Maanhankintalaki, evakot ja

Hurrir kirjoitti:

http://www.luovutettukarjala.fi/kartat/sijoituskartta.htm

Tuo karttakuva kertookin kaiken!

"Pyhälle ruotsinkieliselle maalle" EI sijoitettu ketään. Oulujoki-linja alkoi olla jo liian pohjoista, siksi siellä ei ole evakoita.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000108&posting=22000000016475610

Näinhän siinä sitten kävi:

http://www.luovutettukarjala.fi/kartat/sijoituskartta.htm


Hurripetturit pesi valtiolta Hangon ja Porkkalan tapauksissa selvää etua älyttömät summat!

http://www.saunalahti.fi/ptoukkar/luukka2.htm#osa8

Kielipykälä perustui Ruotsin lupaamaan poliittiseen tukeen rauhanneuvotteluissa. Tätä seikkaa hyväksi käyttämällä puhuttiin presidentti ympäri. Kyllä Ruotsi tiesi jo silloin, minkä verran sillä oli haluja auttaa meitä, Jussi Raatikainen (sd.) kärjisti Karjalan Liiton hallituksen kokouksessa 9.10. eduskuntatalossa.



http://www.saunalahti.fi/ptoukkar/luukka2.htm#osa34a


Luukka itse kertoo Maalaisliiton veteraanihaastattelussa (1963) suh-tautumisestaan kielikysymykseen ja maanhankintalain ruotsalaispykälään seuraavas-ti:
– Karjalaisilla ei oikeastaan ollut kielikysymyksiä ruotsin kielen takia. Me olimme tottuneet siihen, että ruotsin kieli oli meidän väestä pois (tarkoittanee: – ruotsinkielisiä karjalaisia ei juuri ollut) siinä ei mitään hankaluuksia ollut. Tosin Viipurissakin sanottiin olleen neljä virallista kieltä. Ruotsi, saksa, venäjä ja suomi. Viipurissakin sitten suomi viimeksi saavutti suurimman paikan.
– Tuntuu vähän oudolta tämä kielikysymysjärjestely, mikä 30-luvulla oli esillä; karjalaisethan joutuivat sitten kokemaan tämän jouduttuaan sodan jälkeen evakkoon Ruotsiin eri paikkakunnille. Karjalaiset kertoivat, että 1944 syksyllä kun heidät sijoitettiin ruotsalaiselle alueelle, niin he tulivat erinomaisen hyvin juttuun ruotsinkielisen väestön kanssa.
– Mutta sen jälkeen kun ruotsalaiset kansakoulunopettajat ja papit pääsivät vaikuttamaan asiaan, niin silloin karjalaisten asiain kohtalo huononi.
– Syksyllä 1944 oli suuria vaikeuksia saada mieliala nousemaan, kun tuota .. oli siinä silloin kansanedustaja Hesbakka (po. Hästbacka) mukana.

http://www.saunalahti.fi/ptoukkar/luukka1.htm#osa7

Eduskunnassa kerrottiin venäläisten vaatimuksista, muun muassa Suomen-lahden saarista. Vaatimuksiin ei kuitenkaan suostuttu. Luukan mukaan ehdotus kaa-tui ruotsinkielisten vastustukseen. Ruotsinkieliset alueet olisivat tulleet liian lähelle. "Kyl ruotsalaiset olisiit kuulemma Kannakse antaneet."

LUUKAN SUHTAUTUMINEN MAANHANKINTALAIN (1945)
RUOTSALAISPYKÄLÄÄN

http://www.saunalahti.fi/ptoukkar/luukka2.htm#osa8

J. K. Paasikiven merkittävin ehdotus maanhankintalakiin oli kielipykälä...

Suuren valiokunnan käsittelyssä 12.3.1945 esitettiin muutoksia kielikysymykseen. Pääministeri Paasikivi puhui pitkään suuren valiokunnan ensimmäisessä istunnossa. Hän korosti, että pienen vähemmistön oikeusasemaa: "Ruotsinkielisen vähemmistön tulee tuntea itsensä turvatuksi ja sen olot pitää järjestää sillä tavoin, että se itse tuntee viihtyvänsä tässä maassa. Ruotsin ja koko Pohjoismaiden erityinen mielenkiinto meidän maatamme kohtaan on olennaisesti sen varassa, että he tuntevat kiinnostusta ruotsinkielistä kansanosaa kohtaan."


