Otsikkoni tarkoitus on hieman provosoidenkin herättää ajatuksia. Eli olisiko meillä ”köyhän asia” hoitunut pelkästään Santeri Alkion toivomuksen perusteella maalaisliitto-keskustan toimin, jos meillä ei olisi ollut sosialidemokraattista puoluetta ja paljolti sen ideologian mukaan johdettuja ammattiyhdistyksiä?
Tästä toivoisin Alkion teeseihin uskovien keskustalaisten esittävän perusteltuja mielipiteitään.
Minä en sellaiseen usko. Sen sijaan uskon, että jos meillä ei olisi sitä Keriksen kauhistelemaa "Hagiksen punakonetta", ammattiyhdistyksiä ja niiden keskusliittoja, työläisten ja muiden palkansaajien asiat olisivat paljon nykyistä huonommin. Köyhyys olisi meillä nykyistä paljon yleisempää ja syvempää.
Varsin kurjaa meilläkin oli aikanaan. Santeri Alkion kehotus ”älkää unohtako köyhän asiaa” olisi varmaan jäänyt vain hurskaaksi toiveeksi, elleivät työläiset olisi järjestäytyneet ja ruvenneet käyttämään joukkovoimaansa. Kyllä siitä mallia ovat sittemmin ottaneet muutkin kuin työläiset, kaikki palkansaajat ja työnantajatkin. Ja hyvä niin: asioista ei voitaisi sopia, jos ei olisi sopimusosapuolia.
Äsken katsoin digiboxini taltioimana parin päivän takaisen ohjelman Kiinan tekstiilitehtaista. Siellä ei sallita ammattiyhdistyksiä, vaan työnantajan mielivalta on laki. Tytöt, nuorimmat 14-vuotiaita, tekivät 5 sentin tuntipalkalla lähes 20 tunnin työpäivää ja asuivat jopa 12 hengen huoneissa, ja elämä oli kaikin tavoin äärimmäisen ankeata.
Sydäntäni riipaisi katsoa tuota ohjelmaa ja yhtä paljon kuin sääliä noita tyttörukkia kohtaan se herätti vihaa niitä ohjelmassa polleina esiintyneitä mielivaltaisia työnantajia kohtaan. Inhotti se asenne, jolla tehtaan tuotteiden länsimaiset ostajat tilanteeseen suhtautuivat.
Kun tyttö saa työstään 5 senttiä tunnilta ja kun ne farkkujen raaka-aineetkin tuotetaan siellä orjatyövoiman maissa, niin farkkujen hinta tehtaalta myytäessä voi olla enintään pari euroa. Ja kun tuote halvimmillaankin täällä maksaa kuitenkin noin 30 euroa, niin minne häviää siitä välistä jokaisen housuparin hinnasta noin 28 euroa? Miettikääpä ja kertokaa, jos löydätte hyvän vastauksen!
Palaan Suomeen. Tunnen köyhyyden omakohtaisestikin. Nykyisen suomalaisen on jokseenkin mahdotonta kuvitella sellaista köyhyyttä, jossa minä lapsuuteni ja nuoruuteni vietin. Niin aineellista kuin henkistäkin köyhyyttä, sillä mitään mahdollisuuksia ei ollut päästä opintielle, jonne palavasti olisin halunnut päästä.
Vasta sitten, kun 16-vuotiaana otin kohtaloni ohjat omiin käsiini ja lähdin maailmalle, elämä alkoi hieman avartua, joskin köyhäähän elämä oli, ja rahasta oli ainainen puute. Eikä se leveää ollut pienipalkkaisen kersantinkaan elämä, kun heti tulin perheelliseksi ja jo 23-vuotiaana olin kahden lapsen isä.
Mutta sittemmin olen päässyt niin hyvälle oksalle, että puute ja köyhyys ei ole ollut ensimmäinen ongelmani enää aikoihin, eikä kukaan ole enää aikoihin pystynyt sanelemaan minulle, mitä minun tulee tehdä ja miten. Siksi on vaarana unohtaa, millaista on olla todella köyhä ja toisten mielivallan alla.
Mutta tuollaisen ohjelman näkeminen palauttaa mieleeni menneitä ja panee arvoja kohdalleen. Sellainen tekee minusta aina joksikin aikaa paremman sosialidemokraatin, ja saa inhoamaan mitä tahansa ylhäältä saneltua pakkovaltaa, olkoon se sitten kapitalismia tai kommunismia.
Tuollainen saa minut myös antamaan arvoa ammattiyhdistyksille ja sopimusjärjestelmällemme, sille kolmikannallekin, jota tämän päivän lehtien mukaan puoletkaan suomalaisista eivät kannata. Ihmeen paljon on näköjään niitä, jotka eivät arvosta sitä, että asioista sovitaan mahdollisimman laajapohjaisesti ja että sopimuksista pidetään kiinni.
