Ajatellaanpa ihmistä joka kastetaan ja liitetään, sanotaan nyt vaikka adventistiksi. Saatetaan sanoa että hän tuli uskoon. Mutta onko näin? Uskon että monessa tapauksessa, uskontoon liittyvä on tullutkin USKONTOON, ei suinkaan uskoon. Hän on liittynyt uskonnolliseen yhteisöön, mutta ei Kristukseen. Tällöin uskonto, sen sosiaalinen yhteisö, sen muodot, tavat, uskomukset, kaavat, rituaalit, ja puitteet tulevat uskonelämän keskeiseksi sisällöksi. Pidetään kiinni ulkonaisesta, ulkokuoresta, ornamenteista ja koristeluista, mutta, vain tärkein puuttuu; Kristus. Ja Hänen mukanaan kaikki.
Ajatellaanpa ihmistä joka syntyy uskontoon, sanotaan vaikka advenstistiperheen lapseksi. Jo lapsesta lähtien hänet "rokotetaan" uskonnon muodoilla, tavoilla, kaavoilla, rituaaleilla ja ulkonaisilla puitteilla. Mutta vain tärkein puuttuu; Kristuksen sisäinen tunteminen. Ja sen mukana kaikki. Uskonto ei pelasta ketään. Vain Kristus pelastaa!
Monessa tapauksessa on kuitenkin käynyt niin että uskonto on ottanut Kristuksen paikan. Uskonto on tullut Jumalaksi ja Vapahtajaksi. Uskonnosta on tullut epäjumala.
Jeesus kutsui sitä farisealaisuudeksi. Mutta, vielä tänäkään päivänä farisealaisuus ei ole kaukana meistä. Se tulee uskonnollisissa ulkonaisissa kaavoissa ja muodoissa. Se tulee salakavalasti. Yhtäkkiä, salakavalalla tavalla, aivan huomaamattamme, alamme kiinnittää huomiota siihen mikä kertoo Kristuksesta, tai viittaa Häneen, tai on vertauskuva Hänestä, mutta lakkaamme kiinnittämästä huomiotamme Häneen itseensä. Alamme katsoa vertauskuviin, vaikka meidän pitäisi katsoa Häneen josta ne kertovat, ja johon ne viittaavat.
Ilman Kristusta takerrumme vain joutavanpäiväisyyksiin ja ihmisviisasteluihin. Uskonelämästämme tulee latteaa, merkityksetöntä, tyhjää, ja onttoa, joka tuskin innostaisi edes yhtä kirppua. Käymme välinpitämättömiksi. Ensimmäinen rakkaus jäähtyy ja kylmenee.
Uskoon tuleminen
Uskoontuleminen on todellisuudessa Pyhästä Hengestä Uudesti Syntymistä. Uskossa eläminen on Uuden Luomuksen Elämää Kristuksessa Jeesuksessa. Jumala on luonut uuden ihmisen Jeesuksessa Kristuksessa. Tämä uusi luomus elää Jeesuksen omissa. Seurattaessa Jeesusta vanha ihminen kuolee ja uusi ihminen tulee esiin. Jeesuksen tunteminen antaa enemmän kuin monet tiedostavat. Kaikki tajuavat, että Jeesuksessa saa synnit anteeksi. Harvat sensijaan tietävät, että Jeesuksessa uskova saa uuden luonnon. "Jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus. Se, mikä on vanhaa on kadonnut, katso uusi on sijaan tullut" 2Kor.5:17 Vain hän, joka on Jeesuksessa Kristuksessa, voi tietää miltä tuntuu olla uusi luomus. Ulkopuolinen tarkkailija voi kysyä, että miten tuo uusi luomus näkyy kristityn elämässä. Usein se ei näykään, koska monet uskovaiset eivät, susrullista kyllä, vaella uuden luomuksensa mukaan, vaan vanhan.
Jumala kehottaa uskovia ristiinnaulitsemaan vanhan luontonsa ja pukeutumaan uuteen. "Teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten, ja uudistua mielenne hengeltä ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen." Ef.4:22-24
Vaikka Paavali julistaa, että "vanha on kadonnut", niin silti hän kehottaa "pane pois vanha", ja vaikka hän julistaa, että "uusi on sijaan tullut", niin silti hän kehottaa "pukeudu uuteen".
Tällä näennäisellä ristiriidalla Paavali korostaa sitä, että vaikka uskovainen jo kerran kuoli yhdessä Jeesuksen kanssa, niin hänen täytyy antaa sen myös vaikuttaa käytännössä ja vaikka hänellä on uusi luomus, niin hänen tulee myös antaa uuden elämän hallita itseään.
