Mistä tuntee ystävän?

Mutta, mitä tehdä "ystävälleni", jonka ei koskaan tiedä olleen "ystäväni" ja josta ei koskaan olisi ollut mun ystäväksi? Pahoja muistoja.

Silti, tekeytyy muiden ihmisten silmissä "mun ystäväksi".

Kun olet kurkkuasi myöten veloissa niin ystävä tulee ja lainaa rahat. Tosiystävä istuu viereesi ottaen olkapäästäsi kiinni ja sanoo "nyt me vasta kusessa olemme"

naapureita, hyvänpäiväntuttuja, työkavereita ja sukulaisia ja heistä useimpia voi kutsua ystäviksikin. Mutta ne todella hyvät ystävät, joihin voi esmes. luottaa asiassa missä hyvänsä niitä on vähän, vain muutama. En usko että mikään teko saa aikaan luottamuksen, vaan henkilökemia se kait on, se saa toista kohtaan tuntemaan sielunsisaruutta tai -veljeyttä, sama ajatusten aaltopituus ja mielestäni tosiystävyys ei synny hetkessä.

Jos ystävä pettää ei hän silloin ole ystävyyden arvoinen, olisin varmasti pahoillani tapahtuneesta, sekä itseni että myös ystäväni puolesta.

Tässä muutama ajatelma :)
*Ystävä - joku joka tietää sinusta kaiken ja rakastaa sinua sittenkin. Elbert Hubbart
*Ystävyys, joka kuolee, ei ole koskaan syntynytkään. Pubilos Syrus

hyvä ystävä on sellainen joka ei käännä selkäänsä kun toisella on vaikeaa. Hyvä ystävä auttaa pahimman yli ja on tukena niin huonoina kuin hyvinä hetkinäkin.
Itse en hyvälle ystävällenikään kaikkein sisintäni paljasta enkä salaisimpia asioitani kerro. Jos selviääkin, että ystävyys on petollista, se on pahemman laatuinen pisto suoraan sydämeen.

joka tuntee Sinut vielä kaiken jälkeenkin.

varmaan melkeinn kaikilla on jonkinmoisia ystäviä, mutta todellinen ystävä on se, joka seisoo rinnalla myös huonoina aikoina.

Ja kun itsekin muistaisi sen, että jos ystävällä on vaikeaa niin ei jättäisi häntä yksin.

Ystävyys on aina kaksisuuntainen tie.