Vuoden 1945 maanhankintalaki aiheutti reaktioita ns. ruotsinkielisissä piireissä. Ruotsalaisen kansanpuolueen hyväksymässä ohjelmassa 1937 todettiin, että puolue haluaa säilyttää ruotsalaisten asuma-alueet ja ruotsalaisen maanomistuksen. Tämä on Keijo K. Kulhan mukaan nähtävä myös puolueen periaatteellisen suhtau-tumisen taustana suhtautumisesta sodanjälkeiseen siirtoväkikysymykseen

Vuoden 1946 puoluepäivät kiinnittivät huomiota sijoitussuunnitelmaan ja kielisuhteeseen; samalla kiiteltiin Paasikiveä, joka oli antanut tukea kieliasiassa. Vuoden 1947 julkilausumassakin tähdennettiin, ettei kielellinen suhde saa muuttua yksikielisissä ruotsalaisissa ja kaksikielisissä kunnissa. Merkikoivisto-hankkeesta käytettiin ilmaisua “vansinnigt företag”.

Kun käytännön asutustoiminta pääsi vauhtiin, RKP:n eduskuntaryhmä seurasi tarkoin tilanteen kehittymistä ja maan ruotsinkielisten reaktioita kielikysymyksessä. Pohjanmaalla syksyllä 1945 tapahtuneen liikehdinnän todettiin menneen liian pit-källe. Ralf Törngren piti epäviisaana hyökätä voimakkaasti ministeri Luukkaa vastaan. Mustamaalaaminen pitäisi suunnata Vennamoon ja Virolaiseen.

Mauno Laisaari ei muista keskustelleensa erityisesti ruotsalaispykälästä Luukan kanssa.
– Ei meillä ollut siitä sen suurempaa juttua. Tosin maanhankintalain ruotsalaispykälä oli meille täysi yllätys Karjalan Liitossa. Se oli väärä juttu ja jäi vääräksi. He saivat Hangon, ja myöhemmin Porkkalan luovutuksesta uusia tiloja läheltä, Etelä-Suomesta ja Uudeltamaalta. Heidät kuitenkin vapautettiin omaisuudenluovutus-verosta, kuten karjalaisetkin.
– Kun alueet palautettiin, niin ne ruotsinkieliset, jotka olivat luopuneet pika-asutustilasta, saivat tilansa takaisin. Mutta omaisuudenluovutusveroa he eivät mak-saneet koskaan, vaan jäivät sen ulkopuolelle. Varsinainen ruotsalaispykälä merkitsi sitä, että ruotsinkieliset tilanomistajat voivat korvata maanluovutusvelvollisuutensa rahalla, saivat hankkia korviketilan tms.
– Maatalousvaliokunnassa pykälä olisi hylätty, mutta se jäi kuitenkin lakiin, kun Paasikivi ilmoitti muussa tapauksessa eroavansa presidentin paikalta. Toivo Ikonen, Karjalan Liiton kiinteistötoimiston päällikkö, oli silloin maatalousvaliokunnassa.

Johannes Virolainen kertoi, että "ruotsalaispykälän kanssa Luukalla oli vai-keuksia Paasikiven kanssa. Hän yritti tietysti saada sen niin hyväksi mahdollista karjalaisten kannalta."
– Paasikivi sitä poliittisista syistä tärkeänä. Hän sanoi, että jos ruotsalainen maanomistus meidän maassamme lopetetaan, niin silloin Ruotsi ei enää tunne meitä kohtaan mitään mielenkiintoa.


http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000108&posting=22000000012086277#22000000012086277

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä