ja odottaa sitten ihmettä eli että hän poistaa syyttävät ajatukset mielestäsi. Seuraava käytännön esimerkki kuvaa tätä hyvin:
Oletko katkera? Et voi unohtaa sinulle tehtyä vääryyttä. Anna Kristuksen anteeksiantamuksen täyttää sydämesi. Omista se uskon kautta ja toimi sen mukaan.
Veli Magnusson-vainaja kertoi eräästä opettajasta, joka kristillisyydestään huolimatta tahtoi menettää kärsivällisyytensä vallattomien oppilaittensa kanssa. Kuitenkin hän olisi halunnut näyttää tosi valoa oppilailleen, ja hän kärsi tästä heikkoudestaan rukoillen ja taistellen. Kerran hän taas oli menettämäisillään kärsivällisyytensä, ja hän huokaisi ylöspäin. Silloin hänelle selvisi tämä valoisa, ihana totuus: Kristus on minun kärsivällisyyteni. Hän uskoi sen ja toimi sen mukaan, ja voitto tuli. Tämä on sitä elämän vanhurskautta, joka vuotaa Jumalasta uskon perusteella, Fil 3:9. (4)
Etsi juurta!
- (Hebr 12:15) ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi.
Usein katkeruudessa on se ongelma, ettei sitä huomata eikä tunnusteta Jumalalle. Sillä meillä voi olla syyttävä ja tuomitseva ja muita halveksiva asenne ilman että sitä kunnolla edes havaitsemmekaan. Eli meillä voi olla samanlainen asenne kuin Matt 18. luvun armottomalla palvelijalla, joka sanoi "Maksa, minkä olet velkaa" (Matt 18:28).
Siten lapset voivat sydämessään tuomita vanhempiaan, mies vaimoaan ja vaimo miestään ilman että he ymmärtävät tehdä tästä asiasta parannusta. Tällainen vaativa ja tuomitseva mieli, jota hebrealaiskirjeessä kuvataan myös katkeruuden juureksi, ei tietenkään voi tuottaa mitään hyvää hedelmää. Ainoastaan, jos ihminen havaitsee tämän väärän juuren ja tunnustaa sen myös syntinä Jumalalle, voi hän vapautua. Seuraavaa esimerkki kuvaa hyvin, millaista on katkeruudesta johtuva tuomitseminen ihmisen elämässä:
"Yhtäkkiä sydämeni täytti kiitollisuus miehestäni", hän sanoi. "Oudointa oli, että olin koko ajan ajatellut syyn olevan miehessäni. Olin vihainen, koska hän ei ikinä pyytänyt anteeksi eikä myöntänyt olevansa pahoillaan mistään. Vasta nyt tajuan, että olin ymmärtänyt asian aivan väärin. Minähän olin itsekäs ja vaativainen ja tarvitsin anteeksiantamusta."(5)
Valitse katkeruuden sijaan kiitollisuus
On hyvin tyypillistä, että kun meille on sattunut loukkaavia tilanteita, me muutumme katkeriksi ja alamme syyttää ihmisiä. Me itseasiassa valitsemme olla katkeria sensijaan, että voisimme olla kiitollisia.
Niinpä jos ihmisen on mahdollista valita olla katkera, on hänen varmasti mahdollista valita olla kiitollinenkin. Hän voi valita kiitollisuuden sensijaan että hän toimisi oletetulla tavalla. Eli aina kun ihmiselle nousee katkera, syyttävä tai napiseva ajatus, voi hän pyrkiä kiitollisuuteen. Tämä pätee varmasti menneisiin hylkäämisiin että myös nykyelämän tilanteisiin ja huoliin. Sentähden sinäkin voit valita kiitollisuuden ja kiittää sekä menneistä että nykyisistä ja alkaa myös siunaamaan ihmisiä sensijaan että jatkuvasti valittaisit heidän vikojaan. Kiitollisuus on Raamatussa tärkeä asia ja siihen viittaavat mm. seuraavat jakeet:
- (1 Kor 10:10) Älkääkä napisko, niinkuin muutamat heistä napisivat...
- (1 Tess 5:18) Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.
- (Ef 5:20) Kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.
- (Ps 50:23) Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua, joka ottaa tiestänsä vaarin, sen minä annan nähdä Jumalan autuuden.
- (Ps 118:24) Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt; riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä.
- (Kol 2:6,7) Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä,
7. juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen.
