Nykyään puhutaan siitä, että kuolemasta on tullut meille suomalaisille kovin vieras asia. Ennenvanhaan kun ihminen kuoli, hänet pestiin saunassa ja laitettiin arkkuun. Usein myös vainajalle veisattiin jokin virsi. Läheiset ja usein koko suku kävi arkun äärellä hyvästelemässä vainajan. Nykyään ollaan vieraannuttu kuolemasta liikaakin. Miten muut täällä suhtautuvat siihen. Onko täällä ketään joka tekee työtä ruumiiden parissa?
Suhtautuminen kuolemaan
jehku
141816
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Niin äitini kuoli kesällä. Me sukulaiset vietimme pitkän tovin hänen luonaan hänen kuoltuaan, hyvästelimme ja hiljennyimme hänen vuoteensa vierellä. Sen jälkeen minä ja sisareni pesimme ja puimme äitimme hänen omiin lempivaatteisiinsa ja laskimme arkkuun. Saatoimme hänet myöskin siunauskappeliin. Vaikea oli hänet jättää sinne yksin. Olen itse sitä mieltä, että kun vainajan läheiset hoitaa pesun ja pukemisen sekä laskee arkkuun, niin se on osoitus siitä kuin paljon arvosti ja rakasti tätä läheistään.
Totta kai se että näin on käynnyt , siis että osittain vieraannuttu kuolemasta.
Toisaalta pitää muistaa ettei kaikki vainajat ole ehjiä.En usko että psykoloogisesti ole hyvä nähdä pahoin runneltua kehoa..sairauteen tai ehjänä ja "kauniina" kuollut on kai eri asia.
Niin ei aina vaan ole kaikkien kohdalla.
Itse kävin kaksi kertaa, pelkäsin liikuttaa hänet, vaikak tiesin ettei hän tunne mitään enää, vältin "satuttamasta "häntä, mahdollisten vammojen takia.Luin medihelin raportin missä sain käsityksen vammoista.
Näin minulla.
Olisin pessyt jos olisi ollut mahdollisuus siinä ja heti..mutta piti hoitaa isää sekä toista lastani kunnei heistä kukaan pitänyt huolta..ristiriitaista ja harmittaa..olisin halunnut tehdä surutyöni siellä heti..siihen ei annettu mahdollisuutta..koska kukaan ei auttanut minua..ahdistavaa.
Työssäni koen menetyksiä viikottain,näen paljon tuskaa,kipua ja surua.Omaisten suru on asia mihin en koskaan totu...
Omien lähimoien ihmisten laittoon en ole kyennyt vaikka teen sitä työkseni.Ehkä juuri siksi en pystynyt kumpaakaan läheisistäni laittamaan tai viemään kylmiöön koska työssäni käyn siellä usein enkä halua muistaa että täällä laitoin äitini tai mieheni.En halunnut nähdä kylmiöön laittoa koska vien sinne vainajia ja haen sieltä niitä...
Korostan edelleen että omaisten surua en opi koskaan kohtaamaan,kaippa siinä käyn läpi aina uudelleen omat menetykseni...
Meillä kävi niin, että hoitohenkilökunnasta kaikki ei osannut suhtautua meidän suruumme, yksi oli jopa töykeäkin, hän kyllä pyyteli jälkeenpäin anteeksi käytöstään. Jäi kyllä vähän huonot muistot hänestä.
Minä teen työtäni vainajien "kanssa". Olet oikeassa, suhtautuminen on muuttunut entisajoista paljonkin. Nykyjään ihmisillä on kiire, vainajaa ei haluta hyvästellä, ei saattaa kappeliin, pukemisesta puhumattakaan. Monet sanovat että haluavat säilyttää muiston vainajasta sellaisena, kun se oli eläessään. Kuolemasta on mielestäni tehty jollainlailla luotaantyöntävä (sitähän se onkin, mutta en keksinyt parempaa ilmausta) ja vastenmielinen.
Mutta vielä kuitenkin on ihmisiä jotka välittävät vainajastakin. Jotkut (niinkuin kirjoitit) veisaa virren, hyvästelee, laittaa esim.kukkia/kirjeen arkkuun tai pyytää kuljettamaan vainajan oman kodin pihaan vielä viimeisen kerran. Jotkut eivät välttämättä halua nähdä vainajaa, mutta he haluavat saattaa hänet kappelille. Vainajan peseminen (siis omaiset itse) ei tietääkseni ole mahdollista, pukeminen kylläkin.
Tämä on varmasti monille kova paikka ja arvostan heitä suuresti, mutta toivoisin ettei kuolemasta tehtäisi "peikkoa". Vaan otettaisiin se luonnollisena tapahtumana, kuten syntymäkin.
Kyllä on mahdollista pestä itse vainaja, niin me teimme oman äitini kohdalla, tietysti apuna oli sairaalan henkilökunnasta kaksi hoitajaa. He itse vielä kysyivät meiltä haluammeko osallistua pesuun ja tietysti halusimme. En tiedä onko kuinka yleistä, meillä se kyllä onnistui. Voimia kaikille läheisensä vasta menettäneille.
...välittämisestä tai välinpitämättömyydestä jos ei halua nähdä rakastaan kuolleena.
Minun mielestä kuollut on enää kuori ja hän itse on jo muualla. En näe mitään syytä hyvästellä kuorta.
Itselleni en halua edes hautajaisia, vain halpa arkku, lainattu uurna ja tuhkat mihin lapset haluavat.
Käyn toki hautajaisissa, mutta lähinnä omaisten takia, kaksi perheenjäsentäni olen myös haudannut.
Heistä kumpikaan ei halunnut mitään menoja, mutta vanhojen sukulaisten takia pidettiin.
