Minut on kastettu 13-vuotiaana luterilaisen kirkon kastetavan mukaan. Minut kastettiin Jeesuksen antaman kastekäskyn mukaan.
Olen nyt kolmekymppinen, uskovainen henkilö. Olen täyttynyt Pyhällä Hengellä ja uskon raamatun sanomaan.
Jokunen vuosi sitten kävin helluntailasten tilaisuuksissa ja koin ne erittäin lämpimiksi ja avoimiksi jumalanpalveluiksi. Aloin myös kokemaan, että hengellinen kotini olisi helluntaiseurakunta.
Menin silloisen saarnajan juttusille ja kerroin hänelle että haluaisin liityä teidän kirkkokuntaanne/seurakuntaanne!
Saarnaaja otti asian vastaan innostuneesti ja toivotteli tervetulleeksi!
Mutta sitten tulikin yllättävä asia eteen. Kaste.
Kerroin hänelle, että minut on jo kastettu ja kerroin että voin tuoda todistuksen hänelle siitä!
Emme päässeet yhteisymmärrykseen kastekysymyksessä. Minulle oli yllätys, että minut kastettaisiin toiseen kertaan. Myös seurakunnan vanhimmat käsittelivät asian ja totesivat että luterilainen kasteeni ei ollut raamatullinen!?! Petyin suuresti, koska olin vilpittömästi sitä mieltä että minut oli kastettu.
No, tämä seurakunta ei ottanut minua jäsenekseen.
Asia vaivasi minua pitkään ja tutkin raamattua paljon, enkä löytänyt mitään opillista kohtaa, joka olisi minua velvoittanut käymään toisen kerran kasteella. Asia oli myös minulle omantunnon kysymys siinä mielessä, etten hyväksy kaksoiskastetta.
Nykyään toimin oman luterilaisen kirkkomme/seurakuntamme monissa aktiiviteeteissä. Olen edelleen uskossa (uudestisyntynyt) ja Jumalan sanaa noudattava ihminen.
Nykyään pettymykseni on muuttunut voitoksi, vaikka en silloin päässytkään helluntaiseurakunnan yhteyteen. Löysin oman luterilaisen kirkon uudelleen.
Halusin kirjoittaa asiasta tänne ja kysyä että onko minulla "kohtalotovereita" ja onko nykyään jo helluntaiseurakuntien käytäntö muuttunut?
Kirjoitin tämän asian vilpittömästi ja siunaten helluntaiseurakuntia. Mutta samalla olen kiitollinen Jumalalle, että ymmärsin, että minun hengellinen kotini on luterilainen kirkko, joka on mielestäni teologisesti raamatullisempi eksegetiikassa kuin helluntailaisuus.
En olisi ottanut asiaa enää esille, mutta minulle soitti yksi henkilö ja kertoi että hän liittynyt helluntaiseurakuntaan. Kysyin häneltä kasteesta, niin hän sanoi että hän kävi ja kastoi itse itsensä järvessä ja helluntaiseurakunta otti sen perusteela hänet vastaan!
Toivoisin edes yhden asiallisen kommentin siitä, että onko toisiaan näin? Eli ne vain pääsevät helluntailaisuuteen, jotka joko käyvät kasteella tai sitten kastattavat itseään milloin missäkin.
Amerikkalaisten helluntailaisten suuri villitys oli kerran, kun olin käymässä Israelissa, että he kastoivat Jordanissa toinen toisiaan. Eräs amerikkalainen sanoikin minulle, että tämä oli jo viides kerta kun hänet kastettiin!?!
Olen kiitollinen omasta seurakunnastani, kaikista sen vajavaisuuksista huolimatta, että se lähellä Jumalan Sanaa opillisesti!
Toivon helluntailaisille siunasta, vaikka oppinnekin voi tulkita niin eritavoilla tai "kiertää" kokonaan.
Olen nyt kolmekymppinen, uskovainen henkilö. Olen täyttynyt Pyhällä Hengellä ja uskon raamatun sanomaan.
Jokunen vuosi sitten kävin helluntailasten tilaisuuksissa ja koin ne erittäin lämpimiksi ja avoimiksi jumalanpalveluiksi. Aloin myös kokemaan, että hengellinen kotini olisi helluntaiseurakunta.
Menin silloisen saarnajan juttusille ja kerroin hänelle että haluaisin liityä teidän kirkkokuntaanne/seurakuntaanne!
Saarnaaja otti asian vastaan innostuneesti ja toivotteli tervetulleeksi!
Mutta sitten tulikin yllättävä asia eteen. Kaste.
Kerroin hänelle, että minut on jo kastettu ja kerroin että voin tuoda todistuksen hänelle siitä!
Emme päässeet yhteisymmärrykseen kastekysymyksessä. Minulle oli yllätys, että minut kastettaisiin toiseen kertaan. Myös seurakunnan vanhimmat käsittelivät asian ja totesivat että luterilainen kasteeni ei ollut raamatullinen!?! Petyin suuresti, koska olin vilpittömästi sitä mieltä että minut oli kastettu.
No, tämä seurakunta ei ottanut minua jäsenekseen.
