Pepe kirjoitti toisessa ketjussa tämän kysymyksen ja olen itse ihmetellyt aivan samaa joten laitan sen tähän uudeksi avaukseksi, Pepeltä lupaa kysymättä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000020140151
Olen nimittääin sitä mieltä että onhan se ero muitten järjestöjen kuten vammaisten, eläkeläisten, sokeiden jne, ja feminismin välillä. Feministit ovat kaatamassa koko yhteiskuntamallia, perhemallia, ryöstämässä lapsilta isät ja siinä sivussa tallaavat lasten varpaille.
Feminismismi aattena ei ole demokrattinen, ei humanistinen, ei tasa-arvoinen eikä ihmisarvoja kunnoittava. Ei edes anarkismi ole niin vallankumouksellinen aate koska he eivät ole riitämässä ihmisiltä identitettiä, sukupuolta eikä ihmisarvoja. Eikä anarkistit edes tallaa lasten varpaille.
Feministit leikkiät eetiisten, moraalisten ja uskonnollisten arvojen kanssa.
Nyt minun on mentävä, mutta palaan myöhemmin asiaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000020140151
Olen nimittääin sitä mieltä että onhan se ero muitten järjestöjen kuten vammaisten, eläkeläisten, sokeiden jne, ja feminismin välillä. Feministit ovat kaatamassa koko yhteiskuntamallia, perhemallia, ryöstämässä lapsilta isät ja siinä sivussa tallaavat lasten varpaille.
Feminismismi aattena ei ole demokrattinen, ei humanistinen, ei tasa-arvoinen eikä ihmisarvoja kunnoittava. Ei edes anarkismi ole niin vallankumouksellinen aate koska he eivät ole riitämässä ihmisiltä identitettiä, sukupuolta eikä ihmisarvoja. Eikä anarkistit edes tallaa lasten varpaille.
Feministit leikkiät eetiisten, moraalisten ja uskonnollisten arvojen kanssa.
Nyt minun on mentävä, mutta palaan myöhemmin asiaan.
Vastaukset 37
Vanhimmat
...kommenttiisi, joista olen pitkälti samaa mieltä, perehdyttyäni siihen, mitä feministit maailmalla feminismin nimissä puhuvat.
Minunkin mielestäni juuri pahin ongelma feminismissä on näkökulman suppeus ja naisen näkeminen "uhrina", eikä esim. oman elämänsä tekijänä. Feminismistä puuttuu ikään kuin "sisäinen yrittäjyys" - huono olo on aina jonkun muun syy, kuin oman toiminnan (tai sen puutteen).
Demokraattinen ajatus toisaalta feminismi on siinä missä moni muukin -ismi - demokratiassahan politiikkaa ajavat monetkin kapeat intressenttiryhmät.
Humanistinen se lienee siinä mielessä, että se nostaa ihmisen usein relativistisesti ikään kuin määräävään asemaan - tosin "ihmisen ideaali" määritellään usein karkeiksi naisstereotyypeiksi, eri feminismin koulukunnat sitten hieman eri tavoin. Käsite "mies" ja siihen liitetyt ominaisuudet nähdään feminismissä usein aika epähumaanina ja ikään kuin demonisoituna, josta pitäisi päästä jollain tavalla eroon. Ts. siinä mielessä feminismi ei ole laaja-alaisesti humanistinen, vaan sen humanismi on varsin suppeaa.
Tasa-arvon kanssahan feminismillä ei ole kovin paljoa tekemistä - naisiahan ei esim. lain edessä Suomessa sorsita. Muslimimaissa feminismi(kin) lieneisi varmasti tasa-arvon asialla, siinä missä vaikkapa uskonnonvapautta ajavat liikkeet yms.
Ihmisarvojen suhteen feminismin suurin sokea kohta (noin enimmäkseen) lienee siinä, että lapsi katsotaan naisen "oikeudeksi", eikä esim. vaikkapa alkunsa saaneella sikiöllä katsota olevan ihmisarvoa sinänsä. Tässä mielessä vaikkapa kristinusko on laajempi ideaali, jossa ihmisarvo alkaa absoluuttisena siitä hetkestä, kun uusi ihminen on saanut alkunsa.
Eli paljon totta oli tuossa tiivistyksessäsi myös minun mielestäni.
"Minunkin mielestäni juuri pahin ongelma feminismissä on näkökulman suppeus ja naisen näkeminen "uhrina", eikä esim. oman elämänsä tekijänä. Feminismistä puuttuu ikään kuin "sisäinen yrittäjyys" - huono olo on aina jonkun muun syy, kuin oman toiminnan (tai sen puutteen)."
Vaikuttaa siltä kuin ei yksikään feministi itse tunnusta olevansa uhri vaan he ovat ikkänkuin feministejä siksi että monet naiset ovat uhreja, mukamas heidän mielestään.
Siis he ovat feministejä myötätunnosta toisia naisia kohtaan, ei omien elämänolosuhteittensa takia. Nämä "laupiaat samarilaiset" ovat mielestään kyvykkäitä auttamaan toisia naisia jaloilleen, vaikka heillä ei ole mitään " työkaluja" tai keinoja siihen, muuta kuin suu.
Toisten ihmisten sääliminen ei auta ketään, pinvastoin se aiheuttaa vaan alemmuudentunnetta ja lukitsee ihmisen uhrin rooliin. Säälijä itse nähtävästi kokee jotain oman arvontunteen nousua sääliessään.
Minä tiedän monenkymmenen vuoden kokemuksien takaa että kukaan ei voi auttaa toista jos hän ei itse halua auttaa itseään. Se on elämän laki.