Kannattaa kertoa, millaiset menot itselleen haluaa, ettei tule omantunnontuskia sukulaisille jos "kaikkea" ei ole tehty viimeisen päälle.
Tästä on mielestäni kyse kun puhutaan vainajan kunnioituksesta ja välittämisestä.
Se viimeinen toivomus...
Itse ajattelin ennen muinoin myös, että haluan säilyttää mielessä kuvan elävästä isästäni. Kun tuli mahdollisuus nähdä isä vielä viimeisen kerran ei minulla ollut mielestäni yhtäkkiä muuta vaihtoehtoa. Olen onnellinen, että näin hänet. Eihän se isä enää ollut monellakaan tapaa, mutta kyllä siitä kuitenkin isän löysin. Nyt kun aikaa on kulunut niin voisin kuvitella kuinka olisin kateellinen muille jotka kävivät hänen luonaan jos en itse olisi mennyt. Pukeminen ja peseminen olisi varmaankin ollutkin jo sitten kovempi paikka kun isälle tehtiin ruumiinavaus. Siihen en olisi halunnut osallistua.
Hienoa että teille annettiin sellainen mahdollisuus. Meilläpäin sellaista ei omaisilta ole kysytty, riippuu tietysti missä vainaja on ja millaiset resurssit sairaalalla tmv. laitoksella on.
Luethan vähän tarkemmin kirjoitukseni, vaikkapa ajatuksella. NIMENOMAAN kirjoitin että kaikki eivät halua nähdä vainajaa, riittää pelkkä LÄSNÄOLO. Tuskinpa edes haluat ymmärtää, mitä tarkoin, kun niin juttu väännetty oman maun mukaan.
Minä olen haudannut äitini, kyllä hän on AINA se sama kultanen mamma kuin ennenkin, vaikka oli elottomana siinä arkussa. En tosiaankaan nähnyt häntä kuorena, vaan ainoana äitinä, mikä minulle oli suotu. Avuttomana siinä niinkuin minäkin joskus vauvana olen ollut, tiettämättömänä kaikesta. Mutta tuo sinun piinkova kylmyys on varmasti mahtava valtti tässä maailmassa...Anna kun arvaan et varmaankaan itkenytkään...
Miksi käännät puheen halpaan arkkuun, siunaustilaisuuteen (mitä menoiksi halventavasti kutsut) ja "viimeisen päälle" laitettuun hautajaisiin? Näillä ei ole mitään tekemistä kirjoittamani kanssa. Välittäminen ja raha eivät mielestäni ole sama asia, vaan se että on aidosti läsnä ja haluaa laittaa kaikki nätisti (niin vielä kerran painotan että se ei todellakaan ole rahasta kiinni)
Saanko antaa vinkin, Älä mene hautajaisiin tolla periaatteella. Yleensä sinne mennään kunnioittamaan vainajan muistoa, muistelemaan häntä ja viestitään että hän on/oli minulle tärkeä! Omaisetkin ovat tietysti tärkeitä, mutta jos on noin vastaan, kannattais ehkä pysyy pois.
...miten oikeaoppisesti haudataan ja surraan.
Minun itkuistani sulla ei ole aavistustakaan.
Älä tule halventamaan minun suruani ja menetyksiäni joita on paljon.
Hautajaisissa käyn lohduttamassa ja saamassa lohtua.
Meillä vaan hautajaiset järjestetään vainajan tahdon mukaisesti ja suurin osa heistä ei ole halunnut suinausta tai muita menoja (HEIDÄN sanomnsa, ei minun).
Olen haudannut puolet perheestäni, kaksi samassa kuussa ja monta läheistä sukulaista.
Saanko antaa vinkin: älä anna vinkkejä ennen kymmenensiä hautajaisia.
KOSKA, ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa surra tai haudata.
Minä kunnioitan omaisteni toiveita, vaikka ne eivät sinun kaltaisillesi sopisikaan.
Minäpä tiedän, näen sitä, ja erilaisia ihmisiä paljon...
Mitenkä halvensin suruasi, annoithan ymmärtää ettei sitä ole. Eihän kuorta kukaan sure? (edelleenkään en käyttäisi moista sanaa rakkaimmastani)
Kirjoitit halventavasti "menoista" Et siitä että käyt "lohduttamassa" omaisia. Samaa mieltä olen kanssasi ainoastaan siitä, että vainajan tahtoa on noudatettava järjestelyissä.
Saanko antaa vinkin #2: Olen järjestänyt VARMASTI niin paljon enemmän hautajaisia kuin SINÄ!!!! Joten oletko kiltti ja luet kirjoitukseni kokonaan ennenkuin kommentoit niitä, vain onko luetun ymmärtämisessäsi vikaa? Väännän rautalangasta en ole koskaan kommenoinut mikä on oikea tapa surra. Lue aloittajan viesti ja siitä etiäpäin...Äläkä laita tollasia MINUN kirjoittamaksi!!
...kuolemantuomioni saanut ja asiani järjestänyt, joten en vaivaudu sun kanssa kinaamaan.
Toivottavasti elät pitkään.
Minä lopetan tämän tähän.
...riidellä näin vakavista asioista.(Ehkä toisille vähemmän vakavia). Meitä surevia on täällä paljon, ainakin minä saan lohtua omaan suruuni lukiessani toisten kokemuksia. Tulee vaan entistä pahempi olo kun jotkut eivät tunnu kunnioittavan mitään. Jos jollakulla on niin pessimistiset mielipiteet, niin pitäkää ne omana tietona, älkääkä kirjoitelko niitä tänne. Tuotatte vain mielipahaa muille.