14 vuotias uhri???

niissä paikoissa joissa pyörii noita tummia, on myös tällästä sakkolihaa, mitä ilmeisemmin, tarjolla mustille miehille. Joillakin väärennetyt henkkarit, toiset näyttivät paljon vanhemmilta.
Miksi tämä tyttö nyt teki ilmoituksen jos suhde jatku niinkin kauan? Miksi naiset haluaa aina jälkeenpäin kostaa, vaikka jos tämä Kings nyt vapautuisi ja pyytäis anteeksi näiltä ilomoituksen tehneiltä naisilta, aika moni antais anteeksi ja ottais ilomielin takas!!heh heh

niissä paikoissa joissa pyörii noita tummia, on myös tällästä sakkolihaa, mitä ilmeisemmin, tarjolla mustille miehille. Joillakin väärennetyt henkkarit, toiset näyttivät paljon vanhemmilta.
Miksi tämä tyttö nyt teki ilmoituksen jos suhde jatku niinkin kauan? Miksi naiset haluaa aina jälkeenpäin kostaa, vaikka jos tämä Kings nyt vapautuisi ja pyytäis anteeksi näiltä ilomoituksen tehneiltä naisilta, aika moni antais anteeksi ja ottais ilomielin takas!!heh heh

Katselepa ympärillesi, mikä on nykysuuntaus (alkoi 60-luvun rintsikoitten polttelusta). Isät syrjäytetään kasvatuksesta ja perheasioista keinolla millä hyvänsä. Ihanteellisinta tuntuu olevan yksinhuoltajuus. Äidit eivät enää jaksa katsoa lastensa perään, vaan mennään siitä, mistä aita on matalin ja helpointa eli ollaan liian hyviä kavereitalasten kanssa vanhemmuus unohtaen. Sitten pennut luuhaa yömyöhään diskoissa seksivaatteet päällä kaikenmaailman hörhöjen hässittävinä. Perheistä puuttuu isän asettamat rajat ja johdonmukainen pelisääntöjen valvonta.

