Mielisairaat ja profetoiminen

Minulla on hyvä ystävä, joka on sielultaan sairas ja välillä oikeinkin huonossa kunnossa. En mielelläni sanoisi, että helluntaiseurakunnalla on suurta osuutta asiassa, että hän ylipäätään sairastui, mutta sanon kuitenkin, jos täällä on muitakin. Rukoilemme ja keskustelemme usein yhdessä uskosta perheistämme, lapsistamme ja elämästä yleensä. Koen saaneeni häneltä apua ja sellaista syvällistä ymmärtämystä elämän vaikeuksissa, jota harvoin saa osakseen muitten kanssa keskustellessa. Voin sanoa että elämä olisi todella köyhää ja tyhjää ellei olisi ihmisiä jotka kokevat ja ajattelevat pintaa syvemmältä tätä vaellusta ja ihmisenä olemista.

En tarkoita sitä, että pitää olla sielultaan sairas, kyetäkseen puhumaan vakavistakin asioista, mutta minulla on tällainen uskonystävä. Kiitän hänestä ja kymmenistä yhteisistä uskonvuosistamme Jumalaa. Sanon vielä Suuren Jumalan kunniaksi, että ystävälläni on oikea kielilläpuhumisen lahja ja kielien selittämisen lahja. Olen saanut suurta lodutusta sanomien välityksellä, jotka Jumala on hänen kauttaan minulle ja koko perheelleni puhunut.

Tahdon vielä sanoa, että Jumala itse valitsee omat lapsensa ja Kaikkivaltiaana tietää, miksi itse kunkin meistä valitsee, siksi ei ole kenenkään luodun asia arvostella Luojaa, miksi HÄN sallii yhdelle yhtä ja toiselle jotakin toista vaivaa. Kaikki Jumalan omat ovat Hänen silmäteriään, mutta erikoisesti ihmiset, jotka muitten silmissä eivät ole mitään.