Vaikka Jumala rakastaa jokaista ihmistä ehdoitta, Hän "voi" antaa eniten vain sille joka on vastaanottavaisin ja tarvitsevin.
Kysymys ei siis ole siitä että Jumala ei tahtoisi antaa itseään jokaiselle ihmiselle,vaan
siitä että kaikki eivät tahdo ottaa häntä vastaan. "Hän tuli omiensa luokse ,mutta he eivät ottaneet Häntä vastaan" Jos Hän ei voi täyttää
meitä voimallaan, este ei ole Jumalassa,vaan meissä itsesssämme,sillä Hän ei anna vastahakoisesti,vaan suorastaan odottaa että saisi antaa meille Taivaan suunnattomia rikkauksia,mutta jos me olemme vastahakoisia vastaanottamaan Hänen Henkeään emme voi myöskään saada sitä.
Jos ajatellaan vaikkapa juomalasia: Mitä tyhjempi se on,sitä enemmän se voi täyttyä vedestä,eikö niin? Lasin tyhjyys on näin ollen sen
"vastaanottavaisuutta,tarvitsevuutta ja janoa".
Kysymys ei siis ole siitä että mitä me teemme,mitä me yritämme,tai mihin
me pyrimme,vaan siitä missä määrin olemme tyhjiä istestämme,sillä se
vaikuttaa suoraan siihen miten paljon Pyhä Henki voi meitä voimallaan
täyttää.
Suhteemme Jumalaan on siis ennen muuta Hänen
vastaanottavaisuuttaan. Jumala on antava osapuoli,kaiken hyvän lähde,ja
me olemme vastaanottava osapuoli. Meidän Jumalan nälkämme ja janomme ei myöskään ole omien yritystemme tulosta,eikä näin ole omaa
ansiotamme,vaan Jumalan armoa ja lahjaa alusta loppuun.
Jos ajatellaan palavaa kynttilää: Missä tilassa se oli ennen kuin sen
sydän syttyi tuleen?
Tai mitä se teki voidakseen syttyä tuleen? Vastaus
molempiin kysymyksiin on sama: Se vain odotti liekin sytyttävää
vaikutusta,sillä se ei itse kyennyt tekemään mitään syttyäkseen tuleen. Yhtä
vähän kuin juomalasi voi täyttää itseään,tai kynttilä sytyttää itseään
liekkiin,yhtä vähän me voimme omilla yrityksillämme täyttyä Pyhällä
Hengllä ja Tulella.
Ihmisen omat (lihan) yritykset pyhittyä ovat
tuhoontuomittuja,jokainen. Ihmisen osa ei ole muuta kuin ottaa
vastaan,antaa Pyhän Hengen tehdä työtään,ja antaa vain kaiken tapahtua,
se on lepäämistä Golgatalla täytetyssä työssä,jonka valmisti Hän joka
huusi:Se on täytetty! Tämän ihmeellisen ja käsittämättömän suuren lahan
me saamme vastaanottaa uskossa,täysin ilman omia ansioitamme,Amen!
"Synnin palkka on kuolema,mtta Jumalan armolahja on Iankaikkinen Elämä
Jeesuksessa Kristuksessa meidän Herrassamme" Hallelujah!
Eikö tämä ole evankeliumia?
Kysymys ei siis ole siitä että Jumala ei tahtoisi antaa itseään jokaiselle ihmiselle,vaan
siitä että kaikki eivät tahdo ottaa häntä vastaan. "Hän tuli omiensa luokse ,mutta he eivät ottaneet Häntä vastaan" Jos Hän ei voi täyttää
meitä voimallaan, este ei ole Jumalassa,vaan meissä itsesssämme,sillä Hän ei anna vastahakoisesti,vaan suorastaan odottaa että saisi antaa meille Taivaan suunnattomia rikkauksia,mutta jos me olemme vastahakoisia vastaanottamaan Hänen Henkeään emme voi myöskään saada sitä.
Jos ajatellaan vaikkapa juomalasia: Mitä tyhjempi se on,sitä enemmän se voi täyttyä vedestä,eikö niin? Lasin tyhjyys on näin ollen sen
"vastaanottavaisuutta,tarvitsevuutta ja janoa".
Kysymys ei siis ole siitä että mitä me teemme,mitä me yritämme,tai mihin
me pyrimme,vaan siitä missä määrin olemme tyhjiä istestämme,sillä se
vaikuttaa suoraan siihen miten paljon Pyhä Henki voi meitä voimallaan
täyttää.
Suhteemme Jumalaan on siis ennen muuta Hänen
vastaanottavaisuuttaan. Jumala on antava osapuoli,kaiken hyvän lähde,ja
me olemme vastaanottava osapuoli. Meidän Jumalan nälkämme ja janomme ei myöskään ole omien yritystemme tulosta,eikä näin ole omaa
ansiotamme,vaan Jumalan armoa ja lahjaa alusta loppuun.
Jos ajatellaan palavaa kynttilää: Missä tilassa se oli ennen kuin sen
sydän syttyi tuleen?
Tai mitä se teki voidakseen syttyä tuleen? Vastaus
molempiin kysymyksiin on sama: Se vain odotti liekin sytyttävää
vaikutusta,sillä se ei itse kyennyt tekemään mitään syttyäkseen tuleen. Yhtä
vähän kuin juomalasi voi täyttää itseään,tai kynttilä sytyttää itseään
liekkiin,yhtä vähän me voimme omilla yrityksillämme täyttyä Pyhällä
Hengllä ja Tulella.
Ihmisen omat (lihan) yritykset pyhittyä ovat
tuhoontuomittuja,jokainen. Ihmisen osa ei ole muuta kuin ottaa
vastaan,antaa Pyhän Hengen tehdä työtään,ja antaa vain kaiken tapahtua,
se on lepäämistä Golgatalla täytetyssä työssä,jonka valmisti Hän joka
huusi:Se on täytetty! Tämän ihmeellisen ja käsittämättömän suuren lahan
me saamme vastaanottaa uskossa,täysin ilman omia ansioitamme,Amen!
"Synnin palkka on kuolema,mtta Jumalan armolahja on Iankaikkinen Elämä
Jeesuksessa Kristuksessa meidän Herrassamme" Hallelujah!
Eikö tämä ole evankeliumia?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.