teko,,Saako elämällään tehdä mitä haluaa,,???Lähipiirissäni viime vuosina on useampi päättänyt päivänsä oman käden kautta.Joku vuosi sitten naapurin isäntä lopetti itsensä,kun sen emäntä oli mun kotipaikalla kylässä,,,soitti kännykällä ja lauloi elämän valttikortit biisiä,,ja sit kuuului pamaus,Eikö se ole omaisille hirveä häpeä,,,mitä mieltä,,,,,
Onko itsemurha hyväksyttävä,,,,,,
masa10
341530
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
siihen tavallaan häpeäkin liittyy, mutta päällimmäisinä on suru ja syyllisyys, oli siihen sitte aihetta eli ei.
Laitoitpas kysymyksen...heti aamusta...:o)
Ihminen joka itse päättää päivänsä jättää jälkeensä loputtoman surun...surun vailla pohjaa. Lukuisia kysymygsiä vaille vastauksia, syyllisyyttä,häpeää, ikävää.
Usein itsemurha on epätoivoinen avunpyyntö...joka päättyy ei toivotusti..kuolemaan.
Niin voiko itsemurhaa hyväksyä....Siinäpä se...??
On helppoa neuvoa surevia läheisiä hyväksymään rakkaansa ratkaisu...
Mä oon aina ajatellu, että jos ihminen on aivan yksin, vailla perhettä ja läheisiä sukulaisia, niin sitte olis oikeus päättää päivänsä koska haluaa. Mutta vähän kai meissä sellasia on. Se on omaisille kuitenki niin rankka juttu...
kohdata omaiset,kun näkee heitä päivittäin,,,vuosienkin päästä tapahtunut on ensimmäisenä mielessä,,
Tää oleva yhteiskunta luo paineita..Huom...koti,kirkko ja isänmaa...menttaliteetti...:o))
omana itsenäsi...Sellaisena kuin olet heidät tavannut aina ennenkin...Sorry...nyt duuni kutsuu:o)))
kun ihminen ajautuu umpikujaa ei ole ketään joka auttaisi.
haudalla nämä kusipäät kyselevät miksí miksi miksi et tullut pyytämään apua ja surraan niin perkeleesti. en minä häpeä valjeni ja sisaren poikani itsemurhaa vaan häpeän sitä että itsestäni ei ole siihen
meni pappa kaulakiikkuun aikansa ryypättyään... Sitä miettii, olisko jotain viälä voinu tehdä ja siitä tulee se syyllisyys...
Tosin monet sanoo, ettei siinä vaiheessa, ku päätös on tehty, kenenkään tekemiset auta enää mitään... mutta enhän mä tiedä... ei oo kokemusta, eikä toivottavasti tuukkaan.
se tekee sen sitä ei estä mikään
eniten kuitenkin v****taa nämä ammmattíauttajan jotka heäräävät vasta on myöhäitä
onhan näitä tapauksia ollut
veljeni pena pakokaasu
siskonpoika harri pakokaasu
serkku timo leukakeinu
eno jussi haulikko
toinen eno kauko unilääkkeet
noita on sattunu monta kohdalle... Auttaako se suhtautumaan vai onko se joka kerta yhtä kauhiaa? (Tökerö kysymys, mutten näin aamusta oikein osaa asettaa sanojani)
mutta ei niille myöskään voi mitään .
en kiellä ettenkö ole ajatellut olisko voinut estää .
olen itsekin kerran "yrittänyt" se oli säälin kerjäämistä ei todilsta halua pois.
kerron joskus enemmän nyt pitää lähteä
vääpelinkujalle
itseään jos joku päätyy itsemurhaan. Jos teko ei onnistu ensimmäisellä kerralla, yleensä sitä yritetään niin monta kertaa että tekijä onnistuu. Onnekeksi on myös niitä, jotka kerran epäonnistuttuaan eivät edes yritä toista kertaa. Se, miksi joku päätyy itsemurhaan, se jää yleensä selvittämättä, kun eivät pyydä apua ongelmiinsa että edes joku voisi yrittää auttamista. Syyllisyyden tunne kyllä varmasti jää omaisille, ja ottavat syyn omalle tunnolleen, kun asiat jotka johtivat tekoon jää pimentoon. Mutta ne päivät mitä itsemurhan tehnyt on elänyt, olivat varmasti isoon kirjaan kirjattuina, ja ne sivut olivat tekijältä loppuneet.
Jokaisen oma päätös.Suruaika kestää aikansa mutta elämä jatkuu.Miksi rypeä itsesäälissä?
