Hitto kun ärsyttää ihan hirmusasti.
Autoilijat nimittäin.
Olen 17-vuotias moposkootterilla ajeleva pikkulikka ja olen liikenteessä saanut huomata tämän: Mopoilijoita todellakin vihataan.
Useasti olen ajanut teillä, joilla on nopeusrajoitus 40-50 km/h ja aina joku ajaa useimmiten henkilöautolla ihan perään ja lähtee ohittamaan.
Itse ajan aina sitä korkeinta nopeutta, joka sillä tiellä sallitaan, joten hämmästyttää ja suututtaa tällainen.
Ohi menee, vaikka yritänkin vähän ajaa eteen, ettei pääsisi.
Sitten toinen ärsyke ovat nämä suuret "siti-maasturit", jotka ihan tahallaan ajaa päälle.
Kesällä ajelin risteykseen, vilkaisin peiliin ja näin; kas! Sininen hummeri-hammeri, mikä onkaan. (Kohtalaisen iso ajokki)
Noh, pistänpä hyvissä ajoin vilkunpäälle,
että ison ratinkin taakse näkyy, että käännyn ja saatan vähän joutua jarruttelemaankin..
Väliä oli kuitenkin vielä paljon, mutta varovaisuus ei ole koskaan pahaksi.
Mutta mitäs! Ei ole etuajo-oikeutta ja oikealta tulee pari autoa, odotanpa hetken!
Vilkku raksuttaa lakkaamatta,
ja takaa tuleva möhkäle ajaa lähemmäs.
Pian alkaa töötit raikua, vaikka
oikealta tulee vielä valkoinen auto, joka menee ensin. Juuri, kun valkoinen ajokki ohittaa minut, tuntuu kumma tömähdys, kun hummeri ajaa päälle! Apuva!
Mitä muuta sellaisessa tilanteessa voi tehdä, kuin painaa kaasua ja ohittaa sen valkoisen auton takaapäin?
Peilistä vielä näen, kuinka valkoisen ajokin kuski vilauttaa keskisormea.
Hyvä mieli haihtui aika äkkiä.
Tämä sininen hummeri tuntui kesänmittaan vaanivan minua, enää ei ole sitä harminaiheuttajaa onneksi näkynyt, mutta jos näkyy, katson, mikä on rekkari ja ilmiannan moisen lurjuksen.
No joo, mukavat kesämuistot olivatkin sitten siinä.
Paas kuvitellen; On elokuu, kello on neljä ja keskustassa on pahin ruuhka meneillään?
Sinä joudut siihen sekaan pikkuruikkuisen skootterin kanssa.
Ihanaa, eikö totta?
Sinua ei varota, vaan päinvastoin! Saat
Muiden vihat niskaasi oitis ja sinua yritetään pistää teuraaksi vain, koska on ruuhka ja sinusta pääsisi niin kivasti ajamaan yli.
No niin, ja sitten nämä pyörätiet, joissa on "sallittu mopoille"-kyltti.
Siinähän se seisoo, kylttilöinen iloisen vihreänä ja tekstikin on selvää suomea.
Ymmärrän sen loistavasti ja lähden ajamaan.
Vastaan tulee tuiman näköinen täti, joka minut äkätessään nostaa kätensä.
Hänen etusormensa alkaa kummasti kiemurtelemaan, aivan, kuin hän osoittaisi vieressä olevaa
auto-kaistaa, jossa taksit ja bussit ajavat tuhatta ja sataa.
Ei mutta! Kun ajan ohi, tädin käden liike muuttuu hyvin nykiväksi.
Ymmärrän yskän ja pysähdyn.
Täti kääntyy ja alkaa valittelemaan minulle siitä, että minun pitäisi ajaa ihan toisella kaistalla. "Tää on jalankulkijoille!"
Vedän syvään henkeä ja jatkan matkaa ja jätän tädin valitukset omaan arvoonsa.
Ihanaa ajaa mopolla, jota varten säästin viikkorahojani monta vuotta ja jota varten tein kesätöitä.
Ja sitten, ajan mopolla talvisinkin ja öisin pääsee kone kylmenemään pikkaisen ja kestää hetki, ennen kuin lämpenee.
Oitis siihen tulee joku äijä virnuilemaan, että hei, eikös tytön mopedissa oo menolientä?
