USA on mahdollisesti rikkonut näitä kohtia HAAGIN
rauhansopimukseen liittyen:
===============================================
Sotarikokset
===============================================
POHJUSTUSTA:
Haagin toisessa rauhankonferenssissa tehtyjä ja siellä 18 päivänä lokakuuta 1907
allekirjoitettuja kansainvälisiä sopimuksia.
I. Yleissopimus kansainvälisten riitaisuuksien sovinnollisesta ratkaisemisesta.
Suomen liittyminen on voimassa 9 päivästä kesäkuuta 1922.
Osapuolet, haluten tarmokkaasti myötävaikuttaa yleisen rauhan säilyttämiseen;
vakaasti aikoen kaikin voimin edistää kansainvälisten riitaisuuksien rauhallista ratkaisemista;
tunnustaen sen solidaarisuuden, joka yhdistää sivistyneiden kansojen yhteisön jäsenet;
haluten laajentaa oikeuden valtapiiriä ja lujittaa kansainvälistä oikeudentuntoa;
vakuutettuina siitä, että pysyväisen, kaikkien käytettävänä olevan välitystuomioistuimen
perustaminen riippumattomien valtojen keskuuteen voi tehokkaasti edistää tätä päämäärää;
ottaen huomioon ne edut, jotka yleisen ja säännöllisen välitystuomiomenettelyn
aikaansaaminen tuottaa; ollen yhtä mieltä kansainvälisen rauhankonferenssin ylevämielisen alkuunpanijan kanssa
siitä, että on tärkeätä kansainvälisellä sopimuksella vakaannuttaa ne oikeuden ja
kohtuuden periaatteet, joiden pohjalle valtioiden turvallisuus ja kansojen menestys
rakentuu; vilpittömästi toivoen, tämän päämäärän saavuttamiseksi, voivansa paremmin turvata
tutkintakomissionien ja välitystuomioistuinten käytännöllistä toimintaa ja helpottaa
turvautumista välitystuomioon riita-asioissa, joissa summittainen oikeudenkäyntimenettely
on mahdollinen; ovat katsoneet välttämättömäksi eräiltä kohdin tarkistaa ja täydentää ensimäisen
rauhankonferenssin työtä kansainvälisten riitaisuuksien ratkaisemiseksi rauhallisin
keinoin.
Korkeat sopimusvallat ovat päättäneet tässä tarkoituksessa tehdä uuden yleissopimuksen ja
ovat nimittäneet täysivaltaisiksi edustajikseen.
jotka, esitettyään hyvään ja asianmukaiseen muotoon laadituiksi havaitut valtakirjansa,
ovat sopineet seuraavasta:
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
LUETELLUT , MAHDOLLISET RIKKOMUKSET ?
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
II OSA.
Vihollisuuksista.
I LUKU.
Vihollisen vahingoittamiskeinoista, piirityksistä ja pommituksista.
23 artikla.
Paitsi mitä erikoissopimuksilla kielletään, on sodankävijöitä nimenomaan kielletty
b) petoksella tappamasta tai haavoittamasta vihollisen kansakuntaan tai armeijaan
kuuluvia henkilöitä;
c) tappamasta tai haavoittamasta vihollista, joka pantuaan pois aseensa tai kykenemättä
enää niitä käyttämään on antautunut armoille;
? d) julistamasta, että armoa ei anneta;
e) käyttämästä aseita, ammuksia tai aineita, jotka tuottavat tarpeettomia kärsimyksiä;
h) julistamasta vastapuolen kansalaisten oikeuksia ja kanteita kumotuiksi, väliaikaisesti
lakkautetuiksi tai tuomioistuimen käsittelyyn kelpaamattomiksi
25 artikla.
Kaupunkeja, kyliä, asuntoja tai rakennuksia, joita ei puolusteta, ei saa millään tavalla
hätyyttää eikä pommittaa.
26 artikla.
Hyökkäävien joukkojen päällikön on, ennenkuin ryhdytään pommitukseen, paitsi milloin
tehdään väkirynnäkkö, tehtävä kaikki voitavansa antaakseen siitä tiedon viranomaisille.
27 artikla.
Piirityksissä ja pommituksissa pitää ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta,
mikäli mahdollista, säästettäisiin jumalanpalveluksen, taiteen, tieteen ja
hyväntekeväisyyden tyyssijoiksi aijottuja rakennuksia, historiallisia muistomerkkejä,
sairaaloita ja sairasten ja haavoittuneiden kokoomispaikkoja, edellyttäen, että niitä ei
samalla käytetä sotilaallisiin tarkoituksiin.