Asia vaivasi minua pitkään ja tutkin raamattua paljon, enkä löytänyt mitään opillista kohtaa, joka olisi minua velvoittanut käymään toisen kerran kasteella. Asia oli myös minulle omantunnon kysymys siinä mielessä, etten hyväksy kaksoiskastetta.
Nykyään toimin oman luterilaisen kirkkomme/seurakuntamme monissa aktiiviteeteissä. Olen edelleen uskossa (uudestisyntynyt) ja Jumalan sanaa noudattava ihminen.
Nykyään pettymykseni on muuttunut voitoksi, vaikka en silloin päässytkään helluntaiseurakunnan yhteyteen. Löysin oman luterilaisen kirkon uudelleen.
Halusin kirjoittaa asiasta tänne ja kysyä että onko minulla "kohtalotovereita" ja onko nykyään jo helluntaiseurakuntien käytäntö muuttunut?
Kirjoitin tämän asian vilpittömästi ja siunaten helluntaiseurakuntia. Mutta samalla olen kiitollinen Jumalalle, että ymmärsin, että minun hengellinen kotini on luterilainen kirkko, joka on mielestäni teologisesti raamatullisempi eksegetiikassa kuin helluntailaisuus.
En olisi ottanut asiaa enää esille, mutta minulle soitti yksi henkilö ja kertoi että hän liittynyt helluntaiseurakuntaan. Kysyin häneltä kasteesta, niin hän sanoi että hän kävi ja kastoi itse itsensä järvessä ja helluntaiseurakunta otti sen perusteela hänet vastaan!
Toivoisin edes yhden asiallisen kommentin siitä, että onko toisiaan näin? Eli ne vain pääsevät helluntailaisuuteen, jotka joko käyvät kasteella tai sitten kastattavat itseään milloin missäkin.
Amerikkalaisten helluntailaisten suuri villitys oli kerran, kun olin käymässä Israelissa, että he kastoivat Jordanissa toinen toisiaan. Eräs amerikkalainen sanoikin minulle, että tämä oli jo viides kerta kun hänet kastettiin!?!
Olen kiitollinen omasta seurakunnastani, kaikista sen vajavaisuuksista huolimatta, että se lähellä Jumalan Sanaa opillisesti!
Toivon helluntailaisille siunasta, vaikka oppinnekin voi tulkita niin eritavoilla tai "kiertää" kokonaan.
Vastaukset 57
Vanhimmat
kastettiin siellä luterilaisessa kirkossa?
Raamatullinen kaste on uskovienkaste upottamalla, mikään muu ei ole kikään kaste, koska siinä "haudataan" vanha ihminen, ja hautaamista ei voi tehdä, että vain ripoteaan multaa ruumiin päälle, eihän sekään ole vielä hautaamista, kun pappi siunaa vainajan, ja heittä kolme pikkulapiollista arkun päälle tai tekee siitä hiekasta risinmekin, ei se ol hautaus, vasta sitten, kun vainaja lasketaan parimetrin syvyyten ja maata päälle.
Eipä siis muutama, tai kolme pivollista vettä ole mikään kaste hautaamalla, vasta sitten, kun koko ihminen on käynyt veden alla voidaan sanoa, hautaamiseksi. Vai mitä ?
Kyllä kastekin pitää suorittaa Raamatun opetuksen mukaan.
Toisaalta, onhan se hyvä, että jäit suolaksi ja valoksi kirkon sisäpuolelle , siunausta sinulle, ja se on hyvä, että kaste ei pelasta, vaan usko, siispä sinäkin olet varmasti uskossa.
"...minulle soitti yksi henkilö ja kertoi että hän liittynyt helluntaiseurakuntaan. Kysyin häneltä kasteesta, niin hän sanoi että hän kävi ja kastoi itse itsensä järvessä ja helluntaiseurakunta otti sen perusteela hänet vastaan!"
Tälläistä ei voi tapahtua, sinua on joko narrattu, tai olet itse ymmärtnyt väärin toisen kerotoman kastetilanteen, mutta noin se ei voi olla, sillä tuo on aivan ulkopuolella helluntaiseurakunnan kastekäyttännöstä, ei mitään yhteyttä .Raamatullisuudesta puhumattakaan !
että se ei ole oikea kaste. Jeesus sanoi, joka uskoo minuun ja kastetaan, se pelastuu.
Et voi pienenä vauvana uskoa Jeesukseen ennen kastetta. Siksi evl-kaste on epäraamatullinen.
Ja toiseksi, upotuskaste on symbooli siitä, että kasteessa vanha ihminen upotetaan syntineen, elämän tapoineen ja kaikkineen, ja vedestä nousee uudestisyntynyt uusi ihminen.
Sanasi antavat ymmärtää, että helluntailaseksi edellytetään että on oppinut ensin kauhean synnintekemisen joita voi sitten itkien katua.
Tämäkö on helluntaikasteen edlltys?
Kirjoitat:
”Jeesus sanoi, joka uskoo minuun ja kastetaan, se pelastuu.”
Jeesus sanoi myös: Matt.28:
18. "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
20 ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."
Siis ensin kastamalla, sitten opettamalla.
Mark.16:16 "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen."
Tässä voidaan Risto Santalan mukaan yhtä hyvin kääntää "Joka uskoo ja on kastettu".
