Minua on viimeaikoina ahdistanut ja askarruttanut eräs huoli. Olen alkanut seurustelemaan. Onnen ja ilon ovat pilanneet huoli ja pelot tulevaisuudesta synnytyskoneena. Asia on jatkuvasti mielessäni ahdistamassa ja pilaamassa hyvät ja onnelliset hetket rakkaani kanssa. Asia ahdistaa lähinnä minua, poikakaverini on jättänyt huolet "Herran haltuun".
Kysymykseni kuuluukin nyt jo avioituneille perheellisille ja perheettömille Vlestadiolaisille. Onko teillä ollut kyseisiä ahdistuksia? Miten olette päässeet niistä yli? Miten olette selviytyneet elämässänne? Mitkä asiat ovat helpottaneet? Kertokaa kokemuksianne!
Olisin kiitollinen.
Kysymykseni kuuluukin nyt jo avioituneille perheellisille ja perheettömille Vlestadiolaisille. Onko teillä ollut kyseisiä ahdistuksia? Miten olette päässeet niistä yli? Miten olette selviytyneet elämässänne? Mitkä asiat ovat helpottaneet? Kertokaa kokemuksianne!
Olisin kiitollinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Jos saanen epäillä, tulisiko VLtyttö/nainen tänne pilkkaajien keskelle antamaan tuommoista aihetta että olisi oikein helppo taas kerran kuulla kuinka kauheita ne VL-kristityt ovat tiukkoine "sääntöineen". Eihän me niin kauheita olla. Jos oikeasti olet vl, niin suosittelisin ystävien kans juttelemaan tuosta asiasta. Itse olen avioliitossa oleva nuori iskä. Yksi lapsi on ja toinen tulossa. Alussa minullakin huoletti, mutta kun lapsi syntyi, ja se toi iloa niin paljon, niin nyt olen jo hymyssä suin ostanut farmariauton. : ) Onhan täällä suomessa useita suurperheitäkin, ja tietääkseni kukaan ei ole kuollut nälkään. Koko isänmaamme tarvitsee vahvaa luottamusta tulevaisuuteen, siinä luottamuksen myötä tulee vastuunkantajia erilaisiin yhteiskunnan tehtäviin. Tässäkin lapsi-asiassa tarvitaan luottamusta tulevaisuuteen. Rohkeasti keskustelemaan ystäville..
Ensiksi haluan korjata väärinkäsityksesi. En sanonut millääntavalla että vanhoilislestadiolaisuus on iljettävää ja ahdistavaa, päinvastoin! Ihmisellä voi olla ahdistuksia ilman uskoakin ja myös uskon kanssa. Ne ovat yleensä ajallisia ahdistuksia, eivätkä ne liity mitenkään uskoon. Kiitos kuitenkin hiukan rohkaisevista ajatuksista. Ehkäpä ne lapset tuovat sitten iloa ja tarkoitusta... toivotaan. Itse ja tuleva mieheni olemme molemmat korkeastikoulutettuja, melkein valmistuneita, joten elämässämme on muutakin tärkeää kuin perhe.
Niin....olen samaa mieltä edellisen vastaajan kanssa, että on vähän vaikeaa asennoitua tähän kysymykseen. Kuitenkin täällä liikkuu niin paljon kaikenlaista "feikkiä"...ja samalla kuitenkin haluaa uskoa, että joku kysyy ihan vilpittömästi.
Tuo lapsiasia on paljon keskusteltu ja paljon puhuttu....niin meidän uskovaisten kuin uskottomienkin keskellä. Aina vaan samaan lopputulokseen olen huomannut tulevani, että asia ei todellakaan ole omissa käsissä. Eikä tarvi ollakaan!!=) Itse olen myös suht. korkeasti koulutettu...tässä lapsiasiassa kuitenkin vasta "lapsellisen ekaluokkalainen".
Kymmenen avioliittovuoden jälkeen voin sanoa, että kyllähän asia mietityttää...jos lapsia annetaan joka vuodelle. Mutta ei sekään ole itsestäänselvyys!! Meidän juniori täytti jo 3 vuotta...eikä vaan "plussaa" kuulunut...sekin tilanne sai mietteliääksi. Onko tässä meidän viimeinen lapsi?? Alle 3-kymppisenä?? Tuli aika selkeä käsitys, että Jumala se on, joka lapset antaa...tai on antamatta. Nyt meille odotellaan kuitenkin kuudetta lasta!!
