Karjalan Pakolaiset Tiedote
http://www.prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1164&author=79
03.10.2006 kello 15.00 Matti Keränen , Salla.
02.10.2006
Karjalan Pakolaiset
SUOMEN KARJALAN PAKOLAISET RY JÄTTÄNYT EIT-KANTEEN
Suomen Karjalan Pakolaiset ry
Tiedote 02.10.2006
Suomen Karjalan Pakolaiset ry on käynnistänyt valituksen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa koskien rajantakaisen Karjalan maanomistusta.
Yhdistys on teettänyt Tarton yliopistossa selvityksen, jonka mukaan Neuvostoliitto ei koskaan kansallistanut kiinteistöjä, jotka jäivät Pariisin rauhansopimuksen mukaisesti Neuvostoliiton puolelle rajaa. Tieto on merkittävä kun samalla on selvinnyt, että Neuvostoliitto on vuonna 1946 säätänyt ukaasin Japanilta vallattujen Kurilien saarten ja Sahalinin niemimaan maaomaisuuden kansallistamisesta. Vastaavaa säädöstä ei siten löydy Karjalan osalta. Omistusoikeus ei ole siirtynyt kenellekään rajan siirron yhteydessä tai sen jälkeen.
Venäjä on jo vuonna 1907 liittynyt Haagin sopimukseen, jossa on suojattu yksityinen omistusoikeus sotatilanteessa. Pariisin rauhansopimuksessa vuodelta 1948 on säännöksiä yksityisen omaisuuden palauttamisesta, mutta siitä ei löydy artiklaa, joka tukisi ajatusta siitä, että rajan taakse jääneiden kiinteistöjen omistusoikeus olisi siirtynyt Neuvostoliiton valtiolle.
Suomen korkein oikeus on tapauksessa KKO:2005:28 ratkaissut kysymyksen omistusoikeudesta Espoon ulkosaaristossa olevan Kytön saareen. Korkein oikeus totesi, että Venäjän sotaväki oli linnoittanut Kytön saaren vuonna 1914 ja hallinnut saaria vuoteen 1918. Se seikka, että Tarton rauhansopimuksen mukaan Venäjän valtion tai valtionlaitosten omaisuus Suomessa oli siirtynyt korvauksetta Suomen valtion omaksi, ei vaikuttanut saariryhmän omistussuhteisiin.
Samaa periaatetta tulee Suomen Karjalan Pakolaiset ry:n mukaan soveltaa myös Karjalan kiinteistöihin. Suomen hallitus ei ole voinut luovuttaa Neuvostoliitolle parempaa oikeuttaa maahan, kuin mikä sillä itsellään on ollut. Korkein oikeus totesi em. tapauksessa:
"10. Jo rauhansopimuksen sanamuodonkin perusteella on selvää, että Suomen valtiolle ei mainitun sopimuskohdan eikä sen toimeenpanosta annettujen säännösten perusteella ole voinut siirtyä sellaista Suomessa olevaa omaisuutta, joka ei Suomen lain mukaan ollut ollut Venäjän valtion omistuksessa. Niinpä Suomen valtiolle ei rauhansopimuksen tai sen voimaan saattamisen nojalla ole myöskään Kytön saariryhmän osalta siirtynyt parempaa oikeutta kuin mikä Venäjän valtiolla rauhaa solmittaessa oli ollut näihin saariin."
Omistusoikeus ei vanhene. Karjalan kiinteistöjen osalta on kyse huomattavasti tuoreemmasta tapauksesta, kuin mistä Kytön saaren osalta riideltiin korkeinta oikeutta myöten. Venäjä on liittyessään Euroopan ihmisoikeussopimukseen sitoutunut kunnioittamaan yksityistä omistusoikeutta. Valittajilla ei ole tehokkaita kansallisia oikeussuojakeinoja Venäjällä, joten asia on saatettu suoraan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaistavaksi.
Lisätietoja:
Puheenjohtaja Jussi Liikonen 050 - 338 7498
Asianajaja Markku Fredman 0400 – 464094
http://www.prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1164&author=79
http://www.prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1164&author=79
03.10.2006 kello 15.00 Matti Keränen , Salla.
02.10.2006
Karjalan Pakolaiset
SUOMEN KARJALAN PAKOLAISET RY JÄTTÄNYT EIT-KANTEEN
Suomen Karjalan Pakolaiset ry
Tiedote 02.10.2006
Suomen Karjalan Pakolaiset ry on käynnistänyt valituksen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa koskien rajantakaisen Karjalan maanomistusta.