Siis jos vaikka näille naisille annettaisiin maat ja mannut, valtaa ja rahaa niin he eivät kuitenkaan kykene hyötymään niistä, heillä ei ole henkilökohtaisia kykyjä nostaa itseään ylös "ojasta".
Samat naiset keksivät kaikenlaisia selityksiä ja verukkeita, syyttelevät olosuhteita, lapsia, miehiä, yhteiskuntaa, sukupuolta, sosiaalisiarooleja jne. Koskaan he eivät aukaise kunnolla silmiään nähdäkseen mitä heidän olisi todella tehtävä.
"Ihmisarvojen suhteen feminismin suurin sokea kohta (noin enimmäkseen) lienee siinä, että lapsi katsotaan naisen "oikeudeksi", eikä esim. vaikkapa alkunsa saaneella sikiöllä katsota olevan ihmisarvoa sinänsä. Tässä mielessä vaikkapa kristinusko on laajempi ideaali, jossa ihmisarvo alkaa absoluuttisena siitä hetkestä, kun uusi ihminen on saanut alkunsa."
Minunkin mielestä feminismi tekee eniten hallaa lapsille ja heidän kehitykselleen. Lapsi/lapset jäävät äitinsä varjoon.
...varoitti taannoin feminismistä. Siis se edesmennyt lakkipää.
Paavin varoitukset on laitettava myös siihen kontekstiin, että feminismiä ei esiinny läheskään samassa mittakaavassa Juutinrauman eteläpuolella, kuin pohjoispuolella.
Noh. Voivatpa vaikka katsella sieltä Vatikaanista käsin miten Pohjoismaissa edistyy uudet kuviot. Voi vaikka olla jonkinlaista Novaja Zemljan tyyppistä "koealuetta".
Kyllähän tilastot näyttävät jo sperman suhteen, pahoinvoinnin suhteen, naisten karvaisuuden suhteen ja syntyvyyden suhteen menevän ylöspäin. Poikkeuksena spermantuotanto joka menee alaspäin.
Oma listaukseni maailman kiihkofeministisistä maista, suhteutettuna väestöön ja poliittiseen vaikuttamiseen menee kutakuin seuraavanlaisesti:
1. Ruotsi
2. Suomi
3. Norja
4. Yhdysvallat
....
.....
789. Vatikaani
...minkä maan pistät sijalle 205, entä 788?
Onko mikään maa sijalla 790?
Teetkö eroa esim. USA:n eri osavaltioiden välillä?
Eli sijalla 205 on Botswana. Vielä viime vuonna Botswana oli sijalla 379, mutta Anglosaxinen kirkko on naistenprojekteillaan maaseudulla nostanut Botswanan sijoitusta vuodessa huomattavasti.
Sijalla 788 on Yemen, ehkä syystäkin, onhan jopa BiN Ladenin huhutun siellä liikkuvan. Yemenin sija on ollut jo vuosia kutakuin samassa tilassa.
Mitä tulee USA:n eri osavaltioihin, riippuu laskutavasta. Esimerkiksi Saksassa lasketaan yleisesti USA:n eri osavaltion feministivaikutus ns "Volkenraknung" kaavan mukaan. Suomessa seurataan semmoista yleistapaa.
...onko Ahvenanmaalla asiat muuten feministisemmin kuin Manner-Suomessa?
...tosin jäi epäselväksi, lasketko autonomiset alueet erikseen?
Tuo Botswana on tosiaan noussut raketin lailla. Taannoin muuten katselin sieltä eräästä yliopistosta avoinna olevaa paikkaa, mutta palkkaus oli kehno ja rouva ei halunnut sinne, joten jätin sikseen.
Tuosta ei ole tlastoissa mainintaa. Veikkaan kuitenkin että Ahvenanmaalla on tilanne ihan kunnossa.
Eli feministimafia ei olisi päässyt pesiytymään sinne. Yksinkertaisesti siitä syystä, että jokainen tuntee toisensa, tavalla tai toisella, eikä mihinkään komiteaan tuolla vain sulauduta millään epädemokraattisella ideologialla.
Voisi jopa kuvitella että Ahvenanmaalla on perheasiat hyvin ja siellä vältytään jopa tulevasta sukupuolisodasta. Ties vaikka spermantuotantokin on kohdallaan.
...kuitenkin pohjoismaista ikään kuin linkolalaisittain yhäti parhain?
...sikäli mikäli luontaistalous katsotaan tuohon tuotantokysymykseen ikään kuin myötävaikuttavaksi tekijäksi?
Vai onko Grönlanti tilastoissasi Tanskan kanssa samassa (jolloin se ikään kuin kyllä hukkunee manner-Tanskan tilanteeseen, joka lienee hieman erilainen).
Nythän tuolla Etelä-Amerikassa, muistaakseni Chile, ilmeisesti indeksi on kanssa voimakkaassa nousussa, kun naisia on valtiojohdossa. Mielenkiintoista olisi näissä tuoreissa maissa nähdä, vaikuttaako lisääntynyt feministisyys noihin tuotantolukuihin. Jos toimisi nopeasti, niin ainakin vanhemmilta miehiltä voisi ikään kuin saada lähtötasoa aikaan, ja sitten longitudinaalisesti voisi mitata heiltä, jotka ovat tulleet sukukypsiksi naispresidentin aikana.
Yritän sanoa mahdollisimman ystävällisesti, tämä tilastokirja on maksullinen eikä tässä nyt ole tarkoitus ihan koko kirjaa sepitellä, selvästi näyttää nyt siltä että yrität venytellä penniä ettei tarvitse kirjaa ostaa.
