Olen eronnut luterilaisesta kirkosta muutamia vuosia sitten. En pitänyt kirkkolaitoksesta, en voi ymmärtää Raamattua, kokoelmaa tarinoita, joiden pitäisi sanella koko ihmisen elämä. Uskon, että jotain suurta ja ihmismielelle käsittämätöntä tuolla jossain on, mutta ainakin kristittyjen Jumalasta on mielestäni tehty liikaa ihmisen oloinen. Jos joku on totaalisen Kaikkivaltias, kaiken luoja, miten sillä voi olla sukupuoli? Inhimillisiä tarpeita? Erehtyväisyyttä? Kostonhalua? Rakkauden janoa? Luulisi tämän valtavan voiman olevan moisten asioiden yläpuolella.
Olen kuitenkin kiinnostunut eri uskonasioista, koska ne kiinnostavat ihan psykologiankin kannalta. Mikä saa miljoonat ihmiset pyhittämään elämänsä jollekin aineettomalle josta kerrotaan vain tarinoita? Miksi koko maailmallisen taaperruksen tavoitteena joillekin on vain varmistaa taivaspaikka? Mikä ihme siinä iankaikkisessa elämässä siellä taivaassa on niin tavoiteltavaa, että se menee yli kaiken muun? Sekö, että ihmiset on peloteltu järjiltään, että se toinen vaihtoehto on sitten helvetin ikuinen tuli?
Mitä siellä taivaassa sitten tehdään teidän sydämestänne uskovien mielestä? Olen ymmärtänyt, että siellä olisi suuri kirkkaus, helisevää musiikkia, Isä Jumala poikineen ja kaikki uskovaiset kuolleet veljet ja sisaret. Siellä sitten istutaan forever ja nautitaan. En voi tätä tajuta, ajatuskin on kammottava. Loputon elämän jatkuminen aina vaan. Vuosituhannesta toiseen vaan katselemassa sitä valoshowta. Vai olenko ymmärtänyt asian täysin pieleen? Itse ajattelen mieluummin, että joko kaikki loppuu kerrasta, minua ei enää ole, missään, tai sitten sieluni syntyy jossain päin maailmaa uudelleen, jolloin minua ei myöskään enää ole. Onko ihminen niin suuruudenhullu, että hän ei voi hyväksyä ajatusta siitä, että hän on vain rykelmä soluja jotka syntyvät ja joskus kuolevat? Ja häntä ei vain enää ole.
Olen kuitenkin kiinnostunut eri uskonasioista, koska ne kiinnostavat ihan psykologiankin kannalta. Mikä saa miljoonat ihmiset pyhittämään elämänsä jollekin aineettomalle josta kerrotaan vain tarinoita? Miksi koko maailmallisen taaperruksen tavoitteena joillekin on vain varmistaa taivaspaikka? Mikä ihme siinä iankaikkisessa elämässä siellä taivaassa on niin tavoiteltavaa, että se menee yli kaiken muun? Sekö, että ihmiset on peloteltu järjiltään, että se toinen vaihtoehto on sitten helvetin ikuinen tuli?
Mitä siellä taivaassa sitten tehdään teidän sydämestänne uskovien mielestä? Olen ymmärtänyt, että siellä olisi suuri kirkkaus, helisevää musiikkia, Isä Jumala poikineen ja kaikki uskovaiset kuolleet veljet ja sisaret. Siellä sitten istutaan forever ja nautitaan. En voi tätä tajuta, ajatuskin on kammottava. Loputon elämän jatkuminen aina vaan. Vuosituhannesta toiseen vaan katselemassa sitä valoshowta. Vai olenko ymmärtänyt asian täysin pieleen? Itse ajattelen mieluummin, että joko kaikki loppuu kerrasta, minua ei enää ole, missään, tai sitten sieluni syntyy jossain päin maailmaa uudelleen, jolloin minua ei myöskään enää ole. Onko ihminen niin suuruudenhullu, että hän ei voi hyväksyä ajatusta siitä, että hän on vain rykelmä soluja jotka syntyvät ja joskus kuolevat? Ja häntä ei vain enää ole.
