Jos olen oikein ymmärtänyt, olet ollut mielestäsi uskossa jostakin 1986 vuodesta alkaen ja uudestisyntynyt jostakin 1988 vuodesta alkaen.
Vastaapa rehellisesti:
1 Oletko tuon uudestisyntymisesi jälkeen rikkonut ketään vastaan?
2.entä pyytänyt häneltä anteeksi?
3. Oletko tuon jälkeen rikkonut missään kohdassa Jumalaa vastaan?
4. Oletko pyytänyt Jumalalta anteeksi?
Jos olet uskossa, todella elävässä Hengessä, silloin et kieroile, kaartele etkä jätä vastaamatta.
Uskoon tulin 11. elokuuta 1985, siinä Lappeenrannan
kirkossa saadun näyn myötä, kun Jumala näki silloin hyväksi
antaa Poikansa ilmestyä minulle, parantaa yhdessä hetkessä
40 vuoden katkeruuden traumat ja ohjata, aloittamaan Raamatun lukemisen.
Ahtaan portin tuskan täyteisen taistelun sain
käydä tammikuun viimeisen päivän vastaisen yönä
1988.
1. Oletko tuon uudestisyntymisesi jälkeen rikkonut ketään vastaan?
Kohta 1. Viimeksi tänään rikoin kaupan kassajonossa
takanani olevaa ihmistä vastaan, kun lähtiessä
häntä huomaamattani tönäisin.
2.entä pyytänyt häneltä anteeksi?
Kohta 2. Pyysin tietenkin anteeksi, kuten aina
tällaisissa ja vastaavissa tilanteissa.
Hän vastasi: "Ei se mitään!", kuten ihmiset
yleensä tällaisissa tilanteissa vastaavat.
3.Oletko tuon jälkeen rikkonut missään kohdassa Jumalaa vastaan?
Kohta 3. Jumalan selvää tahtoa vastaan olen rikkonut kaksi kertaa.
Ensimmäisen kerran heinäkuun viimeisen päivän aamuna 1989.
Silloin Pyhä Henki näytti minulle Raamatusta
jakeet ja käski mennä lukemaan ne piispa Olavi rimpiläiselle.
Kaksi hukkareissua olin piispan luon käynyt ja
ajattelin, että turha on enää kolmatta kertaa
mennä sinne pilkattavaksi. Enkä lähtenyt.
Toisen rikkomus tapahtui elokuun alussa 1995.
Kesäkuun lopulla, juuri SRK:n suviseurojen alla
oli Kalevassa samaisen piispan haastattelu, jossa hän valkaisi
kalkilla mm. miljoonakavalluksia tehneet hänen
rauhanyhdistysläiset veljensä.
Sen luettuani käski Pyhä Henki kirjoittaa siihen liittyen
piispalle kirjeen. Vastasin: "Olen juuri lähdössä
kuukaudeksi mökille Etelä-Karjalaan, mutta kirjoitan
sen heti, kun heinäkuun lopulla sieltä palaan."
4.Oletko pyytänyt Jumalalta anteeksi?
Kohta 4. Kummassakaan tapauksessa en kokenut
mitään tarvetta anteeksipyyntöön.
Ensimmäinen niskurointi johti siihen, että sairastuin
parin viikon kuluttua jänisruttoon, ja minut
vietiin vuoteen pohjalle. Lähes kuukauden tuon
taudin kourissa voimat heikkenivät, ja sitten
Pyhä henki toisti tuon antamansa näyn. Silloin
tajusin, että minun on pakko tilata aika piispa
Rimpiläiselle. Miten siinä sitten kävi, sen olen
kertonut kirjassani.
Toinen niskurointi päättyi siihen, kun oli tullut
mökiltä, enkä viikkoon ollut tuota kirjettä vielä
kirjoittanut. Lauantaina 5. elokuuta olin juoksulenkillä
ja metsäpolulla lensin suoraan kasvoilleni maahan.
Millään en saanut käsiäni eteen vaan nenä iskeytyi
ensiksi tantereeseen, ja sora hankasi poskiin
ja otsaan melkoiset verijäljet.
Tämänkin olen tarkemmin kirjassa selvittänyt, joten
siitä vain sen verran, että sunnuntaina 6.8.1995
vein sen kirjeen postiin.
Näiden tapausten myötä, Jumala synnytti sydämeeni
hänen pelkonsa, vaikka olin siitä kyllä tietoinen
jo ennen tätä, kun olin häneltä kysynyt:
"Miksi johdatit minut sotilasuralle?"