Vain Jeesuksen omilla on uusi luomus. On paljon uskoa tunnustavia ihmisiä, joilla ei ole uutta luomusta. He eivät ole Jeesuksen omia, vaikka uskovatkin Häneen omalla tavallaan. Kun heitä kehotetaan panemaan pois vanha ihmisensä, niin he ovat mahdottoman tehtävän edessä, koska heissä ei ole uutta luomusta, joka voisi tarttua tähän kehotukseen. Meidän syntinen luontomme ei tietenkään halua ristiinnaulita itseään. Vain uusi luomus yhdessä Pyhän Hengen kanssa voi ristiinnaulita syntisen luontomme. Paavali sanoo ihmisen olevan "lihan vallassa" silloin, kun hänellä ei ole uutta luomusta. Jos ihmisellä on uusi luomus, niin hänellä on "Kristuksen Henki". "Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset. Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumala Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa." Room.8:8-9 Uskovan tulee itse ristiinnaulita syntinen luontonsa. Jumala ei tee sitä meidän puolestamme. "Ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen." Gal.5:24 Toisaalta kukaan ei voi tehdä sitä ilman Jumalan Hengen apua. Uusi luomus kuolettaa Pyhän Hengen avulla vanhan luonnon. "Jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää." Room.8:13
Pyhä Henki kuolettaa vanhan luontomme kastamalla meidät Jeesuksen kuolemaan. "Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme Hänen kuolemaansa kastetut?" Room.6:3 Kaste Jeesukseen antaa vallan uudelle luomukselle Tätä kokemusta kutsutaan kasteeksi. Kaste Jeesukseen ei tarkoita niinkään sitä että meidät kestetaan vedessä, vaan se tarkoittaa sitä, että puemme uuden luomuksen päällemme. "Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet." Gal.3:27 Jeesus sanoo omasta kasteestaan: "Minä olen kasteella kastettava, ja kuinka minä olenkaan ahdistettu, kunnes se on täytetty." Kristuksen kaste ei ole vesikaste, vaan verikaste. Luuk.12:50 Jeesus puhuu Getsemanessa kokemastaan kasteesta. Siellä Hän ahdistui niin, että Hän hikoili verta, mutta siellä Hän myös vapautui ahdistuksestaan. Siellä Hän kielsi oman inhimillisen tahtonsa, mutta sai myös ilolla yhtyä Isänsä tahtoon. Jeesus oli tosi ihminen, jonka oli vaikea luopua omasta inhimillisestä elämästään. Hänen sydämensä koki kuoleman ja ylösnousemuksen Getsemanen rukoustaistelussa. Hän kielsi itsensä ja otti ristinsä. Hän kykeni kieltämään itsensä, koska Hän rakasti Isäänsä. Hän oli ahdistettu kunnes oli saanut voiton inhimillisestä luonnostaan. Hän oli kokenut kasteensa ja oli valmis kohtaamaan ristintapahtumat. Kristuksen kaste tarkoittaa vanhan lihallisen ihmisen kärsimystä ja tuskaa, itselleen kuolemista, ja ristiinnaulituksi tulemista.
Jeesus kutsuu meitä tekemään samoin kuin Hän. "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen." Matt.16:24-25 Jos tahdomme kulkea Hänen perässään rakkaudesta Häneen, niin saamme voiman kieltää itsemme. Kristukseen kastettu on kadottanut oman elämänsä Jeesuksen tähden ja löytänyt uuden elämän Hänessä. Kun muistat Jeesuksen hikoilleen kasteessaan verta, niin ymmärrät kehotuksen: "Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan." Heb.12:4 Rakkaus teki vastarintaa synnille. Verisestä hiestä märkänä taistelija lausui voitonsanat: "Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun." Luuk.22:42
Jumala ei anna meille niin suurta koetusta kuin Jeesukselle, mutta jotain samaa saamme silti kokea, emmekä saa sitä oudoksua. "Älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotain outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös Hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuista." 1Piet.4:12-13 Jumala ei salli meitä koeteltavan yli voimiemme.
Ota vastaan uusi identiteetti Jeesuksessa! Uskoontultuaan moni ihmettelee kokemaansa uudenlaista ahdistusta. Syyllisyys lähti pois, mutta silti me koemme itsemme huonommiksi ihmisiksi kuin koskaan aiemmin. Kun Jeesus alkaa loistaa sydämessämme, niin Hänen valonsa paljastaa meille syntisen luontomme todellisuuden. Ongelmaksi muodostuu se, että meidän minuutemme on sitoutunut syntiseen luontoomme. Jumalan Henki tahtoo irrottaa meidät vanhasta luonnostamme ja sitoa uuteen. Meidän minuutemme rakentuu siitä, mitä liitämme lauseen "minä olen" jatkoksi. Sen, mitä ajattelemme itsestämme, täytyy muuttua. Uuden nimen saaminen kuvaa tätä Jumalan meissä aikaansaamaa minuuden muutosta. Saulista tuli Paavali ja Simonista tuli Pietari. Paavali luonnehtii minuutensa uutta sisältöä: "Minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa." Gal.2:20 "Jumalan armosta minä olen se, mikä olen." 1Kor.15:10 Uudestisyntynyt ihminen ei enää elä sen mukaan mitä "Minä olen", vaan sen mukaan mitä Kristus ON.
Vanhan minän kuolemastaan Paavali sanoo: "Hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen." Fil.3:8 Juutalaisuus oli huomattava osa Saulin identiteettiä, mutta Paavali piti sen roskana. Hän saattoi todeta: "Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata." Gal.3:28 Edellisissä Paavalin sanoissa kuuluu Jeesuksen sanat: "Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaiksesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni." Luuk.14:33 Uusi luomus kokee olevansa muukalainen vanhan ihmisensä kulttuurissa. Hän tuntee kuuluvansa taivaalliseen yhteisöön. "Meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi." Fil.3:20 Kadottaessaan ajallisen kansalaisuutensa uskova saa tilalle Jumalan kuningaskunnan kansalaisuuden. Jeesuksen kautta hän omistaa kaiken. "Älköön siis kukaan kerskatko ihmisistä; sillä kaikki on teidän. Teidän on maailma ja elämä ja kuolema, nykyiset ja tulevaiset, kaikki on teidän. Mutta te olette Kristuksen, ja Kristus on Jumalan." 1Kor.3:21-23
Jumalan tuli sydämessä.
