toisistaan?
Miksi usko ilmenee joillakuilla negatiivisenä ilmiönä (uhataan tuomiolla, helvetillä, suvaitsemattomuutta) ja toisilla positiivisenä käyttäytymisenä? (ei uhkailua vaan armoa, anteeksiantoa, ymmärrystä ja suvaitsevuutta)
Miksi usko ilmenee joillakuilla negatiivisenä ilmiönä (uhataan tuomiolla, helvetillä, suvaitsemattomuutta) ja toisilla positiivisenä käyttäytymisenä? (ei uhkailua vaan armoa, anteeksiantoa, ymmärrystä ja suvaitsevuutta)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kirjoitit aika lyhyesti enkä tainnut oikein saada ajatuksestasi kiinni, mutta oletan sinun viittaavan sävyyn jolla taivasasioista puhutaan.
Kuten huomaat tässä on kaksi tasoa laki ja armo.
Ne oikeestikin kuuluvat yhteen, mutta ihmisen on vaikeaa tehdä siitä sopivaa mikseriä toisen drinkiksi ;-)
Ihminenhän puhuu sitä mikä ihmisen sisällä on päällimmäisenä. Jos ajatellaan julistajaa joka julistaa pelkkää kadotusta ja tuomiota hänellä itsellään on se kuva, että ellei tottele niin turpiin tulee ja lujaa.
Toinen julistaja saa ihmisiä uskoon pelkästään kertomalla, että tuomio jonka alla olet annetaan sinulle anteeksi, lähesty Jeesusta hänellä on elämän ja kuoleman avaimet. Jeesus on sinun opastajasi taivastiellä jonne sinut on kutsuttu.
Jälkimmäisellä on helpompi tehtävä ihmisen opastamisessa, koska hänen ei tarvitse kauheasti "kohkata" vaan asian voi esittää ihan normaalillakin äänellä. Ihmisen uskoon tulo on ihan normaali asia sekä myös se että hän jatkaa elämäänsä iankaikkisuudessa.
Kumpikin on oikeaa tietoa, mutta tiedon levittäminen tarvitsee kumppanikseen aina hieman rakkautta ja taitoa. Kaikki emme valitettavasti ole evankelistasieluisia.
että Jeesus on Jumalan Poika? Kun sitä Jumalaa ei kukaan ole nähnyt?
Oliskohan tuo Pyhä Henki Paha Henki kuitenkaa lähtöisin Jumalasta tai satanasta, vaan jospa se onkin ihmisen omaa "tuotantoa" luonnetta, perimää, tunneälyn puutetta, empatiakyvyn puutetta jne.
Tavallisella uskomattomallakin ihmisellä voi olla ns.hyvä tahto kanssa ihmisiä kohtaan. Ei siihen Jumalan ihmeitä tarvita.
Joskus on niinkin asianlaita, että ei-uskovaisen kanssa on helpompi puhua näistä asioita kuin uskovan kanssa. Uskova ihminen tyrmää niin monasti toisen näkemykset näistä hemgellisistä asioista.
Uskova on aina oikeassa. Onko se näin?
Fiilailu on eri asia kuin Usko.
Jos joku lukee vakituiseen jotain teosta hän tietää ehken enemmän sen teoksen sisällöstä kuin tämäinen toinen, joka ei teosta koskaan lue.
Se ei estä sitä, etteikö teoksen sisällöstä oltaisi kiinnostuneita.
Kyllä sellainen joka uskoo ja lukee raamattua on oikeammassa uskonasioista kuin henkilö, joka ei ole kiinnostunut raamatun Sanasta vaan pelkästään keskustelusta.
on: "Rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen", (Gal.5:22).
Pahan hengen hedelmä on: "Haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset", (Gal.5:20-21).
Mitä taas tulee siihen, miksi jotkut kertovat asiat negatiivisella tai positiivisella katsantokannalla ollen, johtuu ihmisen luonteenlaadusta sekä siitä, kuinka uskovaa on ruokittu uskon ensiaskeleissa.
Jos juuri uskoon tullutta on ruokittu ns. 'vahvalla ruualla', eikä suinkaan maitovellillä, niin vatsanväänteitähän se 'läskisoosi ja paistetut perunat', noin loogisesti ajatellen, jo pienelle vauveleillekin aiheuttaa.
Eikö sitten samoin se Jumalan sanan 'vahva ruoka', joka on uskontiellä kauemmin olleita varten, samoin niitä vatsanväänteitä juuri uskoon tulleelle aiheuttaisi.
Negatiiviseen asennoitumiseen vaikuttaa hyvin paljon myös se, millä tavalla juuri uskoon tullutta ihmistä hänen ensiaskeleissaan elämäntiellä on rohkaistu. Ja jos nuorelle uskovalle ns. 'tuputetaan' vanhempien uskovien toimesta jatkuvasti vaan tätä: 'älä tartu, älä maista, älä koske' -systeemiä, jossa kaikki positiiviseen katsantokantaan tähtäävä elämä perustuu jatkuvaan kielteisyyteen, niin eipä uskonelämässä sitten jatkossa vaikutakaan Isä Jumalan lahjoittama rakkaus, ilo ja rauha, kun hän paarustaa kartsalle kohtaamaan lähimmäisiään..