Löytyy hyvin varustetuista kirjakaupoista.
Iän ikuinen kysymys johon Tittelikään ei osannut vastata. Muistakaa muuten se, että jokaisella on kirjoittamiinsa teksteihin ns. tekijän oikeus.
Etujärjestöt ovat yhden asian liikkeitä, tämä onkin varsin luonnollista, koska mitä suurempi ryhmä on kyseessä, sitä selvempää on eturistiriitojen ilmeneminen jo liikkeen sisällä. Mikäli naisten ja miesten tasa-arvoa lähdettäisiin yhdessä ajamaan, niin aika nopeasti löytyisi niitä tekijöitä, joissa etujen ristiriita näkyisi. Selkeämpää olisi miesaktivismin lisääntyminen ja avoimeen vuoropuheluun pyrkiminen näin. Tällöin ei tarvitsisi jo valmiiksi miettiä, mistä aiheista eripuraa syntyisi. Feminitit ovat pyrkineet jonkin verran avamaan keskusteluyhteyttä, nimenomaan perheisiin liittyvissä kysymyksissä. Kuitenkin esim. huoltajuusoikeudenkäyntien ja sosiaalityöntekijöiden sukupuoli vapaata päätösentekoa kritisoidaan varsin paljon. Tämä aihe on varsin oleellinen -etenkin miesten kannalta, kuinka ajattelit yhteisen järjestön pystyvän hoitamaan mm. tämän kysymyksen, uskottavuuden siitä kärsimättä? Esimerkkejä on toki muitakin, suhtautuminen: pornoon, hed.hoitoihin, seksuaalityöntekijöihin jne...
Kysyn nyt, sinulta, tittelityy, onko mahdotonta ajaa sp:n tasa-arvoa yhdessä, kera miesten ja miesten?
Henkilokohtaisesti minulla ei olisi ongelmia toimia yhteistyössä miesten kanssa. Feministinäkin yhteistyö on onnistunut varsin hyvin, niinkin vaikeassa asiassa kuin perheväkivallan vähentämisessä. Tässähän on yhteistyöstä varsin hyvät perinteet. Väkivaltaan saa apua ja perheiden avustaminen on toiminut, niin kuin perheet ovat sen halunneet tapahtuvan.
Minä olen ajatuksiltani hyvinkin yhteistyökykyinen ja ajatus yhteistyöstä tuntuu varsin luontevalta edelleen. Mutta feminismiin liittyy monia asioita ja tavoitteita joiden yhteensovittaminen olisi mahdotonta, vaikka vakavasti yhteistyöhön pyritäisiinkin. Henkilökohtaiset ja eettiseen ajatteluun liityvät tekijät ovat niin tärkeitä, ettei niistä tingitä mistään syystä. Tämä on nähty nyt hed.hoito kysymyksessä, vaikei tämä feminismille mikään kynnyskysymys olekaan.
en tavallan käyttänyt sinun viestiäsi hyväkseni, siksi laitoin linkin ja selitin mistä olen sen napannut. Tekijänoikeus on sinulla vieläkin, nähdäkseni.
Mutta kiitos että ymmärsit minuan tarkoistusperiäni.
"Etujärjestöt ovat yhden asian liikkeitä, tämä onkin varsin luonnollista, koska mitä suurempi ryhmä on kyseessä, sitä selvempää on eturistiriitojen ilmeneminen jo liikkeen sisällä."
Niin kuinka feminismi sitten on yhden asian liike? Minun mielestä feminismi yrittää kattaa kaiken, aivan kaiken.
"Mikäli naisten ja miesten tasa-arvoa lähdettäisiin yhdessä ajamaan, niin aika nopeasti löytyisi niitä tekijöitä, joissa etujen ristiriita näkyisi."
Konfliktit ristiriidat kuuluvat elämään, ilman niitä ei synny mitään kasvua tai kehitystä. Näin on muuten jokaisen ihmisenkin yksitysielämässä, jo aivan vauva-asteelta lähtien.
Tuloksena on useinmiten kompromissi, jolloin molemmat osapuolet hyötyvät joillain tavalla. Ilman ristiriitoja tai erilaisia näkemyksia tai erilaisia mielipiteitä ei olisi olemassa mitään. Jos feminismi yrittää nyt toimia ilman ristiriitoja, vastustusta, kritiikkiä niin se menettää täysin substanssinsa, hajoaa olemattomaksi.
"Feminitit ovat pyrkineet jonkin verran avamaan keskusteluyhteyttä, nimenomaan perheisiin liittyvissä kysymyksissä. Kuitenkin esim. huoltajuusoikeudenkäyntien ja sosiaalityöntekijöiden sukupuoli vapaata päätösentekoa kritisoidaan varsin paljon."
Mitä tarkoitat "sukupuoli vapaalla päätöksenteolla"? Ja miksi sukupuoletonta?
Konfikteja on tarpeetonta synnyttää ehdointahdoin, niitä ilmenee muutenkin. Liian suuri yhteiskunnallinen liike, jossa on sisäisten ristiriitojen ilmaantuminen väistämätöntä, on toimintaan kykenemätön. Sisäiseen riitelyyn käytetty energia on muusta toiminnasta pois. Feminismi ei pyri toimimaan ilman ristiriitoja ja erilaisia näkemyksiä, kyllä feministeilläkin näkemyseroja on. Kyse on lähinnä suhteellisuuden tajusta. Ääliömäisyyksiin ei kannata mennä.