Vastaukset 12
Vanhimmat
"Uskon, että jotain suurta ja ihmismielelle käsittämätöntä tuolla jossain on, mutta ainakin kristittyjen Jumalasta on mielestäni tehty liikaa ihmisen oloinen"
-ei, toisinpain. Jumala, ainoa oikea Jumala on itse luonut meidat ihmiset Hanen kaltaisekseen, ei toisinpain.
"Jos joku on totaalisen Kaikkivaltias, kaiken luoja, miten sillä voi olla sukupuoli?"
-heh, ei Jumalalla ole sukupuolta! hanta kylla kusutaan mm. nimella "isa", mutta se ei siis tarkoita seksuaalista sukupuolta, vaan hengellista "isaa", isahahmoa.
"Mikä saa miljoonat ihmiset pyhittämään elämänsä jollekin aineettomalle josta kerrotaan vain tarinoita?"
-Jumala on henkiolento. uskovaiset ovat pyhittaneet elamansa ELAVALLE Jumalalle. he voivat kokea Jumalan lasnaolon hengessaan. Raamatussa on paikka joka menee jotenkin nain: "Hanen Henkensa (eli siis Pyha Henki) todistaa meidan henkemme kanssa..." jne. eli uskovaiset kokevat Jumalan hengessa. ja ne ihmiset jotka eivat ole uskossa, eivat voi sita ymmartaa koska heilla ei ole Pyhaa Henkea, eivatka he nae Jumalaa fyysisilla silmilla.
"Miksi koko maailmallisen taaperruksen tavoitteena joillekin on vain varmistaa taivaspaikka? Mikä ihme siinä iankaikkisessa elämässä siellä taivaassa on niin tavoiteltavaa, että se menee yli kaiken muun? Sekö, että ihmiset on peloteltu järjiltään, että se toinen vaihtoehto on sitten helvetin ikuinen tuli?"
-tavoitteena ainakin minulla on paasta taivaaseen sen takia, etta jos en sinne mene, joudun helvettiin. ja kun kerran taytyy noiden kahden valilla valita, on valintani taivas. mieluumminhan mina sinne menen! eika helvetista puhuminen ole peloittelua, vaikka pelottavaahan se on ajatella etta sinne joutuu jos ei usko Jeesukseen pelastajana. siita puhutaan sen takia, etta ihmiset tajuaisivat etta sinne joutuu, mutta on mahdollisuus paasta taivaaseen Jeesuksen kautta! mahtavaa, eiko?
"Mitä siellä taivaassa sitten tehdään teidän sydämestänne uskovien mielestä? Olen ymmärtänyt, että siellä olisi suuri kirkkaus, helisevää musiikkia, Isä Jumala poikineen ja kaikki uskovaiset kuolleet veljet ja sisaret. Siellä sitten istutaan forever ja nautitaan. En voi tätä tajuta, ajatuskin on kammottava. Loputon elämän jatkuminen aina vaan"
-taivaassa ylistetaan Jumalaa, lauletaan, karkeloidaan, jokaisella on tehtava taivaassa. ei siella aika tule pitkaksi. ikuisuudenhan se kestaa, eli ei koskaan lopu, mutta kuvitteleppa ikuisuutta helvetissa: ainaista kipua ja tustaa...
"Itse ajattelen mieluummin, että joko kaikki loppuu kerrasta, minua ei enää ole, missään, tai sitten sieluni syntyy jossain päin maailmaa uudelleen, jolloin minua ei myöskään enää ole. Onko ihminen niin suuruudenhullu, että hän ei voi hyväksyä ajatusta siitä, että hän on vain rykelmä soluja jotka syntyvät ja joskus kuolevat? Ja häntä ei vain enää ole."
-tuo tapahtuu ruumiille, mutta ihmisessa on muutakin kuin ruumis. ihmisessa on sielu ja henki.
- jos ihminen on luotu Hänen kaltaisekseen, miksi ihminen on kaikkine tapoineen ja omine ajatuksineen aina niin pielessä Hänen mielestään. Ethän vetoa siihen, että Eevanainen puras sitä fiblua ja ihminen menetti paratiisimahdollisuudet... ihmisenhän olisi pitänyt olla jo alunperin niin perfetto, Hänen kaltaisensa, ettei sellaista olisi voinut tapahtua, koska Hän on kaikkivaltias, miksei siis Hänen kuvansa, jonka Hän on itsestään luonut, olisi.