Yhdistys on teettänyt Tarton yliopistossa selvityksen, jonka mukaan Neuvostoliitto ei koskaan kansallistanut kiinteistöjä, jotka jäivät Pariisin rauhansopimuksen mukaisesti Neuvostoliiton puolelle rajaa. Tieto on merkittävä kun samalla on selvinnyt, että Neuvostoliitto on vuonna 1946 säätänyt ukaasin Japanilta vallattujen Kurilien saarten ja Sahalinin niemimaan maaomaisuuden kansallistamisesta. Vastaavaa säädöstä ei siten löydy Karjalan osalta. Omistusoikeus ei ole siirtynyt kenellekään rajan siirron yhteydessä tai sen jälkeen.
Venäjä on jo vuonna 1907 liittynyt Haagin sopimukseen, jossa on suojattu yksityinen omistusoikeus sotatilanteessa. Pariisin rauhansopimuksessa vuodelta 1948 on säännöksiä yksityisen omaisuuden palauttamisesta, mutta siitä ei löydy artiklaa, joka tukisi ajatusta siitä, että rajan taakse jääneiden kiinteistöjen omistusoikeus olisi siirtynyt Neuvostoliiton valtiolle.
Suomen korkein oikeus on tapauksessa KKO:2005:28 ratkaissut kysymyksen omistusoikeudesta Espoon ulkosaaristossa olevan Kytön saareen. Korkein oikeus totesi, että Venäjän sotaväki oli linnoittanut Kytön saaren vuonna 1914 ja hallinnut saaria vuoteen 1918. Se seikka, että Tarton rauhansopimuksen mukaan Venäjän valtion tai valtionlaitosten omaisuus Suomessa oli siirtynyt korvauksetta Suomen valtion omaksi, ei vaikuttanut saariryhmän omistussuhteisiin.
Samaa periaatetta tulee Suomen Karjalan Pakolaiset ry:n mukaan soveltaa myös Karjalan kiinteistöihin. Suomen hallitus ei ole voinut luovuttaa Neuvostoliitolle parempaa oikeuttaa maahan, kuin mikä sillä itsellään on ollut. Korkein oikeus totesi em. tapauksessa:
"10. Jo rauhansopimuksen sanamuodonkin perusteella on selvää, että Suomen valtiolle ei mainitun sopimuskohdan eikä sen toimeenpanosta annettujen säännösten perusteella ole voinut siirtyä sellaista Suomessa olevaa omaisuutta, joka ei Suomen lain mukaan ollut ollut Venäjän valtion omistuksessa. Niinpä Suomen valtiolle ei rauhansopimuksen tai sen voimaan saattamisen nojalla ole myöskään Kytön saariryhmän osalta siirtynyt parempaa oikeutta kuin mikä Venäjän valtiolla rauhaa solmittaessa oli ollut näihin saariin."
Omistusoikeus ei vanhene. Karjalan kiinteistöjen osalta on kyse huomattavasti tuoreemmasta tapauksesta, kuin mistä Kytön saaren osalta riideltiin korkeinta oikeutta myöten. Venäjä on liittyessään Euroopan ihmisoikeussopimukseen sitoutunut kunnioittamaan yksityistä omistusoikeutta. Valittajilla ei ole tehokkaita kansallisia oikeussuojakeinoja Venäjällä, joten asia on saatettu suoraan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaistavaksi.
Lisätietoja:
Puheenjohtaja Jussi Liikonen 050 - 338 7498
Asianajaja Markku Fredman 0400 – 464094
http://www.prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1164&author=79
Vastaukset 20
Vanhimmat
Alkavat olla aika harvassa ne omistajat.
Ovatko karjalaiset muistaneet perinnönjaon yhteydessä ottaa huomioon Karjalassa olevan omaisuutensa?
Mitenkä on lainhuudatusten kanssa?
Ja eikös semmoinenkin asia ole olemassa kuin pitkäaikainen nautintaoikeus (50v), jonka perusteella omistus on siirtynyt?
Valitettavasti en venäläistä lainsäädäntöä tunne kovin hyvin, mutta jos mennään Suomen lakien mukaan, niin karjalaisilla ei ole mitään omistusoikeuksia Karjalassa.
"a eikös semmoinenkin asia ole olemassa kuin pitkäaikainen nautintaoikeus (50v), jonka perusteella omistus on siirtynyt?"