Sopimuksista kiinni pitämisen arvoa ei Tanja Saarelakaan ymmärtänyt, kun yritti ”iltalypsää” yli sovittujen raamien, kun oli jo hupuloinut osuutensa. Ja sai vielä miehensä harhaanjohdetuksi ja käyttäytymään törkeästi, jota sitten joutui pyytämään anteeksi ja siten osoitti sittenkin olevansa mies.
Tästä toivoisin Alkion teeseihin uskovien keskustalaisten esittävän perusteltuja mielipiteitään.
Minä en sellaiseen usko. Sen sijaan uskon, että jos meillä ei olisi sitä Keriksen kauhistelemaa "Hagiksen punakonetta", ammattiyhdistyksiä ja niiden keskusliittoja, työläisten ja muiden palkansaajien asiat olisivat paljon nykyistä huonommin. Köyhyys olisi meillä nykyistä paljon yleisempää ja syvempää.
Varsin kurjaa meilläkin oli aikanaan. Santeri Alkion kehotus ”älkää unohtako köyhän asiaa” olisi varmaan jäänyt vain hurskaaksi toiveeksi, elleivät työläiset olisi järjestäytyneet ja ruvenneet käyttämään joukkovoimaansa. Kyllä siitä mallia ovat sittemmin ottaneet muutkin kuin työläiset, kaikki palkansaajat ja työnantajatkin. Ja hyvä niin: asioista ei voitaisi sopia, jos ei olisi sopimusosapuolia.
Äsken katsoin digiboxini taltioimana parin päivän takaisen ohjelman Kiinan tekstiilitehtaista. Siellä ei sallita ammattiyhdistyksiä, vaan työnantajan mielivalta on laki. Tytöt, nuorimmat 14-vuotiaita, tekivät 5 sentin tuntipalkalla lähes 20 tunnin työpäivää ja asuivat jopa 12 hengen huoneissa, ja elämä oli kaikin tavoin äärimmäisen ankeata.
Sydäntäni riipaisi katsoa tuota ohjelmaa ja yhtä paljon kuin sääliä noita tyttörukkia kohtaan se herätti vihaa niitä ohjelmassa polleina esiintyneitä mielivaltaisia työnantajia kohtaan. Inhotti se asenne, jolla tehtaan tuotteiden länsimaiset ostajat tilanteeseen suhtautuivat.
Kun tyttö saa työstään 5 senttiä tunnilta ja kun ne farkkujen raaka-aineetkin tuotetaan siellä orjatyövoiman maissa, niin farkkujen hinta tehtaalta myytäessä voi olla enintään pari euroa. Ja kun tuote halvimmillaankin täällä maksaa kuitenkin noin 30 euroa, niin minne häviää siitä välistä jokaisen housuparin hinnasta noin 28 euroa? Miettikääpä ja kertokaa, jos löydätte hyvän vastauksen!
Palaan Suomeen. Tunnen köyhyyden omakohtaisestikin. Nykyisen suomalaisen on jokseenkin mahdotonta kuvitella sellaista köyhyyttä, jossa minä lapsuuteni ja nuoruuteni vietin. Niin aineellista kuin henkistäkin köyhyyttä, sillä mitään mahdollisuuksia ei ollut päästä opintielle, jonne palavasti olisin halunnut päästä.
Vasta sitten, kun 16-vuotiaana otin kohtaloni ohjat omiin käsiini ja lähdin maailmalle, elämä alkoi hieman avartua, joskin köyhäähän elämä oli, ja rahasta oli ainainen puute. Eikä se leveää ollut pienipalkkaisen kersantinkaan elämä, kun heti tulin perheelliseksi ja jo 23-vuotiaana olin kahden lapsen isä.
Mutta sittemmin olen päässyt niin hyvälle oksalle, että puute ja köyhyys ei ole ollut ensimmäinen ongelmani enää aikoihin, eikä kukaan ole enää aikoihin pystynyt sanelemaan minulle, mitä minun tulee tehdä ja miten. Siksi on vaarana unohtaa, millaista on olla todella köyhä ja toisten mielivallan alla.
Mutta tuollaisen ohjelman näkeminen palauttaa mieleeni menneitä ja panee arvoja kohdalleen. Sellainen tekee minusta aina joksikin aikaa paremman sosialidemokraatin, ja saa inhoamaan mitä tahansa ylhäältä saneltua pakkovaltaa, olkoon se sitten kapitalismia tai kommunismia.
Tuollainen saa minut myös antamaan arvoa ammattiyhdistyksille ja sopimusjärjestelmällemme, sille kolmikannallekin, jota tämän päivän lehtien mukaan puoletkaan suomalaisista eivät kannata. Ihmeen paljon on näköjään niitä, jotka eivät arvosta sitä, että asioista sovitaan mahdollisimman laajapohjaisesti ja että sopimuksista pidetään kiinni.
Sopimuksista kiinni pitämisen arvoa ei Tanja Saarelakaan ymmärtänyt, kun yritti ”iltalypsää” yli sovittujen raamien, kun oli jo hupuloinut osuutensa. Ja sai vielä miehensä harhaanjohdetuksi ja käyttäytymään törkeästi, jota sitten joutui pyytämään anteeksi ja siten osoitti sittenkin olevansa mies.