Kaste ei ole pelastuskysymys. Ristinpuun ryöväriäkään ei ehditty kastaa.
Kaste ilman uskoa ei pelasta ketään. Ja vaikka vapaat suunnat väittävät toista, luterilaiset eivät opeta, että kaste sellaisenaan ilman uskoa pelastaa. Pelastumiseen vaaditaan henkilökohtainen usko Jeesuksen lunastustyöhön.
Kaste on ikään kuin lahjapaketti, joka ojennetaan kastettavalle, oli hän sitten aikuinen tai lapsi, ja vasta kun sen paketin saa auki eli tajuaa mitä lahjaan on kätketty (ja se tapahtuu uskoon tullessa) se lahja on voimassa.
Jumala itse toimii salatulla tavalla kasteessa. Siksi on Jumalan lahjan halventamista mennä uudestaan kasteelle. Sellainen on ihmisestä lähtevää "omaa tekemistä", jonka luullaan olevan Jumalalle otollista. Omien (hyvienkään) tekojen kautta ei kukaan voi pelastua. Luulen, että useat uskovatkin, jotka ovat kyllästyneet omaan kylmään tai haaleaan kristillisyyteensä menevät hakemaan uudestikastamisesta itselleen piristysruisketta hengelliseen elämäänsä. He eivät kuitenkaan ole tiedostaneet kasteen merkitystä tarpeeksi tarkkaan.
Raamatussa sanotaan:
"yksi Herra, yksi usko, yksi kaste", Ef. 4:5
Itse en ymmärtänyt noin. Ymmärsin että lapsena saatu kaste ei voi olla oikeassa suhteessa Jumalan Sanaan, joka kehoittaa meitä OTTAMAAN kasteen. Lisäksi Sana sanoo, että kaste on hyvän omantunnon pyytämistä. Sopiiko tämä ehkä mielestäsi sylivauvan omaan, realistisissa rajoissa olevaan toimintaan? Sylivauva ei itse voi myöskään päättää ottavansa kastetta, joka on oman tahdon ilmaisemista Jumalalle tyyliin: "Minä Tahdon tulla sinun omaksesi." Tällöin en ymmärtäisi luterilaisen kirkon lapsikastetta muuksi, kuin jäsenten hankinta menettelyksi.
En usko myöskään Helluntailaisten odottavan sinun oppivan synnintekoon enempää kuin jo olet tehnyt. Päinvastoin. Uskon heidän tarjoavan apuansa kaikille sitä pyytäville, jotka täyttävät Raamatussa olevat uskovaiseksi haluavan ihmisen ehdot. En usko että yksikään sielunsa tuskissa oleva ihminen haluaa kikkailla opillisten asioiden kanssa. Kaikille ihmsisille selviää Jumalan tahto lukemalla Raamattua ja noudattamalla sen ohjeita. Kun menemme syvälle motivaatioiden maailmaan, tulemme huomaamaan, onko se mitä me tahdomme ja odotamme, sopusoinussa Jumalan tahdon kanssa. Ellei, niin siitä meidän tulisi silloin luopua ehdoitta.
uskoontulleena aikuisena luterilaisten parissa, niin helluntaiseurakuntaan liittyessä kastettaisiin uudestaan! Vaikka kaikki olisi tehty heidän tavallaan, niin VIKA OLISI KUITENKIN SIINÄ, ETTÄ KASTE ON SAATU LUTERILAISELTA EIKÄ HELLUNTAILAISELTA.
Nyt vain selitetään, että on kastettava uudelleen, kun ei upotettu. Mutta jos luterilaiselta saisi upotuskasteen, niin kyllä sekin uusittaisiin, jos hellareihin haluaisi myöhemmi liittyä. Eihän TOSIHELLUNTAILAISEN mielestä kirkosta voi tulla mitään hyvää, eikä kastaneen papin voi ajatella olleen oikeassa uskossa...
tarkoitettu minulle, niin en toki ole koskaan väittänytkään , vaan olen toki samaa mieltä kanssasi, että lapsikaste on harhaoppi !
Ajatteleppas jos olisin varannut kastetoimituksen lapselleni vaikka täksi illaksi,ja yllätys yllätys se pappi unohtaakin tulla(huom ev lut seurakunta),sitten tämä pienokainen kuoleekin yllättäen. Siis luuletko että lapsi menee helvettiin? Minä en ainakaan ajattele niin. Kaste ei ole mikään tie taivaaseen pääsylle ja jokainen syntyvä lapsi on varmasti uskovainen,riippumatta vanhempien uskonnosta. Kasteessa lapsi otetaan seurakunnan jäseneksi ja samalla se on raamatullisessa mielessä HYVÄN OMANTUNNON LIITTO. Siis sillä lapsella on se lapsenusko jo syntyessään. Siis ajatelkaapa jos se lapsen taivaaseen pääsy todella olis sen papin käsissä siis aivan mahdoton ajatus,itse ainakin varaisin sen papin synnytykseen mukaan. Saisi pappi heti kastaa lapseni kun syntyy....Onneksi näin ei kuitenkaan ole. Sillä lasten kaltaisten on taivasten valtakunta....siis se lapsen kaltaisuus tarkoittaa myös sitä että ollaan aikuisenakin vain ja ainoastaan pienen paikalla ja uskotaan mahdollisimman lapsellisesti.
