Nyt kun Porvoon hiippakunnan edelliselle piispalle Erik Vikströmille saatiin valituksi seuraaja, ajankohtaistui taas suomenkielisten taipumus ääntää tämänkaltaisia nimiä väärin. Niin Erikin kuin hänen isoveljensä, emeritus arkkipiispa Johnin sukunimet kuulee hyvin usein äännettävän Vikkström, ja taas Idols-laulaja Jani Wickholmin nimen Viikholm. Myös paikannimeä Kallvik kuulee äännettävän Kaalvik.
Kaikissa näissä tapauksissahan pitää ääntää juuri päinvastoin. Eli Vikström ääntyy Viikström pitkällä vokaalilla, ja taas Wickholm ja Kallvik ääntyvät Vikkholm ja Kallviik lyhyellä ensimmäisellä vokaalilla (tupla konsonantti perässä tarkoittaa juuri sitä).
Osaakohan joku kielitieteilijä selittää tätä taipumusta sanoa juuri päinvastoin kuin pitäisi?
Kaikissa näissä tapauksissahan pitää ääntää juuri päinvastoin. Eli Vikström ääntyy Viikström pitkällä vokaalilla, ja taas Wickholm ja Kallvik ääntyvät Vikkholm ja Kallviik lyhyellä ensimmäisellä vokaalilla (tupla konsonantti perässä tarkoittaa juuri sitä).
Osaakohan joku kielitieteilijä selittää tätä taipumusta sanoa juuri päinvastoin kuin pitäisi?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Eikös tuo ruots. John äännetä "jon"? Entäpä sukunimi Johnsson/Johnson? Äännetäänkö siinä uu vai o?
Miten se menee oikein?
John lausutaan ruotsiksi todellakin "jon". Sen sijaan Johnsson/Johnson lausutaan pitkällä vokaalilla ja uu-äänteellä eli "juunsson". Mutta taas esim. Jönsson lausutaan lyhyellä vokaalilla "jönsson"...
Mitenkäs tämä nyt käy yksiin tuon sinun aikaisemman selityksen tuplakonsonanteista kanssa?
Siinäpä sinulla onkin miettimistä!
luin Hesarista suunnilleen näin: kun Jane Fonda oli käymässä pohjoismaissa, Suomen tv- toimittajat osasivat sanoa "dzein", kun ruotsalaiset lausuivat "jein"!
Miten saan hattuässän, ettei tarvii skrivata sh?
Alt-koodilla Alt 0154 (numeronäppikseltä, Num Lock -valon pitää palaa).
Muitakin tapoja on.
Johnsson äännetään täällä "Juunsson". Kun hain töitä täältä yhdestä paikasta alkuvuosina, työhönottajan nimi oli Johnsson. Kyselin "Jonssonia" suomalaiseen tapaan. Töitä ei tippunut.
Toinen juttu taas on, että ruotsalaiset ovat osaavinaan niin hyvin englantia, mutta eivät osaa lausua John Lennonia, niin kuin nimi englanniksi kuuluisi lausua "Tson", vaan sanovat "Jon".
Tschovia eivät myöskään lausu kurkunperä-hoolla, niin kuin itse venäläiset ja me suomalaiset sanan lausumme, vaan sanovat "Tsekov", mikä minua suunnattomasti ärsyttää.
Ensinnäkin: mistäköhän on peräisin kuvitelmasi, että "ruotsalaiset ovat osaavinaan niin hyvin englantia". Tuskin he ainakaan itse niin kuvittelevat sen enempää kuin mikään muukaan kansakunta englanninkielentaidostaan (lukuunottamatta tietysti ne joiden äidinkieli se on...).
Toiseksi: Lennonin etunimeä ei kyllä kuulu lausua sen enempää Jon kuin Tson'kaan, vaan lähinnä Dšon.
Ystävällisin terveisin! :)
>Johnsson äännetään täällä "Juunsson".
>Kun hain töitä täältä yhdestä paikasta
>alkuvuosina, työhönottajan nimi oli Johnsson.
>Kyselin "Jonssonia" suomalaiseen tapaan.
>Töitä ei tippunut.