Feminismi ajaa tasa-arvoa naisnäkökulmasta, toki sukupuoli näkemys varsin moneen osatekijään vaikuttaa, sikäli kyseessä on laahjahko toimikenttä jo nyt. Asioiden laajentaminen vielä tästä vaikuttaisi -ajattelevasta ihmisestä- mielipuoliselta toiminnalta.
Perhetyössä kritisoidaan sosiaalityöntekijöitä oman sukupuolen suosimisesta, katsotaan ettei toiminta ole siten arvovapaata, jotta syntyvät päätökset olisivat sukupuoli neutraaleita. Tämän on eräs miesaktivismin lisääntymisen syy. Koetaan siis epäoikeudenmukaiseksi päätöksien teko lähinnä perheisiin liityvänä.
Sukupulivapaata olisi asioiden punnitseminen avoimesti, ketään etukäteen katsomatta (sukupuolesta riippuen) paremmaksi mihinkään. Erot yksilöiden välillä ovat kuitenkin suuremmat, kuin sukupuolen v'liset.
"Konfikteja on tarpeetonta synnyttää ehdointahdoin, niitä ilmenee muutenkin. Liian suuri yhteiskunnallinen liike, jossa on sisäisten ristiriitojen ilmaantuminen väistämätöntä, on toimintaan kykenemätön. Sisäiseen riitelyyn käytetty energia on muusta toiminnasta pois. Feminismi ei pyri toimimaan ilman ristiriitoja ja erilaisia näkemyksiä, kyllä feministeilläkin näkemyseroja on. Kyse on lähinnä suhteellisuuden tajusta. Ääliömäisyyksiin ei kannata mennä. "
Olen vahvasti sitä mieltä ettei mitään uudituksia tai kehistystä, niin persoonallista kuin yhteiskunnallistakaan voi tapahtua ilman konflikteja. Konfliktit ovat välltämätömiä.
Konflikti ei välttämättä tarkoita riitaa, jos on kyseessä tarpeeksi kypsät ihmiset. En usko myöskään että kukaan ehdointahdoin provosoi konflikteja, jos nyt ei ole kyse joistakin paranoiaan (vainoharha) taipuvaisista henkilöistä, kuten esim. George W.Bush ym.
Uhmaikäinen lapsi porvosoi konflikteja testatakseen rajoja, saadakseen selkeämmän kuvan missä mennään, selkeyttä omaan ajatteluunsa ja oppiakseen jotain uutta.
Etsin Googlesta linkkiä koska tiedän että sinä haluat "mustaa valkosiella" joten tässä yksi:
http://www.edu.fi/pageLast.asp?path=498,1329,1520,21839,48358,48360
Tuossa sanotaan "Käsitteiden oppimista kokeellisen työskentelyn yhteydessä on usein tarkasteltu Jean Piaget’n (1896–1980) oppimisen teorian eli Piaget'n geneettinen epistemologian pohjalta (Genetic Epistemology) tai sen pohjalta kehitettyjen erilaisten konstruktivististen näkemysten pohjalta. Piaget’n geneettinen epistemologia käsittelee sekä tiedon rakennetta että tiedon rakentumista aivoihin vaihe vaiheelta syntyvinä tietorakenteina (tietostruktuureina). Piaget´n mukaan lapsen älyllinen kehittyminen ja oppiminen tapahtuvat kognitiivisten konfliktien eli ristiriitojen kautta. Konfliktissa lapsi huomaa omien tietorakenteidensa puutteellisuuden tai soveltumattomuuden kohtaamassaan uudessa tilanteessa. Oppimisen (tietorakenteiden rakentamisen) edellytyksenä on siis tietty epätasapaino tai konflikti jo olemassa olevien tietojen ja uuden tiedon välillä. Vain konfliktin seurauksena voi olemassa oleva tietorakenne kehittyä tai uusi tietorakenne muodostua. Piaget korostaa kognitiivisen kehityksen yksilöllisyyttä. Hänen mukaansa kognitiiviset prosessit tapahtuvat yksilön tietorakenteissa. Sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitys on aktivoida yksilöllisiä ajatteluprosesseja. (Piaget, 1988.) Tietorakenteen ja skeeman kanssa käytetään lähes synonyymina käsitteitä mentaalimalli, sisäinen malli, oppimisstrategia ja metakognitio."
Valitsin tieten tahtoen Piagetin. Olisin voinut valita myös jonkin psykoteoreetikon, mutta suomeksi näyttää olevan hyvin vähän netissä tarjolla sen tyylistä materiaalia.
"Perhetyössä kritisoidaan sosiaalityöntekijöitä oman sukupuolen suosimisesta, katsotaan ettei toiminta ole siten arvovapaata, jotta syntyvät päätökset olisivat sukupuoli neutraaleita. Tämän on eräs miesaktivismin lisääntymisen syy. Koetaan siis epäoikeudenmukaiseksi päätöksien teko lähinnä perheisiin liityvänä.
Sukupulivapaata olisi asioiden punnitseminen avoimesti, ketään etukäteen katsomatta (sukupuolesta riippuen) paremmaksi mihinkään. Erot yksilöiden välillä ovat kuitenkin suuremmat, kuin sukupuolen v'liset. "
Kiitos että valalaisit sosiaalityöntekijöiden työongelmia. Tulee vaan tässä mieleen ajatus että eiköhän se ole usein asiakkaiden oma tulkita sosiaalityntekijän ammatista. Siis sosiaalityöntekijöissäkin varmasti on neutraaleja henkilöit. En usko että kaikki nais-sosiaalityöntekijät olisivat feministejä ja siksi enempi naisten puolella perheasioissa.
Minulla on se näkemys että Ruotssisa on aika paljon miehiä sosiaalityöntekijöinä, varsinkin nuorisotyössä ja perhetyössä.