Vaikka kohtelisimme muita ihmisiä kuinka hyvin tahansa, emme voi aina estää sitä jos meitä lyödään. Mutta voimme vaikuttaa siihen miten reagoimme saamiimme lyönteihin. Voimme aina valita provoisoituako, vai eikö provosoitua, katkeroitua, vaiko antaa anteeksi, kostaako, vai armahtaa. On aina meidän päätäntävallassamme vaikuttaa siihen miten suhtaudumme saamimme haavopihin ja kipuihin. Voimme, jos vain tahdomme, Apostoli Paavalin ja Siilaan tavoin jopa kiittää niistä Jumalaa. Kun me tahdomme, Jumala antaa siihen myös Voiman.
Kysymys on oikeastaan samasta asiasta mistä on kysymys silloin kun pappi kysyy vihkiparilta:"TAHDOTKO....". Pappi ei siis kysy että rakastatko niin hyvinä
kuin pahoina päivinä, vaan TAHDOTKO rakastaa niin hyvinä kuin pahoina päivinä. Eli TAHDOTKO RAKASTAA JA ANTAA ANTEEKSI SILLOINKIN VAIKKA SINUSTA EI SILTÄ TUNTUISIKAAN? Tahto on siis paljon enemmän kuin tunne. Anteeksiantaminen ja Rakkaus syntyy TAHDOSTA, ei tunteesta.
Me voimme myös ottaa saamamme lyönnit "kuin Jumalan kädestä", ja nähdä niissä Jumalallinen tarkoitus joka tahtoo opettaa meille nöyryyttä, murtumista, anteeksiantamusta ja rakkautta.
Anna katkeruus Jeesukselle. Anna taakkasi, kipusi ja tuskasi, kaikki se mikä sinua painaa, Hänen kannettavakseen. Hän on ne jo kantanut. Golgatalla. Voit uskoa sen.
Sillä: "Meidän kipumme Hän kantoi, meidän sairautemme Hän sälytti päällensä, jotta meillä rauha olisi"
Maran Ata.
Amen.
Luovu syytöksistä muita kohtaan!
Jos sinua on kohdeltu huonosti menneisyydessä, ei sinun kannata kantaa siitä katkeruutta. Sillä sinä voit päästä vapaaksi, jos vain luovutat elämäsi Jumalalle ja Kristukselle. Sinä voit nimittäin silloin parantua ja eheytyä niin, etteivät vanhat ikävät asiat enää vaivaa sinua.
Kuitenkin se edellyttää valintaa sinulta. Sinun on nimittäin tahdottava antaa anteeksi ja sinun on luovuttava kaikista syytöksistä muita kohtaan. Sillä Jumalan edessä kukaan meistä ei ole vain uhri, vaan me olemme myös itse yhtä syyllisiä. Emme siten voi perustella katkeruuttamme tai muita syntejämme sillä, että meitä joskus aiemmin on kohdeltu huonosti, koska meidän asenteemme on aivan yhtä väärin kuin vastustajaimme teot meitä kohtaan.
Anna siis anteeksi ja luovu kaikista syytöksistä muita kohtaan, että sinä voit eheytyä!
MIKSI KANNATTAA ANTAA ANTEEKSI?
Jos etsitään syitä, miksi kannattaa luopua syytöksistä muita kohtaan eli antaa anteeksi ja armahtaa ihmisiä, voidaan mainita ainakin kolme tärkeää syytä. Varmasti syitä löytyisi enemmänkin, mutta ehkä nämä ovat niitä tärkeimpiä. Nämä syyt ovat:
Anteeksiantamattomuus voi pidättää Jumalan anteeksiannon
Tärkein syy antaa anteeksi on tietenkin se, että se on Jumalan tahto ja oikein. Jumala haluaa, että me annamme ihmisille anteeksi emmekä kanna heille kaunaa. Jeesus edellytti anteeksiantamusta Isä meidän- rukouksessa, samoin anteeksiantamus on edellytys myös sille, että Jumala antaa meille anteeksi. Jos me kieltäydymme antamasta muille anteeksi, ei Jumalakaan anna meille anteeksi:
- (Matt 6:12) ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme.
- (Matt 6:14,15)Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi;
Huomaa:
15. mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.
- (Matt 18:32-35) Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit;
33. eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?'
34. Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijan käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa.
Huomaa tämä:
35. Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi."
