Kuolemanrajakokemukset ja seksuaalietiikka

harvinaisen selkeä ja mielenkiintoinen vastaus. Liippaa aika läheltä omiakin käsityksiäni synnistä ja synnin tekemisestä. Syntihän on nimenomaan lihan himon (ihmisen langenneen luonnon) realisoitumista tekoina, ajatuksina tai tekemättä jättämisinä.

Jaak. 1:15
   
" -- kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman."

Synti ei ole ensisijaisesti tekoja, vaan olotila - ihmisen langennut luonto. Sen tähden "Onko x syntiä" -kysymykset ovat jokseenkin epäoleellisia, ellei siitä ole selkeää ilmoitusta Raamatussa. Tärkeintä on tehdä kaikessa Jumalan tahto, sillä synti on ensisijaisesti tila joka erottaa meidät Jumalasta.

Laurentius kirjoitti:

harvinaisen selkeä ja mielenkiintoinen vastaus. Liippaa aika läheltä omiakin käsityksiäni synnistä ja synnin tekemisestä. Syntihän on nimenomaan lihan himon (ihmisen langenneen luonnon) realisoitumista tekoina, ajatuksina tai tekemättä jättämisinä.

Jaak. 1:15
   
" -- kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman."

Synti ei ole ensisijaisesti tekoja, vaan olotila - ihmisen langennut luonto. Sen tähden "Onko x syntiä" -kysymykset ovat jokseenkin epäoleellisia, ellei siitä ole selkeää ilmoitusta Raamatussa. Tärkeintä on tehdä kaikessa Jumalan tahto, sillä synti on ensisijaisesti tila joka erottaa meidät Jumalasta.

Lue lisää

Ihminen ei voi olla koskaan puhdas jos hän on ihminen tällä maanpäällä, eli tänne syntynyt. Ihmisen tehtävänä on voittaa alempi luontonsa ja siinä tarvitaan omaa ja korkeampaa voimaa.

vajaa kirjoitti:

Ihminen ei voi olla koskaan puhdas jos hän on ihminen tällä maanpäällä, eli tänne syntynyt. Ihmisen tehtävänä on voittaa alempi luontonsa ja siinä tarvitaan omaa ja korkeampaa voimaa.

Lue lisää

Minun näkemykseni (Raamattuun pohjautuen) mukaan ihminen on itsessään vajaa, kuten sanot. Kristuksessa voimme kuitenkin olla puhtaita ja täydellisiä. "Alempi luonto", ihmisen lihallinen ja langennut luonto ei katoa ennen kuin kuolemassa, mutta Jumalan voimasta voimme voittaa lihan vallan kuolettamalla se Hengellä. Minun omat voimani eivät siihen riitä.

Laurentius kirjoitti:

Minun näkemykseni (Raamattuun pohjautuen) mukaan ihminen on itsessään vajaa, kuten sanot. Kristuksessa voimme kuitenkin olla puhtaita ja täydellisiä. "Alempi luonto", ihmisen lihallinen ja langennut luonto ei katoa ennen kuin kuolemassa, mutta Jumalan voimasta voimme voittaa lihan vallan kuolettamalla se Hengellä. Minun omat voimani eivät siihen riitä.

Lue lisää

Allekirjoitan täysin kirjoittamasi.

Näen kuitenkin että annetulla elämällä persoonallisine lahjoineen ja mahdollisuuksineen on tärkeä tehtävä ja odotus itsessään. Suurempi kuin osataan ajatellakaan.
Muuten miksi näin ei olisi?

Jumala on säätänyt että jokainen ihminen toisten avustuksella raivaa omaa palstaansa elinkelpoiseksi ja kuolettaa pahan vallassa olevan luontonsa, joten on hieman väärin sanoa ettei ihminen itse voi mitään sillä tehtävä on kuitenkin annettu ihmiselle muttei normaali ihminen tietenkään pysty mahdottomiin.
Maailmassa on myös olemassa ihmisiä jotka ovat kasvaneet suurempaan vastuullisuuteen.

Uskonkilvoituksella tarkoitetaan nimenomaisesti ajallista toimintaa eikä pakoa sieltä.

Taustani on kristillinen mutta oma kokemukseni poikkeaa kyllä hieman tavallisesta ajattelusta, sillä omat ristiriitaiset kohtaamiset ovat lyöneet leimansa.
Kunnioitan jokaisen vakavan vaeltajan vakaumusta mutta sanoisin että joka väittää tietävänsä kaiken ei todellisuudessa tiedä juuri mitään.

vajaa kirjoitti:

Allekirjoitan täysin kirjoittamasi.

Näen kuitenkin että annetulla elämällä persoonallisine lahjoineen ja mahdollisuuksineen on tärkeä tehtävä ja odotus itsessään. Suurempi kuin osataan ajatellakaan.
Muuten miksi näin ei olisi?

Jumala on säätänyt että jokainen ihminen toisten avustuksella raivaa omaa palstaansa elinkelpoiseksi ja kuolettaa pahan vallassa olevan luontonsa, joten on hieman väärin sanoa ettei ihminen itse voi mitään sillä tehtävä on kuitenkin annettu ihmiselle muttei normaali ihminen tietenkään pysty mahdottomiin.
Maailmassa on myös olemassa ihmisiä jotka ovat kasvaneet suurempaan vastuullisuuteen.

Uskonkilvoituksella tarkoitetaan nimenomaisesti ajallista toimintaa eikä pakoa sieltä.