Ja toiseksi, en nyt ollut 100% tosissani. Liekö näillä sen kummempia tekijän oikeuksia? Hyvähän se on jos sinuakin kiinnostaa saada vastaus ko kysymykseen :)
Kiitos antamastasi linkistä. Minä en kylläkään ole kovin vaatimainen "mustaa valkoisella" suhteen. Luotan ihmisten tietotasoon, vaikka sitten erimieltä olenkin. Huomaavaisuus lähmmittää toki aina.
Konfliktit ovat väistämättömiä mikäli puhutaan yhteiskunnallisesta liikkeestä, tähän troimintaan liittyy aina muutos pyrkimys. Muutokset ovat ongelmallisia aina, näin on myös yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Muutosvastarinta on olemassa, vaikka tavotteistakin oltaisiin samaa mieltä.
Feminismin peruskysymyksiä on: naisten työelämän ja perheen yhteensovittaminen, työelämään liittyvien epäkotien poistaminen, sp-syrjintä. Nämä ovat asioita joissa voitaisiin yhteistyötä miesten kanssa tehdä. Miesten työelämään liittyvät ongelmat ovat erilaisia ja päällekkäisyyttä on vähän.
Perhepoliittisia asioita on: Naisten kotityöhön liittyvät tekijät, myös lasten näkeminen ainoastaan naisten huolena, perheväkivalta, alkoholin lisääntynyt käyttö. Nämäkin ovat asioita, joissa jo nyt yhteistyötä tehdään. Yhteistyölle on olemassa hyvät edellytykset, tavotteissa on niin paljon samaa.
Feminismin eräs varsin suuri osa-aöue on naiseus ja naisiin suhtautuminen. Tähän osioon liittyvät seksuaalisuus, ulkonäköön liittyvät paineet, suhtautuminen naisiin seksuaalisina ihmisinä ts. seksuaalisuus on itsenäistä ei objektoitua. Nämä ovat asioita, jotka ovat varsin vaikeita käsitellä miesten kanssa. Miehillä on edelleen varsin vanhakantaisia näkemyksiä ja naisten ääni pyritään vaientamaan. Naisten kokemuksille ei anneta arvoa. Seksuaalisuuteen liittyvät asiat voivat vaikuttaa vähäpätöisiltä ja pieniltä esteiltä yhteistyön tiellä. Näin asianlaita ei kuitenkaan ole. Nämä asiat vaikuttavat varsin syvällisesti naisena olemiseen ja sen kokemiseen. Mahdollisuutta vuoropuheluun ei näissä moraalietikkaan liittyvissä kysymyksissä vieläkään ole, ikävä kyllä. Tässä on suurin este yhteistyölle/yhdistymiselle.
olisi saatava muutoksia. Ongelmia en pidä niinkään kollekstiivisina kuin sinä, vaan enempi henkilökohtaisina.
"Feminismin eräs varsin suuri osa-aöue on naiseus ja naisiin suhtautuminen. Tähän osioon liittyvät seksuaalisuus, ulkonäköön liittyvät paineet, suhtautuminen naisiin seksuaalisina ihmisinä ts. seksuaalisuus on itsenäistä ei objektoitua. Nämä ovat asioita, jotka ovat varsin vaikeita käsitellä miesten kanssa. Miehillä on edelleen varsin vanhakantaisia näkemyksiä ja naisten ääni pyritään vaientamaan."
Minä en henkilökohtaisesti ole kokenut mitään erikoisia asenteita minuun naisena. En ole kohdannut mitään erikoista painetta. Minä luulen että nämä asiat kokee kukin nainen erilailla koska meillä on erilaiset persoonallsiuudet.
Jotkut naiset tuntevat paineita vaikka niitä ei todellisuudessa ole. Ne paineet siis ovat heidän sisimmässään, eivätkä tule ulkoapäin kuten he väittävät.
Tiedän aivan hyvin kuinka vaikea on saada jotain henkilöä näkemään että omat tunteet tulevat omasta sisimmästä, pelko, paine, ahdistus, epävarmuus, vaatimukst myös. Monilla ihmisillä on tottumus väittää että ne kaikki tulevat ulkoa vaikka näin ei todellisuudessa ole.
En väitä etteikö ole miehiäkin, ihan kuin naisiakin, jotka asettavat valtavia vaatimuksia elämänkumppanilleen. Mutta eikö silloin olisi parempi erota kuin jatkaa elämää henkilön kanssa jolla on suuria vaatimuksia.
En myöskään ymmärrä kuinka joku on rakstunut ensin henkilöön joka asettaa vaatimuksia ja sitten niitä vaatimuskia ei kuitenkaan pysty toteuttamaan. Tämänlaisilla ihmisillä täytyy olla taipumusta hakeutua juuri sen tyylisten ihmisten pariin. Mikään muu ei selitä tätä seikkaa.
Haluat siis mieluummin olla feministi, kuin ratkaista ajamasi asiat?
Ongelmia on, olivatpa ne henkilokohtaisia tai sitten kollektiivisia, tämähän on tulkinta kysymys.
Minä en ole niinkään innostunut keskustelemaan minusta henkilökohtaisesti, minun ongelmani, mikäli niitä on, ovat yksityisasioitani. Feministinä kuitenkin tiedän, että on ihmisiä jotka kokevat seksuaalisuuteen liittyvät asiat nykyisin vaikeina. Heillä on tuntemuksiinsa oikeus. Naisilla on oikeus saada asiansa ja tunteensa kuuluviin. Liian laajassa yhteisössä nimenomaan naisten asiat ja ongelmat häviävät kuulumattomiin. Ne halutaan nähdä ainoastaan henkilökohtaisina ongelmina. Yhteiskunnallinen funktio halutaan unohtaa, jostakin syystä, tämä kohdistuu nimenomaan naisiin ja varsin usein toisten naisten taholta.