Tunnet varmaan uskovaisia perheenäitejä ja -isiä. Ota rohkeasti asia puheeksi heidän kanssaan! Huomaat, että ihmiset ovat erilaisia...mutta kuitenkin tämän asian ydin on kaikilla uskovaisilla sama.
Hyvää jatkoa sinulle...ja onnea tulevaisuuteen!! =)
Kiitos asiallisesta vastauksestasi. Positiivinen asenteesi sai minut hymyilemään hyväntuulisesti. Juuri tuolla tavalla haluaisin itsekin suhtautua asiaan. Lämpimästi ja odottavaisesti.
Olen perheemme 9:stä lapsesta nuorin. Olen nähnyt isojen sisarusteni tapauksissa paljon hyvää, mutta myös paljon ahdistusta ja vaikeuksia suurten perheiden myötä, malliin lapsi/vuosi. Väsyneet ovat lopulta molemmat vanhemmista, tai ainakin siltä ne minun silmissä näyttää, lopen uupuneilta. Siksi haluaisinkin tarkistaa MAHDOLLISIMMAN monelta perheelliseltä että onko se pelkästään väsymystä ja ahdistusta?! Onko se?!
Hienoa, että suhtaudut lämpimästi ja odottavasesti, hymyillen.
Olen saanut 8 poikaa ja 6 tyttöä! Saattaa kuulostaa mielettömältä. Kuitenkin olen saanut kokea, kuinka lasten mukana on tullut myös Jumalan siunaus. Saamme elää rikasta elämää, jolla on tarkoitus. Toki suureen lapsimäärään liittyy aina paljon työtä ja huolta, mutta usein tunnutaan unohtavan, että ei ne keikki ole yhtä aikaa "vaippaikäisiä". Vanhimmat ovat jo aikuisia. Kaikki auttavat toinen toisiaan.
Yhtään lasta en antaisi pois!
Onnittelut heti aluksi! Ihailen isoja perheitä jotka ovat selvinneet. Lähipiirissäni on kuitenkin yllättävän paljon niitä jotka eivät syystä tai toisesta ole selviytyneet ison perheen kanssa. Kenen mies lähti omille teilleen jättäen ison perheen "Herran haltuun", kenen henkinen terveys ei kestänyt, kenen fyysinen terveys petti(oma äitini meinasi kuolla kaksi kertaa synnytykseen). Kärsimystä löytyy, onkohan nämä niitä koettelemuksia. Toisaalta taas lestadiolaisperheissä säästytään paljolta muulta, esim alkoholismilta ja väkivallalta.
ps. Oletko muuten isä vai äiti? Olen huomannut että miehet suhtautuvat monesti positiivisemmin isoon perheeseen kuin naiset. Mistähän tämä johtuisi? Miehethän eivät synnytä. Olen havainnut myös sen että lestadiolaisperheissä, kuten myös ei-uskovaistenkin perheissä kodin hoito ja lasten kasvatus jätetään täysin "Herran huostaan" eli naisen vastuulle. Mitäs sitä sitten huolehtimaan tai suremaan semmoisesta josta ei mitään tiedä. Kuljeksitaan ympäri maata "työmatkoilla" ja kalareissuilla ja kyllä vaimo hoitaa kaiken muun. Monesti miehet ovatkin ikäänkuin lapsia joista perheen äiti sitten huolehtii ja hoitaa:silittää vaatteet ja passaa. On siinä ison perheen äidillä kestämistä! Minun ja monen muun nuoren naisen silmä katsoo halveksien tällaisia keskenkasvuisia olioita! Ryhdistäytykää hyvät miehet!
kaikkea ajatuksia kirjotuttaa.Meeppä ny vaan rauhassa nukkumaan ja ajattele aamulla ku selviät uudestaan.
kaikki 14 lasta aikanaan mielestäsi riittävästi sekä äidin että isän rakkautta ja syliä?
