Markku Koiviston harhaoppi on Tampereeen tuomiokapitulin mukaan mm. se, että hän julistaa uskoa Jeesukseen ja hyväksyy tämän uskoontulon jälkeisen uskovan kasteen. Myös Paavali saarnasi uskoa Jeesukseen ja hyväksyi näiden uskoontulleiden kasteen - jopa perhekuntatasolla. Pitäisikö näin ollen Paavali myös irrottaa luterilaisen kirkon perinteestä ?
Mahtuuko Paavali kirkkoon ?
Kysyvä ...
601911
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 60
Vanhimmat
" Markku Koiviston harhaoppi on Tampereeen tuomiokapitulin mukaan mm. se, että hän julistaa uskoa Jeesukseen ja hyväksyy tämän uskoontulon jälkeisen uskovan kasteen."
Pistäpä lainaten tähän ko. Tampereen tuomiokapitulin lause.
Tuomiokapituli nimittäin ei ole tuota mieltä. Kirkossa julistetaan uskoa Jeesukseen ja kastetaan aikuisia uskoontulon jälkeen, jos heitä ei ole aiemmin kastettu.
Jos ei ole lapsikastettu, mutta on käynyt myöhemmin uskovienkasteella... mutta sitten myöhemmin haluaisikin liittyä Ev.lut:srk:aan , niin kastetaanko uudelleen ja käydäänkö rippikoulu ?
"" 2. Uskonratkaisun yksipuolinen korostus
Koiviston julistuksen keskeinen vaatimus uskonratkaisusta johtaa luterilaisen opetuksen kannalta ongelmiin: Yksipuolinen ihmisen tahdon vapauden korostus pelastuksen asiassa sekä julistustilanteessa yksipuolinen vetoaminen ihmisen tahtoon, tunteisiin ja ihmisen omaan mahdollisuuteen ratkaista jumalasuhteensa johtavat käytännössä synergismiin ja pelagiolaiseen harhaan. Luterilainen tunnustus korostaa, että pelastus on yksin Jumalan tekoa. Koivisto opettaa kyllä toisaalta selkeästi, että pelastus on kokonaan Jumalan lahjaa, mutta käytännössä hän korostaa uskon ratkaisua ja ihmisen omaa valintaa tavalla, joka häivyttää pelastuksen lahjaluonteen (ks. myös § 319, kohta 2 tahdon vapaus ja synergismi, 10.5.2006). """
Tässä tuomiokapituli epää Paavalin mukaisen evankeliumin julistuksen, sillä tämän julistuksen seurauksena ihmiset tekevät/tekivät näitä uskonratkaisujaan eli uskovat julistetun evankeliumin ja ottavat Jeesuksen sydämeensä kun Hän sydämen ovella kolkuttaa.
""" 8. Kaste
Koiviston mukaan Nokia Mission toiminnassa on rinnakkain kahdenlaista kasteopetusta, luterilaista ja baptistista. Kysymys on hänen mukaansa arkaluontoinen ja vaikea. Sen äärellä hän on kipuillut oman pappeutensa kanssa. Koivisto erottaa henkikasteen vesikasteesta. Koivisto puhuu uskoontulosta uudestisyntymisenä (ks. § 319, kohta 5 Sakramenttioppi, 10.5.2006).
Koivisto on vastauksissaan ja suullisessa kuulemisessa vakuuttanut haluaan puolustaa luterilaista kastenäkemystä. Tältä osin hänen teologiansa on osoittautunut ohueksi ja Nokia Mission tilannetta ajatellen kompromissihakuiseksi. """
Tässä tuomiokapituli pitää ongelmallisena sitä kun Paavali kastoi/kastatutti uskoontulon jälkeen eikä Paavali ja apostolit siis noudattaneet luterilaisen kirkon määräystä kastaa ennen uskoontuloa.
Kuinka tuo uskovien kaste on toimitettu?
Onko luterilaisilla siis useita kasteita, jossei aikuisena - uskoontulon jälkeen - suoritettu uskovien upotus Jeesuksen nimeen taikka Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen kelpaakaan ?
Kapituli opettaa tuossa ihan oikein: "Yksipuolinen ihmisen tahdon vapauden korostus pelastuksen asiassa sekä julistustilanteessa yksipuolinen vetoaminen ihmisen tahtoon, tunteisiin ja ihmisen omaan mahdollisuuteen ratkaista jumalasuhteensa johtavat käytännössä synergismiin ja pelagiolaiseen harhaan."
Pelastus tulee Jumalalta, ei ihmiseltä. Omassa varassaan ihminen valitsee jumalattomuuden. Usko ja sen syntyminen on Pyhän Hengen lahja. Minulla itselläni ei ole MITÄÄN ansioita Korkeimman edessä. Aamen.
jos ihmiset tekevät uskonratkaisun? Eikö tärkeintä
ole ihmisen varmuus ja riemu pelastuksestaan. Jos on epävarma, niin sehän on kauhea olotila. Ei lohduta,
vaikka pappi kuinka vakuuttaisi, että olet pelas-
tettu lapsikasteesi ansiosta.
Olisiko parempi antaa ihmisten elää tuolla synnin teillä, niin ainakaan kukaan ei voisi kerskata pe-
lastuksestaan?