Piiritettyjen velvollisuus on merkitä nämä rakennukset ja kokoomispaikat erikoisilla
näkyvillä merkeillä, joista etukäteen annetaan tieto piirittäjille.
28 artikla.
Kaupunkia tai paikkakuntaa ei saa jättää ryöstettäväksi siinäkään tapauksessa, että se on
vallattu väkirynnäköllä.
III OSA.
Sotilaallisesta valtaoikeudesta vihollisvaltion alueella.
43 artikla.
Kun laillisen vallan valtaoikeus on tosiasiallisesti siirtynyt valtaajan käsiin, on tämän
ryhdyttävä kaikkiin käytettävissään oleviin toimenpiteisiin palauttaakseen ja
turvatakseen, mikäli mahdollista, yleisen järjestyksen ja julkisen elämän, noudattamalla,
ellei siihen ole ehdotonta estettä, siinä maassa voimassa olevia lakeja.
44 artikla.
Sodankävijä ei saa pakottaa vallatun alueen väestöä antamaan tietoja toisen sodankävijän
armeijasta tai sen puolustusvälineistä.
46 artikla.
Perheen kunniaa ja oikeuksia, yksityisten henkilöiden henkeä ja yksityistä omaisuutta,
samoin kuin uskonnollisia vakaumuksia ja uskontojen harjoitusta on kunnioitettava.
Yksityistä omaisuutta ei saa takavarikoida.
47 artikla.
Ryöstäminen on nimenomaan kielletty.
48 artikla.
Jos valtaaja kantaa valtaamallaan alueella valtion hyväksi säädettyjä veroja, ulostekoja
tai tie- ja siltamaksuja, on sen tehtävä se, mikäli mahdollista, voimassa olevain
taksoitus- ja jaoitusmääräysten mukaan, ja siitä johtuu sille velvoitus pitää huolta
vallatun alueen hallintokustannuksista samassa määrin, kuin se oli ollut laillisenkin
hallituksen velvollisuutena.
55 artikla.
Valtaajavaltio ei saa pitää itseään muuna kuin vihollisvaltiolle kuuluvien ja vallatussa
maassa olevien yleisten rakennusten, kiinteimistöjen, metsien ja maanviljelystilusten
haltijana ja nautinto-oikeuden käyttäjänä. Sen pitää säilyttää tämän omaisuuden
pääoma-arvo semmoisenaan ja hoitaa sitä nautinto-oikeutta koskevien sääntöjen mukaan.
56 artikla.
Kuntien omaisuutta sekä uskonnonharjoitukseen ja hyväntekeväisyyteen tarkoitettujen,
opetus-, taide- ja tieteellisten laitosten omaisuutta, vaikka valtiolle kuuluvaakin, on
käsiteltävä samoin kuin yksityisomaisuutta.
Tämäntapaisten laitosten, historiallisten muistomerkkien, taide- ja tieteellisten teosten
takavarikoiminen ja tahallinen hävittäminen ja turmeleminen on kielletty ja on siitä
nostettava kanne.
Seuraavat vallat ovat ratifioineet tämän yleissopimuksen tai yhtyneet siihen:
Itävalta-Unkari (ennakkoepäyksellä, joka sisältyy konferenssin täysiistunnossa 17 päivänä
elokuuta 1907 annettuun selitykseen), Belgia, Bolivia, Brasilia, Kiina, Cuba, Tanska,
Ranska, Saksa (ennakkoepäyksellä yleissopimuksen liitteen 44 artiklan suhteen),
Suurbritannia, Guatemala, Haiti, Japani (ennakkoepäyksellä liitteen 44 artiklan suhteen),
Liberia, Luxemburg, Meksikko, Alankomaat, Nicaragua, Norja, Panama, Portugal, Romaania,
Venäjä (ennakkoepäyksellä, joka on määritelty yleissopimuksen liitteen 44 artiklan
kohdalla ja merkitty neljännen täysiistunnon pöytäkirjaan 17 päivänä elokuuta 1907),
Salvador, Siam, Ruotsi, Sveitsi ja Amerikan Yhdysvallat.
rauhansopimukseen liittyen:
===============================================
Sotarikokset
===============================================
POHJUSTUSTA:
Haagin toisessa rauhankonferenssissa tehtyjä ja siellä 18 päivänä lokakuuta 1907
allekirjoitettuja kansainvälisiä sopimuksia.
