Noniin, aattelinpä tässä kysyä niitä syitä miksi jollakin on säilynyt poikuus tai neitsyys. Ja myöskin kysyä että monellako on tilanne samanlainen kuin itselläni. Kirjoitin tuonne Yhden yön juttu osioon pidemmän sepustuksen, mutta ehkäpä nyt riittää lyhyempi tänne.
Itselleni syy poikuuteni taitaa olla lähinnä siinä että en osaa erottaa tunteita ja seksiä toisistaan. Yhden illan jutut tuntemattoman kanssa ei luultavasti tunnu luontevalta siksi ja vähän tutummista naisista taas välittää kavereina ja arvostaa ihmisinä. Ainoa ulospääsy tästä mun ongelmasta on kai se vakavampi suhde naisen kanssa ja se taas vaatii sattumaa että molemminpuolinen kiinnostus herää jonkun kanssa. Ehkäpä ongelma on alkanut ratkeamaan sillä että en pidä tätä asiaa niin paljon ongelmana ja vähemmän ajattelen että "nyt pitää saada joltakin naiselta" kun lähden liikenteeseen.
Paha asia tässä asiassa on, etenkin nuorempana, ollut se ainainen asian ruotiminen, syiden etsiminen. Vieläkin tää poikuus on vähän itsetuntoasia, hävettävä ja nolo juttu vaikka usein otan sen neutraalisti, myös ylpeänä.
Itselleni syy poikuuteni taitaa olla lähinnä siinä että en osaa erottaa tunteita ja seksiä toisistaan. Yhden illan jutut tuntemattoman kanssa ei luultavasti tunnu luontevalta siksi ja vähän tutummista naisista taas välittää kavereina ja arvostaa ihmisinä. Ainoa ulospääsy tästä mun ongelmasta on kai se vakavampi suhde naisen kanssa ja se taas vaatii sattumaa että molemminpuolinen kiinnostus herää jonkun kanssa. Ehkäpä ongelma on alkanut ratkeamaan sillä että en pidä tätä asiaa niin paljon ongelmana ja vähemmän ajattelen että "nyt pitää saada joltakin naiselta" kun lähden liikenteeseen.
Paha asia tässä asiassa on, etenkin nuorempana, ollut se ainainen asian ruotiminen, syiden etsiminen. Vieläkin tää poikuus on vähän itsetuntoasia, hävettävä ja nolo juttu vaikka usein otan sen neutraalisti, myös ylpeänä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kaipa se syy omaan poikuuden säilyttämiseen (olen 23 vuotta)johtuu siitä, että olen antisosiaalinen jurottaja ja hieman ujo hyvännäköisten naisten seurassa(selvin päin) minulla on myös erittäin huono itsetunto, mistä johtuen en lähesty naista koska en kestä pakkeja ja tätä kautta en voi naista saada mikä huonontaa itsetuntoa entisestään ja noidankehä on valmis. Ulkonäöltäni en ole mikään kansikuva malli, mutta ovat ne rumemmatkin miehet pillua saaneet ja paljon. En muutenkaan oikein osaa/uskalla jutella naiselle.En osaa ehdottaa naiselle seksiä. Minulla on kaverin muutamia hyvännäköisiä naisia, mutta heidänkin seurassaan olen aika pidättyäinen. Poikuus vaivaa ja vituttaa minua, koska melkein kaikki ikäiseni ja paljon nuoremmatkin kaverini ovat kokeneita ja yksi ei varmasti edes muista montaako naista on pannut. Poikuuteni saa minut joskus välttelemään istumasta iltaa kavereideni kanssa, koska pelkään että puheenaihe menee seksiosastolle ja kaverit puhuvat kokemuksistaan(joita on paljon) ja silloin minua alkaa vituttaa ja nolottaa. Minulle ei kuitenkaan kaverini eikä kukaan muukaan ole asiasta vinoillut, koska olen aika suosittu ihmisten keskuudessa. Muutenkin olen samalainen kuin muutkin pojat, mutta naista en ole saanut. Osaltaan naisen saantia haittaa myös se, että häpeän kokemattomuuttani ja pelkään että nainen tajuaa sen ja mitä vanhemmaksi tulen niin sen isommaksi ongelma paisuu. Vaikuttaa siltä, että ihminen jolla on poikuus tallella vielä parikymppisenä on jonkinlainen friikki. Kavereilleni on itsestään selvää, että he saavat, minulle on taas itsestään selvää että en saa. Hurjin seksikokemukseni on naisen suutelu suulle.