Parisuhteisiin liityvät tekijät eivät tähän asiayhteyteen kuulu. Tässä keskustellaan liitoutumisesta etujen ajamisessa.
Joskus voi huolellinen lukeminen, jopa asiaa auttaa. Kirjoitin selkeästi tekeväni yhteistyötä miesten kanssa. Tähän yhteistyöhön kuuluu nimenomaan perheväkivalta ja sen ehkäisy.
Minä en ole mikään maailmanparantaja, teen oman siivuni ja odotan että toiset hoitavat omansa. Asiat, joiden puolesta työskentelen, ovat sellaisia, joita voin aidosti kannattaa. Muuten ei palkaton aktivismi ole mielekästä.
"Minä en ole niinkään innostunut keskustelemaan minusta henkilökohtaisesti, minun ongelmani, mikäli niitä on, ovat yksityisasioitani."
Mistä ihmeestä sinä tuon keksit? En ole sanallakaan sinusta puhunut. Lueppas uudestaan. En todellakaan ole sanonut sinusta mitään.
Ei taida keskustelusta tulla mitään jos sinä alat luulemaan että minä kirjoitan sinusta.
Aina kun puhutaan henkilökohtaisista kokemuksista, etenkin silloin, jos yleisluonnollinen keskustelu siihen käännetään. Riskinä on se, että ihminen kokee keskustelun kääntyvän henkilökohtaisuuksiin. Siksi yleisluonnollisissa keskusteluissa pyritään pysymään yleisellä tasolla, näin keskustelu sujuu luontevasti. Naisilla voi olla siis henkilökohtaisia kokemuksia, jotka ovat yleistättevissä/tai sitten eivät. Näin on. Riippumatta minun kokemuksistani lainkaan ja mikäli tarkkoja ollaan -myös sinun.
Siis meinaatko että kun minä kirjoitin " Minä en henkilökohtaisesti ole kokenut mitään erikoisia asenteita minuun naisena." niin sinä tulkitset sen että sinun on pakko kirjoittaa jotain tyyliin "henkilökohtaisesti"?
Mistä tuo käsitys tulee?
Minulle aivan outo?
Onkohan niin paljon eroa kesksutelutyylissä Ruotsin ja Suomen välillä vai johtuuko tämä henkilökohtaisesta käsityksestäsi...hmmm. Minä uskon jälkimmäiseen vaihtoehtoon.
Tässä tulee nyt minulle se tunne että haluat savustaa minua pihalle. Kovin outoa on sinun käytöksesi nyt taas kerran ja yhtäkkiä.
"Riskinä on se, että ihminen kokee keskustelun kääntyvän henkilökohtaisuuksiin."
Minä en voi olla, ei kukaan muukaan sen puoleen, vastuussa sinun sisimmästäsi. Minä en voi tietää mitä sinun sisällä liikkuu. Joten nyt syyllistät minua, yrität rajoitaa minun kirjoitteluani aivan selvästi ja tukhaduttaa minun mahdollisuudet sanoa sanakaan.
Ole ystävällinen äläkä työnnä syyllisyyttä tai vastuuta omista kokemuksistasi minun päälle. Minun vastuulla on vain minun omat kokemukseni ja omat tunteeni.
Yrität nyt olla herkkähipiäinen (tai sitten olet todella herkkähipiäinen) saadaksesi minut vaikenemaan, se tarkoittaa poistuman palstalta. Hieman haiskahtaa myös ylivaltaiselta sinun käytöksesi. Eikö kukaan saa olla eri mieltä sinun kanssasi ?
Sinhän heittäydyt hankalaksi kaveriksi...
Minä pyrin keskustelemaan yleisellä tasolla. Tämä keskustelutyyli on minulle helpointa. Menkilökohtaisten kokemusten kertominen vaatisi enemmän/toisenlaista elämänkokemusta, kuin minulla on.
Puhuin henkilökotaisuuksisiin menemisestä lähinnä yleisellä tasolla. Naisten kokemukset on helppoa tulkita ainoastaan yksillölliksi ja tämä mitätöi ihmisen tarinan. Mikäli sinulla/minulla ei ko. kokemuksia ole, se ei tarkoita sitä, etteikö toiset naiset voi aivan perustellusti olla toisin kokeneet. Omien kokemuksien yleistäminen on harvoin perustelua, koska yksittäisten ihmisten kokemusmaalimaan vaikuttavat useat tekijät. Naisryhmät kokevat yleisesti, että suhtautuminen naiseuteen/ seksuaalisuuteen/ naiskuvaan on yhteiskunnassamme ongelmallista. Tämä on viesti jonka feminismit ovat saaneet.
Tämä on myös asia, joka on feminismin eräs peruskysymyksiä. Tämä on myös vaikeasti jaettavissa miesten kanssa, koska heillä ei vastaavia kokemuksia ole. Naisten äänellä on taipumus kadota, mikäli heidän ongelmiinsa ei paneuduta. Naisten puolesta puhujia on useita ja -ikävä kyllä- nämä tahot yleensä vähättelevät, vieläpä perusteetta, näitä naisten tuntemuksia. Tämä on ongelma monella taholla. Selkeimmin tämä asenne näkyy pornokeskustelussa, pornon loukkaavuus kielletään.