I. Yleissopimus kansainvälisten riitaisuuksien sovinnollisesta ratkaisemisesta.
Suomen liittyminen on voimassa 9 päivästä kesäkuuta 1922.
Osapuolet, haluten tarmokkaasti myötävaikuttaa yleisen rauhan säilyttämiseen;
vakaasti aikoen kaikin voimin edistää kansainvälisten riitaisuuksien rauhallista ratkaisemista;
tunnustaen sen solidaarisuuden, joka yhdistää sivistyneiden kansojen yhteisön jäsenet;
haluten laajentaa oikeuden valtapiiriä ja lujittaa kansainvälistä oikeudentuntoa;
vakuutettuina siitä, että pysyväisen, kaikkien käytettävänä olevan välitystuomioistuimen
perustaminen riippumattomien valtojen keskuuteen voi tehokkaasti edistää tätä päämäärää;
ottaen huomioon ne edut, jotka yleisen ja säännöllisen välitystuomiomenettelyn
aikaansaaminen tuottaa; ollen yhtä mieltä kansainvälisen rauhankonferenssin ylevämielisen alkuunpanijan kanssa
siitä, että on tärkeätä kansainvälisellä sopimuksella vakaannuttaa ne oikeuden ja
kohtuuden periaatteet, joiden pohjalle valtioiden turvallisuus ja kansojen menestys
rakentuu; vilpittömästi toivoen, tämän päämäärän saavuttamiseksi, voivansa paremmin turvata
tutkintakomissionien ja välitystuomioistuinten käytännöllistä toimintaa ja helpottaa
turvautumista välitystuomioon riita-asioissa, joissa summittainen oikeudenkäyntimenettely
on mahdollinen; ovat katsoneet välttämättömäksi eräiltä kohdin tarkistaa ja täydentää ensimäisen
rauhankonferenssin työtä kansainvälisten riitaisuuksien ratkaisemiseksi rauhallisin
keinoin.
Korkeat sopimusvallat ovat päättäneet tässä tarkoituksessa tehdä uuden yleissopimuksen ja
ovat nimittäneet täysivaltaisiksi edustajikseen.
jotka, esitettyään hyvään ja asianmukaiseen muotoon laadituiksi havaitut valtakirjansa,
ovat sopineet seuraavasta:
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
LUETELLUT , MAHDOLLISET RIKKOMUKSET ?
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
II OSA.
Vihollisuuksista.
I LUKU.
Vihollisen vahingoittamiskeinoista, piirityksistä ja pommituksista.
23 artikla.
Paitsi mitä erikoissopimuksilla kielletään, on sodankävijöitä nimenomaan kielletty
b) petoksella tappamasta tai haavoittamasta vihollisen kansakuntaan tai armeijaan
kuuluvia henkilöitä;
c) tappamasta tai haavoittamasta vihollista, joka pantuaan pois aseensa tai kykenemättä
enää niitä käyttämään on antautunut armoille;
? d) julistamasta, että armoa ei anneta;
e) käyttämästä aseita, ammuksia tai aineita, jotka tuottavat tarpeettomia kärsimyksiä;
h) julistamasta vastapuolen kansalaisten oikeuksia ja kanteita kumotuiksi, väliaikaisesti
lakkautetuiksi tai tuomioistuimen käsittelyyn kelpaamattomiksi
25 artikla.
Kaupunkeja, kyliä, asuntoja tai rakennuksia, joita ei puolusteta, ei saa millään tavalla
hätyyttää eikä pommittaa.
26 artikla.
Hyökkäävien joukkojen päällikön on, ennenkuin ryhdytään pommitukseen, paitsi milloin
tehdään väkirynnäkkö, tehtävä kaikki voitavansa antaakseen siitä tiedon viranomaisille.
27 artikla.
Piirityksissä ja pommituksissa pitää ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta,
mikäli mahdollista, säästettäisiin jumalanpalveluksen, taiteen, tieteen ja
hyväntekeväisyyden tyyssijoiksi aijottuja rakennuksia, historiallisia muistomerkkejä,
sairaaloita ja sairasten ja haavoittuneiden kokoomispaikkoja, edellyttäen, että niitä ei
samalla käytetä sotilaallisiin tarkoituksiin.