Olen tehnyt useamman vuoden yhteistyötä Ruotsissa asuvan ja työskentelevän Johnsson-nimisen viehättävän naisihmisen kanssa. Sähköposteissa hän on kirjoittanut nimensä edelläolevaan tapaan, puhelimen luurista olen kuullut "Juunsson". Emme ole koskaan tavanneet nokitusten enkä ole nähnyt edes kuvaa. Sellaisia nämä nykyajan kasvottomat puoliglobaalit työyhteisöverkostot vain pakkaavat olemaan!
Suomessa toimii pienakkuihin erikoistunut Insmat Oy. Aikaisempi nimi oli kai Insinööritoimisto Matti Öhman Oy. Kerrotaan, että joku olisi joskus takavuosina soittanut yritykseen ja kysynyt, onko "Öhman" (kuuluva h) tavattavissa. Puhelinvaihteen hoitajan vastaus: "Ei ole. Öhman on ahmiaisella."
Venäläisten h-äänne on varsin vahva ja kuuluva. Suomalaisiltakin se onnistuu vähintään tyydyttävästi. Muissa kielissä (varsinkin ranskassa ja englannissa) h tahtoo häipyä kuulumattomiin. Niinpä sitä pitää translitteroinnissa korostaa. Kun venäläinen kirjoittaa Чехов, riittää suomalaiselle muoto Tšehov mutta englanninkieliselle on h:ta korostettava k:lla: Chekhov. Koskeneeko sama ruotsiakin? Silloin tuo ”k:n kanssa överiksi ääntäminen” olisi ymmärrettävää. Tšaikovskin ruotsalaiset ainakin kirjoittavat niinkin hassusti kuin ”Tjajkovskij”.
>Lennonin etunimeä ei kyllä kuulu lausua sen
>enempää Jon kuin Tson'kaan, vaan lähinnä Dšon.
Ei mielestäni edes Dšon vaan Džon. Kirjaimilla š ja ž on selvä äänne-ero.
He myös nielaisevat sanan keskellä olevan h:n. Kansainvälinen nimi Johannes lausutaan "Juuannes" ja tavallinen sukunimi Johansson lausutaan "Juuansson".
Suomalaisen sukunimeni keskellä on konsonantit ht. Kirjaimet vaihtavat valitettavan usein ruotsalaisten päässä paikkaa. On ollut tavallista, että kun olen saanut tärkeitä papereita, todistuksia ja muuta, olen joutunut palauttamaan paperin ja pyytämään, että kirjoittaisivat sukunimeni oikein.
Miten muuten tiedät, että naisihminen on viehättävä, jos et koskaan edes ole nähnyt hänen kuvaansa? Hänen äänensä on miellyttävä?
>Miten muuten tiedät, että naisihminen on
>viehättävä, jos et koskaan edes ole nähnyt
>hänen kuvaansa? Hänen äänensä on miellyttävä?
Kylläpä niinkin. Ja viehättävä ihminen onnistuu välittämään viehätysvoimansa jo ihan arkisissa sähköpostiviesteissään!
Ja kyllä: suomen kielessä yleinen konsonanttiyhtymä -ht- on monissa muissa kielissä kummajainen. Suomalainen Ahti on helposti Athi jne. Esimerkiksi saksalaiselle Ahti pitäisi varman kirjoittaa "Achti", jotta nimi miellettäisiin oikein (itse en ole etunimeltäni Ahti vaan yksi lukuisista "Juuanneksen" tai "Juuannesin" muunnoksista).
Olet aivan oikeassa! Tuo oli minulta ihan lapsus, koska en hallitse näitä suhumerkkien esillesaanteja koneelta.
Anteeksi!
Olet Juhani, Juho tai Juha. Olisi mukava tietää, minkälaisen kuvan minä annan itsestäni sähköpostiviesteissäni? Sinun kanssasi aika ainakin kuluisi kieliasioista keskustellessa.
Minun elämäni on ollut aika monipuolista. Elämäni alkuaikoina minua käytettiin lapsityövoimana maatalossa. Siltä ajalta olen tullut talikonkin tuntemaan ja nykyisin pohdiskelen kielikysymyksiä.
Alt 0138