- miksi Jumalaa kutsutaan miehen nimellä? Koska ainakin kristinusko on alunperin miehille kehitetty ja suunnattu. Nainen vaietkoon ja jyrsiköön vaan sitä omppua.
- on hienoa, jos joku kokee itsessään henkiolennon, minusta se kuullostaa lähinnä itsesuggestiolta.
- joku on joskus kirjoittanut jossain, että pelko on alkuperäinen synti. Jos ihminen saadaan uskomaan johonkin ja haluamaan jotain pelottelulla, on siinä mielestäni jotain pielessä. Itse haluan rakastaa ja kokea turvallisuutta ja rakkautta ilman pelkoa ja vaihtoehtoja A tai B. Valitse mieleinen. Haluaisin uskoa johonkin suureen voimaan ilman pakotteita ja pelottelua. Siksi kristinusko ei minulle sovi. On se sen verran veristä touhua.
- eikö karkelointi ole ainakin joillekin uskovaisille syntiä? Mahtaa olla kovat sovittelut taivaassa, kun sinne pakkaa jengiä eri maista ja uskontokunnista. Koska olisihan aivan ällistyttävää, että jos tämmöinen taivas on olemassa, niin siellä ruvettaisiin raakkaamaan tyyppejä eri osastoihin maallisten uskontojuttujen vuoksi. Eikös taivaassa nyt olla tällaisten asioiden yläpuolella?
- jos olet sielu ja henki, et ole enää maallinen sinäsi, et ole enää sinä ollenkaan. Kiitetäänkö taivaassa ikuisuuden verran itseä jostain alle sadan vuoden uskonnollisesta "oikeasta" käyttäytymistä täällä Telluksella? Miten se olisi mahdollista kun sinä et olisi enää sinä?
Kuten huomaat, jos ajattelee ja analysoi näitä uskonasioita järjellä, ei voi uskoa. Eikä kokea sitä Pyhää Henkeä. Cant' help it. Katotaan kuin käy...
"jos ihminen on luotu Hänen kaltaisekseen, miksi ihminen on kaikkine tapoineen ja omine ajatuksineen aina niin pielessä Hänen mielestään."
-ihminen on "pielessa" koska ihminen elaa synnissa. Jumala rakkaudessaan antoi ihmiselle vapauden valita hyvan ja pahan valilla. ja niinkuin tiedat, niin hyva kuin paha vaikuttaa siihen mita teet, riippuen valinnastasi. (mita tulee aatamiin ja eevaan, heidan takia ihmiset eivat asu paratiisissa).
kukaan ei ole taydellinen, siksi ihminen tarvitsee Jeesusta pelastuakseen synneistaan. ilman Jeesusta jokainen joutuu helvettiin, ja se on "karu" totuus. ja tietenkaan ei voi ketaan pakottaa uskomaan se, se on selva, mutta kerran jokainen vastaa omista teoistaan ja uskostaan, jokainen meinaan uskoo johonkin.
"miksi Jumalaa kutsutaan miehen nimellä? Koska ainakin kristinusko on alunperin miehille kehitetty ja suunnattu. Nainen vaietkoon ja jyrsiköön vaan sitä omppua."
-ei minusta sana "Jumala" tai "Luoja" ole mitenkaan miehen nimi... pikemminkin "ammatillinen" nimike. mista luulet etta kristinusko on miehille kehitetty ja suunnattu?
"on hienoa, jos joku kokee itsessään henkiolennon, minusta se kuullostaa lähinnä itsesuggestiolta."
-ei se ole itsesuggestiota, vaan todellisuutta.
"joku on joskus kirjoittanut jossain, että pelko on alkuperäinen synti. Jos ihminen saadaan uskomaan johonkin ja haluamaan jotain pelottelulla, on siinä mielestäni jotain pielessa"
"en sanoisi pelkoa synniksi, vaan turvattomuuden tunteeksi. tottakai on vaarin pelotella jotakuta mista tahansa asiasta, mutta jos kysessa on rakkaudellinen varoitus, ei voi sanoa, etta se olisi pelottelua...
tassa esimerkki, jos vaikka ymmartaisit paremmin mita tarkoitan:
juna on tulossa ja sina seisot raiteilla. tulet jaamaan sen junan alle jos et vaisty. mina tiedan etta jaat junan alle ellet vaisty, ja varoitan sinua. sinua alkaa pelottaa ja vaitat etta mina pelottelen sinua ja se on mielestasi vaarin...?