Vastaukset 69
Vanhimmat
Mikset sinäkin joskus paneutuisi johonkin niistä aiheista joista täälläkin repostelet? Ettet ikävissäsi ja läheisriippuvaisuustarpeissasi vain täyttäisi palstaa suttujutulla toisensa jälkeen.
En nyt tarkoita historiaa, koska se on sinulta auttamattomasti ajattelukyvyttömyytesi ja kouluttamattomuutesi vuoksi saavuttamattomissa. Mutta esimerkiksi tähän globalisaatioasiaan voisit yrittää paneutuakin.
Voisit aloittaa lukemalla vaikkapa Michel Chossydovskyn kirjan "Köyhyyden globalisointi". Siinä kerrotaan tavoista joilla virallisesti hyvää tarkoittavat instituutiot kuten Maailmanpankki ja IMF ovat toimineet pakottaen kehitysmaita rakenneuudistuksiin ja ripustamalla ne sievästi velkakoukkuihin. Suomihan on amerikkalaisten eläkesäätiökeinottelijoiden toimesta velkaannutettu saman kaavan mukaan, joten voit viisastua kirjasta jopa sen verran ettet enää esitä oman lamamme synnystä mitään neuvostokaupan loppumiseen yms. liittyviä meriselityksiä.
Ja kun Chossydovsky on selvitetty, tuolta löytyy listoittain lisää luettavaa:
http://www.ihmisoikeudet.net/Globalisaatiojakehitys/globalisaatio_syventava.html
Kiitos siis siitä, että luit kirjoitukseni! Otsikolla viittaan huomioon, jonka täytyy olla totta, kun sen tuossa ylempänä ihan omana avauksenaan sanoo kepulainen:
Vain älykääpiöt lukevat
Kirjoittanut: JKK:ta 6.10.2006 klo 19.10
miehellä kova tarve selittää...
nytkin 3 kirjoitusta heti etusivulla
sillälailla...ne ovat hyvää lukemista kepulaisille. Silloin ei ole vaaraa poiketa omien aivojen käyttöön.
...osoittaa väärään objektiin, eli saa päättelemään, että tarkoitan Tanja Saarelan olevan mies!
Pitää olla:
Ja sai vielä miehensä harhaanjohdetuksi ja käyttäytymään törkeästi, jota tämä sitten joutui pyytämään anteeksi ja siten osoitti sittenkin olevansa mies.
No ei joka (jota) ole mikään konjunktio. Ja on vähän hassusti sanottu, kun kieliopista puhutaan, että jokin viittaa objektiin. Objekti on kieliopissa lauseenjäsen. Viitattaessa kokonaiseen lauseeseen käytetään relatiivipronominia mikä.
...sanomani hieman harhaanjohtavasta lauserakenteesta huolimatta meni perille. Eli että "miehellä" en tarkoittanut Tanjaa vaan Ollia.
Oliko muuta? Kenties ajatuksenpoikanen avauksessa esitetyistä asioista? Liian vaikeaa, arvaan.
Kysymyksesi on omituinen, sillä eiväthän alkiolaisuus ja ammattiyhdistykset olleet millään tavalla toisensa poissulkevia vaihtoehtoja edes tuon kuuluisan Santeri Alkion poliittisen testamentin aikaan. Ei Alkio koskaan vastustanut ammattiyhdistysliikettä eikä hänen tavoitteenaan ollut maan poliittinen toiminta pelkästään maalaisliiton varassa.
Päinvastoin maalaisliiton kannattajat kuuluivat jo tuolloin itsekin ammattiliittoihin, pääasiassa MTK:hon mutta myös työntekijäjärjestöihin. Myöhemmin työntekijäjärjestöihin on kuulunut alkiolaisten enemmistö.
Eli jospa muotoilisit kysymyksesi uudestaan, kiitos!
Onko keskustalaisten mielestä Santeri Alkion poliittisessa testamentissaan esittämällä kehotuksella "älkää unohtako köyhän asiaa" ollut ja onko sillä edelleen vaikutusta keskustan politiikkaan? Ja jos on ollut tai on, niin miten? Kumman vaikutuksen katsotte köyhyyden lieventämisessä suurimerkityksellisemmäksi, Alkion kehotuksen vai sosialidemokraattien ohjelmien? Perusteltuja näkemyksiä, kiitos!
Kiitos Sinulle asiallisesta vastineesta!
Eniten maan reaalista hyvinvointia viime vuosisadalla nosti se rahapoliittinen väljyys, jota sallittiin aina pitkälle 80-luvulle asti. Kun rahan määrää sosialidemokraattisten oppien mukaan sai säätää, se masinoi talouskasvua ja vaurastumista. Ei pidä unohtaa että Suomi nostettiin muiden pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden rinnalle nimenomaan säännöstelly sekatalouden, falskin rahatalouden ja toistuvien devalvaatioiden avulla.