Miten Pyhä Henki käytännössä kastaa meidät Jeesukseen? Kun Jeesus puhuu omasta kasteestaan, niin Hän sanoo: "Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt!" Luuk.12:49 Hän sanoo heittämänsä tulen tuovan maan päälle eripuraisuutta. Hän ennustaa toisilleen läheisten ihmisten riitautuvan keskenään Hänen tähtensä. Jumalan evankeliumi nostaa Jeesuksen meidän sydämemme ehdottomaksi Ykköseksi. Jeesus sanoo: "Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias." Matt.10:37 Ihmiset eivät pidä siitä, että he jäävät toiselle sijalle uskovan läheisensä elämässä. Jeesus kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella ne, jotka tunnustavat Hänet Herraksi ja Jumalaksi. Jumalan Henki antaa rohkeuden nousta omaa syntistä luontoa vastaan. Synnin vallassa oleva minuus onkin meidän pahin vihollisemme. Paavali kuvaa tätä pyhää poltetta: "Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet; ja Hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan Hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut." 2Kor.5:14-15
Kristillistä uskoa tunnustavat ihmiset, joilla ei ole uutta luomusta, paheksuvat näin radikaalia Jeesuksen seuraamista. Jotkut heistä yrittävät innokkaasti sammuttaa Jumalan tulta. He syyttävät Jumalaan rakastuneita ihmisiä rakkaudettomuudesta. Heidän erehdyksensä on täysin ymmärrettävä, koska he ovat lihan vallassa. "Lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan." Room.8:7 Uusi luomus sensijaan rakastaa Jumalan lakia. "Sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin." Room.7:22 Apostoli Johannes sanoo, että uusi luomus ei koskaan tee syntiä. "Kuka ikinä Hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä Häntä tuntenut." 1Joh.3:6 Johannes kutsuu syntistä luontoamme perkeleen lapseksi ja uutta luomusta Jumalan lapseksi. "Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että Hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot." 1Joh.3:8
Eikö olekin lohdullista? Sinun ei tarvitse alistua syntisen luontosi valtaan! Jeesus luo sinut uudeksi. Vain yhden ainoan kerranko? Kaste Jeesukseen koetaan yhä uudestaan. "Vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu." 2Kor.4:16 Se on yhteenkasvamista Jeesukseen. "Jos me olemme Hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa." Room.6:5 Pyhän Hengen osallisuus vie meidät elämän tilanteisiin, joissa koemme tuskallisia rukouksia, joiden kautta meille kasvaa uusi minuus Jumalalta.
Noissa rukoustaisteluissa paljon käytetty lause kuuluu: "Pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle!" Gal.6:14 Kuolkoon minun ylpeyteni, ahneuteni ja itsekkyyteni, Jeesuksen nimessä! Kuolkoon kaikki mikä on "Minua", "Minusta" ja "Minää"! Tulkoon esille Jumalan kunnia! Hän vain ja yksin on arvollinen, YLISTETTY OLKOON HÄN!
Sanon vanhasta ihmisestäni: Minä en ole mitään. Minä en omista mitään. Minulla ei ole mitään suunnitelmia. minä olen kuollut. Samon vanhalle ihmiselle yhä uudelleen: Minä olen kuollut, ja pysyn kuolleena!
Sanon uudesta ihmisestäni: Minä olen Jumalan lapsi Jeesuksessa. Hänen kauttaan minä omistan kaiken, mitä Jumalalla on. Hänellä on täydellinen suunnitelma elämääni varten. "En elä enää minä, vaan Kristus elää minussa"
Syntinen minuutemme voidaan kuolettaa! Uskotko sen? Haluatko kokea sen levon? Jeesus lupaa: "Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä." Matt.11:29-30 Kerran kuoletettu syntinen luonto voi herätä ja tukahduttaa uskomme, jos tahtomme nukkuu hetkellä, jolloin meidän tulisi rukoilla ja kieltää itsemme. Paavali varoittaa: "Pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät." Room.13:14 Lihalla Paavali ei tarkoita ruumistamme, vaan syntistä luontoamme. Miten me voimme pitää "lihastamme" liian hyvää huolta? Jos sinä annat syntiselle luonnollesi hyvän itsetunnon, niin siten sinä pidät siitä liian hyvää huolta. Masenna vanha ihmisesi, äläkä anna sen tuntea olevansa hyvä. "Minä en siis juokse umpimähkään, en taistele niin kuin ilmaan hosuen, vaan minä kuritan (synnin)ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi." 1Kor.9:26-27
Oman syntisen luontonsa tuomitseminen on tärkeä asia. Niin kauan kuin me pidämme itseämme hyvänä ilman Jeesuksen armoa, emme halua kieltää itseämme. Evankeliumin voimasta Paavali oli tullut tähän johtopäätökseen: "Minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää." Room.7:18 Joku väittää vastaan ja sanoo, että minussa on paljon hyvää, vaikka on pahaakin. Hänelle Paavali sanoo: "Oikeita ympärileikattuja olemme me, jotka Jumalan Hengessä palvelemme Jumalaa ja kerskaamme Kristuksessa Jeesuksessa, emmekä luota lihaan." Fil.3:3 Itse Jeesus sanoo sinulle: "Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä." Joh.15:5
Jos valvot ajatuksiasi, niin osaat rukoilla oikeaan aikaan. Valvo ajatuksiasi! Koska useimpien ihmisten henki nukkuu, niin heidän lihallinen luontonsa saa syöttää vapaasti ajatuksiaan heidän tajuntaansa. Uskovaisen hengen tulee olla hereillä ja valvoa joka hetki mitä ajatuksia hänen tajuntansa virrassa kulkee. Meidän tulee tietää mistä lähteestä ne tulevat. On tärkeää oppia luottamaan uuteen luomukseen niin, että tottelemme sen ajatuksia. Samoin on tärkeää oppia vastustamaan syntisen luontomme ajatuksia. Enimmäkseen uskovan elämä sujuu hyvissä ajatuksissa, jotka Jumalan Henki tuo mieleemme. "Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." Fil.4:7 Toisinaan "liha" alkaa puhua ottaakseen vallan meidän mielestämme. Silloin tarvitaan rukousta, josta Jeesus sanoi Getsemanessa: "Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko." Matt.26:41
Koska Jeesuksellakin oli meidän syntinen liha, niin Hän oli kaikessa kiusattu syntiin samoin kuin mekin. "Sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa." Room.8:3 Hän ei koskaan kuitenkaan antanut syntiselle lihalleen mitään sijaa mielessään. Hän ei koskaan tehnyt syntiä edes ajatuksissaan. Hän kutsuu omiaan elämään yhtä puhdasta elämää kuin Hän eli.