"Jotta sinulla olisi turvattu toimeentulo, tietäisit mitä merkitsee esimiehen käsky ja
osaisit tehdä sotasuunnitelmia."
Anteeksipyytämiseen liittyy myös tämä erittäin
tärkeä Pyhän Hengen opetus: "Älä koskaan pyydä
Saatanalta mitään anteeksi."
Vastaapa rehellisesti:
1 Oletko tuon uudestisyntymisesi jälkeen rikkonut ketään vastaan?
2.entä pyytänyt häneltä anteeksi?
3. Oletko tuon jälkeen rikkonut missään kohdassa Jumalaa vastaan?
4. Oletko pyytänyt Jumalalta anteeksi?
Jos olet uskossa, todella elävässä Hengessä, silloin et kieroile, kaartele etkä jätä vastaamatta.
Uskoon tulin 11. elokuuta 1985, siinä Lappeenrannan
kirkossa saadun näyn myötä, kun Jumala näki silloin hyväksi
antaa Poikansa ilmestyä minulle, parantaa yhdessä hetkessä
40 vuoden katkeruuden traumat ja ohjata, aloittamaan Raamatun lukemisen.
Ahtaan portin tuskan täyteisen taistelun sain
käydä tammikuun viimeisen päivän vastaisen yönä
1988.
1. Oletko tuon uudestisyntymisesi jälkeen rikkonut ketään vastaan?
Kohta 1. Viimeksi tänään rikoin kaupan kassajonossa
takanani olevaa ihmistä vastaan, kun lähtiessä
häntä huomaamattani tönäisin.
2.entä pyytänyt häneltä anteeksi?
Kohta 2. Pyysin tietenkin anteeksi, kuten aina
tällaisissa ja vastaavissa tilanteissa.
Hän vastasi: "Ei se mitään!", kuten ihmiset
yleensä tällaisissa tilanteissa vastaavat.
3.Oletko tuon jälkeen rikkonut missään kohdassa Jumalaa vastaan?
Kohta 3. Jumalan selvää tahtoa vastaan olen rikkonut kaksi kertaa.
Ensimmäisen kerran heinäkuun viimeisen päivän aamuna 1989.
Silloin Pyhä Henki näytti minulle Raamatusta
jakeet ja käski mennä lukemaan ne piispa Olavi rimpiläiselle.
Kaksi hukkareissua olin piispan luon käynyt ja
ajattelin, että turha on enää kolmatta kertaa
mennä sinne pilkattavaksi. Enkä lähtenyt.
Toisen rikkomus tapahtui elokuun alussa 1995.
Kesäkuun lopulla, juuri SRK:n suviseurojen alla
oli Kalevassa samaisen piispan haastattelu, jossa hän valkaisi
kalkilla mm. miljoonakavalluksia tehneet hänen
rauhanyhdistysläiset veljensä.
Sen luettuani käski Pyhä Henki kirjoittaa siihen liittyen
piispalle kirjeen. Vastasin: "Olen juuri lähdössä
kuukaudeksi mökille Etelä-Karjalaan, mutta kirjoitan
sen heti, kun heinäkuun lopulla sieltä palaan."
4.Oletko pyytänyt Jumalalta anteeksi?
Kohta 4. Kummassakaan tapauksessa en kokenut
mitään tarvetta anteeksipyyntöön.
Ensimmäinen niskurointi johti siihen, että sairastuin
parin viikon kuluttua jänisruttoon, ja minut
vietiin vuoteen pohjalle. Lähes kuukauden tuon
taudin kourissa voimat heikkenivät, ja sitten
Pyhä henki toisti tuon antamansa näyn. Silloin
tajusin, että minun on pakko tilata aika piispa
Rimpiläiselle. Miten siinä sitten kävi, sen olen
kertonut kirjassani.
Toinen niskurointi päättyi siihen, kun oli tullut
mökiltä, enkä viikkoon ollut tuota kirjettä vielä
kirjoittanut. Lauantaina 5. elokuuta olin juoksulenkillä
ja metsäpolulla lensin suoraan kasvoilleni maahan.
Millään en saanut käsiäni eteen vaan nenä iskeytyi
ensiksi tantereeseen, ja sora hankasi poskiin
ja otsaan melkoiset verijäljet.