Minä olen hankala kaveri, tämä lienee tullut jo selväksi. Minun kanssani voi olla hyvinkin erimielinen, se ei minua häiritse. Herkkähipiäinen tuskin olen. Palstalta en ketään pyri karkoittamaan, keskustelu ja erilaiset mielipiteet ovat tärkeitä jo pelkästään mielenkiinnon säilymisen vuoksi.
Tämäkään viesti rykäisy ei ole tarkoitettu sinulle henkilökohtaisesti. En siis väitä, sinun vähättelevän, toisten naisten kokemuksia. Vähättely on kuitenkin harmittavan yleistä.
puhumasta millä tasolla itse haluat.
Mutta silloin et voi vaatia että toisten on tehtävä samoin.
Sinähän näytät vaativan että toisten on käyttäydyttävä niin ettei he herätä sinussa mitään tunteita. Se on liian paljon vaadittu. Se on utopinen ajatus. Mahdottomuus. Vaatimus tukahduttaa toisten ajatus-ja tunnemaailmaa.
Tasapainoiset ihmiset käyttävät luonnollisestikkin tunteita ajatustensa tukena, siitä ei pääse mihinkään.
"Mikäli sinulla/minulla ei ko. kokemuksia ole, se ei tarkoita sitä, etteikö toiset naiset voi aivan perustellusti olla toisin kokeneet."
Tottakai näin on, mutta se ei estä toteamasta mitä itse on kokenut tai miltä tuntuu juuri nyt. Minulla on paljon kokemusta ihmisistä ja ihmisten ongemista, niin miesten kuin naistenkin, joten en minä ole sokea enkä tunteeton toisten erilaisille kokemuksille.
"Tämä on myös asia, joka on feminismin eräs peruskysymyksiä. Tämä on myös vaikeasti jaettavissa miesten kanssa, koska heillä ei vastaavia kokemuksia ole."
Tämä onkin juuri se komapastuskivi johon feministit näyttävät yhtenään kompastuvan. Perheterapiassa onkin juuri tärkeintä kuunnella miltä toisesta osapuolesta tuntuu, kuunnella mitä toinen osapuoli kokee kussakin tilanteessa jotta se toinen osapuoli, esim. mies kykenisi ymärtämään vaimoaan ja arvotamaan hänen tunteitaan, tai päinvastoin että nainen oppisi tunnsitaman miehen tunteet. Tämä on hyvin tärkeä pointti.
Mitä se auttaa jos naiset vaan keskenään vatvovat naisten ongelmia. Jotta syntyisi vastavuosisuutta tarvitaan myös miehet mukaan. Mitään muutosta tai vuorovaihdesuhdetta ei synny jos miehet jätetään ulkopuolelle ja eristetään naisten maailmasta. Vai onko se feministien tarkoituskin poistaa miehet maapallolta? Onko se feministien toiveuni että naiset vaan solmivat suhteita keskenään ja perustavat pareja? Jos naiset haluavat elää heterosuhteessa niin olisi parasta tehdä yhteistyötä miesten kanssa. Huomautan vaan etti minulla ole mitään lesbo- tai homopareja vastaan. En kuitenkaan nää lapsille sopivaksi ympäristöksi kasvaa lesbo- tai homoaprin kanssa, varsinkaan ensimmäistä kolmea elinvuottaan, lapsen parasta ajatellen.
Molempien sukupuolien olisi opittava kuunteleeman toisiaan. Vain näin oppii arvostmaan toista ihmistä ja hänen tunnemaailamansa jos nyt ei tätä jaloa taitoa ole jo lapsena oppinut.
Tämähän vallan merkilliseksi käy, tämä keskustelu. Sinä itse aloitit tämän ketjun avauksella, voisiko yhteistyötä järjestötasolla olla tasa-arvotyössä miesten ja naisten välillä? Tämä aihepiiri on kaikkea muuta, kuin henkilökohtaisiin kokemuksiin liittyvä. Yhteiskunnallisten liikkeiden toimivuutta on yleensäkin vaikea arvioida henkilökotaisin perustein. Minusta on lähes saman tekevää, mikä on sinun perusteittesi taso, noin yleensä. Keskustelun asiassa pysymisessä, sillä on kuitenkin tässä keskustelussa merkitystä. Minun tunteitteni herääminen/nukkuminen ei asiaan mitenkään liity.
Parisuhdetyö on hieman eri asia, kuin yhteistyö tasa-arvorintamalla. Vuoropuhelua käydään silloin yhteiskunnallisten päättäjien kanssa ja asenteiden muutos olisi pyrkimyksenä myös. Yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa jo pelkästään esitettävien asioiden järjestyksellä on väliä. Puhumattakaan siitä, ettei teemoja saada lainkaan esille, keskinäisen eripuran, tai kuulemattomuuteen perustuvan välinpitämöttömyyden vuoksi, edes käsittelyyn.
Naisten kuuleminen ja heidän tunteidensa arvostaminen vaatii varsin herkää korvaa, koska aiheet ovat usein kovinkin vaikeasti sanoiksi puettavissa. Yhteiskunnallinen keskusteluilmapiiri ei myöskään sallisi näitä tunteita, koska silloin loukataan joitakin "pyhistä lehmistä" ts. kaupallisia intressejä, yhteiskunnallisia instituutioita tms..
että olet aika nuori ja kokematon. Tuskin sinulla on vielä lapsiakaan. Mutta sama se, ei tarvitse vastata... ajattelin vaan ääneen.
"Minusta on lähes saman tekevää, mikä on sinun perusteittesi taso, noin yleensä. Keskustelun asiassa pysymisessä, sillä on kuitenkin tässä keskustelussa merkitystä. Minun tunteitteni herääminen/nukkuminen ei asiaan mitenkään liity."