Paavali puhuu "synnin ruumiin kukistamisesta" (Room.6:6). Myös Jeesus puhuu viettelevistä ruumiin jäsenistä: "Jos yksi jäsenistäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi." (Matt.5:29) Nämä viettelevät ruumiin jäsenet ovat asenteita ja ajatuksia, jotka nousevat syntisestä luonnostamme. Synnin ruumiin jäsenillä on oma syntinen tahtonsa. Paavali puhuu "lihan mielestä", kun hän tarkoittaa syntisen luonnon ajatuksia ja asenteita. Miten siis repäistä tajunnastaan pois nuo ajatukset? Vaietkoon kaikki "liha" Jumalan edessä! Se, joka ei valvo ajatuksiaan, ei myöskään osaa rukoilla oikeaan aikaan. Lihallisten ajatusten torjuminen heti alkuunsa on mahdollista vain, jos olemme hengellisesti hereillä. On erehdys yrittää torjua syntistä ajatusta irrallisena omasta syntisestä luonnostaan. Torju vanha ihmisesi, joka ajatuksen esittää. Vielä suurempi erehdys on yrittää laittaa omat pahat ajatuksensa paholaisen tilille.
Jos annoit minuutesi vanhalle luonnollesi, niin jouduit kiusaukseen. Antaessasi lihasi hallita yhdyt lopulta sen pahoihin ajatuksiin ja teet syntiä ja tarvitset puhdistusta. Pyydä ajatuksiasi anteeksi Jumalalta ennen kuin ne muuttuvat ajatuksia pahemmiksi teoiksi. Mitä kauemmin väärät ajatuksesi elävät mielessäsi, sitä kipeämpää tekee päästä niistä eroon. Synnin ruumiilla on haureelliset silmät, ahneet kädet ja väkivaltaiset jalat. Haureellisista, ahneista ja väkivaltaisista ajatuksista luopuminen voi tuntua meistä yhtä vaikealta asialta kuin ruumiimme silmän, käden tai jalan menettäminen. Tästä Jeesus sanoo: "Parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi heitetään helvettiin." Matt.5:29
On erittäin palkitsevaa voittaa kiusaus. On hieno tunne lähteä Getsemanestaan pois voittajana. Kiitos Jumalalle Hänen armostaan, joka antaa voiton kiusauksissa. "Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka Häntä rakastavat." Jaak.1:12
Jeesuksen tulemuksessa uusi ihmisemme saa myös uuden arvoisensa ruumiin. Nyt uusi ihminen on kuin synnytystuskissa, koska sen täytyy asua tässä kuoleman ruumiissa. Pian huokaus muuttuu rajattomaksi iloksi. "Me huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta." Room.8:23
pienin veljesi
Ajatellaanpa ihmistä joka syntyy uskontoon, sanotaan vaikka advenstistiperheen lapseksi. Jo lapsesta lähtien hänet "rokotetaan" uskonnon muodoilla, tavoilla, kaavoilla, rituaaleilla ja ulkonaisilla puitteilla. Mutta vain tärkein puuttuu; Kristuksen sisäinen tunteminen. Ja sen mukana kaikki. Uskonto ei pelasta ketään. Vain Kristus pelastaa!
Monessa tapauksessa on kuitenkin käynyt niin että uskonto on ottanut Kristuksen paikan. Uskonto on tullut Jumalaksi ja Vapahtajaksi. Uskonnosta on tullut epäjumala.
Jeesus kutsui sitä farisealaisuudeksi. Mutta, vielä tänäkään päivänä farisealaisuus ei ole kaukana meistä. Se tulee uskonnollisissa ulkonaisissa kaavoissa ja muodoissa. Se tulee salakavalasti. Yhtäkkiä, salakavalalla tavalla, aivan huomaamattamme, alamme kiinnittää huomiota siihen mikä kertoo Kristuksesta, tai viittaa Häneen, tai on vertauskuva Hänestä, mutta lakkaamme kiinnittämästä huomiotamme Häneen itseensä. Alamme katsoa vertauskuviin, vaikka meidän pitäisi katsoa Häneen josta ne kertovat, ja johon ne viittaavat.
Ilman Kristusta takerrumme vain joutavanpäiväisyyksiin ja ihmisviisasteluihin. Uskonelämästämme tulee latteaa, merkityksetöntä, tyhjää, ja onttoa, joka tuskin innostaisi edes yhtä kirppua. Käymme välinpitämättömiksi. Ensimmäinen rakkaus jäähtyy ja kylmenee.
Uskoon tuleminen
Uskoontuleminen on todellisuudessa Pyhästä Hengestä Uudesti Syntymistä. Uskossa eläminen on Uuden Luomuksen Elämää Kristuksessa Jeesuksessa. Jumala on luonut uuden ihmisen Jeesuksessa Kristuksessa. Tämä uusi luomus elää Jeesuksen omissa. Seurattaessa Jeesusta vanha ihminen kuolee ja uusi ihminen tulee esiin. Jeesuksen tunteminen antaa enemmän kuin monet tiedostavat. Kaikki tajuavat, että Jeesuksessa saa synnit anteeksi. Harvat sensijaan tietävät, että Jeesuksessa uskova saa uuden luonnon. "Jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus. Se, mikä on vanhaa on kadonnut, katso uusi on sijaan tullut" 2Kor.5:17 Vain hän, joka on Jeesuksessa Kristuksessa, voi tietää miltä tuntuu olla uusi luomus. Ulkopuolinen tarkkailija voi kysyä, että miten tuo uusi luomus näkyy kristityn elämässä. Usein se ei näykään, koska monet uskovaiset eivät, susrullista kyllä, vaella uuden luomuksensa mukaan, vaan vanhan.
Jumala kehottaa uskovia ristiinnaulitsemaan vanhan luontonsa ja pukeutumaan uuteen. "Teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten, ja uudistua mielenne hengeltä ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen." Ef.4:22-24
Vaikka Paavali julistaa, että "vanha on kadonnut", niin silti hän kehottaa "pane pois vanha", ja vaikka hän julistaa, että "uusi on sijaan tullut", niin silti hän kehottaa "pukeudu uuteen".