..kirjoituksistasi :) Kun olet itse monilapsisen perheen kuopus, ja nähnyt, että vanhempasi ovat väsyneitä, ja äitisi jopa on ollut kuolla 2:sti synnytykseen, ja tunnet lisäksi suurperheitä, jotka eivät ole pärjänneet ison "taakkansa" alla, niin tyttö hyvä, ajattele kolmasti haluatko samanlaiseen tilanteeseen kenties ja kestätkö paljon työtä, huolta, ja vastuuta?!? Mitä iloa on suuresta lapsilaumasta, jos itse on voimavarojensa äärirajoilla pystyäkseen hoitamaan perheensä?? Kohtuus kaikessa, myös "lahjojen" vastaanottamisessa, niin jaksaa hoitaa ja myös nauttia niistä!
Eipä paljon muuta voi olla. Juttu lähti vähän käsistä. Lähtiköhän myös se "Herran haltuun" ???
Olisit yrittänyt loppuun asti niin joku olis ehkä sua uskonut.
By the way, en tunne YHTÄÄN vl-perhettä, jossa isä ei osallistuisi lastenhoitoon, kasvatukseen ja kotitöihinkin. Useimmat kovasti, joku vähemmän.
Muttei siinä mitään. Herran haltuun vaan sullekin. (Vl piireissä en ole koskaan kuullut käytettävän fraasia "Herran haltuun".)
Etpä tietenkään ole kuullut vl-piireissä "Herran haltuun"-sanontaa koska mielipiteesi ovat muutenkin niin kapea-alaisia. Sitäpaitsi luultavasti olet asunut kokoikäsi samalla paikkakunnalla koska et ymmärrä että myös murteella voi olla vaikutuksensa kielenkäyttöön, jopa vl-piireissä. Ehkäpä kirjoitukseni kolahti juuri sinun omaantuntoosi ja siksi yrität mitätöidä mielipiteitäni. Ehkä olet elänyt umpiossa/pumpulissa, koska lähipiiriisi kuuluu (niin ainakin luulet) vain ns. hyviä tapauksia.
Meneppäs vähän isompiin piireihin niin saat sinäkin näkemystä mielipiteillesi!
isän ja äidin rakkautta sekä suuresta perheestä juontuvan loistava yhteishengen "Me olemme ME" tyyliin.
koloosi perverssimies! Kehtaatkin sepitellä tänne juttujasi.
lestadiolaisten lapset sepittelyä?
että voit kieltäytyä seksistä..-->ei tarvitse synnyttää..ja onhan varmat ajat yms. tyttöjen juttuja...pisti silmää toi "synnytyskone"..harvinaisen huonosti oot kyllä sanasi muotoillut tuohon kysymykseen, eli ilmiselvä provoviesti, kannattais kysellä meikäläisten omalla keskustelukanavalla noista asioista, vaikka tuon viestin olisin kyllä omakätisesti deletoinut muiden roskaviestien sekaan..etpähän olisi ainakaan nolannut itseäsi.
nuori ihminen?, varmat ajat?, ei voi olla totta!
Hei haloo, itse olen viisikyppinen, mutten sentään niin kalkkeutunut, etten muistaisi mitä on olla nuori.
Mikä ihme siinä on, ettei tällä kanavalla muka voisi seksistä puhua. Jumalastahan sekin on lähöisin.
tyypillinen pumpulissa kasvanut. Empä jaksa vaivata sievää päätäni moisella suvaitsemattomuudella. Oletkohan koskaan kuullut että ihmisiä on olemassa erilaisia niinpaljon kuin tähtiä on taivaalla? Näin on myös uskovaisten keskuudessa. Eittämättä tässä juuri kohtaan sellaisen tyypin eli sinut jonka kanssa haluaisin elävässä elämässä olla mitä vähiten tekemisisssä. En sen takia että yrittäisin vältellä sanojasi, vaan pelkästään sen takia että koen itseni niin sivistyneeksi että ymmärrän sen tosiasian että en puutu asioihin joista minulla ei ole mitään kehittävää sanomista. Miksi olisit delekoinut muuten tekstini, etkö kestä keskustella asioista? Itse kestän, mutta katson parhaimmaksi vältellä kaltaisiasi tolloja. =)