Sopii pitkälti myös omalle kohdalleni tuo kirjoitus, paitsi että ikää on pari vuotta enemmän ja kokemusta on sentään sen verran, että olen ihan alasti ollut naisen kanssa sängyssä ja kaikkea muuta, paitsi sitä itseään tuli tehtyä. Poikuus on tästä huolimatta tallella ja näyttää pahasti etten ihan kohta ole sitä menettämässä. Sen verran surkea olen naisten kanssa ja itsetunto välillä aivan nollissa. Ja tuo yksi kokemuskin oli niin hirveää räpellystä, ettei oikein tee mieli kokeilla uudestaan.
Suurin ongelma tuossa on kai se, että jotenkin sitä jokainen jo suunnilleen olettaa, että tässä iässä on homma hallussa, ja siksi tuo kynnys vaan suurenee vuosi vuodelta. Pelottaa kieltämättä ajatus, että kohta ollaan 30 ja vielä samassa tilanteessa. Kuka sitä enää kohta edes huolii tämmöistä säälittävää tapausta. Ainakanaan enää siinä vaiheessa kun (JOS) on rehellinen ja kertoo tilanteen..
Kyllä siitä kannattaa kertoa..
Ei ole nainen minkään arvoinen jos ei osaa sitä hyvänä asiana ottaa. Sitä pitäisi melkeinpä arvostaa ettei ole ainakaan jokaisen vastaantulleen naisen kanssa kuksinut.
En ikinä huolisi sellaista miestä.
Se on surullista, että tuo koetaan itsestäänselvyytenä että jokainen yli 16-vuotias on jo neitsyytensä/poikuutensa menettänyt. Ei se helpota asiaa yhtään, mutta SE EI TODELLAKAAN OLE HÄPEÄ, päin vastoin..! :)
mun suurin kokemus tais olla se kun nainen heitti mua kaljapullolla. oli kait seki jotenki seksuaalista (ainaki joittenki masokistien mielestä), hyvin sulla vielä menee. Mulla tuntuu olevan joku muuri ympärillä josta naiset ei näe läpi kuin senverran että eivät ota ja vahingossa vaikka törmää muhun ettei tulis niin minkäänlaista kontaktia.
mutta kun tuntuu että tuo neitsyyskin on hyväjuttu vaan siihen asti kun pitäisi alkaa "hommiin" ja yleensä kaikki naiset joista olisi ollut munmielestä ainesta kumppaniksi ovat nykyään vain kavereita. ja mistä tää johtuu, en tiedä... ehkä siitä että naisilla on liian suuret odotukset kun pitäisi olla menestyvä, hyvännäköinen, "iso", auto, rahaa, kaikkea. niin ei se oikein onnistu tämmöseltä keskivertoakin keskiverrommalta tyypiltä jolla ei ole kuin joku raksakoulutus..
No varmaan useasti se menee niin, että neitsyys on hyvä juttu niin pitkään kun se ei näy missään.
Mutta, naisen vikahan se on jos miestään ei ole valmis opettamaan. Mieluummin opettaisin itse kuin otan valmiiksi opetetun miehen, eipä olisi itselläkään niitä paineita sitten ja pystyy vapaasti rakastavassa ilmapiirissä pitämään tuota koulua, ja nauramaan kaikille tyhmille räpellyksille ja muuta..