Tällä näennäisellä ristiriidalla Paavali korostaa sitä, että vaikka uskovainen jo kerran kuoli yhdessä Jeesuksen kanssa, niin hänen täytyy antaa sen myös vaikuttaa käytännössä ja vaikka hänellä on uusi luomus, niin hänen tulee myös antaa uuden elämän hallita itseään.
Vain Jeesuksen omilla on uusi luomus. On paljon uskoa tunnustavia ihmisiä, joilla ei ole uutta luomusta. He eivät ole Jeesuksen omia, vaikka uskovatkin Häneen omalla tavallaan. Kun heitä kehotetaan panemaan pois vanha ihmisensä, niin he ovat mahdottoman tehtävän edessä, koska heissä ei ole uutta luomusta, joka voisi tarttua tähän kehotukseen. Meidän syntinen luontomme ei tietenkään halua ristiinnaulita itseään. Vain uusi luomus yhdessä Pyhän Hengen kanssa voi ristiinnaulita syntisen luontomme. Paavali sanoo ihmisen olevan "lihan vallassa" silloin, kun hänellä ei ole uutta luomusta. Jos ihmisellä on uusi luomus, niin hänellä on "Kristuksen Henki". "Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset. Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumala Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa." Room.8:8-9 Uskovan tulee itse ristiinnaulita syntinen luontonsa. Jumala ei tee sitä meidän puolestamme. "Ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen." Gal.5:24 Toisaalta kukaan ei voi tehdä sitä ilman Jumalan Hengen apua. Uusi luomus kuolettaa Pyhän Hengen avulla vanhan luonnon. "Jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää." Room.8:13
Pyhä Henki kuolettaa vanhan luontomme kastamalla meidät Jeesuksen kuolemaan. "Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme Hänen kuolemaansa kastetut?" Room.6:3 Kaste Jeesukseen antaa vallan uudelle luomukselle Tätä kokemusta kutsutaan kasteeksi. Kaste Jeesukseen ei tarkoita niinkään sitä että meidät kestetaan vedessä, vaan se tarkoittaa sitä, että puemme uuden luomuksen päällemme. "Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet." Gal.3:27 Jeesus sanoo omasta kasteestaan: "Minä olen kasteella kastettava, ja kuinka minä olenkaan ahdistettu, kunnes se on täytetty." Kristuksen kaste ei ole vesikaste, vaan verikaste. Luuk.12:50 Jeesus puhuu Getsemanessa kokemastaan kasteesta. Siellä Hän ahdistui niin, että Hän hikoili verta, mutta siellä Hän myös vapautui ahdistuksestaan. Siellä Hän kielsi oman inhimillisen tahtonsa, mutta sai myös ilolla yhtyä Isänsä tahtoon. Jeesus oli tosi ihminen, jonka oli vaikea luopua omasta inhimillisestä elämästään. Hänen sydämensä koki kuoleman ja ylösnousemuksen Getsemanen rukoustaistelussa. Hän kielsi itsensä ja otti ristinsä. Hän kykeni kieltämään itsensä, koska Hän rakasti Isäänsä. Hän oli ahdistettu kunnes oli saanut voiton inhimillisestä luonnostaan. Hän oli kokenut kasteensa ja oli valmis kohtaamaan ristintapahtumat. Kristuksen kaste tarkoittaa vanhan lihallisen ihmisen kärsimystä ja tuskaa, itselleen kuolemista, ja ristiinnaulituksi tulemista.
Jeesus kutsuu meitä tekemään samoin kuin Hän. "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen." Matt.16:24-25 Jos tahdomme kulkea Hänen perässään rakkaudesta Häneen, niin saamme voiman kieltää itsemme. Kristukseen kastettu on kadottanut oman elämänsä Jeesuksen tähden ja löytänyt uuden elämän Hänessä. Kun muistat Jeesuksen hikoilleen kasteessaan verta, niin ymmärrät kehotuksen: "Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan." Heb.12:4 Rakkaus teki vastarintaa synnille. Verisestä hiestä märkänä taistelija lausui voitonsanat: "Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun." Luuk.22:42
Jumala ei anna meille niin suurta koetusta kuin Jeesukselle, mutta jotain samaa saamme silti kokea, emmekä saa sitä oudoksua. "Älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotain outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös Hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuista." 1Piet.4:12-13 Jumala ei salli meitä koeteltavan yli voimiemme.
Ota vastaan uusi identiteetti Jeesuksessa! Uskoontultuaan moni ihmettelee kokemaansa uudenlaista ahdistusta. Syyllisyys lähti pois, mutta silti me koemme itsemme huonommiksi ihmisiksi kuin koskaan aiemmin. Kun Jeesus alkaa loistaa sydämessämme, niin Hänen valonsa paljastaa meille syntisen luontomme todellisuuden. Ongelmaksi muodostuu se, että meidän minuutemme on sitoutunut syntiseen luontoomme. Jumalan Henki tahtoo irrottaa meidät vanhasta luonnostamme ja sitoa uuteen. Meidän minuutemme rakentuu siitä, mitä liitämme lauseen "minä olen" jatkoksi. Sen, mitä ajattelemme itsestämme, täytyy muuttua. Uuden nimen saaminen kuvaa tätä Jumalan meissä aikaansaamaa minuuden muutosta. Saulista tuli Paavali ja Simonista tuli Pietari. Paavali luonnehtii minuutensa uutta sisältöä: "Minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa." Gal.2:20 "Jumalan armosta minä olen se, mikä olen." 1Kor.15:10 Uudestisyntynyt ihminen ei enää elä sen mukaan mitä "Minä olen", vaan sen mukaan mitä Kristus ON.