Väljä rahatalous oli sosialidemokraattien oppia silloin kun sosialidemokratia vielä ajoi köyhän asiaa. Nyt demareilla on ihan eri opit. Eivätkä ne ole ajaneet köyhän asiaa enää kahteenkymmeneen vuoteen.
Ensiksi on ikävä todeta, että niin keskusta kuin sosialidemokraatitkin ovat viimeisten parinkymmenen vuoden sisällä ajaneet köyhien asiaa paljon heikommin kuin aiempina vuosikymmeninä. En viitsi ryhtyä luennoimaan 80-luvun puolivälissä tapahtuneista muutoksista yhtäältä talouselämässä ja taloustieteessä sekä toisaalta yhteiskunnan suhtautumisesta niihin, mutta muutosprosessi oli tuolloin hämmästyttävän nopea. Asiat ovat menneet parhaiten kokoomuksen mielen mukaan.
Sitä edeltävinä vuosikymmeninä sekä keskusta että sosialidemokraatit ajoivat köyhän asiaa terävämmin ja niillä oli nykyistä paremmat aseetkin, mutta turha puolueita on ryhtyä paremmuussijoille asettamaan, kun molemmat vastasivat politiikasta pitkälle yhdessä, muun muassa samassa hallituksessa.
Se tuskin on mikään yllätys, että maalaisliitto-keskustan painopiste oli alkuaikoina maaseudun ammateissa ja sosialidemokraattien kaupunkien tehtaantyöläisissä. Myöhemmin edunajoerot ovat kaupunkien ja maaseudun rajojen hämärryttyä ja ammattien uusjaon myötä tasoittuneet.
Puolueiden historia näkyy kuitenkin edelleen siinä, että sosialidemokraateilla on jollakin tapaa vieläkin köyhyyden lähtökohtana pelkkä palkansaajan työsuhde. Ei oteta huomioon valtavaksi kasvanutta palkkahaitaria, ei aina edes yrittäjäammatteja tai kotiäitinä/-isänä toimimista.
Vastaavasti keskustan näkökulma suhteessa ammatteihin on ennakkoluulottomampi. Myös lastenhoitoon keskusta on halunnut antaa enemmän vaihtoehtoja. Mutta toisaalta passiivisuus palkansaajien ay-liikkeessä heijastuu huomiokyvyn puutteena niihin, joilta realistiset vaihtoehdot ovat vähissä.
...en viitsi vängätä vastaan, vaikka edelleen olen painotuksista sitä mieltä, mitä avauksessani sanoin.
Myös 80-luvun puolivälin muutosprosessin vielä työelämässä hyvin selvästi nähneenä ja kokeneena muistan. Minulla isännöitsijänä oli mm. monia suuria rakennus- ja remonttiprojekteja meneillään, ja aikataulut eivät pitäneet niissä ollenkaan enempää kuin kustannuksetkaan, jotka karkasivat käsistä siinä nousuhuumassa.
Itsellenikin tuli sellainen tunne, että nythän on tie auki taivasta myöten. Pankit kilvan tyrkyttivät aikaisemmin hyvin "kortilla ollutta" rahaa, ja minä olin jo osatamassa uutta, suurta ja kallista asuntoa, vaikka entinen (tämä nykyinen) oli vielä yli puoleksi velkainen, mutta onneksi viisas vaimoni pani jarrut päälle!
Toisaalta en ole ainakaan varauksitta sitä mieltä, että sitä aikaisempien vuosien maalaisliitto-kepun ja sosialidemokraattien politiikka olisi ollut maallemme vain parhaaksi ja onneksi, enkä taas viime vuosien politiikkaa - esim. Lipposen hallitusten - näe ollenkaan vahingollisena kuten kepulaiset väittävät. Sitä politiikkaahan hallitus nytkin onneksi paljolti noudattaa, ja hyvinhän suomalaisten valtaosalla menee, joskin köyhyyttä ja muutakin ankeutta edelleen on, ja se on jopa lisääntynyt, mutta sen syistä puhuminen vaatisi oman pitkän juttunsa.
Siis en ole kaikessa samaa mieltä kanssasi, mutta arvostan sitä, että vaivauduit vastaamaan noinkin pitkästi ja varsin asiallisesti. Se ei ole kovin tavanomaista täällä!
hyvä jorma,
SDP:n ja keskustan ajattelu poikkeaa sosiaalipolitiikassa merkittävästio toisistaan. SDP on halunnut rakentaa työnantaja- ja vakuutusperusteista toimeentulojärjesstelmää kun taas kesskusta on halunnut kehittää kansanvakuutusjärjestelmää. Tämä näkyy siinä, että nimenomaan keskustapuolue ajoi 1970-luvulla läpi kansaneläkeuudistuksen, joka nosti huomattavasti kaikkein pieituloisimpien eläkeläisten tuloja. Sama ero koskee palvelujärjestelmää. Kansanterveyslain alueelliset tasa-arvonäkökulmat tulivat pitkälti keskustan toimesta, ja niiden edut koituivat kaikkein pienituloisimpien ihmisten kunnille. Ns. kansanrintamahallitusten aikaan maalaisliitto ja keskustapuolue saivat tukea kommunisteilta tällaisissa kysymyksissä.