Omistusoikeus kun ei ole siirtynyt, vaan nyt haetaan sen uudelleen tunnustamista. Se on ollut koko ajan alkuperäisillä omistajilla.
Montako maanomistajaa on vielä elossa? On tainut valtaosa kuolla.
"Montako maanomistajaa on vielä elossa? On tainut valtaosa kuolla."
Oletko koskaan kuullut termistä perikunta?
Onko lainhuudatukset hoidettu kuntoon perinnönjaon yhteydessä?
Miksi ei olisi hoidettu? Jos evakkojen omaisuus katsotaan kuuluvaksi alkuperäiselle omistajalle, hän voi tehdä sille mitä haluaa.
...jos teille takoo tietoa päähän?
Tietoa on, turha sitä on kateellisten enää tuputtaa
Onko Karjalan maista maksettu verot perinnönjaon yhteydessä? Sitä saattaa rapsahtaa melkoiset sakot veronmaksuvelvollisuuden laiminlyömisestä, pahimmassa tapauksessa saattaa rapsahtaa jopa linnatuomio.
Oletko itse maksanut verosi, vai onko tullut kierrettyä veroja?
Veroja maksellaan vasta sitten kun omistusoikeus varmistuu ja veroja ei maksella Suomelle vaan Venäjälle, missä tämä kiinteistöomaisuus sijaitsee. Venäjä sitten päättää onko veroja rästissä 60 vuodelta.
Kunhan ensi Venäjä maksaa korvauksen laittomasti hallussaan pitämästä yksityisestä omaisuudesta.
"Kunhan ensi Venäjä maksaa korvauksen laittomasti hallussaan pitämästä yksityisestä omaisuudesta. "
Minkä lain mukaan laittomasti?
Perintöveroa joutuu maksamaan se, joka perintönä tai testamentilla saa omaisuutta. Perintöverovelvollisuus alkaa perittävän tai testamentin tekijän kuollessa.
"Omistusoikeus ei vanhene. Karjalan kiinteistöjen osalta on kyse huomattavasti tuoreemmasta tapauksesta, kuin mistä Kytön saaren osalta riideltiin korkeinta oikeutta myöten. Venäjä on liittyessään Euroopan ihmisoikeussopimukseen sitoutunut kunnioittamaan yksityistä omistusoikeutta. Valittajilla ei ole tehokkaita kansallisia oikeussuojakeinoja Venäjällä, joten asia on saatettu suoraan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaistavaksi. "
Omistusoikeus ei vanhene. Laki on kaikille sama. Siispä Venäjällä ja yksityisillä venäläisillä on oikeus vaatia takaisin tsaarinvallan aikaisia omistuksia Suomessa. Kiitos karjalan palauttajat kun polkaisitte käyntiin prosessin millä Suomi saadaanpalautettua takaisin Venäjälle ja vielä laillisin keinoin!
Silvennoinen on ansainnut Neuvostoliiton sankarin kunniamerkin!
Näyttää Venäjän "pääkonttorin" hermostuneisuus (Georgian tilanne) tarttuneen myös Tehtaankadun henkilökuntaan. Tämä on hyvä merkki Karjalan palautuksen kannalta.
"Omistusoikeus ei vanhene. Laki on kaikille sama. Siispä Venäjällä ja yksityisillä venäläisillä on oikeus vaatia takaisin tsaarinvallan aikaisia omistuksia Suomessa. Kiitos karjalan palauttajat kun polkaisitte käyntiin prosessin millä Suomi saadaanpalautettua takaisin Venäjälle ja vielä laillisin keinoin!"
Jos heillä on esittää lailliset omistuskirjat omaisuuteen. Eipä taida niitä löytyä. Sen sijaan sumalaisilla nämä kirjat ovat.
karjalaisille sodan jälkeen korvauksia menetetystä omaisuudesta.
Eihän ne maat ja mannut ole sitten mihinkään hävinneet. Kuinkahan iso lasku tästä koituu karjalaisille?
05.10.2006 kello 11.50 Elmeri , Turku .
http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1127&author=10
01.09.2006 ProKarelia
KARKOTETTUJEN JA PAKOLAISTEN NÄYTTELY BERLIINISSÄ
Karkotettujen ja pakolaisten näyttely Berliinissä herättää kiihkeitä tunteita
Berliinissä on 10.08.2006 avattu laajasti tunteita herättävä näyttely Erzwungene Wege. Näyttely kertoo noin 100 miljoonan eurooppalaisen karkotetun, pakolaisen ja evakon tiestä pois kotiseudultaan sodan tuhoja pakoon – tai kuolemaan.