Vanhan minän kuolemastaan Paavali sanoo: "Hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen." Fil.3:8 Juutalaisuus oli huomattava osa Saulin identiteettiä, mutta Paavali piti sen roskana. Hän saattoi todeta: "Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata." Gal.3:28 Edellisissä Paavalin sanoissa kuuluu Jeesuksen sanat: "Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaiksesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni." Luuk.14:33 Uusi luomus kokee olevansa muukalainen vanhan ihmisensä kulttuurissa. Hän tuntee kuuluvansa taivaalliseen yhteisöön. "Meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi." Fil.3:20 Kadottaessaan ajallisen kansalaisuutensa uskova saa tilalle Jumalan kuningaskunnan kansalaisuuden. Jeesuksen kautta hän omistaa kaiken. "Älköön siis kukaan kerskatko ihmisistä; sillä kaikki on teidän. Teidän on maailma ja elämä ja kuolema, nykyiset ja tulevaiset, kaikki on teidän. Mutta te olette Kristuksen, ja Kristus on Jumalan." 1Kor.3:21-23
Jumalan tuli sydämessä.
Miten Pyhä Henki käytännössä kastaa meidät Jeesukseen? Kun Jeesus puhuu omasta kasteestaan, niin Hän sanoo: "Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt!" Luuk.12:49 Hän sanoo heittämänsä tulen tuovan maan päälle eripuraisuutta. Hän ennustaa toisilleen läheisten ihmisten riitautuvan keskenään Hänen tähtensä. Jumalan evankeliumi nostaa Jeesuksen meidän sydämemme ehdottomaksi Ykköseksi. Jeesus sanoo: "Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias." Matt.10:37 Ihmiset eivät pidä siitä, että he jäävät toiselle sijalle uskovan läheisensä elämässä. Jeesus kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella ne, jotka tunnustavat Hänet Herraksi ja Jumalaksi. Jumalan Henki antaa rohkeuden nousta omaa syntistä luontoa vastaan. Synnin vallassa oleva minuus onkin meidän pahin vihollisemme. Paavali kuvaa tätä pyhää poltetta: "Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet; ja Hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan Hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut." 2Kor.5:14-15
Kristillistä uskoa tunnustavat ihmiset, joilla ei ole uutta luomusta, paheksuvat näin radikaalia Jeesuksen seuraamista. Jotkut heistä yrittävät innokkaasti sammuttaa Jumalan tulta. He syyttävät Jumalaan rakastuneita ihmisiä rakkaudettomuudesta. Heidän erehdyksensä on täysin ymmärrettävä, koska he ovat lihan vallassa. "Lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan." Room.8:7 Uusi luomus sensijaan rakastaa Jumalan lakia. "Sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin." Room.7:22 Apostoli Johannes sanoo, että uusi luomus ei koskaan tee syntiä. "Kuka ikinä Hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä Häntä tuntenut." 1Joh.3:6 Johannes kutsuu syntistä luontoamme perkeleen lapseksi ja uutta luomusta Jumalan lapseksi. "Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että Hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot." 1Joh.3:8
Eikö olekin lohdullista? Sinun ei tarvitse alistua syntisen luontosi valtaan! Jeesus luo sinut uudeksi. Vain yhden ainoan kerranko? Kaste Jeesukseen koetaan yhä uudestaan. "Vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu." 2Kor.4:16 Se on yhteenkasvamista Jeesukseen. "Jos me olemme Hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa." Room.6:5 Pyhän Hengen osallisuus vie meidät elämän tilanteisiin, joissa koemme tuskallisia rukouksia, joiden kautta meille kasvaa uusi minuus Jumalalta.
Noissa rukoustaisteluissa paljon käytetty lause kuuluu: "Pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle!" Gal.6:14 Kuolkoon minun ylpeyteni, ahneuteni ja itsekkyyteni, Jeesuksen nimessä! Kuolkoon kaikki mikä on "Minua", "Minusta" ja "Minää"! Tulkoon esille Jumalan kunnia! Hän vain ja yksin on arvollinen, YLISTETTY OLKOON HÄN!
Sanon vanhasta ihmisestäni: Minä en ole mitään. Minä en omista mitään. Minulla ei ole mitään suunnitelmia. minä olen kuollut. Samon vanhalle ihmiselle yhä uudelleen: Minä olen kuollut, ja pysyn kuolleena!