Onko kirkolle tärkeämpi itsekehitetty pelastustie
vai ihmisten oma kokemus?
Mutta samalla tuomiokapituli erottautuu Paavalin ja apostolien opetuksesta. Apostolithan opettivat että Jumalan antama usko tulee kuulemisesta, kun tätä evankeliumia saarnataan niin ihmiset tekivät apostolien aikaan näitä uskonratkaisujaan eli ottivat tämän ilosanoman Jeesuksesta vastaan ja antoivat Jeesuksen astua sydämeensä. Amen
PS. Koivisto opettaa myös tätä samaa kuin apostolit.
Totta ! Paavali ja apostolit eivät enää mahtuisi luterilaiseen kirkkoon kun julistivat evankeliumia ja ihmiset tekivät näitä uskonratkaisujaan ja ottivat Jeesuksen evankeliumin vastaan ja menivät uskovien upotukselle Jeesuksen nimeen.
Tampereen tuomiokapituli on siis erottautunut/erottanut Paavalin ja apostolit omasta kirkostaan.
Se on tässä lohduttavaa, että Kristuksen seurakunnasta ei Tampereen tuomiokapituli voi ketään erottaa - - muuta kuin itsensä.
Älähän hötkyile. Kasteita toimitetaan kirkon ulkopuolella monin eri tavoin. Siksi pitää varmistua asiasta. Mainitsemasi kaste on kristillinen, ko. henkilöä ei kasteta kirkossa uudelleen. 15 vuotta täyttänyt, joka on kastettu oikein, otetaan kirkon jäseneksi siten, että hän tarpeellisen opetuksen jälkeen (rippikoulu) tunnustaa kirkon uskon. Jos henkilö on käynyt rippikoulun, ei jäseneksi ottaminen edellytä muuta opetusta.
Tuli tuossa mieleen, että erottautuuko kirkko tässäkin suhteessa apostoleista ?
Nimittäin eikö uskoa Jeesukseen pelastajana ja vapahtajana riitäkään, vaan pitääkö vielä lausua ulko-opittu uskontunnustus tyyliin "normaalit rippilapset", jotka tämän uskontunnuksen jälkeen hetikohta kieltävät uskonsa Jeesukseen.
...ja kuuleminen Jumalan sanan kautta." Siis pelastus tulee kuitenkin Jumalalta ja usko on Pyhän Hengen LAHJA. Ei ihmisen oman toiminnan tuotos. Ihminen ei pelasta itseään. Eikö niin?
Itsekin sanot, että Jumala antaa uskon. "Jumalan antama usko tulee kuulemisesta" jne. Siis Jumala on subjekti pelastuksen asiassa, ei ihminen, kuten ratkaisukristityt, Koivisto mukaan lukien, opettavat. Herkästi sitten vahvistuu se ilmiö, jonka vapaissa suunnissa näemme: Me hyvät ratkaisun tehneet, nuo pahat uskottomat tai vain tapauskovat. Tällainen ei hyvä!
Kyllä Paavali mahtuu kaikkiin saatanallisuuksia edustaviin kirkkoihin. Paavali oli murhaaja, eli saatanan edustaja siinä kuin kristinuskokin joten saman herran palvelijoita ovat.
Saul Tarsilainen oli johtajana kristunuskon alkaessa vainoamaan Jeesuksen seuraajia ja hän ilmeisesti sai valtansa saatanalta kristinuskon (ei varhaiskristityiltä) välityksellä ja käytti valtaan varhaiskristittyjen teloittamiseen kun he eivät kieltäneet Jeesusta ja uskoaan Häneen. Mutta Damaskoksen tiellä hän kohtasi Jeesuksen ja Saulista tuli Paavali; nimen vaihdolla yritettiin salata kuka Paavali todellisuudessa oli ja nyt meillä on raamatussa Jeesusta seuranneiden kiduttaja ja murhaaja tukemassa saatanan tahtoa Jumalan ja Jeesuksen nimissä. Näin Jumalan sanaksi tehdään saatanan sanaa ja raamattua väitetään Jumalan sanaksi vaikka sitä tuskin koskaan on ollut kirjoitetussa muodossa. Jos sitä Jumalan sanaa on ollut niin se menetettiin kun kristityt (saatanan palvojat) murhasivat Jeesusta seuranneet varhaiskrisityt joilla mahdolisesti oli Jumalan sana muisti tietona.
Ja kun Paavali kirjoitti vankina ollessaan tekstinsä niin sopii miettiä hetki sitä että kenen ehdoilla ne kirjoitetaan. Yleensä on aina ollut niin että sen ehdoilla, kenen leipää syöt ja tuskin hänkään oli muita paljon kummempi.
Eikä hän ollut ainoa tiedossamme oleva saatanalle palveluksia tekevä. Plinius Secundus oli maineeltaan myös kiduttaja ja Jeesusta seuranneiden teloittaja ja kaikki jotka eivät kieltäneen Jeesusta murhattiin niinkuin kristinuskon tapana on kautta aikojen ollut.
Noin alkoi satoja vuosia kestäneet saatanan haluamat murhat Jumalan ja Jeesuksen nimessä toimimiseksi.
