Kun tässä on nyt jankattu ikuisuus siitä kuinka naisten hormoniheittelyt vaikuttavat työpanokseen ja niin edelleen, uteliaisuuteni heräsi.
Kun itselläni on ilmeisesti varsin outo työtapa, minun tunteeni ja mielialani eivät vaikuta hisaustakaan työhöni. Olen asiakkaille aina hymyä vaikka kuinka vituttaisi, itken sitten omalla ajallani jos suruja on. Työnteko on työntekoa.
Miehet ja aniset, kuinka asia on? Näkyykö miehillä huono päivä töissä kun jaksavat jankuttaa kuinka aniset itkeskelevät mtien sattuu? Kuka hillitsee itsensä ja kuka antaa mennä? Naiset, sama kysymys?
Kuinka monella täällä tunnetila vaikuttaa työn tulokseen?
***
Kun itselläni on ilmeisesti varsin outo työtapa, minun tunteeni ja mielialani eivät vaikuta hisaustakaan työhöni. Olen asiakkaille aina hymyä vaikka kuinka vituttaisi, itken sitten omalla ajallani jos suruja on. Työnteko on työntekoa.
Miehet ja aniset, kuinka asia on? Näkyykö miehillä huono päivä töissä kun jaksavat jankuttaa kuinka aniset itkeskelevät mtien sattuu? Kuka hillitsee itsensä ja kuka antaa mennä? Naiset, sama kysymys?
Kuinka monella täällä tunnetila vaikuttaa työn tulokseen?
***
Vastaukset 9
Vanhimmat
Pikkasen tuppaa väliin vaikuuttamaan.
Miten mieliala vaikuttaa työhösi? Pyydän hieman kommentoimaan ihan uskottavuuttasi lisätäkseni, ja saadakseni asiasta jonkinlaisen kuvan. Olisit ensimmäinen joka sanoo sen vaikuttavan.
***
Hänellä ei ainakaan tunnu vaikuttavan, on asiakaspalvelutyössä muuten.
Monesti ovat kuulemma asiakkaat ihastelleet hänen palvelualttiuttaan ja hymyään, vaikka on ollut varpaankynsiä myöten vittuuntuneella päällä.
Minä ainakin sanoisin miehekkään suoraan hankalille asiakkaille, ettei heidän valituksnesa voi vähempää kiinnostaa. Ehkä sen takia miehistä ei olekaan asiakaspalvelutyöhön, valtaosa alalla taitaa olla naisia.
...vaikuttaa kovasti.
Olen yhdessä työpaikassa ollut, jossa johdon ja työntekijöiden välillä oli paljon kitkaa - ja se vie energiaa ja motivaatiota.
Kun on hyvä henki, niin jaksaa.
Henkilökohtaiset asiat tietysti yritetään pitää erossa työympyröistä, mikäli suinkin mahdollista - epäprofessionaalia on ruveta työtoverille itkeskelemään, mielestäni (joskin olen semmoistakin toisten taholta joskus kokenut). Puhumattakaan, että asiakkaille alkaisi äyskimään.
Mutta - totta kai tunnetilat pidemmällä tähtäimellä vaikuttavat - tärkeä olisi yrittää pitää itsestään huolta.
ainoa jolla tunnetila vaikuttaa työhön on ollut vastaajista mies. Kiitos Nari. (tuota yhtä "Aninen"-nimimerkkiä en ota tässä lukuun, vahvasti tuntuu siltä että vastaus ei ole ihan aito)
Tärkein vaikutuskohta onkin varmasti johtajien ja alaisten välinen mahdollinen kitka, tosin en hirveämmin laittaisi sitä ihan tunnetilojen piikkiin... toimeen tuleminen ja ihmisten väliset kemiat ovat tärkeä asia mutta eivät tunnetiloista riippuvaisia, noin äkkiä ajateltuna.