- (1 Kor 13:4,5) Rakkaus... 5. ... ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa.
Toinen syy antaa anteeksi on yksinkertaisesti se, että ihminen tekee itsensä onnettomaksi, jos hän kieltäytyy antamasta anteeksi. Sillä vihan hautominen, katkeroituminen ja kärsimänsä pahan muisteleminen on yksi varmimpia tapoja tehdä olonsa kurjaksi ja itsensä onnettomaksi. Rauhan saaminen ei kuitenkaan koskaan löydy syntilistoja luettelemalla, ja itsesäälissä kieriskelemällä, tai maailman pahuutta valittamalla. Tällainen toiminta tekee jokaisen vain entistä surkeammaksi ja masentuneemmaksi eikä se ota huomioon myöskään sitä, että maailma on syntiinlankeemuksen tilassa ja menee lopun aikana yhä huonompaan suuntaan. Katso siksi vain Jeesukseen, eikä puutteellisiin ihmisiin, ja seuraa häntä:
- (Joh 21:21,22) Kun Pietari hänet näki, sanoi hän Jeesukselle: "Herra, kuinka sitten tämän käy?" 22. Jeesus sanoi hänelle: "Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua."
Keneen katsot, hänen kaltaiseksi muutut
Jos katsot Kristukseen, ja keskityt(fokus) vain Häneen, Hänen tekoihinsa, Hänen Rakkauteensa, muutut Hänen kaltaisekseen, koska Hän muuttaa sinut Hänen kaltaisuuteensa.
Ja sinussa tulee yhä selkeämmin esiin Ristiinnaulittu Kristus joka noudattaa sinussa omaa käskyään:"Rakastakaa vihamiehiänne, siunatkaa niitä jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat.
Mutta jos katsot haavoihisi, tuskaasi, loukkaantumisiisi, katkeruuteesi, eli kaikkeen siihen synkkään ja pimeään mitä saatana saa aikaan. muutut hänen kaltaisekseen; kostonhimoiseksi, pahantahtoiseksi, katkeraksi, synkäksi, epäluuloiseksi. Menetät ilon Herrassa("Ne jotka Häneen katsovat, säteilevät ILOA), menetät rauhasi, ja Voimasi
Parantuminen ja anteeksianto
Henkilökohtaisesti minun on myönnettävä että parantumiseni alkoi siitä kun päätin rukoilla minua loukanneille Jumalan siunausta. Minä tein päätöksen, ja Herra piti huolen lopusta. Hän itse rukoili minun puolestani minua loukanneiden puolesta(itse en olisi siihen pystynyt) Se oli alusta loppuun Jumalan tekoa. Mutta sitä ei olisi tapahtunut, ellen olisi päättänyt antaa anteeksi, tuntui miltä hyvänsä. Ja jopa tuo päätökseni antaa anteeksi, oli sekin Jumalan tekoa. Mutta mikä oli sitten minun osuuteni? Suostua siihen. Eräs hyvä syy antaa anteeksi on siinä, että anteeksiantamattomuus voi estää parantumisen. Sillä jos ihmisellä on sydämessäään katkeruuden juuri, jota ei ole huomioitu ja tunnustettu Jumalalle, voi parantuminen viipyä. (Tämä ei tietenkään tarkoita, että jokaisen parantumattomuuden takana olisi tämä sama syy. Meidän ei pidä yleistää asioita.) Tämä sama pätee myös mielensairauksiin, joiden takana on hyvin usein syviä traumaattisia kokemuksia muiden ihmisten aiheuttamina. Tässäkin tapauksessa anteeksianto voi johtaa parantumiseen ja vapautumiseen. Seuraavassa onkin kolmen eri kirjailijan kertomaa esimerkkiä tältä alueelta. Nämä esimerkit osoittavat hyvin, miten tärkeä merkitys on ihmisen anteeksiantamuksella:
David A. Seamands: Minulla oli poikasena astma. Nuoruusvuosinani se kehittyi pahemmaksi ja ensimmäinen vuoteni collegessa oli niin vaikea, että en pystynyt ottamaan osaa kevätlukukauden tentteihin. Rukoilin lakkaamatta paranemista, muut ihmiset rukoilivat puolestani ja kerran paranemisekseni minut voideltiin ja tehtiin kättenpäällepaneminen. Noihin rukouksiin ei vastattu.