Vielä Ahon hallituksenkin aikaan sosialidmokraatit oppositiossa vaativat kaikkien saavutettujen (tymarkkinaehtoisten) etujen turvaamista, mutta eivät panneet niin suurta painoa perustoimeentulolle. Ja kun he pääsivät hallitukseen jäädytettiin pienitulosimpien ihmisten asema kahdeksaksi vuodeksi. Ahon hallitus vielä sen sijaan kohensi merkittävästi esimerkiksi opiskelijoiden toimeentuloa.
Vähälle ovat jääneet Heinäluoman ansiot tuolloin, kun SAK hyökkäsi Kesk-Kok hallitusta vastaan.
Heinäluoma perusti vastoin putkosia ja muita änkyröitä Työreformityöryhmän ja siksi suhde Keskustaan on erityisen hyvä. Esko Aho luotti Heinäluomaan.
Heinäluoma oli valtiomies jo tuolloin.
...kiitän asiallisesta ja ihan hyvästä vastineesta. Mutta olemme tainneet lukea eri historioita (minäkin kun olen historian harrastaja) tai olen jo liian väsynyt ajattelemaan asiaa nyt enempää. Ehkäpä huomenna. Hyvää yötä!
...kenties voidaan nähdä noiden kahden puolueen linjauksissa. Sitä selittää se, että sdp pn työväenpuolue - laajasti ymmärrettynä - eli sen ideologiassa nähdään tarpeelliseksi, että elämänsä palkkatyötä tehnyt saa vielä vanhanakin siitä hyötyä paremmin kuin sellainen, joka niin ei ole tehnyt. Perustoimeentulohan ei palkitse työnteosta, vaan on ideologisesti tavallaan paluuta vanhoihin "köyhäinhoidon" aikoihin, ja se kai lähinnä Alkionkin ajatus oli.
Eläkkeet alkoivat jäädä rajusti jälkeen vastaavasta palkkakehityksestä 1990-luvun alussa, eli heti Esko Ahon hallituksen tultua voimaan. Kolmena vuonna peräkkäin eläkkeet jätettiin tyystin korottamatta, ja kun verot kohosivat joka vuosi, niin nettoeläkkeet pienenivät. Esim. oma sotilaseläkkeeni saavutti vasta vuonna 1996 sen nettomääräisen tason, jolla se oli ollut jo 1989.
Mutta juuri 1996 indeksi, jolla eläkkeitä aina vuosittain tarkistetaan, muuttui niin, että siinä elinkustannusindeksin paino on nyt 80 %. Ja elinkustannusindeksiähän on pudottaneet mm. alkoholiveron alentaminen. Aikaisemmin eläkeindeksi muodostui puoliksi palkkaindeksistä ja puoliksi elinkustannusindeksistä,
Nyt kun jo kauan jatkunut ja yhä jatkuva eläkkeiden jälkeenjääminen palkkakehityksestä on tuotu esille myös puolueille, niin kokoomus on ainoana puolueena selkeästi ottanut siihen kantaa siten, että näin ei voi enää jatkua. Se esitti kantansa jo julkilausumassaan Joensuun puoluekokouksessaan, ja eräiden kokoomuspoliitikkojen suulla on sittemmin esitetty eläkeläisiä kaltoin kohtelevan verotuskäytännön tarkistamista ja ns. puoliväli-indeksin palauttamista.
Demareista joitakin myönteiseksi katsottavia ilmauksia asialle on saatu, mutta kepu on ollut tyystin hiljaa. Heille työeläkkeet eivät todellakaan ei ole tärkeitä.
Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että jokaiselle ihmiselle pitäisi minimitoimeentulo turvata, mutta onko siihen oikea järjestelmä ns. kansalaispalkka vai pitäisikö sen tapahtua nykyiseen tapaan sosiaaliviranomaisten kautta. Melko hyvähän se meillä nykyisinkin on, ja sitä voitaneen kuitenkin pitää eniten juuri demarien ansiona.
Mutta kyllä työansiopohjaista eläkejärjestlmää pidän sittenkin tärkeimpänä. Ja sehän on aina sitä parempi, mitä parempia palkat ovat olleet. Ja palkkojen tasosta huolehtivat parhaiten ammattiyhdistykset, joita eniten tukee sdp. Nyt vain näkyy olevan niin, että ammattiyhdistykset eivät ajattele jäsentensä myöhempää tulevaisuutta eli eivät pidä eläkkeiden mukana pysymisestä huolta, sillä ilmeisesti siellä eläkeläiset nähdään kilpailijoina yhteisen kakun jaossa. Siinä pitäisi viisauden lisääntyä siellä kuten poliitikoillakin, sillä meitä eläkeläisiä on 1,35 miljoonaa, eli joka kolmas äänestäjä!
Historiasta olisin kyllä voinut antaa sinulle ehkä omaasi paremmankin oppitunnin, mutta halusin painottaa tämän vastineeni enemmän nykyisyyteen.