Piiritettyjen velvollisuus on merkitä nämä rakennukset ja kokoomispaikat erikoisilla
näkyvillä merkeillä, joista etukäteen annetaan tieto piirittäjille.
28 artikla.
Kaupunkia tai paikkakuntaa ei saa jättää ryöstettäväksi siinäkään tapauksessa, että se on
vallattu väkirynnäköllä.
III OSA.
Sotilaallisesta valtaoikeudesta vihollisvaltion alueella.
43 artikla.
Kun laillisen vallan valtaoikeus on tosiasiallisesti siirtynyt valtaajan käsiin, on tämän
ryhdyttävä kaikkiin käytettävissään oleviin toimenpiteisiin palauttaakseen ja
turvatakseen, mikäli mahdollista, yleisen järjestyksen ja julkisen elämän, noudattamalla,
ellei siihen ole ehdotonta estettä, siinä maassa voimassa olevia lakeja.
44 artikla.
Sodankävijä ei saa pakottaa vallatun alueen väestöä antamaan tietoja toisen sodankävijän
armeijasta tai sen puolustusvälineistä.
46 artikla.
Perheen kunniaa ja oikeuksia, yksityisten henkilöiden henkeä ja yksityistä omaisuutta,
samoin kuin uskonnollisia vakaumuksia ja uskontojen harjoitusta on kunnioitettava.
Yksityistä omaisuutta ei saa takavarikoida.
47 artikla.
Ryöstäminen on nimenomaan kielletty.
48 artikla.
Jos valtaaja kantaa valtaamallaan alueella valtion hyväksi säädettyjä veroja, ulostekoja
tai tie- ja siltamaksuja, on sen tehtävä se, mikäli mahdollista, voimassa olevain
taksoitus- ja jaoitusmääräysten mukaan, ja siitä johtuu sille velvoitus pitää huolta
vallatun alueen hallintokustannuksista samassa määrin, kuin se oli ollut laillisenkin
hallituksen velvollisuutena.
55 artikla.
Valtaajavaltio ei saa pitää itseään muuna kuin vihollisvaltiolle kuuluvien ja vallatussa
maassa olevien yleisten rakennusten, kiinteimistöjen, metsien ja maanviljelystilusten
haltijana ja nautinto-oikeuden käyttäjänä. Sen pitää säilyttää tämän omaisuuden
pääoma-arvo semmoisenaan ja hoitaa sitä nautinto-oikeutta koskevien sääntöjen mukaan.
56 artikla.
Kuntien omaisuutta sekä uskonnonharjoitukseen ja hyväntekeväisyyteen tarkoitettujen,
opetus-, taide- ja tieteellisten laitosten omaisuutta, vaikka valtiolle kuuluvaakin, on
käsiteltävä samoin kuin yksityisomaisuutta.
Tämäntapaisten laitosten, historiallisten muistomerkkien, taide- ja tieteellisten teosten
takavarikoiminen ja tahallinen hävittäminen ja turmeleminen on kielletty ja on siitä
nostettava kanne.
Seuraavat vallat ovat ratifioineet tämän yleissopimuksen tai yhtyneet siihen:
Itävalta-Unkari (ennakkoepäyksellä, joka sisältyy konferenssin täysiistunnossa 17 päivänä
elokuuta 1907 annettuun selitykseen), Belgia, Bolivia, Brasilia, Kiina, Cuba, Tanska,
Ranska, Saksa (ennakkoepäyksellä yleissopimuksen liitteen 44 artiklan suhteen),
Suurbritannia, Guatemala, Haiti, Japani (ennakkoepäyksellä liitteen 44 artiklan suhteen),
Liberia, Luxemburg, Meksikko, Alankomaat, Nicaragua, Norja, Panama, Portugal, Romaania,
Venäjä (ennakkoepäyksellä, joka on määritelty yleissopimuksen liitteen 44 artiklan
kohdalla ja merkitty neljännen täysiistunnon pöytäkirjaan 17 päivänä elokuuta 1907),
Salvador, Siam, Ruotsi, Sveitsi ja Amerikan Yhdysvallat.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tuon sopimuksen? Ja ennenkaikkea noudatetaanko sitä muslimien keskuudessa? Kuten esim. talebanit, Al Qaida, Irakin islamistit ynnä muut muslimit.