Osallistuin vaimoni kanssa viime viikolla päättyneille Etelä-Queenslandin adventistien kesäjuhlille (camp meeting) täällä Brisbanen lähettyvillä.
Koska Australissa välimatkat ovat pitkät (Australiaan mahtuisi 20 pinta-alaltaan Suomen kokoista maata), ja ilmasto-olot vaihtelevat, kesäjuhlia järjestetään useita eri aikoina. Australiassa on n. 55 000 adventistia.
Suuri osa juhlakansasta asui teltoissa. 400 telttaa levittäytyneinä laajalle koulucampukselle toi mieleen Jumalan kansan leirin Siinain erämaassa, kun he matkasivat kohti Luvattua maata. Kahdeksan päivää kestänyt tapahtuma kokosi yhteen kuulemani mukaan n. 7000 ihmistä. Molempina sapatteina väkeä oli eniten.
Kevät on tullut, ja se merkitsee 25-30 asteen lämpötiloja. Rento pukeutuminen tuntui sopivalta.
Kolmessa isossa teltassa ohjelmatarjonta oli monipuolista ja siunaavaa.
Viimeisen sapatin jumalanpalveluksessa värillinen pastori saarnasi Abrahamin uskosta. Tämä joutui menemään vakaumuksensa vuoksi kipukynnykseen saakka. Veitsi koholla uskovien isäksi kutsuttu vanhus uhrasi jo ainokaistaan.
Ajattelin: näin pitkälle rakkaus Jumalaan voi mennä.
Ja tätä on uskon kautta vanhurskautuminen.
Lopuksi puhuja vetosi kuulijoihinsa. Kädet nousivat.
Minäkin tunsin tarvetta antaa elämäni uudelleen sen Herran haltuun, joka keskimmäisellä ristillä kuoli puolestani.
Jorma Katainen
Koska Australissa välimatkat ovat pitkät (Australiaan mahtuisi 20 pinta-alaltaan Suomen kokoista maata), ja ilmasto-olot vaihtelevat, kesäjuhlia järjestetään useita eri aikoina. Australiassa on n. 55 000 adventistia.
Suuri osa juhlakansasta asui teltoissa. 400 telttaa levittäytyneinä laajalle koulucampukselle toi mieleen Jumalan kansan leirin Siinain erämaassa, kun he matkasivat kohti Luvattua maata. Kahdeksan päivää kestänyt tapahtuma kokosi yhteen kuulemani mukaan n. 7000 ihmistä. Molempina sapatteina väkeä oli eniten.
Kevät on tullut, ja se merkitsee 25-30 asteen lämpötiloja. Rento pukeutuminen tuntui sopivalta.
Kolmessa isossa teltassa ohjelmatarjonta oli monipuolista ja siunaavaa.
Viimeisen sapatin jumalanpalveluksessa värillinen pastori saarnasi Abrahamin uskosta. Tämä joutui menemään vakaumuksensa vuoksi kipukynnykseen saakka. Veitsi koholla uskovien isäksi kutsuttu vanhus uhrasi jo ainokaistaan.
Ajattelin: näin pitkälle rakkaus Jumalaan voi mennä.
Ja tätä on uskon kautta vanhurskautuminen.
Lopuksi puhuja vetosi kuulijoihinsa. Kädet nousivat.
Minäkin tunsin tarvetta antaa elämäni uudelleen sen Herran haltuun, joka keskimmäisellä ristillä kuoli puolestani.
Jorma Katainen
Vastaukset 5
Vanhimmat
niin kaukaa.Täälläkin tekee jo syksy tuloaan,pitäisi lähteä vielä perunapellolle,
on vielä kymmenkunta penkkiä nostamatta.
Aika harmaalta ja sateiselta vaikuttaa täällä tänä päivänä.Olin sinun ohjaamallasi vierellä kulkijan kurssilla Kajaanissa noin parivuotta sitten.
Oli mukava ja antoisa kurssi!
Onko siihen jatkoa tulossa?
Siunausta sinulle ja vaimollesi,nauttikaa välillä lomasta ja lämmöstä!
Terveisin Sirkka Kreivi,yksi kurssilaisesi.
Minäkin voin kiittää kurssistasi. Vierellä kulkijana olemme koko ajan, joten opetuksesi osui ihan kohdalleen. Tosin tuo kuuntelemisen taito on joskus tosi vaikeaa. Sitä läksyä minun pitää opetella koko ikäni.
Onnitteluni isovanhemmuudesta teillekin ja äidille ja isille myös. Meilläkin on nyt siellä kaukana pieni "Aatu", joka kävi Suomessakin ensi visiitillä. Aurinkoinen lapsi kertakaikkiaan ja erinomainen matkustaja, joka söi, nukkui ja hymyili koko pitkän matkan.
Hyvää matkan jatkoa teille ja siunausta kaikille.
Mitäs touhua tuo on? Olet ollut noitten toisten adventistien kiittelystä päätellen adventistiopettaja tai -pastori ja nyt teit uskonratkaisun, vai teitkö?
Eikö nyt olisi korkea aika sanoa hyvästit Ellen Whiten harhoille ja lähteä tosissaan seuraamaan Jeesusta, ettei Pyhä Henki murehdu ja lähde sinusta (olettaen, että Hän tuli sinuun)?
pilkkaaja. Pyhän Hengen pilkka on vakava asia. Sinä teet sitä jatkuvasti.
tarpeessa!