Taustani on kristillinen mutta oma kokemukseni poikkeaa kyllä hieman tavallisesta ajattelusta, sillä omat ristiriitaiset kohtaamiset ovat lyöneet leimansa.
Kunnioitan jokaisen vakavan vaeltajan vakaumusta mutta sanoisin että joka väittää tietävänsä kaiken ei todellisuudessa tiedä juuri mitään.

Lue lisää

Sanoohan Raamattukin:

Ps. 139:14-16

"Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut."

Me olemme kaikki Jumalan ihmeitä ja yksilöllisiä Hänen silmissään.

Olen myös samaa mieltä siitä, että ihmisellä itsellään on osavastuu syntisen luontonsa kuolettamisessa. Tuo osa on ennen kaikkea antautuminen ja nöyrtyminen Jumalan kasvojen edessä. Hyvyys ja pyhyys tulee aina Jumalalta, emmekä siihen voi itse vaikuttaa muuta kuin antamalla Jumalan tehdä meissä työtään.

"Maailmassa on myös olemassa ihmisiä jotka ovat kasvaneet suurempaan vastuullisuuteen."

Mitä tarkoitat tällä käytännössä? Asiaa voi katsella kahdesta näkökulmasta. Siinä mielessä olet oikeassa, että "kelle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan". Uskon kuitenkin, että Jumalalla on varattuna kaikille suunnitelma, jota voimme toteuttaa tai olla toteuttamatta. Tästä lähtökohdasta katsottuna olemme kaikki samalla viivalla, ja jokaisen elämä on tärkeä. On eri asia katsooko asiaa Jumalan vai ihmisen näkökulmasta.

Minä ainakaan en väitä tietäväni kaikkea. Mitä enemmän oppii tuntemaan Jumalaa, sitä enemmän huomaa kuinka vähän oikeastaan tunteekaan :) Samoin on yleensäkin tiedon kanssa. Tärkeintä on halu ja pyrkimys "kaikkeen Totuuteen".

Hyvää päivänjatkoa sinulle.

Laurentius kirjoitti:

Sanoohan Raamattukin:

Ps. 139:14-16

"Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut."

Me olemme kaikki Jumalan ihmeitä ja yksilöllisiä Hänen silmissään.

Olen myös samaa mieltä siitä, että ihmisellä itsellään on osavastuu syntisen luontonsa kuolettamisessa. Tuo osa on ennen kaikkea antautuminen ja nöyrtyminen Jumalan kasvojen edessä. Hyvyys ja pyhyys tulee aina Jumalalta, emmekä siihen voi itse vaikuttaa muuta kuin antamalla Jumalan tehdä meissä työtään.

"Maailmassa on myös olemassa ihmisiä jotka ovat kasvaneet suurempaan vastuullisuuteen."

Mitä tarkoitat tällä käytännössä? Asiaa voi katsella kahdesta näkökulmasta. Siinä mielessä olet oikeassa, että "kelle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan". Uskon kuitenkin, että Jumalalla on varattuna kaikille suunnitelma, jota voimme toteuttaa tai olla toteuttamatta. Tästä lähtökohdasta katsottuna olemme kaikki samalla viivalla, ja jokaisen elämä on tärkeä. On eri asia katsooko asiaa Jumalan vai ihmisen näkökulmasta.

Minä ainakaan en väitä tietäväni kaikkea. Mitä enemmän oppii tuntemaan Jumalaa, sitä enemmän huomaa kuinka vähän oikeastaan tunteekaan :) Samoin on yleensäkin tiedon kanssa. Tärkeintä on halu ja pyrkimys "kaikkeen Totuuteen".

Hyvää päivänjatkoa sinulle.

Lue lisää

On hämmästyttävää miten eri tavoin ihmiset voivat suhtautua elämäänsä, tai miten he sitä ns. tulkitsevat.
Monet eivät osaa tai edes vaivaudu ajattelemaankaan ja ehkä se on ihan hyvä niinkin.

Itse olen vakaan kristityn kodin kasvatti ja suhtaudun elämääni uskonnollisesti mutta "fanaattisuus, fatalistisuus ja tietämisen varmuus" ovat karisseet kiusaksi asti matkallani, sillä omassa elämässäni olen "aivan tahtomatta" kohdannut suurta ristiriitaa tuoneita persoonia ja asioita.

Ennen olin aivan varma että jokaisen ihmisen elämä on suunnilleen samanlaista mutta erehdyin siinä tosi pahoin.(Tässä en tarkoita raamattupalstan ts:n tapaista henkilöä vaan jotain muuta).

Huomaan että olet erittäin nuori henkilö, mutta ymmärrän että olet löytänyt tiesi joten arvostan sitä, ja siksi en haluaisi aiheuttaa ajatuksiisi liikaa ristiriitaa. Elämä tuo kuitenkin aikanaan jokaisen eteen uusia kysymyksiä ja haasteita, silloin kun niiden aika on.
Kuitenkin haluan sanoa että Raamatun totuus on aivan oikeaa totuutta. Totuutta kuitenkin ”pakosta” tulkitaan hieman eri tavoin ja siihen ihmisillä on perusteltu oikeus.

Paavali kirjoittaa jotenkin näin: ”silloin kun minä olin, lapsi puhuin kuin lapsi… ja älkäämme olko kuin maitoa litkivät imeväiset”.