En voi uskoa, että joku liitettäisiin itse suoritetun kasteen perusteella helluntaiseurakuntaan.
vaan se, kuka tekee taivaallisen Isän tahdon. Ja toiseksi, me emme tiedä, riittääkö yksi vai kaksi kastetta. Sen tietää kaikki tietävä Jumala.
Aamen.
Suurimmassa helluntaiseurakunnissa hyväksytään uskovan henkilön kaste Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, vaikka kastaja ei olisi helluntailainen.
Eräs netissäkin kirjoittava helluntaipastori kertoi että hän hyväksyy luterilaisen aikuiskasteen joka on tehty uskossa olevalle.
Toki se ettei kastettasi hyväksytä, voi olla sinulle siunaus. Olet silloin vaarassa joutumassa ihmistekoihin ja perinnäissääntöihin nojaavaan helluntaiporukkaan.
"Ja toiseksi, me emme tiedä, riittääkö yksi vai kaksi kastetta"
Raamattu tietää: Yksi usko, yksi kaste.
"Et voi pienenä vauvana uskoa Jeesukseen "
Millä järjen päätelmällä olet tullut tuohon johtopäätökseen? Jos et usko niin kuin lapsi... sanoo Raamattu.
Koska et voi perustella kantaasi Raamatulla, niin evoluutioteorillako todistat kantasi vai johonkin tieteelliseen tutkimukseen?
vaatii tietoa ja ennenkaikkea ymmärrystä, jota vastasyntyneellä tuskin on.
Lapsi, sellainen vähän isompi, jota Jeesus tarkoitti, voi uskoa, mutta vauva ei. Jotta voi uskoa johonkin, pitää ensin tuntea kieli, sanat ja merkitykset (että tajuaa uskon kohteen sisällön) ja niitä asioita vauva ei vielä tunne.
-että se lirutustapa ei ole Raamatullinen ja tiedät sen varsin hyvin itsekkin..
-miksi joku lapsikaste on ihmiselle tärkeämpi kuin Jumalan Sanalle,kuuliaisuus..
-tässä asiassa et ole kyllä ollut Jumalalle, kuuliainen ja siksi se vieläkin sinua vaivaa..
-on vain aivan yksinkertaisesti kysymys, kuuliaisuudesta Jumalaa ja Jeesusta, kohtaan..ja kuuliaisuudessa on myös oma, siunauksensa olemassa..
-Jeesuksen aikanakin kastettiin perhekuntia, mutta niissä kaikissa oli jo ymmärryksen iässä olevat jotka, kastettiin jne..
-asiaa rehellisesti katsottuna,Raamtussa ei ole ainuttakaan, lapsikastetta!
-se todellakin on LUTERILAINEN TAPA JA PERINNE..
-jos kirkko luopuisi siitä se romahtaisi ja myöskin sen talous,koska samalla liitetään veronmaksaja kirkkoon..
-en tosiaankaan voi ymmärtää niitä jotka haluavat venkoilla joidenkin luterilaisten perinteiden kanssa ja olla vain niiden takia tottelemattomia Jumalan Sanalle..
-ja miksi pitää olla sitten vielä sellaisen srk:n keskellä josta valtaosa on jumalattomuutta?!
-jotkut puolustelevat tätä sillä että he muka sisältäpäin herättävät siellä olevaa, valtaväestöä
mutta se on kyllä turha, toivo sen jumalattomien, enemmistön keskellä !
Käytit ilmaisua lirutustapa luterilaisesta kastekäytännöstä.
Vierailin Afrikassa monia vuosia sitten. Kuivuus oli niin pikään kestänyt, että vettä ei ollut paljon käytettävissä.
Katselin kun helluntailähetyspappi kastoi uskoon tulleita ja hänellä oli käytössä pieni astia jossa oli vettä. Hän kastoi sormensa veteen ja teki jokaiselle ristin merkin otsaan ja kastoi heidät Jeesukseen Kristukseen!
Tämä on tosi! Minulla kyseistä tapahtumasta monta kuvaa, mutta kunnioitan tämän helluntaipapin käytäntöä niin suuresti, etten tule koskaan niitä kuvia julkaisemaan.
Mielestäni näin luterilaisena sielunpaimenena tilanne ei minua hämmentänyt, vaan siunasi.
Heidät kastettiin Jeesukseen Kristukseen ja helluntaiseurakuntaan.
Tilanne oli kuivuuden tähden toivoton, kun saateet olivat myöhässä.
Kiitin Jumalaani, ettei yksikään helluntailainen kiihkosaarnaaja ollut näkemässä!
"Jeesuksen aikanakin kastettiin perhekuntia, mutta niissä kaikissa oli jo ymmärryksen iässä olevat jotka, kastettiin jne.. "
Eli aikana jolloin ei ollut ehkäisymenetelmiä ei löytynyt yhtään lapsiperhettä?
Lisäksi pitää huomioida ettei aloittaja kertonut lapsikasteesta vaan uskovien kasteesta.