Olen huomannut sen että aliarvioit ja vähättelet minua joten ei ole ihme ettei kyetä keskustelemaan. Ihmettelen myös että miksi ylipäätään vaivaudut keskustelemaan minun kanssani jos sinulle on sen saman tekevää mitä sanon. Jotkut motiivit sinulla täytyy olla...
"Parisuhdetyö on hieman eri asia, kuin yhteistyö tasa-arvorintamalla. Vuoropuhelua käydään silloin yhteiskunnallisten päättäjien kanssa ja asenteiden muutos olisi pyrkimyksenä myös. Yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa jo pelkästään esitettävien asioiden järjestyksellä on väliä. Puhumattakaan siitä, ettei teemoja saada lainkaan esille, keskinäisen eripuran, tai kuulemattomuuteen perustuvan välinpitämöttömyyden vuoksi, edes käsittelyyn."
Minun perhesuhdetyössä on yhteistyö ja tasa-arvo tärkeitä tekijöitä. Kaikista tärkein on molemminpuolinen luottamus. Muuten ei pääsis puuta pitemälle.
Vaikka eniten olen työskennellyt yksyistasolla, individuaalisella tasolla. Minulla ei ole mitään suhteita vallanpitäjiin, enkä ole poliitikko.
Asenteidenmuutosta voi harjoittaa yksilötasollakin.
En aliarvioi sinua, vähättelemisestä puhumattakaan. Meillä näkyy olevan muutenkin varsin suuria ymmärtämiseen liittyviä vaikeuksia. Tuskin pelkästään minusta johtuvia. Siinä olet oikeassa, että meillä on isohko ikäero, osa ymmärtämiseen liittyvistä pulmista voi liittyä myös siihen.
Keskustelutavastani vielä sen verran, että keskustelen lähinnä aiheiden pohjalta, siis asioista jotka kiinnostavat sillä hetkellä. En niinkään ole kiinostunut ihmisistä, muutamia poikeuksia lukuunottamatta. Poikeuksen muodostavat he, joiden mielipiteet pyrin lukemaan. Vastaamista en koe silloinkaan välttämättömäksi.
Minulla on yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta kokemuksia sekä lautakuntatyöstä, että järjestötasolla. Kokemusta on sen verran kertynyt, että voin sanoa kuinka asioihin ei pystytä vaikuttamaan. Kovin laajoilla ohjelmilla ja yksituumaisuuden puuttuessa, toiminta on tuloksetonta. Siksi järjestökenttällä on ainoastaan yhden asian liikeitä, feminismi on jo nyt varsin laaja-alaisesti toimiva.
Asenteita voi toki muuttaa yksilötasolla, mutta kovinkaan tuloksellisesti näin ei voi tehdä, ellei nimeä ole valmiiksi takana ja silloinkin vaikutus jää vähäiseksi.
Outoa että ajat asiaasi harrastamalla perheväkivaltaa yhteistyössä miesten kanssa.
..... tätäkin poisteta, sama pa tuo. ;))
feministi ei vieläkään tarkoita samaa kuin tasa-arvo. Ensinnäkin pelkkä sanonta "ajamme tasa-arvoa" on sinänsä merkitykseltään tyhjä, koska se ei kerro millaisesta tasa-arvosta on kyse. Tosin hieman feminismiin perehtynyt tietää, että puhuttaessa nimenomaan sukupuolten tasa-arvosta kannattaa feminismi ns. mallitettua tasa-arvoa. Mahdollisuuksien tasa-arvoa ei juurikaan pidetä minään.
Mutta koska tuo tasa-arvopuhe on vain sanahelinää ja sana feminismikin jo itsessään paljstaa, että naisen asiasta on kyse. Feminismi ajaa edelleen naisasiaa ja naisten etuja. Mitään muuta sen ei myöskään kuulu ajaa. Tämän vuoksi feministin ei tarvitse kiinnostua asevelvollisuudesta eikä huoltajuuksien epätasaisesta jakautumisesta.
UGH. Olen puhunut.
Kuka turvaa lapsille isät?????????????
Minä ttas perehdyttyäni feminismin aatteeseen olen hyvinkin sille myönteinen. Minun näkemäni feminismi ajaaa tasa-arvoa kaikille, mutta keskittyen etenkin epäkohtiin naisten kohdalla. Jostakin sitä on aloitettava :D
"Feministit ovat kaatamassa koko yhteiskuntamallia, perhemallia, ryöstämässä lapsilta isät ja siinä sivussa tallaavat lasten varpaille. "
Wouh! Ryöstämässä lapsilta isät? Kuinka ihmeessä se tehdään?? Taidetaan tässä nähdä mörköjä siellä missä niitä ei ole...?
Feminismi aatteena on demokraattinen, humanistinen, tasa-arvoinen sekä ihmisarvoja kunnioittava. Joidenkin itseään feministeiksi kutsuvien (tai aatetta mustamaalaavien) puheenvuoroista voisi päätellä toista, kyse onkin nyt taas siitä ketä kuuntelee.
kristinuskokin on hyvä ja positiivinen aate, sen harjoittajat vain usein sekopäisiä :D
***
toistaa itseäni. On hieman kiirekkiin...
"kristinuskokin on hyvä ja positiivinen aate, sen harjoittajat vain usein sekopäisiä :D "
Kritinusko perustuu patrialkaaliseen näkemyskeen jos jokin. Kristinuskolla on paljon suurempi vastuu epätasa-arvokysymykissä kuin mitä miessukupuolella sinäänsä on.