”Maailmassa on olemassa ihmisiä jotka ovat kasvaneet suurempaan vastuullisuuteen." kysyt mitä se tarkoittaa?
Eli meitä ihmisiä on hyvin erilaisia ja se tarkoittaa juuri luonteen hallintakykyä, ja siinä on valtavimmat erot, käsittämättömimmät erot.
Kuitenkin me ihmiset olemme Luojamme mittakaavassa samalla lähtöviivalla ja yhtä tärkeitä jokainen.

Koko ihmiselämä tähtää luonteen kasvattamiseen ja aistien hallitsemiseen sillä ”koko ihmisen persoonallinen maailma on pahan vallassa”, joka voitetaan Kristuksen avulla. Paha tarkoittaa oman persoonallisen luonteen heikkouksia.

Elämä on juuri se kasvunkenttä jossa kasvua pitää tapahtua. Joka elämää väheksyy niin se väheksyy Luojamme antamaa haastetta, siksi se olisi otettava oppikenttänä ja tehtävänä eikä (välttämättömänä) pahana, kuten monet näkevät.

vajaa kirjoitti:

On hämmästyttävää miten eri tavoin ihmiset voivat suhtautua elämäänsä, tai miten he sitä ns. tulkitsevat.
Monet eivät osaa tai edes vaivaudu ajattelemaankaan ja ehkä se on ihan hyvä niinkin.

Itse olen vakaan kristityn kodin kasvatti ja suhtaudun elämääni uskonnollisesti mutta "fanaattisuus, fatalistisuus ja tietämisen varmuus" ovat karisseet kiusaksi asti matkallani, sillä omassa elämässäni olen "aivan tahtomatta" kohdannut suurta ristiriitaa tuoneita persoonia ja asioita.

Ennen olin aivan varma että jokaisen ihmisen elämä on suunnilleen samanlaista mutta erehdyin siinä tosi pahoin.(Tässä en tarkoita raamattupalstan ts:n tapaista henkilöä vaan jotain muuta).

Huomaan että olet erittäin nuori henkilö, mutta ymmärrän että olet löytänyt tiesi joten arvostan sitä, ja siksi en haluaisi aiheuttaa ajatuksiisi liikaa ristiriitaa. Elämä tuo kuitenkin aikanaan jokaisen eteen uusia kysymyksiä ja haasteita, silloin kun niiden aika on.
Kuitenkin haluan sanoa että Raamatun totuus on aivan oikeaa totuutta. Totuutta kuitenkin ”pakosta” tulkitaan hieman eri tavoin ja siihen ihmisillä on perusteltu oikeus.

Paavali kirjoittaa jotenkin näin: ”silloin kun minä olin, lapsi puhuin kuin lapsi… ja älkäämme olko kuin maitoa litkivät imeväiset”.

”Maailmassa on olemassa ihmisiä jotka ovat kasvaneet suurempaan vastuullisuuteen." kysyt mitä se tarkoittaa?
Eli meitä ihmisiä on hyvin erilaisia ja se tarkoittaa juuri luonteen hallintakykyä, ja siinä on valtavimmat erot, käsittämättömimmät erot.
Kuitenkin me ihmiset olemme Luojamme mittakaavassa samalla lähtöviivalla ja yhtä tärkeitä jokainen.

Koko ihmiselämä tähtää luonteen kasvattamiseen ja aistien hallitsemiseen sillä ”koko ihmisen persoonallinen maailma on pahan vallassa”, joka voitetaan Kristuksen avulla. Paha tarkoittaa oman persoonallisen luonteen heikkouksia.

Elämä on juuri se kasvunkenttä jossa kasvua pitää tapahtua. Joka elämää väheksyy niin se väheksyy Luojamme antamaa haastetta, siksi se olisi otettava oppikenttänä ja tehtävänä eikä (välttämättömänä) pahana, kuten monet näkevät.

Lue lisää

Heräsi sellainen kysymys, että uskotko sinä persoonalliseen pahaan vai onko kaikki maailman pahuus "oman persoonallisen luonteen heikkouksia"?

Kirjoitat viisaasti josta heijastuu elämänkokemus.

P.S. En vierasta aiheita/keskusteluja jotka aiheuttavat ristiriitoja. Juuri niiden kautta voin kasvaa uskossani ja muutenkin ihmisenä. Kyllä niitäkin on pieneen elämääni jo mahtunut :)

Laurentius kirjoitti:

Heräsi sellainen kysymys, että uskotko sinä persoonalliseen pahaan vai onko kaikki maailman pahuus "oman persoonallisen luonteen heikkouksia"?

Kirjoitat viisaasti josta heijastuu elämänkokemus.

P.S. En vierasta aiheita/keskusteluja jotka aiheuttavat ristiriitoja. Juuri niiden kautta voin kasvaa uskossani ja muutenkin ihmisenä. Kyllä niitäkin on pieneen elämääni jo mahtunut :)

Lue lisää

Hei taas.

Kyllä pahuus on samaa joka vaikuttaa kaikissa ihmisissä.

Yleensä usko mielletään asiana johon ei kuulu mitään omaa ja on vailla omia tekoja. Se on varmasti varmasti sitäkin mutta oma elämä on toisaalta täynnä suuntia, valintoja, päätöksiä ja tavoitteita, joten se pohjautuu kuitenkin omiin päätöksiin. Jumala ei päätä puolestamme vaan elämässä on ns. vapaan tahdon sääntö ja se on oikeus ja valitettavasti velvollisuuskin.