-jos kerran olosuhteet ovat tuollaiset :-)
-missäs se maalaisjärki taas luuraakaan...mutta kai heidät sittemmin on kastettu, runsaissa, vesissä kun
"sateet" ovat aikanaan, tulleet !
Heidät on kastettu silloin, kun lähtyssaarnaaja teki ristinmerkin heidän otsaansa. En tunne tilannetta ja mitä sateita tarkoitit?
Mutta jos heidät on vielä jälkeenpäin kastettu upottamalla, niin sen näen harhaopiksi!
En ymmärrä miksi helluntailaisuus näkee oikeaksi veden määrän? Upottamalla? Mielestäni raamatunopin keskeisin kysymys oli mihinkä kastettiin?
Oli Mooseksen kaste! Uudessa liitossa kastettiin Jeesukseen Kristukseen, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!
Eli kysymys sulle!
- onko tärkeämpää veden määrä?
- vai onko tärkeämpi kehen kastetaan?
- onko kaste Jumalan lahja meille?
- vai onko kaste meiltä lahja Jumalalle?
Helluntailaisuudessa luterilaista kastetta ei pidetä kasteena ollenkaan. Näin ollen sinua ei olisi haluttu kastaa uudestaan vaan ensimmäisen kerran. Oikeaksi kasteeksi katsotaan vain upotuskaste, joka on tapahtunut kastettavan omasta halusta. Käsitykseni mukaan esimerkiksi babtistikirkossa kastettuja ihmisiä ei kasteta uudestaan helluntaiseurakunnassa, jos joku babtisti haluaa liittyä helluntaiseurakuntaan.
"...minulle soitti yksi henkilö ja kertoi että hän liittynyt helluntaiseurakuntaan. Kysyin häneltä kasteesta, niin hän sanoi että hän kävi ja kastoi itse itsensä järvessä ja helluntaiseurakunta otti sen perusteela hänet vastaan!"
Tuo yllä oleva katkelma kirjoituksestasi ei mitenkään voi pitää paikkaansa tai kyseinen henkilö ei ole itsekään tiennyt, mitä puhui.
Saamasi ns. kaste (pthyi!) on vain pelkkä saastainen, Jumalan kiroama kopio oikeasta kasteesta! Et ollut edes uskossa 13-vuotiaana, ja uskottomia ei saa kastaa! Jos nyt olet elävässä uskossa, kiroa luterilainen kasteiljetys ja ota OIKEA KASTE! Pian helluntaiseurakuntaan ja irti huorakirkosta, jonka kanssa joudut helvettiin!
Asiat voi sanoa niin monella eri tavalla. Niistä voi maltillisesti keskustella tai sitten voi käyttää armotonta tietä, kuten sinä olet nyt tehnyt. Asia, josta puhut voi hyvinkin olla niinkuin sanot, mutta se Miten sen sanot saa ihmisessä aikaan vain vastareaktion. Paavalikin oli ensin armoton, mutta kun kohtasi Kristuksen, hän muuttui nöyräksi ja lempeäksi, vaikka olisi ollutkin asioista eri mieltä. Armolla voittaa itsensä ja kuulijansa. Armottomuus lyö kuulijasi korvat lukkoon.
saastainen kopio isäsi ja äitisi geeneistä! Varmasti sinun dna:han on tullut kopiointivirheitä :D
Huorat sinulla pyörii kovin päässä kun puhut "huorakirkosta":
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000020070971
Sinun kannattaisi erota huoralahkoista (pthyi!) joissa vanhimmat huoraavat miten sattuu - johon nyt kuulut ja lopettaa tuollainen Jumalan kiroama iljettävä käytös!
Älä välitä siitä, vaikka sinua ei hyväksytty helluntaisrk:n. Jos uskot Jeesukseen, olet pelastettu. Olitpa kastettu tai et. Luota Jumalaan ja pidä yhteyttä Häneen käymällä sitten vaikka vierailemassa Helluntaisrk:ssa jne. Itse olen uskova ev.lut. lapsikastettu ja vaikka periaatteessa uskonkin aikuiskasteen olevan oikea, en ole kokenut tarvetta käydä kasteella. Jeesus on minut pelastanut ja se riittää. Häneen turvaan joka päivä. Käyn monipuolisesti eri seurakuntien tilaisuuksissa. Kotiseurakuntani on kuitenkin Jyväskylässä karismaattinen ev.lut. Kohtaamispaikka seurakunta. Siellä sain ylistää Herraa kitaralla ja bassolla. :)
Siunausta!
Valen
Miksi olet pelkuri ja jätät kasteella käynnin väliin? Tunnusta uskosi, ota ainoa oikea upotuskaste ja eroa saastaisesta luterilaisesta kirkosta joka eksyttää ihmiset ikuiseen tuleen!
nykypäivän helluntailaisilla ja luterilaisilla?
"Pata kattilaa soimaa ja musta kylki kummallakin".
Eli kaikki se syntiturmelus, jonka kirkko hyväksyy, on todellisuutta myös nykypäivän helluntaiherätyksessä.