Tota tunnetta mä en oikein osais yhdistää tähän kuvioon. Mutta syyllisyys siihen kuuluu melko vahvasti, vaikka päätös tosiaankin on jokaisen oma. Mutta ihminen nyt vaan on sellanen, että on kova syyllistämään ittensä. Psykopaatteja ei lasketa.
kun on niin hyvä kerätä itselleen ja saada myötätuntoa. Ei se itsemurhan tehnyt takaisin sieltä tule selittämään miksi tekonsa teki, eikä toisten kannata edes ruveta arvailemaan ja pyörittelemään vuosikausiksi sitä asiaa mielessä. Mitä enempi asiaa jauhaa, sitä syvemmälle se itsesääli vie mennessään, ja kierre on valmis.
Täytyy kyetä ajattelemaan asiaa niin päin, että hänellä joka teon teki on nyt rauha ja hyvä olla.
Itsemurhaa edeltää usein ihmisen elämän tukala olotila. Hän ei näe enää muuta ulospääsyä. On huomattu, että syy itsemurhalle ei ole tilanteen tukaluus, vaan näköalattomuus. Ihminen voi hautoa itsemurhaa pitkän aikaa. Kun päätös itsemurhasta on valmis, ihminen saattaa silminnähden helpottua.
Itsemurhauhkaus voi olla keino vaikuttaa auttamishaluisiin lähimmäisiin huomion ja sympatian saamiseksi.
aika rankasti sanottu, mutta minusta itsemurhan tekijä on yleensä aina täysi looseri. Itse en tekisi itsemurhaa, sillä olen sitä mieltä, että pitää taistella niin kauan kuin henki pihisee. Häpeä ei kuulu itsemurhan tehneen omaisille vaan henkilölle joka teki itsemurhan.
Toki on eri asia on, on jo kuoleman sairas ja sitten kieltätyy lääkityksestä, joka pitäisi elossa muutaman kuukauden taikka ehkä muutaman vuoden pisempään.
Erityisesti, mikäli itsarin tehnyt on perheellinen on itsarin tehnyt täysin edesvastuuton kaveri.
vielä sen verran, että looserilla en tarkoita sitä, etteikö itsarin tekijä olisi voinut olla menestynyt henkilö vaan sitä, että hän on raukka ja henkisesti heikko. Tiukoissa paikoissa looserit ja taistelijat erottuvat.
Antero.
Me ihmiset emme valitettavasti ole kaikki niin vahvoja.
Olemme erilaisia yksilöitä. Toinen on vaan heikompi toistaan (Eino Leinon sanoin)
Joillakin on elämässä vähemmän koettelemuksia. Toisilla saattaa olla taas koko elämä yhtä koettelemusta, joka saattaa ajaa ihmisen niin julmaan tekoon.
Eivät asiat ole niin yksiselitteisiä.
mutta se oli minun mielipiteeni.
Itse olen joutunut tekemään hommia joka pennin eteen ja voi olla, että sen ansiosa minusta on tullut taistelija. Se joka saa kaiken aina valmiina voi sitten suuremman vastoinkäymisen edessä romahtaa. Kaikki tuollainen kysyy henkistä kanttia.
Kuten totesi, olen itse joutunut rämpimään elämässä melkoisen suon läpi, mutta sen ei pidä antaa masentaa vaan sen pitäisi rakentaa henkistä kanttia. Olen myös epäonnistunut katkerasti ja olen ollut useammin kuin kerran täysin tyhjän päällä, mutta silti pitää mennä eteenpäin.
Tällä hetkellä minulla on töitä vuoden loppuun saakka mutta sitäkään ei pidä nähdä onnetomuutena vaan uutena mahdollisuutena.
häävisiä rämmittäviä ne Karjalan suotkaan meidän vaarille silloin sodanaikana. Ihme, että sekin luuseri sieltä elävänä pois selvis...
että kanttia löytyy vain tietyllä hetkellä vaan sitä pitää löytyä koko elämän ajan joka tilanteessa.
meidänkin vaari kanttinsa osoittanu ku niin monta vuotta elämästään sodassa oli. Mutta sitte jäi leskeksi ja rupes ryyppäämään, eikä sitte enää jaksanu...
Mutta tottahan mä tunnustan, että sulla on enemmän kanttia, ku näillä vanhoilla miehillä...
saisi ihmisen sanoa "ei koskaan".
Itse luulen myös olevani taistelija luonne ja on rankkoja kokemuksia takana, mut ei sitä koskaan tiedä mitä ihmisen aivoissa saattaa tapahtua. Jos vielä 30 vuotta elämää on jäljellä, niin mistä etukäteen kukaan voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan??