Ja, juu. Olen kyllä minäkin naisena huomannut tuon että naiset odottaa enemmän ja enemmän.
Kaikkea täytyisi olla ja kukkurapäin, ja nainen astelee vaan valmiiseen pöytään.
Sama se tosin on miehissäkin, kyllä nekin muuttuu koko ajan nirsommiksi naisten suhteen..
(Naurettavaa on myös se, että oliko se jotain puolet ketkä ei vois seurustella ihmisen kanssa, joka on vähemmän koulutettu kuin itse. Ei luoja, mihin tämä maailma oikein on menossa?!)
..Kaikesta huolimatta, musta kuitenkin tuntuu, että nuo yliodotukset on ääripäätilanteesta.. eikä niin yleistä miltä vois tuntua..
Paljon on niitäkin naisia, jotka etsii ihan tavallista miestä.
Jos sisältään oikeasti on kultaa, se loistaa kyllä sieltä ja peittää kaikki turhat jutut.. Eikä oikeastaan tavallisia miehiä tai ihmisiä ylipäätään ole olemassakaan, kyllä jokaisessa jotain spesiaalia on :)
Raha ja ulkonäkö häviää, mutta se kultasydän pysyy.. Rahaan ja ulkonäköön voi rakastua mutta ei suhde silloin kestävä ole jos se niihin perustuu, sitä täytyy itse ihmistä rakastaa, kaikista pinnallisuuksista välittämättä.'
Aitoa rakkautta ei paljoa ole.
..Hmm, sitä paitsi, raksamiehethän on IN?!?!?! :D
:D :)
Itse arvostan miehessä juuri kokemattomuutta. Ja on olemassa naisia joiden mielestä seksielämä kuuluu vasta avioliittoon.
Mulla on aikas sama tilanne kuin sulla, mutta tunteet ja seksin kyllä erotan. Oikeastaan vedän aikas kirkkaan rajan siihen väliin.
En kuitenkaan koe sitä NIIN tärkeäksi asiaksi tuota seksiä että täytyisi yhden illan juttuja harrastella.
(tosin, nykyinen, uunituore mieheke on baarista pongattu mutta mitään itse asiaa ei olla vielä tehty!!!:) ) :D
Oikeastaan, ihastun hirveän helposti ihmisiin, koska monissa on hirvittävästi hyviä puolia.
Ja olen ajatellut, etten haluaisi kiintyä yhteen kun niin monta hyvää miestä on olemassa :D
Ja, siksi ei myöskään seksi ole tullut mieleen (yleensä se menee toisinpäin, ihmiset juoksee kukasta kukkaan ja miehestä mieheen mutta ei tuo tunnu oikealta)
hankala selittää, mutta elämä on :D
Kuitenkin, tuo siun teksti kuulosti yllättävän tutulta, vaikkei siinä välttämättä ollut sinänsä mitään omia ajatuksia.
Paitsi ehkä tuo ratkaisu: vakava suhde. :)
Eipä ole tullut mietittyä paljoa (olen kaiketi sen verran nuorikin mutta muutenkin..) tuota neitsyyttä tai sen syytä, eikä siihen kai syytä tartte ollakaan. Tapahtuukoon sitten kun se hyvältä tuntuu..
Mutta, ällös häpeä poikuuttasi, vaan ole ylpeä siitä.
Joku nainen on vielä iloinen saadessaan sinut.
En halua hankkia lapsia, joten pitäisi löytyä kumppani joka tietäisi varmasti pystyvänsä tunnustamaan tätä samaa periaatetta. Äkillisen vauvakuumeen iskiessä joutuisin nimittäin tuottamaan pettymyksen naiselle, mikä aivan varmasti johtaisi siihen, että akka lähtisi katkerana muualle etsimään siittäjää. Suhde poikki ja kaikilla paha mieli, ei hyvä. Haluan käyttää seksiä pelkkään nautintoon ja aion myös varmistaa "eräällä tietyllä kirurginoperaatiolla" tulevaisuudessa päätökseni pysyvyyden.
