Nurnbergin pyöveli John C Woods oli todellinen demokraatti ja antoi jokaiselle natsimurhaajalle yhtä pitkän pudotuksen. Se ei silti merkinnyt sitä että he joutuivat kärsimään. Vaikka niska ei murtuisikaan on se silti sellainen isku että asiakkaat olivat tajunnan rajamailla. Koska aivot eivät saa happea seuraa tajuttomuus hyvin nopeasti, muutama kymmenen sekuntia max. Tätä ennen ollaan euforiassa jonka hapenpuute aiheuttaa, ei siis paha lähtö.
On lukemattomia hirttämällä itsemurhaa yrittäneitä jotka ovat jääneet henkiin. He ovat kertoneet tajunnan nopeasta lähdöstä, ei kipuja.
Se että uhri sätkii johtuu reflekseistä, ei todista tuskasta. Eikä sekään että sydän sykkii pitkään. Vaikka ihmistä ampuisi päähän jatkaa sydän sykkimistään ja pulssi hidastuu hiljaa. Kukaan ei silti väitä että päähänammutulla olisi tuskia.
On lukemattomia hirttämällä itsemurhaa yrittäneitä jotka ovat jääneet henkiin. He ovat kertoneet tajunnan nopeasta lähdöstä, ei kipuja.
Se että uhri sätkii johtuu reflekseistä, ei todista tuskasta. Eikä sekään että sydän sykkii pitkään. Vaikka ihmistä ampuisi päähän jatkaa sydän sykkimistään ja pulssi hidastuu hiljaa. Kukaan ei silti väitä että päähänammutulla olisi tuskia.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Uskon tässä asiassa enemmän Britannian valtionpyöveli Albert Pierrepointia ja apulaispyöveli Syd Dernleytä - sekä hirtetyistä kuoleman jälkeen otettuja valokuvia - kuin sinua.
Kaikissa kuvissa näkyy poikkeuksetta valtavan kuolinkamppailun jäljet - pullistuneet silmät ja kieli, tuskan jäljet kasvoilla ja heiluvan luukun murjoma nenä eikä suinkaan murtuneen niskan aiheuttama siisti kuolema.
Puhut "natsimurhaajista" mutta itse et tiedä tipan tippaa teloituksista mitään. Se, että antaa jokaiselle yhtä pitkän pudotuksen, ei ole mitään demokratiaa. Se on ammattitaidon puutetta. Pierrepoint osasi ammattinsa ja hän punnitsi jokaisen tuomitun ennen hirttämistä niin, että hän osasi antaa juuri riittävän pitkän pudotuksen että niska murtuu varmasti ja kuolema on silmänräpäyksellinen.
Olkaamme siis kiitollisia että natsien teloitukset hoiti nimenomaan tämä John C Woods, eikä suinkaan Pierrepoint.
Ruumiista ei voi päätellä yhtään mitään. Kysy keneltä tahansa lääketieteen ammattilaiselta kauanko kestää ennenkuin tajuttomuus tulee niin vastaus on selvä, max. muutama kymmenen sekuntia. Sitäkin ennen ei tuskia, lähtinnä euforiaa.
Minulla on köysi. Tule käymään, niin voit kokeilla käytännössä, kuinka kivutonta hirttäminen oikein onkaan. Lupaan kirjoittaa tuloksista raportin suomi24:n historia palstalle.
vanhana merenkävijänä voin sitoa solmun. Käytämmekö amerikkalaistyylistä silmukkaa kuten Woods vai brittiläistyylistä?
Tajuttomuus tulee hetkessä, max muutama kymmenen sekuntia.
Sikäli jos asia olisi noin yksinkertainen niin voisi kuvitella kenttälääketieteessä käytetyn kurkusta puristamista leikkausten ja amputaatioiden aikana.
Vaan eipä ole.
Kivut tuntuu takuuvarmasti, kunnes tajuttomuus armahtaa.
Muistatte varmaan miten Irakin sodan alkuaikoina jenkit kärähtivät pariin otteeseen siitä miten olivat kiduttaneet tunnustuksen saamiseksi hukuttamalla ja hirttämällä kiinnisaatuja menemättä kuitenkaan loppuun asti kuin vahingossa. Siis kyse oli kiduttamisesta.
Tuskin Woodskaan mikään tumpelo oli, käsky oli tullut ylempää. Joku pääsi vielä kuolemantuomiossakin hekumoimaan sadistisesti.