Jos sinulla on uskoa sinapin siemmenen vertaa sanotaan, eli usko on normaalin kuvauksen mukaisen lisäksi vain tahdon, ajattelun ja tunteen samansuuntaisuuutta ja parhaimmillaan niiden itsenäistä ja toisiinsa vaikuttamatonta toimintaa (kokeile :).
Usko on nimenomaisesti sitä ja tällaisia tuntemattomia "uskovia" ihmisiä on olemassa, joten kyse ei ole jostakin teoriasta. Tieto lisää vastuuta ja siitäkin on käytännön esimerkkejä.

Ihmisen tehtävä maailmassa olisi parhaimmillaan olla apu ja esimerkki muille ihmisille ja myös teoilla täytettävä paikkansa elämässä ja olisi pystyttävä täydellisempään uskoon.

vajaa kirjoitti:

Hei taas.

Kyllä pahuus on samaa joka vaikuttaa kaikissa ihmisissä.

Yleensä usko mielletään asiana johon ei kuulu mitään omaa ja on vailla omia tekoja. Se on varmasti varmasti sitäkin mutta oma elämä on toisaalta täynnä suuntia, valintoja, päätöksiä ja tavoitteita, joten se pohjautuu kuitenkin omiin päätöksiin. Jumala ei päätä puolestamme vaan elämässä on ns. vapaan tahdon sääntö ja se on oikeus ja valitettavasti velvollisuuskin.

Jos sinulla on uskoa sinapin siemmenen vertaa sanotaan, eli usko on normaalin kuvauksen mukaisen lisäksi vain tahdon, ajattelun ja tunteen samansuuntaisuuutta ja parhaimmillaan niiden itsenäistä ja toisiinsa vaikuttamatonta toimintaa (kokeile :).
Usko on nimenomaisesti sitä ja tällaisia tuntemattomia "uskovia" ihmisiä on olemassa, joten kyse ei ole jostakin teoriasta. Tieto lisää vastuuta ja siitäkin on käytännön esimerkkejä.

Ihmisen tehtävä maailmassa olisi parhaimmillaan olla apu ja esimerkki muille ihmisille ja myös teoilla täytettävä paikkansa elämässä ja olisi pystyttävä täydellisempään uskoon.

Lue lisää

persoonallisella pahalla saatanaksi ja paholaiseksi nimitettyä langennutta henkiolentoa. Pidätkö sitä vain symbolisena vai todellisena maailmassa vaikuttavana (vasta)voimana?

Voisitko vielä selventää kuvaustasi uskosta?

Olen samaa mieltä, että ihmisen tärkein tehtävä (Jumalalle elämisen rinnalla) on elää toisten ihmisten hyväksi. Kun Jumala ensin rakasti meitä, saimme uskon kautta rakkauden Jumalaan. Jumalan rakkauden kautta saamme myös rakkauden lähimmäistä kohtaan. Tärkeintä on johdattaa lähimmäinen Elämän tienristeykseen, josta jokainen voi jatkaa matkaa valitsemaansa suuntaan - joko Elämään tai kuolemaan.

Laurentius kirjoitti:

persoonallisella pahalla saatanaksi ja paholaiseksi nimitettyä langennutta henkiolentoa. Pidätkö sitä vain symbolisena vai todellisena maailmassa vaikuttavana (vasta)voimana?

Voisitko vielä selventää kuvaustasi uskosta?

Olen samaa mieltä, että ihmisen tärkein tehtävä (Jumalalle elämisen rinnalla) on elää toisten ihmisten hyväksi. Kun Jumala ensin rakasti meitä, saimme uskon kautta rakkauden Jumalaan. Jumalan rakkauden kautta saamme myös rakkauden lähimmäistä kohtaan. Tärkeintä on johdattaa lähimmäinen Elämän tienristeykseen, josta jokainen voi jatkaa matkaa valitsemaansa suuntaan - joko Elämään tai kuolemaan.

Lue lisää

Raamattu kyllä kertoo siitä joten vastaan kyllä.

Kaikesta muustakin olen aivan samaa mieltä.
Kuitenkin monet asiat ovat tavallaan kielikuvia ilman yhteyttä todelliseen arkielämään joten ne jäävät hyviksi periaatteiksi ilman käytännön yhteyksiä.

Uskolla tarkoitetaan sitä ydintä tai summaa mikä jää jäljelle tunteen, ajattelun ja tahdon yhteenliittymästä tai erillisyydestä.
Voimme sanoa että uskon Jumalaan täydellisesti tai uskon että kykenen suorittamaan jonkun arkisen tehtävän onnistuneesti jne. mutta ajatus empii ja jokin kiikastaa. Tunne sotii lähes täysin vastaan ja tahdonvoima on sitä ja tätä, joten todellista uskoa saattaa olla minimaalisen vähän jos laisinkaan. Henki on altis mutta liha heikko.
Juuri nuo elementit ovat niitä osatekijöitä mitkä muodostavan kaikkinaisen uskon "aineellisen" selityksen. Usko ei ole pelkkää tunnetta tai jokin muu seikka vaan tämä kolminainen ilmentymä.

Jos tiedät paremman selityksen niin kertoisitko siitä.

vajaa kirjoitti:

Raamattu kyllä kertoo siitä joten vastaan kyllä.

Kaikesta muustakin olen aivan samaa mieltä.
Kuitenkin monet asiat ovat tavallaan kielikuvia ilman yhteyttä todelliseen arkielämään joten ne jäävät hyviksi periaatteiksi ilman käytännön yhteyksiä.

