on vanhoillislestadiolaisille uskon peruste? Näin olisin ymmärtävinäni. Joistakin jutuiosta täällä lukeneena.
Se kuulostaa hyvin erikoiselta. Jos näin todellakin on, perustelisitteko asiaa Raamatun valossa, vanhoilliset?
Normaalistihan uskon perusteena nähdään Jeesus Kristus kallio Jumalan ainoana poikana, joka sikisi pyhästä hengestä jne.
Se kuulostaa hyvin erikoiselta. Jos näin todellakin on, perustelisitteko asiaa Raamatun valossa, vanhoilliset?
Normaalistihan uskon perusteena nähdään Jeesus Kristus kallio Jumalan ainoana poikana, joka sikisi pyhästä hengestä jne.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jumala antaa ja ottaa elämän. Jumalan tahto on suodella elämää sen kaikilla aloilla. Elämä on suurta Jumalan lahjaa ja jokainen lapsi myös. Uskovainen ihminen haluaa ottaa kaikki lapset vastaan, mitä hänelle annetaan. Me emme halua keinotekoisesti estää elämän syntyä hormoneilla ja muovisella ilmapallolla.
Ihmisen elämä on vain hetken kestävää, aivan kuin kedon kukka kasvaa ja lakastuu, niin on myös ihmisen elämä. Syntiinlankeemuksen takia jokainen ihminen kuolee. Meidän uskovaisten koti ei ole maanpäällä, vaan se on Isän Jumalan luona taivaassa. Haluamme kaikessa noudattaa Jumalan tahtoa ja johdatusta, sillä Jumala tietää mikä on hyväksi ja mikä ei. Yksikään hiuskarva ei ihmisen päästä putoa, etteikö Jumala sitä tietäisi. Hän myös tietää montako lasta on kullekkin perheelle sopiva määrä. Elämämme on Jumalan johdatuksessa, vaikka aina ei siltä tuntuisikaan.
Se on totta, että uskomme perustuu vain ja ainoastaan Jeesuksen tekemään sovintotyöhön. Ei mihinkään ihmisen tekoihin. Yksin armosta, yksin uskosta.
Lääkäri ilmoitti minulle kaksi vuotta sitten, että seuraavaa synnytystä en todennäköisesti enää kestä. Lapsia meille oli tätä ennen siunaantunut yksitoista. Rukoilimme mieheni ja perheeni kanssa jumalalta apua tilanteessa. Jumala johdatti meitä ja vaikka päätös olikin raskas, että lapsia emme saisi lisää olemme olleet iloisia siitä että päädyimme tähän ratkaisuun. Olen monesti jumalalta kysynyt, että teinkö oikein ja olen siinä ymmärryksessä että ratkaisu oli oikein ja jumala seisoi sen takana. Jumala johdatti meitä tällä tavalla. Ei ollut minun aikani vielä lähteä täältä maailmasta. Emme kokeneet sitä synniksi, että teimme ratkaisumme. Jumala rohkaisi tekemään päätöksemme ja halusi minun jatkavan vielä kilvoitusta. Päätös oli meille henkisesti hyvin raskas ja mietimme sitä pitkään. Puhuimme asiasta tuttavien kanssa ja saimme myös heiltä tukea päätökseemme vaikka lopullisen päätöksen meille kyllä Jumala kirkasti. Emme ole katuneet sitä, vaikka joskus on mielessä käynyt, että oiskos lääkäri sittenkin ollu väärässä ja meille olis vielä siunaantunu lisää lapsia. Näin jumala näki meidän kohalta parhaaksi. Jos joku muu on samassa tilanteessa niin rukoilkaa jumalalta voimia ja johdatusta asiassa. Hän on se joka päätöksen tekee.