Euroopassa karkotettiin viime vuosisadalla kotiseudultaan 30 kansaa tai kansanosaa. Näiden joukossa oli noin 15 miljoonaa saksalaista. Näyttely kattaa koko vuosisadan, joten siinä kerrotaan yhtä hyvin armenialaisten kansanmurhasta kuin suomalaisista Karjalan pakolaisista omassa maassaan eli evakoista.
Karjalan evakoilla on näyttelyssä oma osastonsa, johon esineistöä on saatu mm. Carelicum-keskuksesta, Suomen puolustusvoimilta, Lappeenrannan kaupungilta ja Lahden museolta. Dosentti Pirkko Sallinen-Gimpl on tutustunut näyttelyyn ja kirjoittanut siitä Karjala-lehdessä 24.08.2006 yksityiskohtaisen artikkelin.
Näyttelyn järjestäjänä toimii Zentrum geden Vertreibungen (keskus karkotuksia vastaan), joka on Bund der Vertriebenen (BdV, Karkotettujen liitto) –nimisen liiton 06.09.2000 perustama erillinen säätiö. BdV vastaa suomalaisittain lähinnä Karjalan Liittoa ja siinä on noin 30 000 jäsentä. Molempien yhteisöjen presidenttinä eli puheenjohtajana on CDU:n (kristillisdemokraattien) kansanedustaja Erica Steinbach. Poliitikoilla on vahva ote liitosta.
Pakolaisnäyttely on herättänyt hyvin ristiriitaisia tunteita. Erityisesti puolalaiset ovat olleet lähes kauhuissaan. He syyttävät näyttelyn vääristelevän historiaa ja lietsovan revanssihenkeä. Puolalaiset uusnatsit järjestivät saksalaisten äärivasemmistonuorten kanssa avajaispäivänä mielenosoituksen. Sen keskeinen sanoma oli, että saksalaiset eivät ole uhreja, vaan he itse ovat syyllisiä kohtaloonsa. On harvinaista, että poliittiset äärilaidat näin kohtaavat toisensa.
Näyttelyn vastustajat pelkäävät, että näyttely avaa tien BdV:n suunnittelemalle pakolaisten tiedot sisältävälle eurooppalaiselle informaatiokeskukselle. Liittokansleri Angela Merkel on ilmoittanut tukevansa keskuksen perustamista. Edellinen liittokansleri Gerhard Schröder vastusti hanketta voimakkaasti.
Saksan liittoparlamentti on 04.07.2002 antanut resoluution informaatiokeskuksesta. Parlamentti suosittaa keskuksen perustamisesta käytävää keskustelua ja näkee siinä useita positiivisia puolia. Yksi keskeinen peruste on se, että – saksalaisten ja eurooppalaisten tulee tehdä kaikki mahdollinen estääkseen sellaiset kärsimykset tulevaisuudessa.
Puolassa pelätään, että näyttely innostaa sotien aikana karkotettuja miljoonia saksalaisia vaatimaan korvauksia menettämästään omaisuudesta. Puolan pääministeri Jaroslaw Kacynski hyökkää näyttelyä vastaan. Hänen mukaansa se ei osoita tarpeeksi selvästi, kuka oli hyökkääjä ja ketkä olivat uhreja. Hänen toiveensa on, että kaikki - rouva Steicbachin hankkeet päättyvät pikaisesti, koska niistä ei seuraa mitään hyvää Puolalle, Saksalle, eikä koko Euroopalle. Ankaran kritiikin seurauksena Varsovan kaupunginmuseo haki takaisin näyttelyyn lainaamansa esineet.
BdV:n Steinbach toivoo, että näyttelyn inhimillinen näkökulma murtaa käsityksen kollektiivisesta syyllisyydestä ja rangaistuksesta, jota on käytetty ja käytetään tukemaan karkotuksia. Säätiön nettisivuilla kerrotaan tavoitteista vapaasti käännettynä ja lyhennettynä mm. seuraavaa: - Kaikki kansanmurhan ja karkotuksen uhrit tarvitsevat paikan sydämissämme ja historiallisessa muistissamme. Zentrum gegen Vertreibungen haluaa antaa sellaisen paikan. Haluamme, että itsestään selvät oikeudet ovat jakamattomat. Olemme asettaneet tavoitteeksi luoda Berliiniin dokumenttikeskuksen ...