Sanon uudesta ihmisestäni: Minä olen Jumalan lapsi Jeesuksessa. Hänen kauttaan minä omistan kaiken, mitä Jumalalla on. Hänellä on täydellinen suunnitelma elämääni varten. "En elä enää minä, vaan Kristus elää minussa"
Syntinen minuutemme voidaan kuolettaa! Uskotko sen? Haluatko kokea sen levon? Jeesus lupaa: "Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä." Matt.11:29-30 Kerran kuoletettu syntinen luonto voi herätä ja tukahduttaa uskomme, jos tahtomme nukkuu hetkellä, jolloin meidän tulisi rukoilla ja kieltää itsemme. Paavali varoittaa: "Pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät." Room.13:14 Lihalla Paavali ei tarkoita ruumistamme, vaan syntistä luontoamme. Miten me voimme pitää "lihastamme" liian hyvää huolta? Jos sinä annat syntiselle luonnollesi hyvän itsetunnon, niin siten sinä pidät siitä liian hyvää huolta. Masenna vanha ihmisesi, äläkä anna sen tuntea olevansa hyvä. "Minä en siis juokse umpimähkään, en taistele niin kuin ilmaan hosuen, vaan minä kuritan (synnin)ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi." 1Kor.9:26-27
Oman syntisen luontonsa tuomitseminen on tärkeä asia. Niin kauan kuin me pidämme itseämme hyvänä ilman Jeesuksen armoa, emme halua kieltää itseämme. Evankeliumin voimasta Paavali oli tullut tähän johtopäätökseen: "Minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää." Room.7:18 Joku väittää vastaan ja sanoo, että minussa on paljon hyvää, vaikka on pahaakin. Hänelle Paavali sanoo: "Oikeita ympärileikattuja olemme me, jotka Jumalan Hengessä palvelemme Jumalaa ja kerskaamme Kristuksessa Jeesuksessa, emmekä luota lihaan." Fil.3:3 Itse Jeesus sanoo sinulle: "Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä." Joh.15:5
Jos valvot ajatuksiasi, niin osaat rukoilla oikeaan aikaan. Valvo ajatuksiasi! Koska useimpien ihmisten henki nukkuu, niin heidän lihallinen luontonsa saa syöttää vapaasti ajatuksiaan heidän tajuntaansa. Uskovaisen hengen tulee olla hereillä ja valvoa joka hetki mitä ajatuksia hänen tajuntansa virrassa kulkee. Meidän tulee tietää mistä lähteestä ne tulevat. On tärkeää oppia luottamaan uuteen luomukseen niin, että tottelemme sen ajatuksia. Samoin on tärkeää oppia vastustamaan syntisen luontomme ajatuksia. Enimmäkseen uskovan elämä sujuu hyvissä ajatuksissa, jotka Jumalan Henki tuo mieleemme. "Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." Fil.4:7 Toisinaan "liha" alkaa puhua ottaakseen vallan meidän mielestämme. Silloin tarvitaan rukousta, josta Jeesus sanoi Getsemanessa: "Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko." Matt.26:41
Koska Jeesuksellakin oli meidän syntinen liha, niin Hän oli kaikessa kiusattu syntiin samoin kuin mekin. "Sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa." Room.8:3 Hän ei koskaan kuitenkaan antanut syntiselle lihalleen mitään sijaa mielessään. Hän ei koskaan tehnyt syntiä edes ajatuksissaan. Hän kutsuu omiaan elämään yhtä puhdasta elämää kuin Hän eli.
Paavali puhuu "synnin ruumiin kukistamisesta" (Room.6:6). Myös Jeesus puhuu viettelevistä ruumiin jäsenistä: "Jos yksi jäsenistäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi." (Matt.5:29) Nämä viettelevät ruumiin jäsenet ovat asenteita ja ajatuksia, jotka nousevat syntisestä luonnostamme. Synnin ruumiin jäsenillä on oma syntinen tahtonsa. Paavali puhuu "lihan mielestä", kun hän tarkoittaa syntisen luonnon ajatuksia ja asenteita. Miten siis repäistä tajunnastaan pois nuo ajatukset? Vaietkoon kaikki "liha" Jumalan edessä! Se, joka ei valvo ajatuksiaan, ei myöskään osaa rukoilla oikeaan aikaan. Lihallisten ajatusten torjuminen heti alkuunsa on mahdollista vain, jos olemme hengellisesti hereillä. On erehdys yrittää torjua syntistä ajatusta irrallisena omasta syntisestä luonnostaan. Torju vanha ihmisesi, joka ajatuksen esittää. Vielä suurempi erehdys on yrittää laittaa omat pahat ajatuksensa paholaisen tilille.
Jos annoit minuutesi vanhalle luonnollesi, niin jouduit kiusaukseen. Antaessasi lihasi hallita yhdyt lopulta sen pahoihin ajatuksiin ja teet syntiä ja tarvitset puhdistusta. Pyydä ajatuksiasi anteeksi Jumalalta ennen kuin ne muuttuvat ajatuksia pahemmiksi teoiksi. Mitä kauemmin väärät ajatuksesi elävät mielessäsi, sitä kipeämpää tekee päästä niistä eroon. Synnin ruumiilla on haureelliset silmät, ahneet kädet ja väkivaltaiset jalat. Haureellisista, ahneista ja väkivaltaisista ajatuksista luopuminen voi tuntua meistä yhtä vaikealta asialta kuin ruumiimme silmän, käden tai jalan menettäminen. Tästä Jeesus sanoo: "Parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi heitetään helvettiin." Matt.5:29
On erittäin palkitsevaa voittaa kiusaus. On hieno tunne lähteä Getsemanestaan pois voittajana. Kiitos Jumalalle Hänen armostaan, joka antaa voiton kiusauksissa. "Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka Häntä rakastavat." Jaak.1:12
Jeesuksen tulemuksessa uusi ihmisemme saa myös uuden arvoisensa ruumiin. Nyt uusi ihminen on kuin synnytystuskissa, koska sen täytyy asua tässä kuoleman ruumiissa. Pian huokaus muuttuu rajattomaksi iloksi. "Me huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta." Room.8:23
pienin veljesi
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olet asian ytimessä.
Sinulla on vain ennakkoluuloja ja väärin käsityksiä.
Kyllä A-kirkossa on vain Kristus ja Raamattu ja siinä kuljetaan.
En tiedä ainuttakaan "rituaalia" kirkossa.
Päin vastoin, on pysytty vain niissä mihin Raamattu velvoittaa, ja kaikki ihmisten keksimät juhlat ovat poissa, joskin niidne henkeä voidaan sopivalla tavalla kunnioittaa etti halveksutakaan.
Kaikki nuo Raamatunpaikat mistä kerrot ovat tuttua tavaraa kirkossamme.
Esität arveluitasi ilman perusteluja kuitenkin.
A-kirkossa uudesti synnytään kuten muuallakin.
Siunausta
jari laurila
Rikkaviljaa, kylmiä- ja kuumia toki on yksilöinä, kuten kaikissa piireissä.
"Sinulla on vain ennakkoluuloja ja väärin käsityksiä."
Rauhaa!
Tiedän omasta kokemuksestani että uskonto ei pelasta ketään. Uskonto antaa vain puitteet. Vain Jeesus pelastaa.