Uskolla tarkoitetaan sitä ydintä tai summaa mikä jää jäljelle tunteen, ajattelun ja tahdon yhteenliittymästä tai erillisyydestä.
Voimme sanoa että uskon Jumalaan täydellisesti tai uskon että kykenen suorittamaan jonkun arkisen tehtävän onnistuneesti jne. mutta ajatus empii ja jokin kiikastaa. Tunne sotii lähes täysin vastaan ja tahdonvoima on sitä ja tätä, joten todellista uskoa saattaa olla minimaalisen vähän jos laisinkaan. Henki on altis mutta liha heikko.
Juuri nuo elementit ovat niitä osatekijöitä mitkä muodostavan kaikkinaisen uskon "aineellisen" selityksen. Usko ei ole pelkkää tunnetta tai jokin muu seikka vaan tämä kolminainen ilmentymä.

Jos tiedät paremman selityksen niin kertoisitko siitä.

Lue lisää

Lisäisin kuitenkin vielä jumalallisen aspektin. Minulle usko on ensisijaisesti sitä Kristuksen uskoa, jonka Jumala lahjoittaa lapsilleen. Usko vaikuttaa Pyhän Hengen kautta, sillä Pyhä Henki on se sinetti joka todistaa henkemme kanssa että olemme Jumalan lapsia. Tämäkin saattaa kuulostaa kovin teoreettiselta, mutta olen kokenut sen oikeaksi ihan käytännössä.

Olin kerran luopua uskosta kun aloin pohtimaan mihin uskoni perustuu. Perusteiksi löysin mm. Raamattu kokonaisuudessaan, armolahjojen toiminta, rukousvastaukset ja pienet ihmeet lähipiirissä ym. Huomasin että nuo kaikki voidaan kyseenalaistaa esim. sattumaksi. Huomasin, että ainoa mihin voin elämäni todella perustaa, on Kristus ja Hänen sovitustyönsä ristillä.

Kun hyväksyin tämän ja aloin rukoilemaan Jumalaa vahvistamaan uskoni, Hän alkoi hiljalleen erinäisten prosessien kautta puhdistanut uskoni perustaa. Koen, että Pyhä Henki minussa on ainoa todellinen peruste Jumalan olemassaololle ja uskolleni. Järjelliset perusteet tulevat vasta sen jälkeen.

Laurentius kirjoitti:

persoonallisella pahalla saatanaksi ja paholaiseksi nimitettyä langennutta henkiolentoa. Pidätkö sitä vain symbolisena vai todellisena maailmassa vaikuttavana (vasta)voimana?

Voisitko vielä selventää kuvaustasi uskosta?

Olen samaa mieltä, että ihmisen tärkein tehtävä (Jumalalle elämisen rinnalla) on elää toisten ihmisten hyväksi. Kun Jumala ensin rakasti meitä, saimme uskon kautta rakkauden Jumalaan. Jumalan rakkauden kautta saamme myös rakkauden lähimmäistä kohtaan. Tärkeintä on johdattaa lähimmäinen Elämän tienristeykseen, josta jokainen voi jatkaa matkaa valitsemaansa suuntaan - joko Elämään tai kuolemaan.

Lue lisää

Mitään "persoonallista pahaa", ts. antihyvää tai paholaista tai Mustaa Ruhtinasta ei ole olemassakaan.

Pahuus on yksinkertaisesti rakkauden puutetta. Kun rakkaus ja ihmisyys puuttuu, silloin elukan luontomme (eli se alaston apina nimeltä Homo sapiens) pukkaa pintaan ja meistä tulee pelkkä elukka.

Ja yksi tehtävistämme täällä maan päällä on voittaa tämä elukka itsessämme ja tulla Jumalan kaltaisiksi rakkaudessa.

Pedon luku eli 666 on todellakin ihmisen luku. Kun kreikan sana "anthropos" (ihminen) muutetaan heprealaisen gematrian mukaisiksi numeroiksi, tulokseksi saadaan 666.

Laurentius kirjoitti:

Lisäisin kuitenkin vielä jumalallisen aspektin. Minulle usko on ensisijaisesti sitä Kristuksen uskoa, jonka Jumala lahjoittaa lapsilleen. Usko vaikuttaa Pyhän Hengen kautta, sillä Pyhä Henki on se sinetti joka todistaa henkemme kanssa että olemme Jumalan lapsia. Tämäkin saattaa kuulostaa kovin teoreettiselta, mutta olen kokenut sen oikeaksi ihan käytännössä.

Olin kerran luopua uskosta kun aloin pohtimaan mihin uskoni perustuu. Perusteiksi löysin mm. Raamattu kokonaisuudessaan, armolahjojen toiminta, rukousvastaukset ja pienet ihmeet lähipiirissä ym. Huomasin että nuo kaikki voidaan kyseenalaistaa esim. sattumaksi. Huomasin, että ainoa mihin voin elämäni todella perustaa, on Kristus ja Hänen sovitustyönsä ristillä.

Kun hyväksyin tämän ja aloin rukoilemaan Jumalaa vahvistamaan uskoni, Hän alkoi hiljalleen erinäisten prosessien kautta puhdistanut uskoni perustaa. Koen, että Pyhä Henki minussa on ainoa todellinen peruste Jumalan olemassaololle ja uskolleni. Järjelliset perusteet tulevat vasta sen jälkeen.