Vuosia myöhemmin varhaisaamuisen hiljentymiseni aikana Jumala näytti minulle hartauskirjan lauseella, että minun tarvitsi saada parannus muistoilleni. Se merkitsi, että minun piti antaa anteeksi jollekulle syvemmällä tasolla kuin koskaan ennen. Muutaman päivän jouduin tutkimaan sisintäni ja rukoilemaan. En lainkaan rukoillut astmani takia. Annoin vain Hengen hoitaa pois kaiken kaunan ja kipeät muistot. On vaikea uskoa, mutta astmaa minulla ei ole ollut siitä päivästä lähtien! Niin, suuri määrä rukouksia oli kohonnut ylös astmani takia, mutta en ollut valmis vastaanottamaan Jumalan vastausta, ennen kuin syvällisempi ongelmani oli selvitetty. Se pätee moneen muuhunkin elämän alueeseen, joilla rukouksiimme ei aina vastata.
Nicky Cruz: Onko näille viattomille uhreille toivoa? Kerron sinulle nuoresta tytöstä, Sharonista, joka tuli erääseen keskukseemme pyytämään apua. Kun hän käveli sisään ovesta, hänen päällään riippui ilmiselvästi syyllisyyden ja häpeän tumma pilvi. Hän tuli koulukuraattorinsa kanssa, joka esitteli hänet työntekijöillemme. Aistin siinä samassa luottamuspulan läpitunkemattoman muurin. Oli melkein mahdotonta saada häneen katsekontaktia. Istuuduimme kaikki ja yritimme lieventää Sharonin jännitystä. Kun hän katsahti minuun, hänen kasvonsa olivat täynnä ahdistusta ja hänen silmänsä olivat itkusta turvoksissa. "Minä vihaan isääni", hän puuskahti kiukkuisesti. Tiesin heti, että Sharon oli insestin uhri. Tunsin sydämessäni kipua, aivan kuin minua olisi pistetty puukolla.
Olin nähnyt liian monien tällaisten viehättävien tyttöjen melkein tuhoutuvan sisäisesti "isien pahojen tekojen" vuoksi. Rukoilimme hänen puolestaan ja pyysimme Jumalalta ihmettä.
Vähempi ei riittäisi. Yritimme tiiviisti monta päivää, jotta voittaisimme Sharonin luottamuksen. Eräässä iltatilaisuudessa Pyhä Henki teki lopulta läpimurron. Kun Sharon pyysi Jeesusta tulemaan sydämeensä, hän alkoi itkeä hillittömästi. Kasvot, jotka olivat olleet täynnä häpeää, alkoivat siinä samassa säteillä Kristuksen iloa ja rauhaa. Kun Sharon sanoi: "Nyt minä rakastan isääni", tiesimme, että oli tapahtunut ihme, jota olimme rukoilleet.
Anteeksiantamus on ainoa tie parantua kokonaan tällaisista tunnevammoista. Heti kun Sharon otti Kristuksen vastaan, hänessä syntyi rakkaus. Ja siitä rakkaudesta syntyi anteeksiantamus. Olen huomannut, että insestin uhreja kalvaa katkeruus ahdistelijoita kohtaan. He eivät voi parantua, ennen kuin katkeruuden tilalle tulee aito anteeksiantamus.
Neil T. Anderson: Tapasin Daisyn ollessani juuri valmistunut ja toimiessani erään hyvin suuren seurakunnan opiskelijatyössä...
Mutta kun ryhmän vetäjä kuuli, että Daisy oli ollut viiden vuoden aikana kolme kertaa mielisairaalassa vainoharhaisen skitsofrenian vuoksi, hän koki olevansa täysin riittämätön auttamaan häntä. Hän pyysi minulta, että tapaisin Daisyn. Vaikka en ole saanut muodollista koulutusta tältä sielunhoidon alueelta, suostuin puhumaan Daisyn kanssa...
Aloimme tavata viikoittain. Oletin hänen vaikeuksiensa johtuvan joko hänen elämästään sattuneesta moraalisesta lankeamisesta tai jonkin sellaisen kohteeksi joutumisesta tai okkultismiin osallistumisesta. Kyselin häneltä moraalisista kysymyksistä enkä löytänyt mitään ongelmaa. Kysyin oliko hän koskaan ollut mukana okkultismissa. Hän ei ollut koskaan edes lukenut kirjaa kyseisestä aiheesta. Nyt raavin jo todella päätäni, koska en pystynyt selvittämään hänen vakavien ja selkeiden hengellisten ristiriitojensa lähdettä.