Olen "syntynyt" adventtikirkkoon. Olen aikoinani itse ollut ulkokultainen ja uudestisyntymätön kristitty. Olin ollut adventtikirkon jäsen 35 vuotta, ennenkuin tulin uskoon, ja sain henkilökohtaisten vaikeuksien takia murtua, särkyä, ja sain armon vastaanottaa Herra Jeesus Kristus henkilökohtaiseksi vapahtajakseni. Sain kokea Uudestisyntymisen Armolahjan. Ilman ensimmäistäkään omaa ansiotani.
Sinua Siunaten
T:Armahdettu syntinen
Ei se ole kirkon vika etä elit sanainspiraatiossa etkä Hengen ispiraatiossa. Niin käy joillekin adventistiperheiden lapsille.
Tuon kokemuksesi peruteella, ja 35 vuoden perusteella varmaan tiedät että kirkossa on Hengen inspiratiossa olevia ihmisiä ainakin enemmistö.
Siunausta
jari laurila
"Tuon kokemuksesi peruteella, ja 35 vuoden perusteella varmaan tiedät että kirkossa on Hengen inspiratiossa olevia ihmisiä ainakin enemmistö."
Rauhaa!
Uskoontuloni jälkeen olen ollut kylläkin huomaavinani että Hengen inspiraatiossa olevia seurakunnan jäseniä on kylläkin valitettavan pieni vähemmistö. Olen valtavan surullinen siitä jos niin on. Tuntuu että valitettavan monelle riittää vain pinnallinen ja muodollinen uskonnonharjoitus. Hengen tulta on valitettavan vähän, ja sitäkin vähää eräätkin pyrkivät jopa sammuttamaan. Mutta huomaa, että sanoin: "Tuntuu", voihan tietysti olla että "tunnen" väärin. Jumala yksin tietää.
Mutta huomaathan jälleen, en tarkoita syyttää tällä ketään. Tämä on vain oma huomioni, ja voihan olla että olen tulkinnut väärin eräidenkin seurakunnanjäsenten sieluntilan heidän käyttäytymisensä perusteella. Jumala heidän sydämensä tilan tietää, eikä minulla ole siihen mitään sanomista.
En tahdo syyttää, enkä tuomita ketään, mutta minun mielestäni koko Adventtiseurakunta tarvitsisi mitä kipeimmin Herätystä. Tämä koskee ennekaikkea itse allekirjoittanutta. Myönnän sen. Olen itse mitä suurimmassa määrin Jatkuvan Herätyksen tarpeessa.
Siunaten
Ihmiset ja usko aina erilaisia.
Kehitys ja hengellinen taso.
Itse huomasin joskus että kaikki arvostelu on aina omaa syytä.
Siunausta
jari laurila
Tuo asia on juuri niinkuin sanoitkin.Ei pelkkä kaste ketään pelasta,vaan uudestisyntyminen Jumalan lapseksi.
Se muuttaa ja eheyttää ihmisen TÄYSIN,niin että voi todella sanoa olevansa uusi luomus,kaikki mikä oli vanhaa on kadonnut,ja uusi on sijaan tullut.
Kristus myös näkyy,koska me muutumme.Uskolla on ihmeelinen muuttava voima,se alkaa ajatuksista ja johtaa myöskin uskon tekoihin.
Usko ilman tekoja on kuollut,sanotaan.Emme enää tee jotakin ansaitaksemme,vaan siitä ilosta että olemme saaneet.
Rakkaudesta Jumalaan ja lähimäisiin HALUAMME tehdä kaiken,se ei ole lakihenkisyyttä vaan kuuliaisuutta rakkaudesta.
Näin minä ainakin sen tunnen.Siitä muutama vuosi kun synnyin uudesti.Vaikka olin elänyt jo parikymmentä vuotta luullen olevani uskossa,ja olinkin,luotin täysin Jeesukseen ja rukoilin ja sain rukousvastauksia,mutta en ollut syntynyt uudesti.
Ennenkuin sitten Herra pysäytti minut kuoleman portilta ja veti ristinjuurelle tunnustamaan syntini ja pyytämään anteeksi,sitäkautta polvitietä pääsin vasta ristin Herran lähelle ja sain vuodattaa kaikki suruni ja ne asiat jotka olivat tuntoani painanut,hänelle.
Sain ensimäisen kerran elämässäni täyttyä Pyhällä Hengellä ja siitä alkoi todellisen eheytymisen tie,ja olen sillä vieläkin.
Jumalan edessä me olemme aina vajavaisia,mutta Kristuksessa täydellisiä.
Siunausta kaikille.tv.Sirkka Iita.
Kiitos ja kunnia Yksin Hänelle. Siunausta sinulle Sirkka!
Tätä tulevat tietenkin vastustamaan eniten ne, joiden varpaille tuo viesti "talloo".
Kirkot ovat täynnä niitä opettajia, jotka opetustensa kautta tahtovat sitoa ihmiset heidän seuraansa. Todellinen sydämen uskosta kumpuava sana ei tuo korostusta sanojen välttäjälle vaan itse sanojen opettajalle, Kristukselle.
Herätystä rukoilevat kirkkokunnat tekevät sitä oman itsensä edun vuoksi, mutta he eivät kokoa Kristuksen seuraajiksi, vaan kuuntelemaan heidän itsensä viisaita sanoja. Uskon, että näinä viimeisimpinä aikoina, uskovat hylkäävät kaikki ihmisten kehittämät nimikirkot, ja yhdentyvät uskon alkajan ,Jeesuksen Kristuksen nimen ympärille ilman silminnähtäviä banderolleja.
Siunausta sinulle runsaasti meidän Herraltamme Jeesukselta Kristukselta.
"Tätä tulevat tietenkin vastustamaan eniten ne, joiden varpaille tuo viesti "talloo"."
Olen varautunut siihenkin..
Kiitos Jeesukselle että Hän siunaa monia sanansa lupauksen mukaan,
Siunausta sinulle Jeesukselta
Kiitos kirjoituksestasi, luin sen ja en halua muuttaa sanaakaan.
Jumalan siunausta
kasi
Sinullakin siunattuja kirjoituksia.