Jokainen varmasti on pannut merkille sen, että nykyään seurakunnissa korostetaan aika voimakkaasti ylistystä. Se on asetettu tärkeämpän asemaan kuin sanajulistus, tai vaikkapa rukoileminen.
Nykyään on ylistyksenjohtajia ja joskus tuntuu, että he ovat kenties vaikutusvaltaisimpia ihmisiä seurakunnissa ja heitä ei oikeastaan voi kritisoida, silä hehän väittävät olevansa koko ajan hengen johdossa, eikä kukaan ala henkeä kritisoimaan. Ylistyksenjohtajilta sallitaan kaikki, eikä kukaan näe heidän lihallisessa mielivaltaisuudessaan mitään väärää.
Ennen muinoin ei kuulemma ollut mitään ylistyksenjohtajia ja jokainen varmasti myöntää sen, että ylistysbuumi ylistyksenjohtajineen on torontolaisuuden seurausta. Jäljet siis johtavat sylttytehtaalle.
Paavalin mukaan kaikkea tulisi voida arvostella, mutta nyt seurakuntaan on tullut yksi asia, jota ei kukaan saa kritisoida. Kritiikin yläpuolelle nostetut asiat ovat aina vaarallisia ja epäilyttäväksi asian tekee tässä tapauksessa se, että ylistyksenjohtajat itse ovat eniten sitä mieltä, että heitä ei saa kritisoida.
Jos muuten joku osaa Raamatulla perustella minulle, että nykyinen ylistystouhu on Raamatun tarkoittamaa ylistystä, niin myönnän rehellisesti olevani väärässä ja kaikin puolin langennut kurja matoa, joka vastustaa henkeä.
Nykyään on ylistyksenjohtajia ja joskus tuntuu, että he ovat kenties vaikutusvaltaisimpia ihmisiä seurakunnissa ja heitä ei oikeastaan voi kritisoida, silä hehän väittävät olevansa koko ajan hengen johdossa, eikä kukaan ala henkeä kritisoimaan. Ylistyksenjohtajilta sallitaan kaikki, eikä kukaan näe heidän lihallisessa mielivaltaisuudessaan mitään väärää.
Ennen muinoin ei kuulemma ollut mitään ylistyksenjohtajia ja jokainen varmasti myöntää sen, että ylistysbuumi ylistyksenjohtajineen on torontolaisuuden seurausta. Jäljet siis johtavat sylttytehtaalle.
Paavalin mukaan kaikkea tulisi voida arvostella, mutta nyt seurakuntaan on tullut yksi asia, jota ei kukaan saa kritisoida. Kritiikin yläpuolelle nostetut asiat ovat aina vaarallisia ja epäilyttäväksi asian tekee tässä tapauksessa se, että ylistyksenjohtajat itse ovat eniten sitä mieltä, että heitä ei saa kritisoida.
Jos muuten joku osaa Raamatulla perustella minulle, että nykyinen ylistystouhu on Raamatun tarkoittamaa ylistystä, niin myönnän rehellisesti olevani väärässä ja kaikin puolin langennut kurja matoa, joka vastustaa henkeä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
ja usein se on näyttänyt menevän jopa Jumalan Sanan ja sen julistamisen edelle!!! silloin ollaan jo hyvin vaarallisilla teillä!!!
ylistys eikä mikään mukaan saa mennä rukoilemisen ja Sanan julistuksen edelle!!! Sana on se, joka Pyhän Hengen kautta synnyttää meissä uskon! rukouksen kautta hiljentymällä olemme yhteydessä Herraamme ja voimme kuulla Hänen puhuvan sydämellemme. aivan samoin kuin julistetun Sanan kautta!!! kun ylistystä ylikorostetaan niin sehän on silloin sama kuin ettei Herralle anneta suunvuoroa!!!
mutta pilkkaatko sinäkin?
kun Jeesus on minun Herrani.
Tuntui vaan siltä, että pilkkaat, kun käytit niin reippaalla tavalla kieltä. Sori.
Tuollaista on touhu nykyään. Kunnon Raamattutunteja saa odottaa nälkäisenä. Nuo ylistäjät ovat ikäänkuin hengellisempiä.
Leo Niemelä piti kerran kokousta ja manipuloi ihmiset eteen. Me viisi 'hengetöntä' jäimme penkkiin, mm Leon vaimo.
Minäkin jään aina penkkiin. Onneksi meidän seurakunnassa ei kovasti juoksuteta porukkaa. Sellaista harrastava pastori saisi alta aikayksikön lähtöpassit...