Minulla on yleensäkin tietty elämäntyyli johon en haluaisi liiemmälti tehdä muutoksia, parisuhde on kuitenkin aika paljonkin myönnytyksien tekemistä ja asioiden tietää heti menevän vikasuuntaan kun näkee, että toinen tekee itselleen epämieluisia asioita vain sinun miellyttämiseksesi. Ihmissuhteet ovat yleensäkin liian koukeroisia ja seksin hinta liian korkea kun verrataan hinta/laatu-suhdetta. Luulet esimerkiksi tuntevasi jonkun ja sitten se tunnustaakin, ensin jonnekin Tunnustuksien Luolaan ja sitten sinulle panneensa suurta laumaa toisia ihmisiä jo monta kuukautta sen takia kun "sinä et kuulemma ole tarpeeksi jännittävä". Tunnet itsesi kusetetuksi ja se yhteinen elämä johon tulevaisuutenne piti pohjautua on pirstaleina, sitten tapellaankin niin lujaa, että poliisi joutuu pahimmassa tapauksessa tulemaan paikalle. Oliko se 5 minuuttia jyystämistä pari-kolme kertaa tosiaan tuon arvoista? No vitut oli.
Voisin myös lisätä tähän että karsastan alkoholinkäyttäjiä, sillä heidän käsityksensä hauskanpidosta pyörii niin paljon sen alkolla läträämisen ympärillä, maailma joka on minulle kovin vieras ja tulee omalla päätökselläni sellaisena myös pysymään. On vaan koko ajan sellainen olo, ettei pysty löytämään ketään jonka kanssa olisi hyvä olla. Sitä myöten ei myöskään uskalla ehdotella kenellekään mitään, tietää kuitenkin että väärän kumppanin kanssa ne kulissit vain romahtaisivat ennenpitkää ja tulisi jonain aamuna katkera herätys siihen kuinka tämä toteaa ettei rakasta sinua enää.
Nyt joku pelle tietysti alkaa selittelemään, että nämä jutut kuuluvat normaaliin elämään ja ne on vaan hyväksyttävä, mutta vitut minä siitä. Haluan utopian, enkä aio panostaa minkään muun kuin sen saavuttamiseen. Olisihan se tänäkin kesänä ollut mukavaa esim. mennä uimarannalle jonkun mukavan naisen kanssa, tallustella auringon kuumentamalla hiekalla paljain varpain hänen kanssaan ja pulahtaa sitten vaikka naku-uinnille, tai leikkiä erilaisia kinkyjä seksileikkejä jonkun kanssa, mutta mistäpä sellainen nainen joka hyväksyy sinut ehdoitta eikä ala herjaamaan turhista, sanalla sanoen sellainen jonka eteen haluaisi oma-aloitteisesti tehdä vaikka mitä taatakseen homman pysyvyyden.
Olisihan niitä yhdenillan hoitoja sitten tietty tarjolla, mutta välttelen niitä jo periaatteesta, ei tee mieli ryhtyä jonkun elämäänsä kyllästyneen kotirouvan leluksi ja tajuta jonain päivänä olevansa osasyyllinen jonkun pariskunnan eroon kun asia on paljastunut. Ja sitten on vielä ne erilaiset pöpöt joita näiden kiertopalkintojen römpsissä kihisee, ei kiva.
Vittu ja nyt poikki, tuli taas liian pitkä.
MINULLA ON NAIMATTOMUUDEN ARMOLAHJA, ONNEKSI JA VALITETTAVASTI, siis ehkä, näin asia näyttää olevan yhä suuremmalla varmuuella. Sitä mä en vaan koskaan opi älyämään, miten joku voi hävetä neitsyyttään sen tähen, et kaverit on jo saanu!?!?!?!?!?!?!?!?!