Lue lisää

On ihan hyvä että suhtaudut uskoon rehellisesti ja aitoudella mutta kannattaa muistaa että se voi olla aivan luonnollinen osa elämää eikä hallitse ja rajoita ns. normaalielämää.

Tiedäthän että ihmisille ilmenevä pahuus on taas kaksiosainen, ns. jarruttava ja edistävä.
Myös totuus on tavallaan sidoksissa näihin voimiin. Siksi kuitenkin aina jollain tapaa epäpuhtaina emme voi tavoittaa täysin puhdasta totuutta, emmekä kestäisikään sitä (raamatussa).

Osittain siksi, totuus joka tyydyttää sinua ei välttämättä tyydytä toista, ja "oikeita totuuksia" on niin monia, koska sielumme "vire" on on useimmilla hieman erillainen (katso vaikka horoskooppia :-)
Yksi esimerkki on Johannes Kastajan ja Jeesuksen erilliset ja samanaikaiset toiminnat eri puolilla Jordania. Tämä eroavaisuus johtui myös minuuskysymyksestä ja siitä vaikka joskus.

Tarkoitin edellisillä asioilla sitä että uskonnollisuus pitäisi sijoittaa ihmisen luonnolliseksi elementiksi eikä normaali elämää jarruttavaksi asiaksi, huonouden ja syntisyyden tostamiseksi.
Eikä siitä kannata tehdä myöskään elämänsä "ammattia" jossa tieto ja tietäminen ovat ylitse muiden, sillä elämä jää pian vain teoriaksi.
Uskominen on lähinnä "vain" persoonallinen tehtävä ja haaste, joka valaisee esimerkillään.

... kirjoitti:

Mitään "persoonallista pahaa", ts. antihyvää tai paholaista tai Mustaa Ruhtinasta ei ole olemassakaan.

Pahuus on yksinkertaisesti rakkauden puutetta. Kun rakkaus ja ihmisyys puuttuu, silloin elukan luontomme (eli se alaston apina nimeltä Homo sapiens) pukkaa pintaan ja meistä tulee pelkkä elukka.

Ja yksi tehtävistämme täällä maan päällä on voittaa tämä elukka itsessämme ja tulla Jumalan kaltaisiksi rakkaudessa.

Pedon luku eli 666 on todellakin ihmisen luku. Kun kreikan sana "anthropos" (ihminen) muutetaan heprealaisen gematrian mukaisiksi numeroiksi, tulokseksi saadaan 666.

Lue lisää

Ei sillä liene niin tärkeää merkitystä miten pahuus rajataan.

Ihmisyys on aistien kahlitsemaa ja turvaamaa rajallisuutta.
Viisaat sanovat että joissakin kokemuksillisissa tiloissa ja kuolemassa on ihminen vapaa aineellisuuden raskaista kahleista jolloin hän on vapaa, avoin ja alaston, himoineen ja vaikuttimineen.

Yksi huomaamaton esimerkki on Apostoli Johannes, kun hän Patmosluodolla laskeutui ilmestyksiin Jumalallisessa Hengessä eli meditaatiotilan kautta.
Jossakin tilanteessa enkeli näytti hänelle kirjaa joka oli suljettu, ja nän itkien vaikersi ja pyysi avaamaan sen.

Muuten on ihmisiä jotka havaitsevat toisen ajatukset, kuten Jeesuskin ilmaisee, hän näki heidän ajatuksensa, eli harva ihminen on edes tietoinen tekojensa ja ajatustensa ristiriidoista.

Kerro millä tavoin se elukka itsessämme voitetaan.

vajaa kirjoitti:

On ihan hyvä että suhtaudut uskoon rehellisesti ja aitoudella mutta kannattaa muistaa että se voi olla aivan luonnollinen osa elämää eikä hallitse ja rajoita ns. normaalielämää.

Tiedäthän että ihmisille ilmenevä pahuus on taas kaksiosainen, ns. jarruttava ja edistävä.
Myös totuus on tavallaan sidoksissa näihin voimiin. Siksi kuitenkin aina jollain tapaa epäpuhtaina emme voi tavoittaa täysin puhdasta totuutta, emmekä kestäisikään sitä (raamatussa).

Osittain siksi, totuus joka tyydyttää sinua ei välttämättä tyydytä toista, ja "oikeita totuuksia" on niin monia, koska sielumme "vire" on on useimmilla hieman erillainen (katso vaikka horoskooppia :-)
Yksi esimerkki on Johannes Kastajan ja Jeesuksen erilliset ja samanaikaiset toiminnat eri puolilla Jordania. Tämä eroavaisuus johtui myös minuuskysymyksestä ja siitä vaikka joskus.

Tarkoitin edellisillä asioilla sitä että uskonnollisuus pitäisi sijoittaa ihmisen luonnolliseksi elementiksi eikä normaali elämää jarruttavaksi asiaksi, huonouden ja syntisyyden tostamiseksi.
Eikä siitä kannata tehdä myöskään elämänsä "ammattia" jossa tieto ja tietäminen ovat ylitse muiden, sillä elämä jää pian vain teoriaksi.
Uskominen on lähinnä "vain" persoonallinen tehtävä ja haaste, joka valaisee esimerkillään.

Lue lisää

Jos lokeroisin uskon (Jumalan) vain osaksi elämääni, olisi sama kun en uskoisi lainkaan. Pitkän aikaa elämäni oli menossa tähän suuntaan, kunnes sain elävästi kohdata Jumalan. Nyt elän Jumalalle, ja "normaali elämäni" perustuu tuolle pohjalle.