Pidä, Jorma, oppituntisi, mutta älä minulle.
En halua saivarrella asian ulkopuolelle, vaan annoin esimerkkejä kysymyseesi, näkyykö Alkion peräänkuuluttama köyhän asia Keskustan politiikassa. Kyllä näkyy. Siksi toin esille sen peruseron Ahon ja Lipposen hallitusten välillä. Nimenomaan, kuten todistat, Lipposen I hallitus vääristi pienimpiä tuloja saavien, köyhimpien ihmisten perusturvan kehitystä verrattuna kaltaisiisi hyvää eläkettä nauttiviin ihmisiin.
Asialla on laajempi ulottuvuus yleisessä sosiaalipolitiikassa ja myös alueellisesti. Etenkin Itä- ja Pohjois-Suomessa on paljon ihmisiä, jotka ovat tehneet koko ikänsä kovasti töitä, mutta joille työsuhteiden jatkuvan vaihtuvuuden takia ei ole kovan työn palkinnoksi karttunut riittävää eläkettä. Heillä on monesti asutus- tai pientilatausta ja ansiotyöt ovat olleet pienen yrityksen ja satunnaisten ansiotulojen varassa. Heidän hyvinvoinnilleen on ollut suuri merkitys kansaneläkeuudistuksella sekä sillä julkispalvelujen järjestelmällä, josta edelleeen mielestäni varsin korkeatasoisena saamme nauttia.
Itse kuulun puolestani sukupolveen, jolle oli todellista merkitystä Ahon hallituksen opintotukiuudistuksessa, joka todella tasa-arvoisti koulutusmahdollisuuksia. Opintoraha ja sen asumislisä nostettiin sellaiselle tasolle, että opiskelu onnistui lainattakin. Se on ollut hyvä asia, kun työmarkkinat olivat suurten ikäluokkien "tukkimat". Itse koetan kerätä eläketurvaani yrittäjäeläkejärjestelmän kautta, ja kun ymmärrän jonkinverran nykyisen järjestelmän kehitystä, niin ne maisteriksi valmistumiseni jälkeiset palkkatyösuhteet, joita minulla on ollut ja joista pisin kesti neljä vuotta, eivät juuri hitusen vertaa vaikuta eläketulooni. Itse en ole pulassa, mutta mielestäni on hyvä muistaa, että saattaa kovakin työntekijä olla eläkepäätöksensä kanssa ihmeissään kun eri lähteiden eläkkeet yhteensovitetaan.
Julkisen palvelujärjestelmän luomisessa ei mielestäni SDP:n ja Keskustan välillä ole nytkään suurta eroa. Suurin ero on ehkä sillä kohtaa, että keskusta haluaisi tuottaa palveluja sdp:n julkisen palvelutuotannon linjaa monipuolisemmin. Nyt tosin monet paikallispolitiikassa vaikuttavat demaritkin ovat olleet suopeampia yrittäjäpohjalta tuotetuille palveluille.
Kävin vielä tässä ennen nukkumaanmenoani vilkaisemassa saittia ja näin vastineesi, josta kiitän.
Olemme kai nyt molemmat sanottavamme tästä asiasta sanoneet, ja ainakin minä näkemyksissäni pysyn väittämättä sinunkaan näkemyksiäsi ihan vääriksi.
Haluan sanoa, että arvostan tällaista keskustelua: asioista voidaan olla myös eri mieltä mutta myöntää toisenkin näkemyksissä olevan järkeä. Niin ei tarvitse hirveästi riidellä ja voidaan ainakin jättää sivuun henkilökohtaisuudet, jotka täällä hyvin pian muuttuvat törkeiksi herjoiksi. Monien ainoana tarkoituksenakin näkyy olevan vain toisen solvaaminen.
Älkäämme silti Raamatussa mainitun fariseuksen tavoin lyökö rintaamme ja kiittäkö Jumalaa siitä, ettemme ole noita publikaaneja, mutta koettakaamme kuitenkin muistaa keskinäisessä sanailussamme jatkossakin tämä, mitä nyt sanon.
Hyvää yötä!
[email protected]
"Kerro kaverille tästä viestistä"
Tonne sähköpostiin vaan papparaisen alta riman kirjoitukset niin rauhoittuu.
...minä sanoin näin:
Onko sinulla varmasti oikea osoite?
Kirjoittanut: JormaKKorhonen 6.10.2006 klo 20.00
Poista oma viesti
Minäpä voisin antaa, kun olen Valioeläkeläisten sihteeri ja usein yhteyksissä sinne eri toimijoihin. Ja ensi torstaina meillä on taas kokouskin Valiolla. Ja joulukuun alussa vuosikokouksemme, johon odotamme auditorion täydeltä väkeä. Lähipäivinä otan yhteyttä Valion ylimpään johtoon kuuluvaan entiseen esimieheeni, jota pyydän pitämään vuosikokousesitelmän.
Annapa sähköpostiosoitteesi, niin minä lähetän sinulle pari hyvää osoitetta Valiolle; tällä julkisella palstalla en viitsi niin tehdä!