Sanaa sentään julistetaan hengessä, mutta olenkin kuullut, että seurakuntamme on monien mielestä yksi niistä harvoista paikoista, joissa vielä Jumala puhuu.
"Ylistyksenjohtajilta sallitaan kaikki, eikä kukaan näe heidän lihallisessa mielivaltaisuudessaan mitään väärää. "
Kritisoiminen on ok ja sitä pitää tehdä mutta tuollainen yleistävä tuomio ei ole millään muotoa järkevää eikä raamatunmukaista.
Muistelisin (en muista paikkaa) VT:stä miten ylistysporukka meni sotajoukon edellä taistelumatkalla.
"Paavalin mukaan kaikkea tulisi voida arvostella, mutta nyt seurakuntaan on tullut yksi asia, jota ei kukaan saa kritisoida."
Tuo on monesti totta. Menin taannoin vpsrkn kesäjuhlilla katsomaan teatteriesitystä (hengellinen) ylistyskokouksen sijaan. Sain kommentin "mä en ymmärrä sun ylistämättömyyttä". Edellinen ilta meni k.o. riennoissa, mutta joka päivä pitäisi vissiin mennä järjestettyyn että riittäisi ;)
"Ennen muinoin ei kuulemma ollut mitään ylistyksenjohtajia ja ..."
Muistelisin että VT:ssä ohjattiin ylistystanssiin ja ylistykseen. Voisiko se olla "ylistyksen johtamista" ??
enivei, kritisoida saa ja pitää, totuus kestää valon ja kritiikin. Ihmiset aina ei.
ilmiö on tuomittava. Joskus se voi tosiaan olla myös niin.
Saattaisi olla mielenkiintoista, jos me joskus tapaisimme ja keskustelisimme ihan kaikessa rauhassa eri asioista...
Eli tuomitset jokaisen "ylistyksenjohtajan"?
Tuomiosti "Ylistyksenjohtajilta sallitaan kaikki, eikä kukaan näe heidän lihallisessa mielivaltaisuudessaan mitään väärää." -on siis oikea ja hyväksyttävä, raamatullinen?
Tarkentava kysymys: saako /voiko ylistystä johtaa raamatullisesti?
-Ylistyksen tulee olla SPONTAANIA EI PUMPPUSYSTEEMILLÄ TULLUTTA SIELULLISTA VOUHKAAMISTA
-mitään ylistysjohtajia ei edes tarvita jos Pyhä Henki on srk:n keskellä ja ylistys syntyy ihan oikeassa, paikassa, ilman pumppaamista,todellakin Jumalan Hengen vaikutuksesta ja suurista,-teoista,,
-SE ON OIKEAA YLISTYSTÄ,tämä vouhkaaminen on sielun voimien esille tuomista ja muuta sellasta, mikä on kaukana kuin lumi saharasta,aidosta Hengen inspiroimasta,YLISTYKSESTÄ ja kiitoksesta !
-kannattaskohan teidänkin luka Watsman Leen kirja sielun, piilevät voimat,(nimi ei varmaan mennyt ihan oikein,mutta asia varmaankin selviää).
-pumppaa,pumppaa,-humppaa,-tättärää jne..on tämän päivän ylistys jne !
Tuosta spontaaniudesta en ole ihan varma edellyttääkö raamattu sitä.
VT:ssä kuvataan useita ylistystilanteita joissa (mm. asetetaan "ylistäjät" sotajoukon eteen, viholliset "lamaantuu" kuullessaan...) ei mielestäni ole varsinaista spontaaniutta, ainakaan sanan meikäläisessä merkityksessä.
Kaikkea äänekästä ylistystä tuskin kannattaa tuomita, mutta ns. pumppaaminen ei kyllä sytytä.
Ylistyksellä on oma paikkansa ja aikansa mutta se, että ylistetään kaksi tuntia ja julistetaan sanaa kaksikymmentä minuuttia ja taas lauletaan ja rukouspalvelu on joskus kymmenen - yhdentoista aikaan illalla, niin täytyy sanoa ettei suhde ole silloin oikea. Kuinka moni vanhempi- tai sairas henkilö jaksaa olla tällaisessa tunteja jatkuvassa ylistyksessä? Jotkut ovat ehkä tulleet hyvinkin kaukaa ja haluavat kohtuullisessa ajassa kotiinkin.
veräjästä pellolle.