Suuret murhat jopa omia uskovaisia joihin kristityt ovat syyllistyneet:
- Jeesuksen murha
- Jeesusta seuranneiden varhaiskristittyjen murhat
- mustasurma (levisi samaan aikaan kristinuskon levitessä miekan voimalla, heitteile jätetyt ruumiit synnyttivät taudin jota rotat jne levittivät)
- ristiretket murhineen
- noitavainot kidutuksineen ja murhineen
- kristinuskon poliittisin perustein suorittama murhat (esimerkiksi suomessakin; sisällissota 1918)
Siis satoja vuosia jatkuneet ihmisten murhaamiset ja joukko murhaamiset kristinuskon toimesta vastoin Jumalan tahtoa jotta teoillaan osoittaisivat saatanan olevan herransa.
Tämä ei ole panettelua vaan selvää faktaa. Ja peittääkseen saatanallisuutensa, kristinusko jakaantuu yli 3000 toisiaan syytteleviin kristinuskon suuntiin.
Meillä on Yksi Jumala ja jos Hän hallitsis maailmaa niin meillä olis vain YKSI "usko" tai oikeastaan Jumalallinen TIETOUS.
Niin paljon on saatana maailmaa rakastanut että antoi meille kristinuskon joka murhasi Jeesuksen seuraajineen ja antoi meille itsensä ainaiseksi vaivaksi Jumalan ja Jeesuksen nimessä toimivana terroristi järjestön jonka ansiosta sadat miljoonat ihmiset ovat menettäneet henkensä.
Ja jotta sitä saatanan jumallattomuutta emme ymmärtäisi niin saatana antoi meille myös väärennetyn raamatun ettemme vahingossakaan Jumalaa ja Jeesusta löytäs vaan olisimme ja pysyisimme saatanalle uskollisena. Kiittäkää herraa (saatanaa) siitä!
Mutta olkaa Jumalalle ja Jeesukselle kiitollisia ja kuuliaisia jos Heidät sielustanne olette löytäneet kristinuskon saatanallisuuksista ja harhautuksista huolimatta!
Kun apostolit saarnasivat niin nämä Sanan kuulijat tekivät ne uskonratkaisut evankeliumin voimasta. Kun he kuulivat evankeliumin Sanan niin ottivat tämän Sanan vastaan ja tekivät uskonratkaisun uskoon Jeesukseen. Kaiken tämän vaikutti tietenkin Jumala, joka heidän sydämensä tähän ratkaisuun valmisti ja Jumala vaikutti myös siinä mielessä että oli tämän pelastuksen Jeesuksessa valmistanut.
Mutta kukaan ei kaiketi voi evätä, että ihmiset/kuulijat siinä uskoon Jeesukseen tulivat. Amen
Eli siis sinäkin nyt erottaudut Paavalista, joka saarnasi evankeliumia ja monet - kiitos Jumalan - tekivät näitä uskonratkaisuja eli ottivat tämän Paavalin ja muiden apostolien julistaman evankeliumin vastaan ja sitten menivät uskovien kasteelle. Amen
Jälleen kapituli opettaa aivan oikein. Koiviston kasteteologia on ohut ja kompromissihakuinen. Henkikastetta ja vesikastetta ei voi erottaa toisistaan, kuten vapaat suunnat tekevät. Kasteessa ihminen Pyhän Hengen voimasta syntyy Jumalan lapseksi. Kyseessä on uudestisyntymisen pesu. "Tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastakaa ja opettakaa..."
Elämässään ihminen syntyy kolmella tavalla Jumalan lapseksi:
1. Kasteessa
2. Henkilökohtaisessa murroksessa, kun hän palaa kasteen armoon (lapsena kastettu) tai kun hän tulee uskoon ja ottaa kasteen (aiemmin kastamaton)
3. Päivittäisessä parannuksessa ("Joka aamu on armo uus")
Kasteessa ja uskossa ei ole olennaista niiden keskinäinen järjestys, vaan se, että ne molemmat ovat läsnä. Kasteessa Jumala lahjoittaa armonsa. Uskoen ihminen ottaa tuon lahjan vastaan. Usko ja kaste pelastavat, järjestys sen sijaan ei ole tärkeä.
Nyt minusta tuntuu, että haluat problematisoida turhaan. Viestini oli aivan selkeä.
Tätähän juuri tuossa yllä todistelin, että tuomiokapituli ei hyväksy apostolien ja Paavalin tapaa saarnata evankeliumia - ja sinä tuossa yllä sitten tämän murheellisen tosiasian omilla todisteluilla vahvistat. Oletan nyt nimittäin, että Tampereen tuomiokapituli on ehkä samoilla linjoilla kuin sinäkin.
Riippumatta siis mitä tuomiokapituli sanoo ja onko se oikeassa, niin on selvää, että Paavali ja apostolit saarnasivat pelastuksen evankeliumia ja sitten kastoivat KAIKKI nämä uskonratkaisun tehneet. He upottivat Jeesuksen nimeen jokaisen - jopa perhekuntatasolla - jotka uskoivat tämän evankeliumin. Amen
Halusin tässä kohdin tuoda esiin eron uskon Jeesukseen ja uskontunnustuksen ulkoa opitun liturgian lausumisen välillä.
Suuri enemmistö rippilapsistahan ei kuitenkaan usko Jeesukseen kun sitä heiltä rippijuhlassa sitten myöhemmin kysyy.
Sanoinko tuossa edellä, että "...tarpeellisen opetuksen jälkeen tunnustaa uskontunnustuksen ulkoa opitun liturgian"? Jos en, niin älä sitten sinäkään laita sellaista suuhuni!
Luulen että et sanonut - en käynyt nyt tarkistamassa - mutta itse toin esiin sen käytännön minkä luterilainen kirkko suhteessa rippilapsiin on omaksunut.
Miten on ... jos en ole lapsena kastettu, mutta olen tullut uskoon ja sen jälkeen mennyt helluntaiseurakuntaan ,missä minut on kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Sitten haluankin liittyä Ev. Lut :srk:aan, niin pitääkö minun käydä uudestaan kasteella vai ei ?
" Jotka nyt ottivat Hänen Sanansa vastaan ne kastettiin ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua." Apost. 2 : 41
Tässä on kyllä selkeästi, että kaste seurasi sen jälkeen, kun Sana oli otettu vastaan.
Suosittelen:
Pyhä Kaste Raamatussa
Pyhä Kaste Kirkossa
Kirjat on kirjoittanut Matti Väisänen.
Ja suosittelen myös tätä:
"Pyhän Kasteen Puolustus" (F.G.Hedberg)
Tässä tutkimme miten apostolit toimivat - kelpaavatko he luterilaiseen kirkkoon ?
Noissapa kirjoissa käsitellään juuri sitä, mitä apostolit opeetivat, ja mitä Raamattu asiasta sanoo.
Etkö tiennyt, että todellinen luterilaisuus haluaa ammentaa kaiken opetuksensa nimenomaan Raamatusta. UT:ssä on huomattava osa kirjoituksista apostolien kirjoituksia, kaikki ne ovat saaneet apostolien hyväksynnän.
Tahdomme ammentaa opetuksemme kyllä juuri apostoleilta. Koko Raamattu on Jumalan sanaa.
Tutkippa noita kirjoja, niissä perustellaan asioita nimenomaan Raamatulla ja apostolien opetuksella. !
Et ehkä ymmärtänyt, että pelagiolaisuus on juuri korostuksiisi liittyvä oppi, jonka vanhan ajan kirkko aikanaan hylkäsi.
Pelagiolaisuus tarkoittaa Pelagiuksen (k. 419 jKr.) ja hänen kannattajiensa näkemystä, jonka mukaan ihmisellä on vapaa tahto ja luonnollinen kyky elää synnittömästi ja ansaita siten iankaikkinen autuus omalla kilvoituksella. Näkemys tuomittiin kirkossa harhaopiksi.
Pelagius oli Britanniassa syntynyt luostariveli, joka asui myöhemmin Roomassa. Pelagius nautti suurta arvonantoa ja sai opillaan kannattajia korkeimmistakin kirkollisista piireistä.
Pelagiolaisuuden opetuksen mukaan ihminen voi saada syntiset tekonsa anteeksi yksin uskon kautta, jonka hän voi valita tai olla valitsematta. Ihmisen tulee kasteen jälkeen omalla päätöksellään sanoutua irti synnistä ja pysytellä vastedes synnittömänä. Pelagius korosti ihmisen tahdon vapautta: ihminen voi myöntyä syntiin tai pidättäytyä siitä, valita hyvän tai pahan. Jumalan armo on ihmiselle suotu apuvoima, niin että hän voi jälleen yrittää parhaansa lain noudattamisessa.
Synodit vuonna 411 Karthagossa ja 431 Efesoksessa tuomitsivat pelagiolaiset harhaoppisiksi. Myöhemmin esiin nousi semipelagiolaisuus, joka oli pelagiolaisuutta lievempi samansuuntainen oppi. Siinä uskon alku nousee ihmisen omien voimien pohjalta, kun taas Jumala auttaa häntä armollaan täyttymykseen. Semipelagiolaisuus tuomittiin Orangen konsiilissa vuonna 529.
Ei.
En nyt puhu omista korostuksistani, vaan siitä miten Paavali toimi ja miten Paavali ja apostolit näkivät pelastuksen. Olet siis sitä mieltä että Paavali oli pelagiolainen. Kysyn kuitenkin, että miksi haluat "mollata" Paavalia varmaankin negatiivisella määritteelläsi ?
Ehkä teillä on tahto seurata apostolien opetusta, mutta käytännön toiminnassa kuitenkin Tampereen tuomiokapituli on hylännyt esim. Paavalin evankeliumin ja sen, että ihmiset uskovat evankeliumin ja ottavat/ottivat Jeesuksen vastaan uskonratkaisuillaan. Nyt näyttää siltä, että tämä Paavalin vastainen opetus on levinnyt laajemmallekin kirkon piiriin ja tästä on tietenkin KAIKKIEN uskovien nyt vaan uskallettava vetää omat johtopäätöksen siihen, mikä on sitä lopunajan eksytystä.
Sittenhän Ev. lutit on uudelleen kastajia niin kuin hellaritkin, vaikka heitä siitä haukkuvat ????
Luterilainen kirkko tuntee vain yhden kasteen. Luterilaisella kirkolla on sopimus kasteesta myös muiden kristillisten kirkkojen ja uskon suuntien kanssa.
Ev.lut kirkko hyväksyy lapsi-ja aikuis-kasteen. Kasteen muodolla ei ole väliä, kunhan se tapahtuu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Luterilainen kirkko edellyttää ihmiseltä yhtä kastetta. Luterilainen kirkko ei hyväksy uusinta kasteita, mikä onkin oikein.
Niin, papin tulee varmistaa, että kaste on toimitettu kolmiyhteisen Jumalan nimeen vettä käyttäen. Muilla muodoilla (valelu, pirskotus, upottaminen) ei ole merkitystä.
Kysyit:
"Miten on ... jos en ole lapsena kastettu, mutta olen tullut uskoon ja sen jälkeen mennyt helluntaiseurakuntaan ,missä minut on kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Sitten haluankin liittyä Ev. Lut :srk:aan, niin pitääkö minun käydä uudestaan kasteella vai ei ?"
Vastasin: Ei (eli ei tarvitse käydä uudestaan kasteella).
En nyt oikein ymmärtänyt, missä suhteessa ev.lutit ovat uudelleenkastajia. Lienenkö yksinkertainen?
...on kastettu aiemmin Jeshuan nimeen, kelpaako tämä luterilaisille?
esi-isiä olit "Paavali"
Ev-lut lahko on tuosta erkautunut, mutta väliäkö sillä mihin olemattomaan ja miten uskoo?
Koivisto vastustaa sekä Raamattua että luterilaisuutta niin paljon kuin jaksaa.
Kirjoitat asiattomia valheita. Kysymys on tästä.
Koivisto ymmärtää luterilaisen sola scriptura-periaatteen virheellisesti ja kapea-alaisesti. Hän ei tulkitse Raamattua luterilaisen kirkon tunnustuksen valossa vaan uuskarismaattisesta tulkintahorisontista.
Kovisto noudattaa dicta probantia-periaatetta: yksittäisiä Raamatun jakeita tulkitaan mielivaltaisesti ja tekstiyhteydestään irrallaan.
Hän siis tietoisesti vääristelee Raamattua.
Koivisto myös kieltää "perinteen" merkityksen, ts. hän kieltää Raamatun tulkintansa olevan perinteistä luterilaista.
2) Koiviston pelastusoppi eroaa luterilaisen kirkon pelastusopista.
Luterilainen tunnustus korostaa, että pelastus on yksin Jumalan tekoa. Koivisto opettaa kyllä toisaalta selkeästi, että pelastus on kokonaan Jumalan lahjaa, mutta käytännössä hän korostaa uskon ratkaisua ja ihmisen omaa valintaa tavalla, joka häivyttää pelastuksen lahjaluonteen.
3) Kopio Tumiokapitulin tekstistä:
3. Pyhitys Jumalan ja ihmisen yhteistyönä
"Koiviston käsitys pyhityksestä ei ole luterilaisen tunnustuksen mukainen. Hän opettaa uskovan ihmisen hengellisestä kasvusta ja kuuliaisuudesta siten, että ihminen jalostuu asteittain pyhemmäksi, puhtaammaksi ja enemmän Pyhää Henkeä omaavammaksi. Tästä käytetään ilmaisuja ”voittoisa elämä” ja ”kristityn luonteen muokkautuminen”. Näin Koivisto kadottaa luterilaisuudessa luovuttamattoman periaatteen ihmisen simul iustus et peccator (samalla vanhurskas ja syntinen) -tilasta Jumalan edessä. Kuvatessaan pyhitystä korkeammalle hengelliselle tasolle vievänä kasvuprosessina Koivisto liittyy tässä selkeästi anglosaksiseen evankelikaaliseen pyhityskristillisyyteen (Ks. myös § 319, kohta 1 Pyhitysoppi, 10.5.2006)."
Koiviston mukaan ihminen tulee koko ajan synnittömännäksi ja synnittömämmäksi pyhityksen myötä,
ts. uskovaisessa ihmisessä ei ole juuri yhtään, tai ei yhtään synnillä sijaa, ts. uskovainen on synnitön.
Tämäkin hänen julistuksensa on luterilaista uskoa ja Raamattua vastaan.
Koiviston mielestä pyhittyminen, antautuminen Kristukselle, merkitsee kuuliaisuutta liikettä kohtaan.
(Hänen perustamaansa liikettä kohtaan) Myös se oppi on luterilaisuuden vastainen.
Koiviston pyhitysoppi on voimakkaasti luterilaisuuden vastainen, vaikka hänen edustamansa vanhusrkauttamisoppi onkin
monin paikoin luterilaisuuden mukaista.
4) Koivosto edustaa voimateologiaa, kun luterilainen kirkko puolestaan edustaa ristinteologiaa.
5) Koivisto julistaa dualismia.
paha asuu uskovaisien ulkopuolella. uskovaiset ovat hyviä.
6) Ihmetekojen korostus ja Jumala nsanan toissijaisuus
Kokouksissa julistetaan esim. että kuolleiat on helppo herättää eläviksi jne.
Jumalan sanalle ei kokouksissa ole juuri jäänyt sijaa, vaan kokusten puheet koskettavat
vain ihmetekojen julistusta, mutta ei Jumalan Sanan julistusta.
Koiviston mukaan ihmiset jakaantuvat arvohierarkisesti sen mukaan, mitä armolahjoja heillä on.
Kovivisto itse on tehnyt luettelon armolahjoista, ts. hän itse on määrännyt mitä armolahjat ovat
arvkkaimia ja mitkä vähemmän arvokkaita, ts. hänm on tehnyt listan siitä ketkä henkilöt ovat arvokkaita ja
ketkä vähemmän arvokkaita ja ketkä täysin arvottomia.
7) voitelu ja auktoriteetti.
Lueterilaisuudessa sana ja sakramentit ovat kaiken yläpuolella. Koiviston mukaan
kaiken yläpuolella ovat hänen itsensä kaltaiset ihmiset, joilla on tärkeimmät armolahjat.
Koiviston mukaan ylimpänä kaikista ihmisitä ovat "Jumalan kenraalit", joihin hän itse kuuluu.
Muut ovat "Jumalan kenraalien" alamaisia ja toisarvoisia "Jumalan kenraaleihin" nähden.
http://www.tampereenhiippakunta.fi/tuomiokapituli/istunnon_paatoksia/
Olen kuullut, että Koivisto olisi perustamassa Suomeen uutta kirkkoa.. jotain Pyhien Jumalan Kenraalien Kirkkoa, jonka Ylipappi hän itse olisi, mutta en tiedä siitä mitään...
On ihan hyvä, jos hän perustaa oman kirkkonsa, koska hän tuntuu halveksuvan sekä Raamattua että luterilaisuutta.
Jospa nyt vaan pysytään asiassa ja asiallisina ja siinä mitä apostolit meille opetti niin hyvinhän tässä käy. Jeesuksen nimeen. Amen
tuohon on paha lisätä mitään. Ai niin, no se että tätä koko jupakkaa käyttävät hyväkseen vapaat suunnat, jotka pörräävät nyt luterilaisen kirkon ympärillä. Jokainen saa itse miettiä minkä takia.
Minusta olisi ihan hyvä jos nämä tahot alkaisivat kiinnittää huomiota omaan uskoonsa, omaan oppiinsa, omaan vanhurskauteensa, omaan elämäänsä ja siihen miten he seuraavat Jeesusta.
Olen nähnyt läheltä erään nimeltä mainitsemattoman liikkeen elämää sen tavallisen jäsen kannalta ja voin ihan rehellisesti sanoa, että tulisi kiinnittää huomiota siihen omaan uskonelämään. Suo siellä, vetelä täällä.
Sulta taisi argumentit loppua, vaikka näin, että loppui ne jo aiemminkin...
"Koiviston olisi kohdattava Jeesus"
Siihen ei kukaan täysipäinen kykene, Jeesushan on vain myytti.
Voi teitä taikauskoisia.
Käsitellään nyt alustuksessa oleva aihe ensin ja sitten otetaan muut käsittelyyn. Mutta se on nyt selvää, että luterilainen kirkko Tampereen tuomiokapitulin mukaan ei hyväksyisi Paavalia ja apostoleita joukkoonsa.
Haluat puhua aiheesta: Onko luterilainen kirkko hylännyt apostolit? Hyvä, miten keskustellaan? Minä sanon ei, sinä sanot kyllä. Keskustelu on käyty, kiitos ja näkemiin.
Ehkä keskustelu on käyty, mutta sinun osalta et ole ehkä vielä tehnyt oikeita johtopäätöksiä. Jos haluat tehdä kuten Paavali etkä ylenkatso Paavalin tapaa evankelioida, niin sitten sinun tulee käytännössä mennä turuille ja toreille evankeliumin ihanaa sanaa julistamaan. Tampereen tuomiokapitulin mukaan kirkko ei tätä kuitenkaan ainakaan Pirkanmaalla tule tekemään.
Eikö Markku Koivisto vastauksessaan tuomiokapitulille sanonut kannattavansa lapsikastetta?
Vai jättikö hän vain sanomatta, että hän hyväksyy myös uudestikasteen?
(Sitähän ei saisi hyväksyä. Jos joku on uudestikastanut itsensä, niin tuosta toisesta kasteesta tulisi tehäd parannus ja palata ensimmäisen kasteen turviin.)
Lapsikaste on muuten uskon kaste.
Lapsi saa kasteessa uskon Jeesukseen Kristukseen.
Jumalan sana ja lupaukset ovat tehokkaita.
Jumala on asettanut kasteen, Jumalan sanaan sekoittunut vesi ei ole mitään tehotonta vettä, vaan Jumala todella siirtää ihmisen Perkeleen valtakunnasta Jumalan valtakuntaan!
Nokian Herätys / Nokia Mission toiminta on hurmahenkisyyttä, tunnepohjaista sellaista.
Kauheata ihmeiden korostusta, ja jopa luvataan sellaista tapahtuvan mitä ei todellisuudessa tapahdukaan, eikä asiaa pyydetä mitenkään anteeksi. Saahan sitä "profetoida" mitä vain itse tykkää? Pitivät "profetiat" sitten paikkansa tai eivät.
Ilmestyskirjaa se kannattaa lukea, jos jotain todellisia profetioita tai ilmestyksiä tahtoo etsiä. Siellä Ilmestyksiä todella riittä, eikä tarvitse olla epävarma, että onko se Jumalasta vai ei. Ilmestyskirja on totisesti Jumalan sanaa.
Vanhalla virkakannalla olevat ollaan heittämässä kirkosta ulos.
Silloin ollaan heittämässä Paavali ulos kirkosta. Paavali ei hyväksynyt naispappeutta ja piti sitä Herran käskyn rikkomisena. Nyky"kirkko" ei hyväksyisi Paavalia. Nyky"kirkko" ei hyväksy Jumalan sanaa. Suomen ev.lut kirkko ajautuu yhä vain kauemmas luterilaisuudesta (ja siis kristinuskosta).
Jos Koivisto hyväksyy uudestikastamisen, niin silloin hän on väärässä. Sellainen toiminta alkaa olla lahkotoimintaa.
Sellainen on lahkotoimintaa, oli sitten uudestikastajia miten paljon tahansa maailmassa. Kyllä myös roomalaiskatolisuus on lahkolaisuutta, vaikka se taitaa olla jäsenmäärältään suurimpia kirkkoja.
Outoa kyllä, kukaan ei ole tuonut esille Markku Koiviston kummallista suhdetta ekumeniaan. Hän on pitänyt katolisissa maissa jos jonkinlaisia käännyttämistempauksia ja torikokouksia, joilla on vain vaikeutettu luteris-katolisia suhteita ja pilattu Suomen ev.-lut. kirkon maine muun muassa Etelä-Amerikassa.
Koiviston erottaminen pappistehtävistä olisi suuri palvelus evankelis-luterilaiselle kirkolle, johon (vielä vähän aikaa) kuulun.
Koivistohan Paavalin lailla kiertää ja julistaa evankeliumia. Tätä Paavalin työtä Tampereen tuomiokapituli nyt selvästi vieroksuu.
Ensin: Koivisto ei ole evankelista, vaan pappi.
Toiseksi: hän ei ole julistanut evankeliumia, jonka hän itsekkin on myöntänyt. Hän julistaa ihmetekoja, mutta ei Sanaa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000100&posting=22000000019999065
Koivisto näkee itsensä Herramme evankelistana eikä tätä tosiasiaa millään hallintopäätöksellä toiseksi muuteta.
Markku Koivisto kutsuu myös sinua evankeliumin ihanaan työhön ja jokaista uskovaa evankeliumin työhön sillä mikä onkaan ihanampaa kuin iankaikkinen pelastus Jeesuksessa Kristuksessa. Tulkaa ... KAIKKI ... älkää enää luottako tämän maailman voimiin. Ottakaa itse vastaan Herramme Jeesus ja Hänen lähettämänsä Pyhä Henkin ja menkää kaikkeen maailmaan. Amen
Koivisto on asetettu ja siunattu kirkon papiksi. Se on hengellinen virka kuten on evankelistan virkakin.
Hänen tulee hoitaa se hengellinen virka, johon hän on siunauksen vastaanottanut: pappeus.
Evankelistaksi häntä ei ole asetettu, vaan papiksi.
Koivisto on pappi ja pappina hyänellä on velvoiteett kyseistä hengellistä virkaa kohtaan.
Hänellä on myös maallisia velvoitteita, joita pappeuteen liittyy.
Koivisto on painottanut itse sitä, että hän on pappi, eikä evankelista.
Koivisto myös todella on pappi, eikä evankelista.
Kristinuskon ja luterilaisuuden välillä on se ero, että kristinuskossa ei ole kaikkia niitä virkoja kuin luterilaisuudessa. Kristinuskossa on yleinen pappeus ja jokainen joka evankeliumia eli uskoa Jeesukseen julistaa kuten apostolit aikoinaan niin hän on sitten evankelista.
Jos Paavali eläisi, hän mahtuisi kirkkoon, mikäli olisi vaaleaihoinen ja hetero. (Valitettava tosiasia)
Koivisto ei ole julistanut Jeesusta, vaan ihmetekoja, joita tekevät USKOVAISET, eikä Jeesus.
Koiviston mukaan ihmiset jakaantuvat hyviin ja pahoihin: hyviä ihmisiä ovat ne, jotka ovat hänen kalatisiaan uskovaisia, ja muut ovat pahoja.
Koiviston mukaan hyvissä ihmisissä on erikoistapauksia, joita kutsutaan "Jumalan Kenraaleiksi". Kovisto on myöntänyt itsekin olevansa "Jumalan Kenraali".
Koiviston mukaan uskovaisetkin jakaantuvat arvostaan eri luokkiin. Hän luokittelee uskovaiset sen perusteella, mitä armolahjoja uskovaisilla on. Arvottomia ovat ne uskovaiset, joilla ei ole armolahjoja. Toiseksi arvottomimpia ovat ne uskovaiset, joilla on ainoastaan kielilläpuhumisen armolahja jne.
Koivistolla ei ole kastekäsitystä, vaan hänen mielestään on samantekevää milloin ja kuka kastaa ihmisiä, ts. ihmisiä voi kastaa kun he ovat lapsia tai kun he ovat aikuisia. Hänen mielestään on samantekevää kuka kasteen suorittaa. On myös samantekevää kuinka monta kertaa ihminen kastetaan.
paavali julisti evankeliumia kaikille kaikenvärisille pakanoille, eikä kehoittanut heitä puhdistautumaan ihonväreistään.