- - -
Mutta käyhän tuokin osoite. Valion eläkekassa kuuluu Osuusmeijerien vakuutuslaitokseen, ja sen johdossa on minut aikoinaan Valioon töihin ottanut silloinen hallintojohtaja Heikki Halkilahti, jonka alaisuudessa pitkään olin. Heikki silloin jo Valion "kakkosmiehenä" oli muuten korkeimpana Valion edustajana läksiäisisissänikin Valion omistamassa Näsen kartanossa Porkkalassa, kun minua saateltiin pois talosta riistapaistin, rapujen ja hyvien "kastikkeiden" kera.
Saatankin pyytää juuri Heikkiä vuosikokouksemme esitelmöijäksi, sillä hänellähän on paljon meitä eläkeläisiä kiinnostavaa tietoa.
....parikymmentä sivua taaksepäin ja niitä olen lähettänyt.
Kysy sieltä myös eläkkeeni suuruutta, sillä...
Kirjoittanut: JormaKKorhonen 6.10.2006 klo 21.38
Poista oma viesti
...sehän sinua kiinnostaa. Varmaan ne kertovat sen sinulle. Pieni se on, mutta älä kovin säälittele, sillä minulla on onneksi täysi eläke valtiolta, jota maksaa valtiokonttori; varmaan löydät senkin osoitteen kysyäksesi sen suuruutta sieltä!
Niin, tuo Valion eläkehän on vain puoli eläkettä, kun työeläkelain mukaan täysi eläke tienataan vasta 40 vuodessa; sotilaseläke sen sijaan aikanani tienattiin täydeksi 25 vuodessa!
siinä mielessä erikoinen, kun se maksetaan 25 vuotta palvellelle kapiaiselle, vaikka nehän olisivat vielä siinä iässä täysissä meuhkausvoimissa, niinkuin sinäkin vielä. Monet lähtee portsareiksi tai joihinkin muihin tehtäviin vielä sen sotilasuransa jälkeen, sinun esimerkkiäsi noudattaen.
Minä olen tavannut (esimerkiksi) erään 17 vuotiaana armeijaan menneen, joka on 25v. palvellena päässyt eläkkelle, (hän oli silloin 42 vuoden ikäinen), harvoin olen nähnyt niin kovakuntoista ja laihansitkeää miestä, niin kuin hän on.
eihän hän sairas- tai vanhuuseläkkeelle jäänytkään. Olet kai tottunut niihin loppuunajettuihin kolmivuorotyötä tehneisiin ihmisiin, jotka kuolevat suurinpiirtein heti eläkkeelle päästyään.
ne jaksaa "kekkuloida" vielä vanhanakin, kun ne on päässeet niin helpolla työelämässä.
...tuon nyrkkeilyn EM-matsin päätyttyä Amin Asikaisemme voittoon.
Puhut kepulaista, eli muunnettu totuutta. Vanhankaan eläkejärjestelmän mukaan 42-vuotiaana ei olisi voinut päästä eläkkeelle muut kuin lentäjät, joiden eläkevuodet laskettiin kertoimella 1,5.
Muille eläkeikää ruettiin laskemaan vasta 21-ikävuodesta eteenpäin, paitsi varusmiespalvelus luettiin mukaan iästä riippumatta, mikäli palkallinen palvelus jatkui suoraan sen jälkeen. Kuten esim. minun tapauksessani. Siksi pääsin sotilaseläkkeelle 45-vuotiaana, eli nuorimmassa mahdollisessa iässä.
Mutta jo v. 1968 eläkelaki muuttui niin, että eläkettä rupesi ansaitsemaan vasta 23-vuotiaana, ja varusmiesaikaa ei luettu eläkkeeseen oikeuttavaksi ajaksi. Ja 1991? eläkelakeja taas rukattiin niin, että sen jälkeen palvelukseen tulleet sotilaat eivät voi päästä eläkkeelle ennen kuin on täyttänyt 55 vuotta. Aikaisemmin palvelukseen tulleille tulee niistä vuosista jotain "bonusta".
Minä kyllä aloitin "työurani" jo ihan pikkupoikana, ja itseni olen työlläni elättänyt 16-vuotiaasta alkaen. Ja työssä olin 63-vuotiaaksi saakka, jolloin jäin eläkkeelle sairausperusteella (sepelvaltimotauti ja ohitusleikkaus). Joten palkallistakin työuraa tuli 47 vuotta. Ja varsin vaativassa ja työläässäkin, mutta myös arvostetussa ja kohtalaisen hyvin palkatussa tehtävässä olin vielä lähes 18 vuotta sotilasurani jälkeenkin.
Enkä ihan hyödytön huru-ukko ollut senkään jälkeen, mutta mitäpä näistä.
Tartuit hyvin olennaiseen asiaan. Suomalaisilta on saattanut tosiaankin jäädä paljolti huomaamatta se tosiasia, että riittävän vahva ammattiyhdistystoiminta on merkinnyt tuloerojen kaventumista ja Suomen kansan eheytymistä, minkä Urho Kekkonenkin ilmoitti poliittiseksi tavoitteekseen.