Ja vaikka itse olis kuinka vahva, ei pidä tuomita niitä vähemmän vahvoja, mitä niillä nyt sitten tarkoitetaankin.
Tietenkin oikeassa olet tuossa asiassa, et henkilöt, jotka saavat elämässään kaiken valmiina, eivät kestä välttämättä kovin isoja vastoinkäymisiä.
Mutta itsemurhan tekoon voivat myös päätyä henkilöt, joilla ei muuta olekaan kuin vastoinkäymisiä ollut elämänsä aikana.
Noh.. mitäs näitä asioita täällä huuhaalla pohdiskelmaan. Ja oikeassa olet. Meillä on ja saakin olla omat mielipiteemme. :=)))
sankareita joilla lähti vaimo toisen matkaan tai tuli ero.Eivät silti tehneet itsemurhaa.Toiset on henkisesti vahvempia kuin toiset.
tähän enää mitään, tulis vaan sanottua niin pahasti.
tilanteeseen, ettei kykene taistelemaan.
Tosi tarina 1990-luvun puolessa välin. Oliko äiti luuseri?
Poika juuri ylä-asteen kynnyksellä. Hänelle tekemällä tehtyä velkaa.
Pojalla sisko vuoden nuorempi ja äiti yksinhuoltajana. (isä kuollut)
Poikaa uhkaillaan ja kiristetään. Lopulta poika hyppää parvekkeelta alas. Kuolee.
Ei tekaistua velkaa unohdeta. Pääjehu jo kuvittelee omassa päässään pojan olevan oikeasti velkaa ja näin äitiä aletaan kiristämään.
Pojan sisko joukko raiskataan (myydään) myös pahoinpitelyä. Äiti näkee kaiken ja yrittää rahaa saada kasaan.
Kiristäjillä käy moka ja tyttö kuolee, jonka jälkeen äiti tappaa itsensä!
Vituttaa ylipäätänsä ihmiset, jotka arvostelevat itsemurhia,ei kukaan sitä tee, ilman syytä!
kenenkään itsarin tehneen, tulleen kyseleen jälkeenpäin hyväksymisiä teolleen. :(
omakohtaisesti voin kertoa, että läheisille jää ikuiset arvet...Saa loppuikänsä miettiä oliko kyseessä vain hetken mielijohde/vahinko/tarkoitus/avunpyyntö/kenen vika..jne :(
siitä ei saa mitenkään... mutta jossain mielessä se on ymmärrettävää.. Hävettävää mielestäni siinä ei ole omaisilla eikä ystävillä, surua paljon...
tulee siitä, ku tietää ihmisten puhuvan selän takana...
en ole lähipiirissäni joutunut kokemaan itsemurhaa, onneksi. Mutta tiedän ihmisiä, jotka ovat, ja tunnen suurta myötätuntoa heitä kohtaan ja kanssasurua. Yleensä (ainakin itse) ajattelee, että "entä jos tuo olisi sattunut omalle kohdalleni (läheisen itsemurha)?". Tuollaisessa tilanteessa jos alkaa juoruilemaan, on aika paatunut ihminen... Luulen, että useimmat, myös ei-lähimmät ihmiset, tuntevat syyllisyyttä, että "olisinko juuri minä voinut olla hänelle parempi ihminen?"
runsaasta palautteesta,,ei ole aina yhtä ja oikeaa ratkaisua,,niin elämässä kuin kuolemassa,.Mut toivottavasti ei tule sellaista umpikujaa,,jonka yli ei pääsis,,,,,,,
tulee ja toisille ei eikä siinä kukaan voi lopullisesti ketään auttaa. Yrittää voi ja pitää mahdollisuuksien mukaan mutta kun toisen immeisen pään sisään ei pääse niin ei aina voi.
Onko itsemurha oikeutettua vai ei on kulttuurillinen, uskonnollinen ja henkilökohtainen kysymys. Mutta hävetä ei pidä koskaan, suru ja syyllisyys tulevat varmasti läheisille. Syyllisyydestähän sanotaan että se on yleensä turha mutta immeisluonto on mitä on.
Tuli mieleen tuosta kysymyksestäsi että ketä kohtaan mikä on oikein. Jos immeisestä tuntuu ettei mitään enää ole niin auttaako se että pitäisi jäähä tänne jottei muille tule paha mieli eikä kukaan supise kenenkään selän takana...
Itse kyllä taistelisin läheiseni puolesta sen minkä osaisin jos tietäisin itsemurhasuunnitelmista. Ihan itsekkäistä syistä ja vaikken tietäisi autanko vai teenkö asian pahemmaksi. Vaikeaa, kovin vaikeaa :(
Mutta ketään en syyllistä jos sen ratkaisun kuka tekee