Juu, sehän siinä on vaivana, nimenomaan vaikka tankki onkin vielä puolillaan.
Poljen, poljen ja vihdoin mopo lähtee käyntiin,
mutta mieli on jo maassa.
Sitten, kun kesällä rapsutin pakoputken ja pistin maalia, ettei ruostu puhki, niin siinä oli naapurin setä heti sanomassa, että ai kun tuli hieno, nyt sinä kehtaat taas ajaa sillä, kun ei ole enää ruman ruskea.
Näinhän se oli, jepulis..
Pientä korjausta tehdessä tuli naapurin 7-vuotiaat pojat neuvomaan, että voe reikäleipäkekkula, mitä ihmettä sinä oikein teet? Meijän isi osais laittaa ton, sähän rikot sen.
Sillon teki mieli kyllä vähän rääkäistä, että nyt armaat naapurin kakarat painukaa sinne, missä kirosanat ei helise.
Huh.. Enhän minä tosiaan ole muuta, kuin
hurjasteleva kakara mopetilla, mutta silti ärsyttää tämä: Koska olen tyttö, mopo on "isin ostama", enkä osaa sitä huoltaa, kunhan ajelen.
Pientä huoltoa laittelen itse, mutta isommat rempat teetätän ammattilaisilla.
Autoilijat nimittäin.
Olen 17-vuotias moposkootterilla ajeleva pikkulikka ja olen liikenteessä saanut huomata tämän: Mopoilijoita todellakin vihataan.
Useasti olen ajanut teillä, joilla on nopeusrajoitus 40-50 km/h ja aina joku ajaa useimmiten henkilöautolla ihan perään ja lähtee ohittamaan.
Itse ajan aina sitä korkeinta nopeutta, joka sillä tiellä sallitaan, joten hämmästyttää ja suututtaa tällainen.
Ohi menee, vaikka yritänkin vähän ajaa eteen, ettei pääsisi.
Sitten toinen ärsyke ovat nämä suuret "siti-maasturit", jotka ihan tahallaan ajaa päälle.
Kesällä ajelin risteykseen, vilkaisin peiliin ja näin; kas! Sininen hummeri-hammeri, mikä onkaan. (Kohtalaisen iso ajokki)
Noh, pistänpä hyvissä ajoin vilkunpäälle,
että ison ratinkin taakse näkyy, että käännyn ja saatan vähän joutua jarruttelemaankin..
Väliä oli kuitenkin vielä paljon, mutta varovaisuus ei ole koskaan pahaksi.
Mutta mitäs! Ei ole etuajo-oikeutta ja oikealta tulee pari autoa, odotanpa hetken!
Vilkku raksuttaa lakkaamatta,
ja takaa tuleva möhkäle ajaa lähemmäs.
Pian alkaa töötit raikua, vaikka
oikealta tulee vielä valkoinen auto, joka menee ensin. Juuri, kun valkoinen ajokki ohittaa minut, tuntuu kumma tömähdys, kun hummeri ajaa päälle! Apuva!
Mitä muuta sellaisessa tilanteessa voi tehdä, kuin painaa kaasua ja ohittaa sen valkoisen auton takaapäin?
Peilistä vielä näen, kuinka valkoisen ajokin kuski vilauttaa keskisormea.
Hyvä mieli haihtui aika äkkiä.
Tämä sininen hummeri tuntui kesänmittaan vaanivan minua, enää ei ole sitä harminaiheuttajaa onneksi näkynyt, mutta jos näkyy, katson, mikä on rekkari ja ilmiannan moisen lurjuksen.
No joo, mukavat kesämuistot olivatkin sitten siinä.
Paas kuvitellen; On elokuu, kello on neljä ja keskustassa on pahin ruuhka meneillään?
Sinä joudut siihen sekaan pikkuruikkuisen skootterin kanssa.
Ihanaa, eikö totta?
Sinua ei varota, vaan päinvastoin! Saat
Muiden vihat niskaasi oitis ja sinua yritetään pistää teuraaksi vain, koska on ruuhka ja sinusta pääsisi niin kivasti ajamaan yli.
No niin, ja sitten nämä pyörätiet, joissa on "sallittu mopoille"-kyltti.
Siinähän se seisoo, kylttilöinen iloisen vihreänä ja tekstikin on selvää suomea.
Ymmärrän sen loistavasti ja lähden ajamaan.