Tähän saakka siis näyttäisi olevan aika tyhjää se huutelu naisten hormoniheittelyjen vaikutuksesta työn tulokseen... odotan yhä että se joku antaisi esimerkin päinvastaisesta, koska omaan kokemuspiiriini sellaista ei ole sattunut. Työpersoona/työmieliala on useimmilla tuntemillani anisilla juuri sitä luokkaa kuin H.V.N. tuossa kertoi, omat asiat jäävät oven taakse ja töissä, etenkin asiakaspalvelussa jossa pääasiassa itsekin työskentelen, pysyy naama muuttumattomana (iloinen ja ihana!) vaikka kuinka olisi tunnepuolella kitkaa tai vaikka perhana vanha kunnon pms. :D
***
...noin ylipäänsä en ole huomannut eroja mies- ja naiskollegojen välillä, että menisivät kovin dundeella kummatkaan.
Joitakin kokemuksia on kummastakin sukupuolesta, että ovat antaneet huonon päivän ottaa yli - mutta en näe, että tämä on sukupuoliriippuvaista, vaan yleensä ehkäpä sitten "luonteen heikkoutta" - eikähän nyt yksi kerta sinne tänne sen enempiä vaikuta.
Rouva tuossa sanoi taannoin shokeeraantuneensa siitä, kun oli puhunut parin nuorehkon opiskelijatoverittarensa kanssa, että näillä on kuulemma keinovalikoimassa se, että professorille voi mennä kyynelehtien valittamaan myöhästyvästä projektista... Mutta ehkä he ovat poikkeuksia - ts. olettamuksena, että miehet suhtautuvat sinisilmäisemmin naisten tunneilmaisuihin.
En ole itsekään huomannut tähän astisissa työpaikoissani mitään hormonihirviökäyttäytymistä, eli kyllä naiset osaavat mahdolliset harminsa pitää sisällään silloin kun töitä tehdään.
Huonoista johtajista onkin sitten kokemusta kummankin sukupuolen osalta, mutta siinä on ollut varmasti kyse henkilökohtaisten johtajantaitojen puuttumisesta.
Mitä kyynelehtimiseen tulee, siinähän on vain kyse naisellisten aseiden käytöstä. Tätähän on aina tapahtunut - siinä käytetään miehen suojeluvaistoa ja wannaberitarillisuutta hyväksi. Usein tällaisen tilanteen tiedostaa, mutta tekee silti niinkuin "mieheltä odotetaan" eli antaa periksi kun nainen esittää heikkoa sopivassa paikassa. Näin se on aina mennyt, ja tämänlaisen hyväksikäytön sallin ainakin omalle kohdalleni :)
Arvelisin, että naiset herkemmin siirtyvät roolista toiseen, eli työssä on eri rooli kuin kotona. Naiset ovat myös oppineet usein "kilteiksi tytöiksi" ja kasaavat negatiiviset tuntemuksensa erilaisiksi kehon vaivoiksi. Kotona varmaan siten räjähdelläänkin sitäkin enemmän ja puretaan paineet perheeseen. Miehet usein kokevat tunteiden esiin tulemisen negaiivisena asiana, joten se mikä naisista on normaalia, on miehistä epänormaalia.
Minusta on oikeastaan outoa puhua hormoniheittelystä, sillä ihminen olisi jotain muuta kuin ihminen, jos hormoni-vaihtelut puuttuisivat täysi. Myös miehillä on hormoni-vaihtelua ja miehen "kuukautiskierto" jakautuu kolmeen osaan.
joskus kiinnostaa ja joskus ei. Ne päivät jolloin ei kiinnosta ikävä kyllä tulevat jossain vaiheessa vastaan. Että periaatteessa hommat hoidetaan aina.
Riippuu tietenkin mitä tekee. Päivinä joina kiinnostus on hieman heikompi työntekoon niin näinä päivinä ns. ylimmääräisten töiden sekä paperitöiden (kuuluisat rästityöt) tekeminen on vähän heikompaa.