Eräänä päivänä aloimme sitten puhua hänen perheestään... "Puhutaan isästäsi", ehdotin. "En aio puhua isästä", Daisy napautti. "Jos puhut isästä, minä häivyn." "Odotahan Daisy. Jos et puhu isästäsi täällä, missä voit sitten puhua hänestä? Jos et käsittele näitä tunne-elämän kysymyksiä täällä, missä pystyt käsittelemään niitä?" ...
Daisy alkoi kohdata ratkaisemattomat tunteensa isäänsä kohtaan ja tehdä työtä anteeksiantamuksen kanssa. Tässä olikin hänen ongelmansa ydin. Muutamassa kuukaudessa tämä nuori nainen, jonka kohdalla psykiatrit olivat heittäneet toivonsa, edistyi huimasti ja ryhtyi tekemään seurakuntamme lapsityötä.
MITEN VOIDAAN LUOPUA SYYTÖKSISTÄ?
Jos halutaan luopua syytöksistä eli antaa anteeksi, voi se onnistua. Tällä alueella kannattaa huomioida mm. seuraavia tekijöitä:
Päätös, ei tunne
Ensinnäkin anteeksiantaminen on aina päätös ei tunne. Siinä ei tarvitse odottaa mitään erikoisia rakastavia tunteita, vaan ihminen voi heti tehdä TAHDON valinnan ja antaa anteeksi. Tunteet voivat kyllä seurata myöhemmin, mutta ne eivät ole itse asialle välttämättömiä. Matt 18:ssa olevaa henkilöä kutsuttiin pahaksi palvelijaksi juuri sen tähden, että hän EI TAHTONUT antaa anteeksi. Kyse ei ollut siitä, ettei hän tuntenut mitään positiivisia tunteita, vaan siitä, ettei hän tahtonut oikealla tavalla:
- (Matt 18:29-33) Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle'.
30. Mutta hän EI TAHTONUT, vaan meni ja heitti hänet vankeuteen, kunnes hän maksaisi velkansa.
31. Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät, mitä tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja menivät ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä oli tapahtunut.
32. Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken velan, koska sitä minulta pyysit;
33. eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?'
Odota ihmettä!
Syytöksistä luopuminen itsestään käsin voi olla aika vaikeaa, mahdotontakin. Ne voivat yhä uudelleen palata ihmisen mieleen niin että hän hautoo samoja asioita yhä uudelleen.
Jos sinä kuitenkin olet tässä tilanteessa, tulee tähän avuksi Jumalan armo. Sillä hän voi tehdä sen, mikä ihmiselle on mahdotonta. Sinun täytyy sentähden vain kääntyä hänen puoleensa ja odottaa sitten ihmettä eli että hän poistaa syyttävät ajatukset mielestäsi. Seuraava käytännön esimerkki kuvaa tätä hyvin:
Oletko katkera? Et voi unohtaa sinulle tehtyä vääryyttä. Anna Kristuksen anteeksiantamuksen täyttää sydämesi. Omista se uskon kautta ja toimi sen mukaan.
Veli Magnusson-vainaja kertoi eräästä opettajasta, joka kristillisyydestään huolimatta tahtoi menettää kärsivällisyytensä vallattomien oppilaittensa kanssa. Kuitenkin hän olisi halunnut näyttää tosi valoa oppilailleen, ja hän kärsi tästä heikkoudestaan rukoillen ja taistellen. Kerran hän taas oli menettämäisillään kärsivällisyytensä, ja hän huokaisi ylöspäin. Silloin hänelle selvisi tämä valoisa, ihana totuus: Kristus on minun kärsivällisyyteni. Hän uskoi sen ja toimi sen mukaan, ja voitto tuli. Tämä on sitä elämän vanhurskautta, joka vuotaa Jumalasta uskon perusteella, Fil 3:9. (4)
Etsi juurta!
- (Hebr 12:15) ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi.
Usein katkeruudessa on se ongelma, ettei sitä huomata eikä tunnusteta Jumalalle. Sillä meillä voi olla syyttävä ja tuomitseva ja muita halveksiva asenne ilman että sitä kunnolla edes havaitsemmekaan. Eli meillä voi olla samanlainen asenne kuin Matt 18. luvun armottomalla palvelijalla, joka sanoi "Maksa, minkä olet velkaa" (Matt 18:28).
Siten lapset voivat sydämessään tuomita vanhempiaan, mies vaimoaan ja vaimo miestään ilman että he ymmärtävät tehdä tästä asiasta parannusta. Tällainen vaativa ja tuomitseva mieli, jota hebrealaiskirjeessä kuvataan myös katkeruuden juureksi, ei tietenkään voi tuottaa mitään hyvää hedelmää. Ainoastaan, jos ihminen havaitsee tämän väärän juuren ja tunnustaa sen myös syntinä Jumalalle, voi hän vapautua. Seuraavaa esimerkki kuvaa hyvin, millaista on katkeruudesta johtuva tuomitseminen ihmisen elämässä:
"Yhtäkkiä sydämeni täytti kiitollisuus miehestäni", hän sanoi. "Oudointa oli, että olin koko ajan ajatellut syyn olevan miehessäni. Olin vihainen, koska hän ei ikinä pyytänyt anteeksi eikä myöntänyt olevansa pahoillaan mistään. Vasta nyt tajuan, että olin ymmärtänyt asian aivan väärin. Minähän olin itsekäs ja vaativainen ja tarvitsin anteeksiantamusta."(5)
Valitse katkeruuden sijaan kiitollisuus
On hyvin tyypillistä, että kun meille on sattunut loukkaavia tilanteita, me muutumme katkeriksi ja alamme syyttää ihmisiä. Me itseasiassa valitsemme olla katkeria sensijaan, että voisimme olla kiitollisia.
Niinpä jos ihmisen on mahdollista valita olla katkera, on hänen varmasti mahdollista valita olla kiitollinenkin. Hän voi valita kiitollisuuden sensijaan että hän toimisi oletetulla tavalla. Eli aina kun ihmiselle nousee katkera, syyttävä tai napiseva ajatus, voi hän pyrkiä kiitollisuuteen. Tämä pätee varmasti menneisiin hylkäämisiin että myös nykyelämän tilanteisiin ja huoliin. Sentähden sinäkin voit valita kiitollisuuden ja kiittää sekä menneistä että nykyisistä ja alkaa myös siunaamaan ihmisiä sensijaan että jatkuvasti valittaisit heidän vikojaan. Kiitollisuus on Raamatussa tärkeä asia ja siihen viittaavat mm. seuraavat jakeet:
- (1 Kor 10:10) Älkääkä napisko, niinkuin muutamat heistä napisivat...
- (1 Tess 5:18) Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.
- (Ef 5:20) Kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.
- (Ps 50:23) Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua, joka ottaa tiestänsä vaarin, sen minä annan nähdä Jumalan autuuden.
- (Ps 118:24) Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt; riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä.
- (Kol 2:6,7) Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä,
7. juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen.
Vaikka kohtelisimme muita ihmisiä kuinka hyvin tahansa, emme voi aina estää sitä jos meitä lyödään. Mutta voimme vaikuttaa siihen miten reagoimme saamiimme lyönteihin. Voimme aina valita provoisoituako, vai eikö provosoitua, katkeroitua, vaiko antaa anteeksi, kostaako, vai armahtaa. On aina meidän päätäntävallassamme vaikuttaa siihen miten suhtaudumme saamimme haavopihin ja kipuihin. Voimme, jos vain tahdomme, Apostoli Paavalin ja Siilaan tavoin jopa kiittää niistä Jumalaa. Kun me tahdomme, Jumala antaa siihen myös Voiman.
Kysymys on oikeastaan samasta asiasta mistä on kysymys silloin kun pappi kysyy vihkiparilta:"TAHDOTKO....". Pappi ei siis kysy että rakastatko niin hyvinä
kuin pahoina päivinä, vaan TAHDOTKO rakastaa niin hyvinä kuin pahoina päivinä. Eli TAHDOTKO RAKASTAA JA ANTAA ANTEEKSI SILLOINKIN VAIKKA SINUSTA EI SILTÄ TUNTUISIKAAN? Tahto on siis paljon enemmän kuin tunne. Anteeksiantaminen ja Rakkaus syntyy TAHDOSTA, ei tunteesta.
Me voimme myös ottaa saamamme lyönnit "kuin Jumalan kädestä", ja nähdä niissä Jumalallinen tarkoitus joka tahtoo opettaa meille nöyryyttä, murtumista, anteeksiantamusta ja rakkautta.
Anna katkeruus Jeesukselle. Anna taakkasi, kipusi ja tuskasi, kaikki se mikä sinua painaa, Hänen kannettavakseen. Hän on ne jo kantanut. Golgatalla. Voit uskoa sen.
Sillä: "Meidän kipumme Hän kantoi, meidän sairautemme Hän sälytti päällensä, jotta meillä rauha olisi"
Maran Ata.
Amen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Miksi seuraava kirjeesi palstalla on niin kovin syyttävä?
Siunausta
jari laurila
En ole nyt aivan varma mitä viestiä tarkoitit, mutta-- Ei lainkaan syyttävä, mutta haastava..ehkä. Tarkoituksenani ei ole syyttää saati tuomita ketään..minulla ei yksinkertaisesti ole mitään oikeutta tehdä niin. Suo anteeksi jos tulin väärin ymmärretyksi.
Siunausta.
Anteksi toki.Ole huoleti.
Tämä:
"Ajatellaanpa ihmistä joka kastetaan ja liitetään, sanotaan nyt vaikka adventistiksi. Saatetaan sanoa että hän tuli uskoon. Mutta onko näin? Uskon että monessa tapauksessa, uskontoon liittyvä on tullutkin USKONTOON, ei suinkaan uskoon. Hän on liittynyt uskonnolliseen yhteisöön, mutta ei Kristukseen. Tällöin uskonto, sen sosiaalinen yhteisö" jne......
Siunausta
jari laurila
onhan paljon sellaisia, joiden kasvu-ympäristö(perhe)odottaa tai jopa vaatii, että käydään kasteella kun ikää on riittävästi.
Ei ole oikein mennä "uskontoon" vain tavan vuoksi, kaiketi??
Jotkut jäävät velvollisuudentunoon varaan, a syytökset tulevat myöhemmin jos asia jä sanainspiraation varaan.
Onnekesi tuo joukko on kaiketi vähemistö, ja poistuvat kun usko ei kestä.
Siunausta
jari laurila
että monia uskonasioista kiinnostuneita saatetaan ottaa seurakuntaan liian "hanakasti" ja liian nopeasti, ennen uskoon tulemista. Tällöin tapahtuu se että he kääntymättöminä ja uudestisyntymättöminä "tulevat" uskontoon, ilman uskoon tulemista.
Varsinkin siinä tapauksessa jos on sattunut syntymään uskontoon, oma henkilökohtainen uskoontuleminen saattaa tapahtua vuosien, vuosikymmenten jälkeen, tai ei koskaan.
Haluan siis korostaa uskontoon liittymisen ja uudestisyntymisen eroa ja uuden luomuksen merkitystä.
Uskonto ei pelasta ketään. Se antaa vain puitteet. Vain Jeesus pelastaa. Ymmärräthän tämän?
Kaikki tämä on selvää, ja totta toki.
Taistelua ja seulontaa jokaisellakin.
Siunausta
jari laurila
Kuka sitten lienetkin, niin tämä ja tuo seuraava Uusi luomus Kristuksessa-kirjoituksesi olivat täyttä tavaraa.
Yhdessä vaiheessa uskonelämääni katkeroiduin kovissa kokemuksissa ja siinä sitä sitten oli selvittämistä ennenkuin pääsin takaisin rauhaan. Juuri tuollaisiin päätelmiin tulin siinä prosessissa kuin sinäkin nyt kirjoitit. Siitä lähtien on kyllä ollut haluja pitää silmällä itseään, sillä ihmisluonto on sellainen, että se luonnostaan katkeroituu ja todellakin on tietoisesti valittava anteeksiantaminen ja kiitollisuus.
mutta kaikki kiitos ja kunnia Jeesukselle! Kiitos kuitenkin.
Olen pyrkinyt pohtimaan uskonnossa olemisen tai siihen liittymisen ja uudestisyntymisen eroja.
Olen iloinen että samoin kokeneita ja samoin ajatteleviakin löytyy.:)
Kehuin hyvää kirjoitustasi, mutta oliko se sinun eli oletko sen kirjoittaja Jari Iivanainen?
http://koti.phnet.fi/elohim/vapaudu_menneista3
Kohta 7. oli jälkeenpäin lisättyä, muu tuolta sivulta.