Vastaan tulee tuiman näköinen täti, joka minut äkätessään nostaa kätensä.
Hänen etusormensa alkaa kummasti kiemurtelemaan, aivan, kuin hän osoittaisi vieressä olevaa
auto-kaistaa, jossa taksit ja bussit ajavat tuhatta ja sataa.
Ei mutta! Kun ajan ohi, tädin käden liike muuttuu hyvin nykiväksi.
Ymmärrän yskän ja pysähdyn.
Täti kääntyy ja alkaa valittelemaan minulle siitä, että minun pitäisi ajaa ihan toisella kaistalla. "Tää on jalankulkijoille!"
Vedän syvään henkeä ja jatkan matkaa ja jätän tädin valitukset omaan arvoonsa.
Ihanaa ajaa mopolla, jota varten säästin viikkorahojani monta vuotta ja jota varten tein kesätöitä.
Ja sitten, ajan mopolla talvisinkin ja öisin pääsee kone kylmenemään pikkaisen ja kestää hetki, ennen kuin lämpenee.
Oitis siihen tulee joku äijä virnuilemaan, että hei, eikös tytön mopedissa oo menolientä?
Juu, sehän siinä on vaivana, nimenomaan vaikka tankki onkin vielä puolillaan.
Poljen, poljen ja vihdoin mopo lähtee käyntiin,
mutta mieli on jo maassa.
Sitten, kun kesällä rapsutin pakoputken ja pistin maalia, ettei ruostu puhki, niin siinä oli naapurin setä heti sanomassa, että ai kun tuli hieno, nyt sinä kehtaat taas ajaa sillä, kun ei ole enää ruman ruskea.
Näinhän se oli, jepulis..
Pientä korjausta tehdessä tuli naapurin 7-vuotiaat pojat neuvomaan, että voe reikäleipäkekkula, mitä ihmettä sinä oikein teet? Meijän isi osais laittaa ton, sähän rikot sen.
Sillon teki mieli kyllä vähän rääkäistä, että nyt armaat naapurin kakarat painukaa sinne, missä kirosanat ei helise.
Huh.. Enhän minä tosiaan ole muuta, kuin
hurjasteleva kakara mopetilla, mutta silti ärsyttää tämä: Koska olen tyttö, mopo on "isin ostama", enkä osaa sitä huoltaa, kunhan ajelen.
Pientä huoltoa laittelen itse, mutta isommat rempat teetätän ammattilaisilla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse nykyisin jo autoilevana muistan tuon tunteen. Koitan liikenteessä huomioida myös pikkuriikkiset mopot ja skootterit, koska liikentessä ollaan kaikki samassa liemessä, ja tajuan itse muistiani kaivellen ettei kiva ollut aikoinaan ajaa henkensä kaupalla autojen välissä, kun päinvastoin tunsi olevansa miina kentällä tai punainen vaate autoilijoille.
Ja kuitenkin se oli ainoa mahdollinen, ja siksi itsellekin välttämätön kulkuneuvo.
Useat, etenkään vanhat ihmiset ei jalkakäytävillä ymmärrä tai tiedä sittä, että joillain osuuksilla saa siis luvallisesti ihan lain mukaan ajaa mopolla tai moposkootterilla. Johtunee siitä ne tuohtuneet katseet ja heiluttelut. Eikä kaikki onnettomat edes tajua mopon ja moottoripyörän eroa.
Lippua nostan että olet itse tienannut rahat menopeliisi. Samoin jouduin myös itse toimimaan aikanaa, ja opin siten rahan arvon siinä samalla kun kaikille kavereille vastaavasti vanhemmat osti menopelit ja polttoaineet.
Aja varoen, ja pidä sydämmessäsi ettet itse kasva samanlaiseksi liikenneterroristiksi auton ratissa. Ja jos yhtään lohduttaa, ja haluat olla ilkeä (mielessäsi siis), niin ajatteleppa sitä että olet nuori pimu nyt mopolla ajelet ja city-maasturikuski sinua kiusaa. Vuosiavuosia eteenpäin: Osamaksulla ostetun city-maasturin kuskin elämä on epäonnistunut. Kaikki on menny ja vanha papparainen on vuosien säästön jälkeen saanut hankittua kauppamatkoihin mopon, kun ajokorttikin jo iän myötä vietiin. Sinä kenties Keski-ikäisenä perheenäitinä olet saanut opinnot aikoinaan hyvin päätökseen ja hyvä palkkaisen työn aikaan saamana ajelet komealla uuden karheella city-maasturilla.