Tämänkin olen tarkemmin kirjassa selvittänyt, joten
siitä vain sen verran, että sunnuntaina 6.8.1995
vein sen kirjeen postiin.
Näiden tapausten myötä, Jumala synnytti sydämeeni
hänen pelkonsa, vaikka olin siitä kyllä tietoinen
jo ennen tätä, kun olin häneltä kysynyt:
"Miksi johdatit minut sotilasuralle?"
"Jotta sinulla olisi turvattu toimeentulo, tietäisit mitä merkitsee esimiehen käsky ja
osaisit tehdä sotasuunnitelmia."
Anteeksipyytämiseen liittyy myös tämä erittäin
tärkeä Pyhän Hengen opetus: "Älä koskaan pyydä
Saatanalta mitään anteeksi."
Vastaukset 5
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000005&posting=22000000020090476
minulta!
kirkastaviksi vastauksiksi sellaista, että ahtaan portin kautta käynyt, uudestisyntynyt ihminen, rikkoo Jumalan käskyjä vastaan edes kerran tai kahdesti, mutta ei tunnekaan tarvetta pyytää anteeksi!
Sellainen "vähättelevä" asenne ei ole Hengen vaan oman sielullisuuden aikaansaama olotila!
Vastaukset eivät siten ole Hengessä syntyneitä, koska ne eivät kirkasta mitään Jumalaa vastaan niskuroivan katumuksesta. (Joona 2:2-10) vaan erilainen evankeliumi, jota tulee karttaa (Gal 1:6-9)
siitäkin huolimatta, että joku tulkitsee tämän Teuvon puolustamiseksi:
Olen itse sanonut tällä palstalla suht uutena kirjoittajana, että kovasti etsin. Koska olen "polun" alussa eikä raamatun tietoni, tuntemisesta puhumattakaan ole laajaa, en voi rehellisesti sanottuna todistella Jumalasta ja Jeesuksesta sellaista, mikä olisi vain opetetun toistoa. Eli opetettu on, rippikoulut käyty sun muuta.
Nimimerkkisi 'Tutkimaan kaikki' on mielestäni vähän omituinen. Eikö meidän pitäisi kaikkien tutkia sanottuja sydämessämme? Tutkitaan ensin ja hutkitaan vasta sitten. Oletko jo sydämessäsi käsitellyt nämä Sunin tekstit?
Anteeksi täytyy pyytää ja antaa. Näin Paavali kirjoittaa ainakin kolossalaiskirjeen 3. luvussa. Näin me toimimmekin ihmisten kesken. Jokainen ihminen on Jumalan luoma, ja hänessä on Jumalan heijastusta. Miksi en pyytäisi lähimmäiseltäni anteeksi?
Mutta Saatanaa ei pidä koskaan kumartaa, ei itsessäämme eikä lähimmissämme. Saatana osaa käyttää ja villitä ihmistä. Miksi sitä on niin vaikea tunnustaa/tunnistaa itsessä, käytännössä, ei vain teoriassa. Varmaan siksi, että Saatana valehtelee ja vääntää, harhauttaa ja sumuttaa. Joskus ankara puhe voi olla suurinta Rakkautta, ettei haluta jättää lähimmäistä Saatanan haltuun.
Kirjoitin toisessa ketjussa nimim. Käärmelahdelle tämänpäiväisestä ajatuksestani, että pelko ja rakkaus, nuo 1. käskyn viisastenkivet, eivät ole toisensa poissulkevia muuten kuin ihmisen omassa kokemusmaailmassa. Herran pelko on viisauden alku. Usko riippuu Rakkaudessa. Kun Jumala saa kääntää pyörää pelko ja varmuus, suru ja ilo tajutaan Herran antamiksi viesteiksi. Monilta ihmisiltä puuttuu tänä päivänä Herran pelko. Halutaan elää vain ilossa ja autuudessa, johon ei kuulu tuomionsävyä eikä Helvettiä.
Kyllä pelastus on valmistettu. Mutta pitää nähdä tämä miten taistelu sieluista on todellista, ei mitään satua. Uskoon kuuluu Taivas ja Helvetti. Ne, jotka eivät tätäkään usko, ovat jo itsensä tuominneet. Ei siis Teuvo Suni tuomitse ketään ihmistä. Vain Jumala tuomitsee.
sanoa olet ymmärryksen saanut Jumalalta,
sanoin kuvaamaton kiitos Hänelle.
Hän sinut johdattaa Totuuden lähteelle kaikkeen
Totuuteen.