Jukka Aakulan kommentit Hesarin tiedepalstalla tarjoaa miettimisen arvoisia näkökulmia, menneeseen ja tulevaan:
"On tietysti positiivista että vapaa-ajatelijat tuomitsevat uskonnolliset ylilyönnit kuten kreationismin tai valtion harjoittaman sananvapauden rajoittamisen (jumalanpilkkapykälät yms.).
Vapaa-ajattelijoitten “ne on kaikki hulluja” tai “ne ovat hyväksikäytettyjä” ajattelu kuitenkin on omiaan luomaan tilanteen, jossa olemme kykenemättömiä todella ymmärtämään miksi uskonnollisuus leviää. Nykyäänhän esimerkiksi protestanttiset lahkot leviävät nopeasti Etelä-Amerikassa ja USA:ssa ja Islam Euroopassa ja Afrikassa.
Uskonnollisten ääri-ilmiöiden torjuminen vaikeutuu kun ilmiötä ei todella ymmärretä.
Uskontotieteilijä Stark ja evoluutiobiologi DS Wilson ovat tutkineet sitä miten kristinusko levisi Rooman valtakunnassa vuosina 0 - 300 eKr. Eräs oleellinen seikka roomalaisessa yhteiskunnassa paransi kristinuskon leviämistä - nimittäin yhteisöllisyyden rappeutuminen ja yleinen hedonismi.
Roomalaisessa yhteiskunnassa ihminen oli todella yksin. Kun ihminen sairastui kulkutautiin kukaan ei huolehtinut hänestä. Avioerot olivat tavallisia ja lapset jäivät usein heitteille. Naisten asema oli surkea - varsinkin yksinhuoltajaäitien. Syntyvyys laski kurjissa oloissa hyvin alas - ehkäisyvälineiden puuttessa ehkäisy suoritettiin abortilla, yhdynnän keskeytyksellä tai lapsenmurhalla. Varsinkin tyttövauvoja tapettiin.
Rikollisuus oli hyvin suuri ongelma.
Kristinusko loi hyvinvointiyhteiskunnan roomalaisen yhteisön sisään. Kristityt auttoivat toisiaan kaikessa. Syntyvyys nousi korkeaksi ja lapsikuolleisuus laski. Abortit, homoseksualismi, itsetyydytys ja yhdynnän keskeytys kiellettiin. Naisten asema oli paljon parempi kuin ympäröivässä yhteiskunnassa. Sosiaalinen kontrolli oli kuitenkin kovaa.
Pelkkä köyhyys ei selitä uskonnollisuuden lisääntymistä. Roomalaisessa yhteiskunnassakin usein yläluokkaiset naiset liittyivät kristinuskoon. Varhaiskristillisyys takasi naiselle ympäristön jossa lasten hankkiminen oli suht turvallista - mies ei voinut jättää naista yksin hoitamaan lasta ja lesketkin saattoivat aina luottaa yhteisön tukeen. Varhaiskristityt eivät olleet mitään petettyjä luusereita ainakaan ei-kristillisiin roomalaisiin verrattuna.
Tähän voi tietysti joku sanoa että köyhyys ja yhteiskunnalliset ongelmat pitää ratkaista niin kyllä uskonnollisuuskin loppuu. Tuntuu vain siltä että ainoastaan uskonnollisilla yhteisöillä on todella motivaatiota tehdä palkatta työtä köyhien puolesta. Eivät vapaa-ajattelijat jaa ruokaa soppatykeistä köyhille.
Viran puolesta köyhistä välittämisen (hyvinvointiyhteiskunnan) resurssit tuntuvat koko ajan vähenevän Suomessakin ja vastuu siirtyy EHKÄ tulevaisuudessa uskonnollisille yhteisöille, jotka samalla kun harrastavat köyhäinapua harjoittavat myös vahvaa sosiaalista kontrollia ja muuttavat koko yhteiskuntaa konservatiivisempaan suuntaan. Hyvässä ja pahassa.
Lähde:
DS Wilson, Darwin’s Cathedral - Evolution, Religion, and the Nature of Society
"On tietysti positiivista että vapaa-ajatelijat tuomitsevat uskonnolliset ylilyönnit kuten kreationismin tai valtion harjoittaman sananvapauden rajoittamisen (jumalanpilkkapykälät yms.).
Vapaa-ajattelijoitten “ne on kaikki hulluja” tai “ne ovat hyväksikäytettyjä” ajattelu kuitenkin on omiaan luomaan tilanteen, jossa olemme kykenemättömiä todella ymmärtämään miksi uskonnollisuus leviää. Nykyäänhän esimerkiksi protestanttiset lahkot leviävät nopeasti Etelä-Amerikassa ja USA:ssa ja Islam Euroopassa ja Afrikassa.
Uskonnollisten ääri-ilmiöiden torjuminen vaikeutuu kun ilmiötä ei todella ymmärretä.
Uskontotieteilijä Stark ja evoluutiobiologi DS Wilson ovat tutkineet sitä miten kristinusko levisi Rooman valtakunnassa vuosina 0 - 300 eKr. Eräs oleellinen seikka roomalaisessa yhteiskunnassa paransi kristinuskon leviämistä - nimittäin yhteisöllisyyden rappeutuminen ja yleinen hedonismi.
Roomalaisessa yhteiskunnassa ihminen oli todella yksin. Kun ihminen sairastui kulkutautiin kukaan ei huolehtinut hänestä. Avioerot olivat tavallisia ja lapset jäivät usein heitteille. Naisten asema oli surkea - varsinkin yksinhuoltajaäitien. Syntyvyys laski kurjissa oloissa hyvin alas - ehkäisyvälineiden puuttessa ehkäisy suoritettiin abortilla, yhdynnän keskeytyksellä tai lapsenmurhalla. Varsinkin tyttövauvoja tapettiin.
Rikollisuus oli hyvin suuri ongelma.
Kristinusko loi hyvinvointiyhteiskunnan roomalaisen yhteisön sisään. Kristityt auttoivat toisiaan kaikessa. Syntyvyys nousi korkeaksi ja lapsikuolleisuus laski. Abortit, homoseksualismi, itsetyydytys ja yhdynnän keskeytys kiellettiin. Naisten asema oli paljon parempi kuin ympäröivässä yhteiskunnassa. Sosiaalinen kontrolli oli kuitenkin kovaa.
Pelkkä köyhyys ei selitä uskonnollisuuden lisääntymistä. Roomalaisessa yhteiskunnassakin usein yläluokkaiset naiset liittyivät kristinuskoon. Varhaiskristillisyys takasi naiselle ympäristön jossa lasten hankkiminen oli suht turvallista - mies ei voinut jättää naista yksin hoitamaan lasta ja lesketkin saattoivat aina luottaa yhteisön tukeen. Varhaiskristityt eivät olleet mitään petettyjä luusereita ainakaan ei-kristillisiin roomalaisiin verrattuna.
Tähän voi tietysti joku sanoa että köyhyys ja yhteiskunnalliset ongelmat pitää ratkaista niin kyllä uskonnollisuuskin loppuu. Tuntuu vain siltä että ainoastaan uskonnollisilla yhteisöillä on todella motivaatiota tehdä palkatta työtä köyhien puolesta. Eivät vapaa-ajattelijat jaa ruokaa soppatykeistä köyhille.
Viran puolesta köyhistä välittämisen (hyvinvointiyhteiskunnan) resurssit tuntuvat koko ajan vähenevän Suomessakin ja vastuu siirtyy EHKÄ tulevaisuudessa uskonnollisille yhteisöille, jotka samalla kun harrastavat köyhäinapua harjoittavat myös vahvaa sosiaalista kontrollia ja muuttavat koko yhteiskuntaa konservatiivisempaan suuntaan. Hyvässä ja pahassa.
Lähde:
DS Wilson, Darwin’s Cathedral - Evolution, Religion, and the Nature of Society
Vastaukset 3
Vanhimmat
esimerkiksi:
Jukka Aakula:
15. elokuuta 2006 kello 10.22
Vapaa-ajattelijoissa on minusta se ongelma että heidän maailmansa on yhtä mustavalkea kuin tiukimpien uskovaisten. Vastapuoli on läpi paha. Tämä johtaa väistämättä siihen että kaikki uskonnot nähdään samanlaisina ja vapaa-ajattelijoiden suurin huvi on ikkunoitten rikkominen kaikkiin uskontokuntiin. (Tietysti hauskinta on rikkoa ikunoita sellaisista temppeleistä joista ei ammuta talkaisin.) Ikkunoiden rikkominen nähdään osana suurta valistuksen perinnettä.
Jos - niin kuin vapaa-ajattelijat - olettaa että kaikki uskonto on satua eikö sadun sisällöllä todellakaan ole mitään merkitystä ? Eikö sadun soveltajien toimilla - sillä ampuvatko nämä aborttilääkäreitä, räjäyttävätkö busseja tai vastustavat evoluution opetusta vai rukoilevat vain illalla yksikseen iltarukouksen - ole mitään merkitystä. Onko niin että vaikka suomalainen körttiläinen on yhtä paha kuin aborttiklinikoiden räjäyttäjä koska periaatteessa on kyse muka samasta asiasta ? Eli siis uskonnollisesta humpuukista.
Niin kauan kuin uskonnon merkitys esierkiksi yhteisön rakentamisessa ei tiedemiehellekään ole täysin selvää tällainen tuhotkaa-ne-kaikki ajattelu muistuttaa minusta enemmän petohysteriaa kuin älyllistä toimintaa. Ehkä uskonnolla on merkitys (ihmiskunnan) ekologiassa siinä kuin pedoilla luonnon ekologiassa ? Ehkä uskonnon korvaaminen hedonismilla ei olekaan askel kohti korkeampaa ihmisyyttä ?
Jukka Aakulassa on minusta se ongelma että hänen maailmassaan yhden vapaa-ajattelijan mielipide on yleistettävissä jokaiseen vapaa-ajattelijaan.
Totta kai näillä asioilla on eroa ja eroilla on merkitystä.
Kirjoittaja osaa todellakin hyökätä menestyksekkäästi rakentamiaan olkinukkeja vastaan. Voisi olla mielenkiintoista lukea häneltä kirjoitus, jossa hän kommentoisi todellisia ilmiöitä.
"Tuntuu vain siltä että ainoastaan uskonnollisilla yhteisöillä on todella motivaatiota tehdä palkatta työtä köyhien puolesta. Eivät vapaa-ajattelijat jaa ruokaa soppatykeistä köyhille."
Ja höpön pöpön. Juuri uskonnolliset ihmiset ja myös heidän insituutionsa kirkko, vastustivat henkeen ja vereen kaikkia niitä yhteiskunnallisia uudistuksia, jotka todella rakenteellisesti auttoivat esim. Suomen kansalaiset pois laajamittaisesta köyhyydestä ja työorjuudesta. Tämä edistyksellinen ajattelu puolestaan syntyi 1700-luvun valistusfilosofian tuloksena, ja siinä vaikuttivat ateistit ja enintään jotkut deistit.