"eikö karkelointi ole ainakin joillekin uskovaisille syntiä?"
-ei karkelointi ole syntia, Raamattukin puhuu karkeloinnista. eri asia on sitten jos tarkoitit miehen ja naisen valista tanssimista, se on joidenkin mielesta vaarin.
"Kuten huomaat, jos ajattelee ja analysoi näitä uskonasioita järjellä, ei voi uskoa. Eikä kokea sitä Pyhää Henkeä. Cant' help it. Katotaan kuin käy..."
-niin, uskon asioita ei ole tarkoitettukaan jarkeilemaan ja analysoimaan, vaan nimenomaa uskomaan. jos niita voisi jarkeilla, ei kyseessa olisi usko, vaan tiede yms.
Olemme kumpikin tahoillamme näköjään pohtineet syvästi näitä asioita. Tarkoitukseni ei ollut kuitenkaan tulla palstalle vääntämään kättä ja olemaan oikeassa, vaan olen oikeasti utelias, että miltä tuntuu olla uskossa.
Itse kuitenkin ajattelen niin, että jos meidät on joku "luonut" ja järjen valon meille antanut, miksi se pitäisi panna pois päältä kun tulee puhe tästä luojastamme. Ja lopettaa kaikkinainen pohtiminen, uteliaisuus, kyseenalaistaminen ja analysointi.
Mielestäni Raamattu/kristinuskon säännöt kuvastaa aikansa ajatuksia esim. tasa-arvosta, jota ei ollut. Naistahan halveerataan vähän väliä ja kaikki hommat "ylöspäin" hoitaa mies (saahan sitä uskoa, että se oli Jumalan käsky). Nainen on jossain arvotettu rahassakin joka ei montaa latia ollut.
Jumalan nimellä tarkoitin näitä Isiä ja Herroja.
Vaikka Herran pelko on viisauden alku, minä kieltäydyn siitä viisaudesta, jos se perustuu pelotteluun, epätasa-arvoon, naivistiseen näpertelyyn uskonsääntöjen kanssa, sotimiseen ja tappamiseen, riitelyyn ja kaikenmaailman teeseistä väittelyyn. Koko kristinuskon ajan touhu on ollut tätä, eikä näytä koskaan siitä muuttuvan. Suuret on puheet rakkaudesta ja hyvyydestä, mutta teot kertoo muuta.
Jeesus-niminen hlö on voinut hyvinkin olla olemassa parituhatta vuotta sitten, mutta ainakin ihminen on käsittänyt hänen sanomansa täysin kieroon. Tai sitten Jumala on todella se julma ja verenhimoinen, pikkumainen, inhimillinen, ihmismäinen olento, joka kaikella voimallaan tykkää näperrellä meidän ihmisten pienten asioiden parissa.
Minä en vain voi uskoa sellaiseen olentoon. Minun olentoni olisi kaiken sellaisen yläpuolella. Jatkan etsimistä... hyvää jatkoa sinulle StarEye.
"Vaikka Herran pelko on viisauden alku, minä kieltäydyn siitä viisaudesta, jos se perustuu pelotteluun"
-suomalainen kaannos ei varmaan ole tehnyt parasta mahdollsita tyota suomentaessaan tuota kohtaa. sen kohta voisii olla "Herran kunnioitus". tai no, miksei pelkokin, Jumalallahan on valtuudet tehda mita haluaa kenelle haluaa...
kiitos kuitenkin kysymyksista ja mielenkiinnosta. toivon etta vastauksistani oli apua, ja etta itse loydat Jumalan, sellaisella tavalla, etta tiedat sen olevan Jumala. siunausta! :)
...nuinikkaan hyö väittää, tiijä häntä sittä.
Minusta A Course in Miracles antaa paljon älykkäämmät vastaukset tämän tyyppisiin pohdiskeluihin...osittain siksi tuo kirja minua viehättääkin.
kato www.acim.org www.atonement.com
P.S uskon Jeesukseen
Iankaikkisuuden aika ei ole mitattavissa, eli ei voi sanoa, että aika tulisi pitkäksi..