Näyttelyn ja pakolaiskeskuksen vastustaminen on yhtenevä Karjalan palautuksen vastustamisen kanssa. Erityisesti poliittisissa piireissä pelätään, että oikeudenmukaisuus toteutuu ja YK:n ihmisoikeusjulistuksen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen vaatimukset toteutuvat.
Tällainen pelko ja vastustus on kummallista, kun samalla säädetään uusia keinoja vähentää rikollisuutta, saattaa rikollisia edesvastuuseen ja saada anastettu omaisuus takaisin. Miksi valtionterrorismi ja –rikollisuus ja siihen liittyvä raaka väkivalta pitäisi hyväksyä?
Lukuisat ihmiset suosivat sotien seurauksena tehtyjen vääryyksien salaamista. Kyse on jostain atavistisesta pelosta, joka estää asioitten kiihkottoman tarkastelun. Suomessa vastustamiseen osallistuvat politiikkojen lisäksi useat evakot ja heidän jälkeläisensä. On toteutunut Tukholma-syndrooman kaltainen Venäjä-syndrooma. On samaistuttu hyökkääjän ja omaisuuden väkivaltaisen ottajan periaatteisiin.
USA:ssa käyty erittäin mielenkiintoinen Maria Altmanin oikeustapaus antoi uskoa siihen, että oikeudenmukaisuus voi vielä toteutua (Karelia Klubi 10, s. 16). Toinen merkittävä tapaus oli Euroopan Neuvoston päätös 25.01.2006 tuomita totalitarististen kommunistihallintojen rikokset.
Saksalaisen ILOG:n ja ProKarelian yhdessä perustama ProJusticia kerää parhaillaan internet-sivuilleen www.projusticia.net aineistoa pakolaisten omaisuuden takaisinsaanteihin liittyvistä oikeustapauksista. ProJustician tavoitteena on myöhemmässä vaiheessa rakentaa arkisto, joka sisältää tiedot noin 30 miljoonasta viime sotien karkotetusta ja pakolaisesta. Tavoitteena on myös lisätä EU:n poliittisiin organisaatioihin paineitta näiden asioitten selvittämiseksi.
BdV:n ja sen perustaman säätiön näyttely ja arkistohanke ovat erittäin tervetulleita tapahtumia. BdV:n ongelmana näyttää olevan sen vahva poliittinen luonne. Kilpailevat puolueet eivät mielellään anna toisten paistatella julkisuuden valokeilassa ja kerätä poliittisia pisteitä. Poliitikkojen toimiminen johtajina sitoo organisaation puolueiden tavoitteisiin. Näin on ollut tilanne myös Karjalan Liitossa jo yli 10 vuotta.
On toivottavaa, että Berliinin myrsky laantuu ja eri tahot ryhtyvät maltillisesti pohtimaan parhaita menettelytapoja. Alkaa olla korkea aika saada viime sotien seuraukset selviksi ja oikaista ne vääryydet, jotka vielä on oikaistavissa. Toivoa tähän antaa se, että Saksassa asiaa tukee liittokansleri. Milloin Suomen presidentti ryhtyy tukemaan karjalaisten ja muiden pakkoluovutettujen alueitten evakkojen oikeuksia?
Erzwungene Wege –näyttely on avoinna 29.10.2006 saakka päivittäin klo 10-19 Kronprinzenpalais, Berlin-Mitte.
Lisätietoa:
Bund der Vertriebene
Zentrum geden Vertreibungen
ProJusticia
Artikkeli julkaistu Karelia Klubi 13 -lehdessä.
http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1127&author=10
http://keskustelu.mtv3.fi/index.shtml?http://keskustelu.mtv3.fi/keskustelu/category.jspa?categoryID=16
07.10.2006 kello 01.45 Matti Keränen , Salla.
Karjalan palautus ja presidentti Mauno Koivisto
Karjalan palautus ja Koivisto
Sunify 17.6.2006 20:04
Vastaa viestiin
Uusi tutkimus on julkaistu.
"Koivisto mm. jätti kokonaan vastaamatta presidentti Jeltsinin kirjalliseen pyyntöön käynnistää neuvottelut aluekysymyksistä. Jeltsinin kysellessä toisen kerran asiasta Koivisto lähetti ulkoministeri Paasion vakuuttamaan, ettei Suomella ole mitään vaatimuksia Venäjää kohtaan."
Kuitenkin Tarton rauhan raja 1920 on ainut oikea raja ja se pitää saattaa taas voimaan.