SULJE SILMÄSI NYT!
Näetkö silmissäsi kuvan mopon jarruvaloista:)
Juu, kiitos sympatioista. =)
Suomasi mielikuva oli kieltämättä ihan mukava, mutta hiukan epärealistinen.
Minusta kun koskaan ei vissiin tule hyväpalkkaista, kun ei ole koulutusta ja töissä olen jo, eikä sovi pahasti lintsailla, muuten ei pysty vuokraa muita laskuja makselemaan.
Mutta muuten ihan sydäntä lämmittävä ehdotus. Kyllä, jos maasturin rattiin pääsen, taidan ummistaa silmäni, jos edessä on mopo - mutta vain hetkeksi, sillä olisi ilkeää pistää "vahinko kiertämään".
Vaikka kyllähän tuo vissiin käväisisi mielessä, jos mopon näkisin ja olisi sopivan järeät teurastus-välineetkin..
Ajaa yritän totisesti varoen, vaikka jotenkin tuntuu itsestä siltä, että tahallaan nykyisin ajelen vähän miten sattuu.
Liikenteen seassa niin ei passaa mopetilla tehdä, muuten lähtee henki.
Joopa joo. Kaksin tässä näköjään jutustellaan. Vielä raapustan jotain kun vastauksesi huomasin.
Pointti ei ollutkaan se, että olist hyvä palkkainen ja omistaisit maasturi. Siis ajatus oli fiktiivinen just siks että saisit ajatella itsesi samaan tlanteeseen, ja näin ollen edes hetken nauttia fiiliksestä että asetelma voisi olla toisinpäin.
Äläkä "sure" hyvä palkkaisuutta, eli siis sitä kun ei koulutusta ole. Itellä ei aikanaan myöskään opinnot maistunut, vaan suoraan työelämään veti mieli oamn vuokra-asunnon ja tulojen vuoksi.
Katunut en ole päätöstäni päivääkään, sillä nyt ollessani 29v, en ole vielä päivääkään ollut työttömänä pakosta. Omasta tahdostani työn vaihdon yhteydessä noin 2 viikkoa ainoastaan.
Eli tekevälle töitä riittää, ja vaikkei kaikella työllä rikastumaan pääse, niin pääasia kun edes elämiseen riittää. Ja eihän tuo aina meinaa riittää, mutta silloin tehdään sitten tarpeen mukaan jopa 16-18 tuntisia työpäiviä.
Itse en edes haaveile hyväpalkkaisesta työstä, sillä silloin olisi varaa ostaa se kalis city-maasturi, ja neste nousisi päätä kohti, eli ehkä itestäkin tulis silloin idiootti liikenteessä.
On se niin kamala ajatus, että parempi pysyä liki köyhänä näissä "hantti-hommissa".
Ja ymmärrys sinun ajtuksellesi, että saatat jo tahallaan ajaa miten sattuu. Joskus koin itse asian ihan samoin, eli että kun yritin pienellä kulkuneuvollani ajaa sääntöjen mukaan, mutta isot ajoneuvot ei ajaneet eikä huomioineet, niin mitäpä minäkään.
Kuitenkin järki voitti, ja tajusin kuinka heikoilla olisin liikenteessä.
Mopo vaihtui kevariin, ja siitä sitten vuosien kuluessa autoon. Nykyisin pakettiauton ratissa voisi tuntea itsensä isoksi ja ilkeäksi vaikkapa juuri mopoilijoita kohtaan, mutta en ole siihen tarvista tuntenut, sillä mopot ovat myös liikenteessä, ja yhtälailla oikeutettuja turvalliseen ajoon. Jos luoja joskus soisi omia lapsia, niin enpä toivoisi yhdenkään autoilijan heitäkään vainoavan jos he mopolla lykkäisivät.
Älä ole enää kiukkuinen, vaan hymyile kauniisti. Juuri noin:).
Ja aja varovasti jatkossakin, niin teen minäkin. Kohta viistoistavuotta kaikkiaan erilaisilla moottorivempaimilla tien päällä matkaa taittanut, eikä yhtään kolaria:).