Olet vihainen äiti, ja ymmärrän hyvin. Faktaa kuitenkin on, että nykypäivänä edes erittäin rakastavalla, vihaisella tai minkään muunlaisella vanhemmalla, ei välttämättä ole vaikutusta omiin lapsiinsa.
Olen kohta 17-v., joten nuoruusiän kapinoimiset teitä vanhempia kohtaan ovat jo ohi, mutta nuorten maailmassa elän silti.
Vanhempia ei pidä välttämättä syyllistää liikaa siitä, että heidän jälkikasvunsa on hunningolla.
Siksi että äitini tekee sosiaalityötä, tiedän että jopa psykologit ovat tutkineet ja oikeaksi havainneet oivallukseni, että nuoren kaverit vaikuttavat häneen enemmän kuin omat vanhemmat.
Monet 14-vuotiaat, minäkin aikoinani, sanovat että; "mennään kaverille yöksi." Todellisuudessa onkin oltu ryyppäämässä ja remuamassa jossain hyvin muualla kuin siellä kaverilla.
Vanhempien ja lapsien pitää voida luottaa toisiinsa, ja niin usein toistettu lause rajat ovat rakkautta, pitää paikkansa. Jos luottamus menee tyhmyyksien tekemisen takia, on oikein olla vähemmän luottavaisempi, ei päästetäkään niin helposti yöksi, aikaisemmat kotiin tuloajat ja muuta sellaista.
Joskus luottamus menee vasta kun on jo sattunut jotain peruuttamatonta, mutta luottamusta vaille jääminen on mielestäni pahempaa ja vahingoittavampaa.
Tuo 14-vuotias, joka on, niin kuin sanoit, missä lie hillunut, aikaisemminkin tehnyt tyhmyyksiään. On hilluttu ties missä seurassa, ja osattu hakeutua paikkoihin missä tuollaisia hyväksikäyttäjiä tapaa.
Ja vanhemmat eivät välttämättä voi tehdä mitään. Omassa lähipiirissäni on tapauksia, jotka esim.
- Ovat töpeksineet ja saaneet siksi aikaisemmat kotiintuloajat, mutta niitä ei noudateta, töpeksitään entiseen malliin tai vielä pahemmin.
On tapauksia jotka ovat arestin tai tiukennettujen kotiintuloaikojen takia jopa yön poissa kotoa, mitään sanomatta, jääneet vaan.
- Ovat kaikesta huolimatta käyttäneet saamansa tai hankkimansa rahat alkoholiin, ja kun nuoret eivät sitä oikein osaa käyttää, vaan yleensä päätarkoitus on humaltuminen. Ja aina kun on alkoholin vaikutuksen alaisena, altistuu helposti vaikka minkämoisille epämiellyttäville asioille.
- Ovat olleet mukavia, eloisia, ehkä jopa urheilevia ja hyvätapaisia nuoria, mutta kavereiden myötä on pikku hiljaa ajauduttu kauemmas kaikesta tuosta ja jotkut ovat alkaneet ryyppäämään, jotkut varastelemaan ja jotkut jopa käyttämään huumeita.
Ja kaikissa näissä tapauksissa on kavereiden arvostus ollut tärkeämpi kuin vanhempien. Joskus tulee muuten mallikkaan nuorenkin tehtyä tyhmyyksiä kavereiden yllytyksestä, tai myös ehkä pelosta, ja seuraukset ovat karut.
Nuorten saattaa olla vaikeaa siirtyä kaveriporukasta toiseen, ja useimmiten, ne kunnollisemmat nuoret eivät halua seuraansa sitä joka on vähemmän kunnollisten nuorten porukassa. Ja nuorille on hyvin tärkeää kuulua johonkin. Jos ainoa vaihtoehto tuntuu olevan ryyppääminen, hilluminen yöllä kaverien kanssa ja vanhemmille veen haistattaminen, niin siihenhän sitten alennutaan.
Nuorille on myös hyvin vähän mahdollisuuksia olla kunnollisempia, ilman että he nussuttaisivat läksyjä kaiket illat. On harvoja vaihtoehtoja minne mennä ryyppäämisen sijaan leimautumatta esim. seurakunta hihhuliksi.
Nuorten maailma on usein aika armoton, ja pitää saada arvostusta ja kuulua johonkin vaikkei itsestä tuntuisikaan kaikki hyvältä.
Muistan taannoin 90-luvun lopulta lehtiotsikon, jossa nuoren pojan kerrottiin tehneen itsemurhan koulukiusaamisen vuoksi. Se kertoo jo paljon, siitä kuinka huonosti nuoret voivat, että heidän pitää pyörittää sellaista systeemiä. Kiusaajilla täytyy olla jotain vikaa jossain vaiheessa kasvatusta tai omaa elämää.
Ja tuota kasvatusta ette hoida yksin te, hyvät vanhemmat, ei sillä ettenkö arvostaisi vanhemmuuttanne.
Toinen fraasi; mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Jo meitä 5 vuotta vanhemmilla nuorilla oli paha olla, heiltä on periytynyt ja yhä edelleen raaistunut tämä nykyinen nuorten maailma.
Entistä enemmän nuoret nimittäin "kasvattavat" toisiaan. Otetaan esimerkkiä isommista, jotka taas ovat ottaneet esimerkkiä isommista.
Itselleni on aivan selvästi opetettu että sun pitää olla tällainen. Olen kuullut usein että millainen pitää olla, miten tehdä. Ja sitähän totellaan. Muuten voidaan jättää ulos porukasta, kiusata, kertoa juttuja eteenpäin...
Parasta, mitä te vanhemmat voitte meille lapsillenne antaa ja opettaa(mieluiten jo hiekkalaatikkoiässä) on hyvä itseluottamus ja itsetunto, jottei tarvitse olla muiden pompotettavana, ja suvaitsevaisuus, ettei tarvitse pompottaa muita, molemmin puolinen luottamus ja vastuuntunto, te luotatte meihin ja me voimme luottaa teihin, oli kyseessä uusi poika/tyttöystävä, oma paha olo tai tehty tyhmyys, voimme oppia saamaan luottamusta ja tuntea vastuun olemalla sen arvoisia, ja tärkein rakkaus ja anteeksianto, nuorenahan ne tyhmyydet on hyvä tehdä, ei toki liian kanssa, mutta virheistä ei pidä suuttua, niistä pitää oppia. Jos lapsi ja/tai nuori oppii keskustelemaan, jakamaan asioitaan, tuntemaan läheisyyttä vanhempiensa kanssa on pohja ihmisenä kehittymiselle jo hyvällä alulla.
Ja ei vähäisin; meidän nuorten täytyy saada olla vihaisia, mutta ei katkeria. Moni nuori ryyppää katkerana ruokarahansa, vanhemmat ovat töissä, ei aikaa kuulla että kokeesta tuli erinomainen numero.
Saattaa nuo yksinkertaiset asiat eivät edes paina mitään vaakakupissa, kun ainoa kaveriporukka jonka tuntee vie mukanaan.Ja on monia jotka eivät edes saa noita yksinkertaisia asioita.
Tiedän että äitinä osaat kasvattaa lapsesi, mutta nuo ovat asioita joita antamalla ja opettamalla partiotoiminnassa itseäni 2-3 vuotta nuoremmille olen huomannut huomattavan heilahduksen positiiviseen suuntaan.
Vielä en kuitenkaan ole päässyt noissa kysymyksissä tuota karkeaa alkua pitemmälle, mutta tuolla pääsee jo pitkälle.
Tuolla hyväksikäytetyllä tytöllä oli ehkä hillumisensa takana joku tai joitakin kertomistani asioista.
Uskon että olet äitinä vihainen, mutta nyt kun tapauksesta on aikaa, ja vihaisuus on lauhtunnut, niin mitä on nyt?
Jos ei muuta, niin opittu että vaikka 14-vuotiaan paikka olisi kotona, ei hän siellä välttämättä ole.
Nyt voimme olla huolestuneita siitä että he eivät ole kotona.
Ja omat lapset ovat ehkä yhä enemmän silmäteränä..

P.S. En halua olla näsäviisas, en neuvoa, enkä muuta vaikka jotkut ihmiset saavatkin sellaisen maun kommenteistani. Otan mielenkiinnolla niistä palautetta vastaan.