Sain kokea kuinka Kristus vapautti minut kaikista kahleista. Nyt kun olen vapaa, olen Kristuksen orja. En siksi että se olisi minun velvollisuuteni, vaan koska kiitollisuudesta kumpuava halu ajaa minut siihen.

Jumala on Elämä, vain Hänessä minä Elän ja olen. Kaikki muu on vain merkityksetöntä olemista. Kaikki mitä teen tekemättä sitä Jumalalle katoaa "kuin kedon ruoho". Se mitä teen Kristuksessa pysyy. Miksi kuluttaisin elämäni turhuuteen? Meille ei ole annettu kuin tämä yksi elämä.

Siinä olen samaa mieltä että uskonnollisuus ja usko tulisi olla luonnollinen osa elämää. Niin luonnollinen, että kaikki toiminta tapahtuisi tuon uskon pohjalta.

Uskon että on vain yksi Totuus. Kuten sinäkin sanoit, ei kukaan voi täysin omistaa tuota Totuutta täällä ajassa. Mielestäni eläminen Totuudessa ei olekaan saapumista määränpäähän, vaan kulkemista tiellä kohti tuota Totuutta, joka on Kristus. Sanoohan Paavalikin:

Fil. 3:15-16

"Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on. Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!"

Tärkeintä on pyrkimys totuuteen ja puhtauteen. Kaiken muun saa aikaan Herra.

Laurentius kirjoitti:

Jos lokeroisin uskon (Jumalan) vain osaksi elämääni, olisi sama kun en uskoisi lainkaan. Pitkän aikaa elämäni oli menossa tähän suuntaan, kunnes sain elävästi kohdata Jumalan. Nyt elän Jumalalle, ja "normaali elämäni" perustuu tuolle pohjalle.

Sain kokea kuinka Kristus vapautti minut kaikista kahleista. Nyt kun olen vapaa, olen Kristuksen orja. En siksi että se olisi minun velvollisuuteni, vaan koska kiitollisuudesta kumpuava halu ajaa minut siihen.

Jumala on Elämä, vain Hänessä minä Elän ja olen. Kaikki muu on vain merkityksetöntä olemista. Kaikki mitä teen tekemättä sitä Jumalalle katoaa "kuin kedon ruoho". Se mitä teen Kristuksessa pysyy. Miksi kuluttaisin elämäni turhuuteen? Meille ei ole annettu kuin tämä yksi elämä.

Siinä olen samaa mieltä että uskonnollisuus ja usko tulisi olla luonnollinen osa elämää. Niin luonnollinen, että kaikki toiminta tapahtuisi tuon uskon pohjalta.

Uskon että on vain yksi Totuus. Kuten sinäkin sanoit, ei kukaan voi täysin omistaa tuota Totuutta täällä ajassa. Mielestäni eläminen Totuudessa ei olekaan saapumista määränpäähän, vaan kulkemista tiellä kohti tuota Totuutta, joka on Kristus. Sanoohan Paavalikin:

Fil. 3:15-16

"Olkoon siis meillä, niin monta kuin meitä on täydellistä, tämä mieli; ja jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on. Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!"

Tärkeintä on pyrkimys totuuteen ja puhtauteen. Kaiken muun saa aikaan Herra.

Lue lisää

Totta puhut, enkä ole kiistämässä siitä mitään.

Sanon ehkä sinulle hyvin hämmentäviä asioita mutta todellisessa elämässä on olemassa vaihe tai hetki jossa ihmisen atattelu, tahto ja tunne erityvät toisistaan, eli toinen ei vaikuta enää toiseen.
Sillon hän on vasta valmis ottamaan vastuuta omasta elämästään ja hän voi kohdata todellisen minänsä, raadollisen luomuksensa ja etäisen tavoitteensa.
Niistä vaiheista kertoo Ap. Paavali.
Sen jälkeen elämä on totista Kristuksen seuraamista, koska tekojen sekä ajatusten vartijana toimii se "rusikoiva" lihan piikki, josta hän kertoo.

vajaa kirjoitti:

Totta puhut, enkä ole kiistämässä siitä mitään.

Sanon ehkä sinulle hyvin hämmentäviä asioita mutta todellisessa elämässä on olemassa vaihe tai hetki jossa ihmisen atattelu, tahto ja tunne erityvät toisistaan, eli toinen ei vaikuta enää toiseen.
Sillon hän on vasta valmis ottamaan vastuuta omasta elämästään ja hän voi kohdata todellisen minänsä, raadollisen luomuksensa ja etäisen tavoitteensa.
Niistä vaiheista kertoo Ap. Paavali.
Sen jälkeen elämä on totista Kristuksen seuraamista, koska tekojen sekä ajatusten vartijana toimii se "rusikoiva" lihan piikki, josta hän kertoo.

Lue lisää

Tarkoitatko kenties sitä vaihetta kun sielu eroitetaan hengestä? Minulla ei ole siitä paljoakaan tietoa tai henkilökohtaista kokemusta, mutta ymmärtääkseni yksi osa kristityn kasvua on hengen erottaminen sielusta. Silloin ihminen pystyy erottamaan hengelliset asiat sielullisista (ts. ihmisestä lähtöisistä). Sana sanoo:

Hepr. 4:12-13

"Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili."

Miten luulet tämän tapahtuvan käytännössä? Prosessin käyttövoimana on selkeästi Jumalan Sana.

Laurentius kirjoitti:

Tarkoitatko kenties sitä vaihetta kun sielu eroitetaan hengestä? Minulla ei ole siitä paljoakaan tietoa tai henkilökohtaista kokemusta, mutta ymmärtääkseni yksi osa kristityn kasvua on hengen erottaminen sielusta. Silloin ihminen pystyy erottamaan hengelliset asiat sielullisista (ts. ihmisestä lähtöisistä). Sana sanoo:

Hepr. 4:12-13

"Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili."

Miten luulet tämän tapahtuvan käytännössä? Prosessin käyttövoimana on selkeästi Jumalan Sana.

Lue lisää

Se tarkoittaa käytännössä samaa asiaa mutta löysit siihen sopivammat sanat.
Kasvua siis tapahtuu vaikka jotkut kiistävät sen, eli on olemassa asioita ja "aterioita joita imeväiset" eivät voi sulattaa.

On olemassa erilaisia kuvauksia aistien erottamisprosessista mutta sen vaiheet ovat suunnilleen samoja.
Ja jos asiaan liittää vaikeuksia niin prosessi voi olla myös itsekkyyden kannustama eli kumarretaankin silloin jo väärää herraa.

Nämä asiat eivät oikeastaan ole yleisiä kahvipuheita mutta sikäli yleistä tietoa että niistä voi keskustella.
On myös asioita joista ei saa tietoa kuin vain omakohtaisen kokemuksen kautta. Juuri siksi ei asioista tietävät mellasteta niistä, eli turhaa on tuhlata helmiä sioille.

Miten käytännössä tapahtuu?
Jossakin kristillisessä perinteessä on ohjelmana systemaattisuus ja kurinalaiset harjoitukset. Ne kouluttaa oikein tai väärinkin.
Jos sanoisi helpoimman tien niin elämä itsessään ohjaa ihmistä oikeaan suuntaan, mutta on olemassa
joitakin käytännön harjoituksia.

vajaa kirjoitti:

Se tarkoittaa käytännössä samaa asiaa mutta löysit siihen sopivammat sanat.
Kasvua siis tapahtuu vaikka jotkut kiistävät sen, eli on olemassa asioita ja "aterioita joita imeväiset" eivät voi sulattaa.

On olemassa erilaisia kuvauksia aistien erottamisprosessista mutta sen vaiheet ovat suunnilleen samoja.
Ja jos asiaan liittää vaikeuksia niin prosessi voi olla myös itsekkyyden kannustama eli kumarretaankin silloin jo väärää herraa.

Nämä asiat eivät oikeastaan ole yleisiä kahvipuheita mutta sikäli yleistä tietoa että niistä voi keskustella.
On myös asioita joista ei saa tietoa kuin vain omakohtaisen kokemuksen kautta. Juuri siksi ei asioista tietävät mellasteta niistä, eli turhaa on tuhlata helmiä sioille.

Miten käytännössä tapahtuu?
Jossakin kristillisessä perinteessä on ohjelmana systemaattisuus ja kurinalaiset harjoitukset. Ne kouluttaa oikein tai väärinkin.
Jos sanoisi helpoimman tien niin elämä itsessään ohjaa ihmistä oikeaan suuntaan, mutta on olemassa
joitakin käytännön harjoituksia.

Lue lisää

Varmaankin jokaisen täytyy löytää oma tiensä.

"Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle."

Laurentius kirjoitti:

harvinaisen selkeä ja mielenkiintoinen vastaus. Liippaa aika läheltä omiakin käsityksiäni synnistä ja synnin tekemisestä. Syntihän on nimenomaan lihan himon (ihmisen langenneen luonnon) realisoitumista tekoina, ajatuksina tai tekemättä jättämisinä.

Jaak. 1:15
   
" -- kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman."

Synti ei ole ensisijaisesti tekoja, vaan olotila - ihmisen langennut luonto. Sen tähden "Onko x syntiä" -kysymykset ovat jokseenkin epäoleellisia, ellei siitä ole selkeää ilmoitusta Raamatussa. Tärkeintä on tehdä kaikessa Jumalan tahto, sillä synti on ensisijaisesti tila joka erottaa meidät Jumalasta.

Lue lisää

Viestihierarkia meni liian syväksi joten jatkan vähän tässä.

Juuri niin, eli jokaisen on löydettävä oma tiensä ja emme ole maailmassame koskaan yksin, vaikeuksissa tai ongelmissakaan.

Periaatteessa jokainen työ, haaste tai kohtaaminen on jollain tapaa merkityksellinen.
Ja jos osaa ottaa elämänsä näin, sekä nöyrin ja avoimin mielin niin se johtaa lähemmäksi totuutta. Arvosteleva ja hylkäävä mieli vie aina kauemmaksi.

Vanha totuus on myös tällainen, että jos haluat kuulla asian ydintä niin kuuntele niin ettei mielesi hylkää, hyväksy, kiittele tai arvostele sitä, vain kuuntelee. Silloin kuulet paljon enemmän, kuulet sanojan sielua, henkeä.
Näin pitäisi olla kaikista hienoimmissa ja typerimmissäkin asioissa.

Eli totuus on kuin arka kyyhkynen, se lähestyy sinua oman tahtonsa mukaan, antautuu sinulle kun et torju tai tavoittele sitä. Muulla tavoin et koskaan saa sitä kiinni.