Olen ollut Helluntaikirkon jäsen jo yli 20 vuotta ja se mitä nyt sanoit on valitettavasti totta enenevässä määrin. Olisikin aika nykyisten helluntaijohtajien syventyä enemmän Jumalan Sanaan kuin taloudellisiin selontekoihin ja muuttua rahan ahneesta takaisin Jumalan palvelijoiksi. Muuten meidät paha perii.
Minut siunattiin 10.9.1978 jonka jälkeen kävin raamattuoulun Hattulassa.
Raamattukoulun opetus oli paljossa täyttä asiaa, mutta valitettavasti silloisella opetuksella ei ole enää sijaa nykyisessä helluntaiherätyksessä.
Siiloan-seurakunta, joka on helluntaitaustainen, on pitänyt tapanaan kastaa saarnaaja Sopasen aikana uskovat kylpyammeessa joka parannuksen teon jälkeen uudestaan. Eli se mitä Israelissa näit, on ihan normaalia.
Tuollaista ei ole koskaan ollut seurakunnassamme. Naurettavaa väittää seurakunnastamme jotain tuollaista.
Valehteletko, häpeätkö, vai etkö vain tiedä? 1970-luvulla saarnaaja Eero Sopanen kastoi monia, monia katuvia uskovia jopa 10 kertaakin. Se on ihan yleisessä tiedossa.
Minä tiedän hyvin tarkkaan, mitä seurakunnassamme on aikojen kuluessa tapahtunut, enkä ole kuullut, että kukaan olisi maininnutkaan asioista, joita väität todeksi.
sekä vauvelina kirkon toimesta että helluntailaisten upotuskasteella.
Nyt kymmeniä vuosia myöhemmin, asioita analysoidessani, joudun toteamaan, että lähempänä olin Jumalaa ennen helluntailaisiin menoa kuin sen jälkeen.
Itseasiassa helluntailainen hurmiohurskaus tuhosi munu elämäni.
Helluntailainen usko on ainoa oikea usko ja ev.lut. kirkon sisällä ei ole pelastusta, joten ÄLÄ VALEHTELE!!!
kirkkoon - sanojesi takia.
Helluntailaisten jumala kun ei varjellut, ei parantanut, ei auttanut oikeuteen, ei pystynyt järjestämään yhtäkään kaveria. Joten kokeillaan, josko kirkon jumala on sittenkin parempi?
Jeesuksessa Kristuksessa!!! ei missään seurakunnassa.
tokihan luterilaisuudessa on niin paljon ihmisoppeja ujutettu esim.lapsikaste, sakramentit, pappeina ei-uudestisyntyneitä, annetaan väärää opetusta pelastuksesta jne.
olen tullut helluntaiseurakunnassa uskoon. mutta täydellistä Raamatunmukaista seurakuntaa en tiedä onko sellaista missään...
oikea Jumalanpalvelus tapahtuu mielestäni ihmisen sydämessä. Herra ei kaipaa niinkään uhreja vaan kuuliaisuutta. kuuliaisuutta Hänen Sanalleen. ja sille, mitä Hän Pyhän Henkensä kautta sinua ohjaa ja johdattaa. (ei kuitenkaan vastoin Sanaa).
Jeesus sanoi: joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, ei ole minulle sovelias...joka kadottaa elämänsä minun tähteni, löytää sen.
uutta viiniä ei voi laskea vanhoihin leileihin.
eli vanhan täytyy hävitä, kuolla, että uusi, Jeesuksen antama elämä voi tulla tilalle.
miten Jumalan tahto voi tapahtua, jos kuljemme yhä oman mielemme ja tahtomme teitä??? miten voi Jeesuksen antama elämä tulla tilalle, jos emme tahdo kuolla omalle tahdollemme ja menettää jopa omaa elämäämme Hänen tähtensä???
pelastus ei ole missään seurakunnassa, vaan Jeesuksessa Kristuksessa Itsessään!!!
tule ja seuraa Jeesusta, ja anna koko elämäsi Hänelle!!! lue Hänen Sanaansa ja anna Pyhän Hengen johdattaa, opastaa ja opettaa sinua sen kautta!!!
älä pidä kiinni omista suunnitelmistasi elämäsi suhteen. anna nekin Herralle.
Jokainen helluntaiseurakunta on täsmälleen Raamatun mukainen seurakunta ja muita ei ole! Joka ainoa helluntailainen on uskonsa tunnustanut ja käynyt oikeaoppisella kasteella joten joka ainoa helluntailainen on uskossa ja pääsee taivaaseen, ja muut eivät. Ole PYHÄ! Ilman PYHITYSTÄ sinä et ole näkevä Jumalaa!
juoppokurjuus, aviorikokset ja valehtelemiset helluntailaisten piirissä?
Jumalattomien panettelua! Niitä ei yksikään Jumalan pyhä helluntaissa harrasta!
vaan vain ja ainoastaan Jeesus Kristus Itse!!!
ei ole totta, että vain helluntaiseurakuntaan kuuluvat pääsisivät taivaaseen!!! missään kohti Sanassa ei sanota noin!!!
olen käynyt kasteella, siis sillä kasteella, johon Pyhä Henki minua kehoitti uskoontuloni jälkeen. ja luin myös Raamatusta tuon Pyhän Hengen kehoituksen jälkeen, että he jotka uskoivat, kastettiin.
se on päivänselvää, että meidän tulee valvoa joka hetki ja joka päivä itseämme. ja joka päivä elää Herran yhteydessä ja tehdä täyttä totta sydämessämme Hänen edessään. vain Hän voi meidät puhdistaa ja pyhittää. vain Hän voi meidät riisua kaikesta omastamme ja antaa oman elämänsä tilalle.
ei kukaan voi itse itseänsä pyhittää.