Siitä valoshowsta, onko siellä sellaistakin luvassa?? En tiedä (tuskin kukaan muukaan!) millaista taivaassa on, mutta eipä sinne mennäkään tällä vanhalla kropalla. Sielu menee sinne, taivaaseen pääsee Karitsan verellä valkaistuissa vaatteissa, uudessa hääpuvussa.
...kirja, "Valon syleilyssä".
En muista kirjoittajaa, mutta se on todella kaunis kuvaus kuolemanrajakokemuksesta ja tarjosi minulle suurta lohtua kamppaillessani masennusta vastaan tässä harmaassa maailmassa.
Suosittelen sitä lämpimästi.
Maailmassa on muutamia ihmisiä, jotka ovat päässeet käymään taivaassa. Robert Liardonin kirjassa Olin Taivaassa kuvataan taivasten valtakuntaa 8-vuotiaan kokemana. Mary K Baxter on kirjoittanut myös kirjan taivaasta, jonka nimi ei muistu mieleeni.
Kysymyksesi "Mikä saa miljoonat ihmiset pyhittämään elämänsä jollekin aineettomalle josta kerrotaan vain tarinoita?" kuvaa hyvin sitä, ettet todellakaan ole kokenut uudestisyntymisen ihmettä. Saamme jo täällä maan päällä maistaa sitä ihmeellistä sisäistä rauhaa, joka taivaassa on jatkuvaa. Jo se rauha on asia, minkä vuoksi haluan taivaaseen, puhumattakaan siitä, että siellä ei ole murhetta, itkua, parkua, sairautta, syntiä, kuolemaa. Koska jo täällä olen saanut kokea ihmeellisintä Jumalan johdatusta ja läsnäoloa, on minun helppo kaivata taivaaseen. Jos elämäni uskoontulon jälkeen olisi ollut pelkkää tuskaa, murhetta ja kyyneleitä, en ehkä uskossa olisikaan enää. Mutta koska olen saanut nähdä miten Jumala kaikessa auttaa ja johdattaa,miten äärettömän hyvä hänen tahtonsa on lastaan kohtaan, niin tätä sisäistä varmuutta ei yksikään voi minulta riistää.
Helvetti voi olla myös tulimeri, mutta vieläkin kamalampi on ajatus, että siellä joutuu olemaan sellaisen hankisen kidutuksen kohteena iankaikkisesti. Jos olet esimerkiksi täynnä kateuden syntiä, niin voisin uskoa, että helvetissä joudut olemaan aina ja iankaikkisesti kateellinen. Jos olet anteeksiantamaton, helvetissä joudut kohtaamaan kokoajan anteeksiantamattomuutta. Jos himoitset jotakin, joudut elämään sen saavuttamattoman himon kanssa ainaisesti.Toisinsanoen siellä on äärettömän paha olla, vaikka tulimeri ei sananmukaisesti velloisikaan ympärilläsi.
Toivottavasti olette valmiit kaatamaan omat järjenpäätelmänne ja perinnäissääntönne ja hajottamaan jokaisen ajatusrakennelman joka on nostettu Jumalan tuntemista vastaan. Vasta uskossa ollessanne voitte ymmärtää, mitä on elävä usko ja mikä on se pointti, joka saa ihmisen uskomaan.
siellä ylistetään Jumalaa iankaikkisesta iankaikkiseen kehässä huutaen hallejujaa ja soittaen harppuja.
- Ei vaineskaan, mutta noin minä kuulin evakko eukkojen juttelevan. ja jos vähänkin lipesit kaidaltatieltä niin Jumala pudotti kuumankiven päähäsi, koko ajan sai väijyä toinen silmä ylöspäin, varoen putoavia kiviä.
_ Minun taivaassani on ne kaikki jo edellä menneet rakkaat ja sukulaiset jotka järjestävät tervetuliais juhlan minulle. Siellä on kalliopuutarha, leuto ilma ja kaikki se mitä olen kuvitellut siellä olevan. On vain yksi ongelma, ennenkuin sinne pääsen on tehtävä sovinto niiden kanssa joiden mielen olen pahoittanut. Annettava ja pyydettävä anteeksi. Toivon siirtymiseni koittaessa sen olevan kivuton ja jo "Kyllikseni elämästä saaneena"
Wau!