Oman todistuksensa mukaan ainakin Markku Koivisto on Herramme evankelista. Ja uskon että Jumala hänelle tähän voimaa antaa kun sitä nöyrästi Jeesuksen nimeen pyytää ja anoo. Amen
Koivisto ei julista ihmetekoja - hänen kokouksissaan kyllä ihmiset todistaa itse omista aivan ihanista parantumisistaan joita siellä tapahtuu, kun nöyrästi rukoilemme Jeesuksen nimeen. Amen
Koivisto ei paranna, vaan Markku Koivisto on muistanut hyvin tarkkaan tuoda esiin, että Jumala on se parantaja - me olemme vain esirukoilijoita kärsivien puolesta. Amen
Koiviston mukaan KAIKKI olemme Jumalan edessä pahoja. Tässä suhteessa ei ole erotusta. Jokainen tarvimme pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa. Vasta víimeisellä tuomiolla sitten tapahtuu se valinta - Jeesuksen toimesta. Amen
Koiviston mukaan ihmisissä ei ole erikoistapauksia muuta kuin palvelualttiuden suhteen sen mukaan kuinka nöyrästi haluamme vastaanottaa sen evankeliumin tehtävän mihin meidät on kutsuttu ja varustettu. Kun itse lähdemme itsemme alentaen Herramme työhön, niin tottakai Hän meidät tähän työhön varustaa sillä tarpeella mitä evankeliumin työssä tänään tarvitsemme. Amen
Näin on. Mutta sen jälkeen kristityt alkoivat alistamaan ja orjuuttamaan niitä, jotka eivät olleet vaaleaihmoisia heteroita.
Luterilaisessa kirkossa Suomessa ei nykyäänkään ole juuri muuta kuin vaaleaihoisia ja kaikkien täytyy olla heteroita, jos on joku muu kuin hetero, niin hänet savustetaan ulos eikä hänelle anneta samoja palveluita kuin heteroilla, vaikka hän maksaakin samaa kirkollsveroa.
Lueppas Tuomiokapitulin teksti siitä, mihin Koivisto on pappina syypää ja sitten Koiviston vastaukset.
Sinähän olet erimieltä kuin Koivisto, joka sentään myönsi suuren osan siitä, mistä häntyä syytetään. Sinä väität Koivostoa vastaan, koska Koivisto on itse myöntänyt olevansa epäluterilainen useissa kohdissa, mistä hän puhutteluun joutui. Ja sinä vaan väität näissä kirjoituksissasi, että Koivisto ei ole "syypää" siihen epäluterilaisuuteen, johon hän itse on sanonut olevansa syypää.
Mieti nyt vähän.
Koiviston kokouksissa ei Jumalan Sanaa ole kuultu (olen käynyt 17 kertaa). Siellä ei Julisteta SaNAa, ei siellä julisteta Evankeliumi. Siellä julistetaan ihmisten ihmitekoja, eikä Jeesuksella ole siellä mitään sijaa.
Kuten Koivisto on kirjoittanut ja koko ajan julistanut: ihmisten kuolleista herättäminen on helppoa ja ihmisten parantaminen on helppoa.
Hän julistaa ihmetekoja, mutta ei koskaan Jumalan Sanaa.
Kuten Koivisto on kirjoittanut ja julistanut: uskovaiset ihmiset pyhittyvät koko ajan, ts. heissä on koko ajan yhä vähemmän ja vähemän pahaa. Ne ihmiset jotka eivät ole uskovaisia, niissä on pahuus.
Koivisto on myöntänytkin julistavansa sellaista pyhitysoppia, jossa ihminen koko ajan tulee shynnittömämmäksi ja synnittömämmäksi. Vain jumalatoomat ihmiset ovat pahoa ja uskovaiset koko ajan vähemmän ja vähemmän pahoja.
Koivisto teki arvohierarkin, jonka hän on myöntänytkin: ihmisten arvo määräytyy sen mukaan, mitä armolahjoja heillä on.
kakista ylimmät ihmiset, Koiviston mukaan, ovat Jumalan Kenraalit, joihin hän itsekkin kuuluu.
Koivisto todistaa että Jumala tekee yhä ihmeitä ilman määrää eli tässä suhteessa mikään ei ole muuttunut sitten luomisen :)))
Jeesus on sama tänään kuin ennenkin ja toimii samoilla periaatteilla - rakkauden täyttämillä periaatteilla. Amen
Koivisto siteeraa ja saarnaa Raamatun teksteistä joka ikinen kerta ja Raamatun Sana on myös Jumalan Sanaa. Tätä on nyt turha evätä.
Uskovien tulee pyhittyä ja kasvaa uskossa Jeesukseen ja tulla näin Kristuksen kuvan kaltaiseksi. Näin julistavat myös apostolit yhä edelleen. Tätäkään on turha evätä.
Koivisto julistaa armolahjoja, mutta on turha väittää, että armolahjat muodostaisivat arvojärjestä ihmisen kannalta - meidän kyllä tulee tavoitella profetoimisen armolahjaa, mutta tässäkään suhteessa on ihmisen turha asettaa mitään arvojärjestyksiä. Koivisto ei missään nimesssä jaottele ihmisiä armolahjojen suhteen arvojärjestykseen, koska kaikki armolahjat ovat armosta saatuja lahjoja evankeliumin työtä varten. Näin se nyt vaan on ... Amen