"Nyt kymmeniä vuosia myöhemmin, asioita analysoidessani, joudun toteamaan, että lähempänä olin Jumalaa ennen helluntailaisiin menoa kuin sen jälkeen."
Kunnioitettavaa ja rehellistä puhetta! Itse olen kokenut aivan saman asian, vaikka tosin olen paljon nuorempi kuin sinä.
Helluntailaisten ja muiden karismaattisten hurmiossa heiluminen ja mölyäminen johti lopulta näkemään mistä heidän "uskossaan" on kyse. Kun ihmisiä kierii lattialla naureskellen ja toiset tärisee tuolilla huudellen järjetöntä älämölyä (heidän "kielillä puhumista" jota esiintyy myös alkuasukkailla) niin kyllähän siinä silmät lopulta avautui. Kylmästi he suhtautuvat ei-uskoviin sekä ulkomaailmaan ja julistavat tuomioita ihmispoloille.
Ev.lut kirkkoa/luterilaisia he pilkkaavat ja luulevat olevansa joka asiassa oikeassa. Vaikka todellisuudessa ev.lut. kirkko on 100 kertaa terveempi ja sen porukka on paljon järkevämpää. Ei siellä hihhuloida kuten ed. mainitut vaan toimitaan hengellisellä raittiudella ja Raamattua tutkien.
VALEHTELET.
Eli olet valehteleva helluntailainen. HÖH.
iäkkäämpi vaimoihminen kävi helluntailaisten rukouskokouksessa. Kuunteli helluntailaisten yhteen ääneen mesomista ja kielilläpuhumista ja oli seuraavana päivänä todennut, ettei kilon kappaleinakaan mene enää helluntailaisten joukkoon.
Eli tämä mesominen on usein suoranainen este evankeliumille ja sielujen pelastukselle.
Edellisen viestin kirjoittaja on
TROLLAAJA!
Hän pyörii palstoilla ja esiintty kullakin esiintymällä sen palstan uskon edustajana.
Jokainen niistä on aina se AINOA oikea uskonto.
Kolmella palstalla näkynyt jo tänäpänäkin
Jos olet tosissasi siinä mitä nyt sanot, niin olet vaarallisen kypsymätön fanaatikko. Katso ympärillesi ja näe maailma muutoinkin kuin vain helluntaiopin lasit silmilläsi. Elämä on muutakin kuin vain se oppi. Älä tuhoa elämääsi fanaattisuudella vaan pyydä Jumalaa antamaan sinulle ymmärrystä nähdä asiat niiden oikeissa valoissa ja huomaat että muistakin seurakunnista päästään Taivaaseen.
Onkohan tällainen ajattelu kovinkin yleistä joidenkin hellareiden keskuudessa. Itse olen ollut Helluntaiseurakunnassa uskoontulostani lähtien, yli 20 vuotta, ja luulin jo että olisimme ihmisinä kypsyneet siinämäärin, että ymmärtäisimme itsekin hieman ajatella. Kollektiivisuus on aina ollut helluntaiseurakunnissa sellainen negatiivinen asia. Toisaalta, ei siellä ole koskaan kielletty, etteikö saisi ajatella itsenäisestikin. Tämä on varmaankin nyt unohtunut sinulta.
samanlaiset kokemukset on meikäläisellä-minusta tuntuu kuin olisin ollut tuhlaajatytön reissuilla hellareissa viettämäni ajan-- ja nyt etsin tietä takaisin
--- toisaalta se hyöty tästä oli, että olen nyt rauhallisempi ja tyynempi..Jumalaan luottavaisempi
Itse käsitän kasteasian niin, että uskoon tultuaan ihminen käy kasteella. En tosin halua kiistellä kasteasiasta.
Mutta aloituksesi on mielenkiintoinen siitä syystä, että Sinut kastettiin 13-vuotiaana jolloin ei voida puhua perinteisestä lapsikasteesta. Vielä mielenkiintoisemmaksi asian tekee se, jos olit tullut uskoon ennen kuin sait kasteen ja pidit saamaasi kastetta raamatullisena. Jos näin on, niin enpä ainakaan minä edes suostuisi Sinua upottamalla kastamaan. Tiedän, että tämä kirjoitus suututtaa/loukkaa joitakin tällä palstalla. Pyydän anteeksi. Tämä on kuitenkin oma mielipiteeni, kun kaste on toimitettu murrosikäiselle täydessä ymmärryksessä olevalle nuorelle. Mutta sen tunnustan, että aika erikoinen ja harvinainen tapaus tuo kertomasi on.
Itse kävin upotuskasteella 1973 ollessani Jesusliikkeessä syystä, että uskoon tultuani en pitänyt lapsikastetta Raamatullisena. Nämä uskon asiat ovat henkilökohtaisia ja jokaisen tulisi saada itse päättää koska menee kasteelle. Lapselta tätä asiaa ei luonnollisestikaan voida kysyä ja vanhemman kastekaavan mukaan lapsikasteessa kummit tunnustivatkin sylivauvan uskon tämän puolesta (iso kysymysmerkki). Katolisessa kirkossa tämä kaava on yhä käytössä.
Tällaista tuli nyt mieleeni. Toivotan Sinulle runsasta Jumalan siunausta ja armoa ja viisautta pitää ristin evankeliumia esillä kirkossasi.
Äitini tuli uskoon luterilaisessa jumalanpalveluksessa kun olin 13-vuotias. Äiti oli lapsena kastettu, mutta hän oli myöhemmin eronnut kirkosta. Näin ollen hän ei halunnut minua kastettavan.
Äidin uskonratkaisu puhutteli minua ja halusin antaa elämäni Jeesukselle Kristukselle. Minua ei ollut kastettu, niin käännyimme seurakuntamme kirkoherran puoleen ja keskustelimme hänen kanssaan. Halusin seurata Jeesusta käymällä kasteella. Kirkkoherra kastoi minut luterilaisen tavan mukaan. Tilaisuus oli hyvin pyhä ja Hengen läsnäolo oli "käsinkosketettavissa". Olin alttarilla äidin ja kummien vieressä.
Lausuin, nyt jo edesmenneen, kirkkoherran perässä rukouksia. Erityisesti minulle jäi mieleen kun kanttori lauloi laulun; "Maan korvessa kulkevi lapsosen tie". Vieläkin kyynel nousee silmään kun muistan tuon hetken.
Soitin muuten ystävälleni siitä hänen suorittamasta"omasta järvikasteesta" ja hän kertoi että näin todellisuudessa on tapahtunut. Saarnaajan ja vanhimpien mukaan hän oli "kuulemma" toiminut lapsenuskossa ja ymmärtämättömyydessä. Näin hänelle oli selostettu ja häneltä pyydettiin kirjallinen "todistus" miten kaikki oli tapahtunut.
Tämän todistuksen perusteella oli seurakunnan vanhimmat päättäneet ottaa hänet seurakuntaan.
Voi olla, että on ainut tapaus suomessa, mutta kuitenkin tosi!
Kolmea pistettä käyttävä nimimerkki, joka provosoit melko karkealla tavalla nyt tällä forumilla. Rukoilen puolestasi, ettet pilkkaa Pyhää Jumalaa kirjoituksillasi.Meneekö katkeruutesi jo Pyhän Hengen pilkan puolelle?
kolmme (...) pistettä on harrastelija PROVO joka kiertää samalla tyylillä monella sivustolla.
Hän esittää aina sen palstan fanaatikkoa jolla kulloinkin kirjoittelee.
käyttää myös mitä tahansa muutakin nimimerkkiä.
mieltä jukka.finlandin kanssa tästä asiasta.
Veteen kastaminen on esikuva siitä, että TAHTOO KUOLLA yhdessä Kristuksen kanssa vanhalle minälleen ja tulla kuuliaseksi Jumalalle. Jos ei itse tätä asiaa ymmärrä, eivät minkäänlaiset kasteet auta, tehtäkään ne upottamalla tai tiputtamalla, aikuisena tai vauvana.
Mutta jos on ymmärtänyt parannuksen tekemisen oikein, ei siihen enää esikuvia tarvita. Jonka sydämeen Jumala on kirjoittanut, ei sitä tarvitse korjailla ulkopuolisilla esikuvilla! Eihän toinen ryöväreistäkään saanut vesikastetta, mutta koki kuoleman yhdessä Kristuksen kanssa ilman katkeruutta. Hän koki esikuvan asemasta itse asian, joka ei ollut esikuvaa vaan todellisuutta.
ehtona on vain keino saada (kymmenyksiä maksavia!?) jäseniä omaan kuppikuntaan. Peruste ettei lapsikaste ole raamatullinen on vähän samanlainen kuin esim. väittäisi ettei evankeliumin julistaminen painetun sanan, radion tai television avulla ole raamatullista: eihän Raamatussa kerrota näitä apuvälineitä käytetyn.
On ihan hyvä muistaa, että olipa kyse mistä populaatiosta tai uskontokunnasta tahansa, niin siihen kuuluviin pätee: "kenen leipää syöt, sen lauluja laulat".
sinua otettu helluntaiseurakuntaan. Kun luet esim. tämän palstan helluntailaisten keskustelua (esim. Pelastettu, Pentecostal jne), huomaat, miten mustavalkoinen ja rakkaudeton ajattelu on vallalla. Sitä esiintyy myös paljon helluntaiseurakunnissa. Luterilaisissa seurakunnissa puhaltavat raikkaat tuulet.
on olennainen osa helluntailaisuutta eikä seurakunta tule siitä koskaan muuttamaan,muuten se ei olisi enää helluntaiseurakunta
Kiitos kommenteistanne!
Otin opiksi rakentavat opetukset ja provosoidut kommentit...hmmmm...hyviä nekin, osa, kunhan pysyvät asiallisuuksissa!
Siunattua syksyn jatkoa Teille!
terv, ent. 13-vuotias!