Toinen tärkeä tekijä oli sekatalousjärjestelmä, missä valtiovallalla oli finanssipoliittisia ohjauskeinoja käytettävissään. Tähän kuului myös valtion suora osallistuminen yritystoimintaan, koska yksityisillä ei ollut aikanaan varaa metalliteollisuusinvestointeihin. Sekatalousjärjestelmän vahva tuki on tullut SDP:n piiristä. Puolue tuki myös maltillista ay-toimintaa ja kävi ankaraa taistelua työväen sieluista kommunisteja vastaan erityisesti sodan jälkeen voittaen tuon taiston.
Hyvinvointivaltio on siten suuressa määrin sosiaalidemokraattinen luomus. Kepu on kyllä monessa tukenut tämän luomuksen synnyttämisestä saadessaan siitä maatalousyrittäjille vuosi toisensa perään palkkiorahaa. Hyvinvoinnin luomisessa maamme teollisuus ja yritystoiminta on myös olut keskeisessä asemassa, mutta niillä ei juuri ole tekemistä hyvinvointivaltion luomisen kanssa.
Alkiolaisuus oli lähinnä toivonmusaloitteen luontoinen ohjelma. Se ei kääntynyt koskaan sellaiseksi vaatimuslistaksi ja poliittiseksi toimepideohjelmaksi, jollainen SDP:llä oli. Alkiolainen ajttelu kaiketi merkitsi lähinnä sitä, ettei Maalaisliitto asettunut juurikaan vastustamaan sosiaalidemokraattien politiikkaa.
usko tuohon sontaan mitä kirjoitat?
Oli nimenomaan Kekkosen ja maalaisliiton ansiota tuo sekatalouteen turvautuminen, tosin SDP:n avustuksella, olihan se edes puolittaista sosialisointia, kun valtio omisti paljon perusteollisuutta. Jos demarit olisivat saaneet hääriä yksinään, olisi Suomesta tullut maa, jossa tuotantovälineet ovat valtiolla ja tiedättehän kaikki miten siinä olisi silloin käynyt. Oli Suomelle varsin onnekasta kuitenkin SDP - maalaisliitto - yhteistyö, kunnian vaan sinä MPP siitä peridemarilaiseen tyyliin yrität omia aivan muulle taholle kuin se kuuluu.
Valtiollisen perusteollisuuden rakentaminen ei ollut mikään Kekkosen ja Maalisliiton ansio. Lähinnä näiden tahojen ansiosta tuota teollisuutta hajasijoitettiin.
Sodan jälkeen meidät pakotti valtiollistamiseen kaksi seikkaa. Toinen oli kertomani yksityisen pääoman puute ja toinen oli sotakorvausten aiheuttama pakkotila. Puolueistamme SDP oli selkeästi teollistamisen kannalla, Maalaisliittohan oli maatalouspuolue, joka innostui teollistamisesta vasta Kekkosen myötä.
Historiallisessa tilanteessa SDP vastusti todellisuudessa sosialisointia. Tämä ei johtunut siitä, etteikö ehkä aatteellista paloa sosialisointiin olisi ollut. SDP irrottautui kuitenkin vahvasti kommunisteista, jotka mielsivät demarit luokkapettureiksi. Taistelu kommunismia vastaan oikeistolaisti huomattavan paljon suomalaisia demareita. Tietysti voi sanoa myös niin, että riittävän vahva oikeisto esti meitä liukumasta sosialismiin. Jos vasemmistopuolueet olisivat saaneet selvän enemistö, demarien olisi saattanut olla hyvinkin vaikea vastustaa kommunisteja.
Niin yhteiskunnan instituutioilla, sen taloudellisilla rakenteilla kuin yhteiskunnallisten vaikuttajien ideologisella ajattelulla on jatkuvuutensa, joka osaltaan selittää sitä miksi historiassa tapahtui niin kuin tapahtui. Suomessa teollistuminen tapahtui 1800-luvulla paljolti puunjalostusteollisuuden merkeissä, ja tämä teollisuushan haki paikkansa koko maan alueelta sieltä missä toimintaedellytykset olivat eikä esim. Tampereen teollisuuskaupungista. Hajasijoittamisessa saattaa siis vaikuttaa historiallinen perinne, eli se tapa, jolla teollistumisen luonnollisesti ajateltiin maata koskettavan. Aluepolitiikka sellaisena kuin me sen nyt miellämme voi olla paljon myöhäsyntyisempää viitekehystä.
Sosialidemokraatit ovat sekä sotaa edeltävänä että sodanjälkeisenä aikana todellakin pitäneet pesäeroa paitsi kommunistien myös noiden muiden läheltä liippaavien ismien kuten fasismin, kansallissosialismi-natsismin ja liberalismin suuntiin. En tiedä onko Teppo Terävä koskaan tutustunut Väinö Väkkärän kirjoituksiin, mutta omasta mielestäni Yrjö Ruutu oli ideologis-opillisesti varsin monet kolkat kolunnut ajattelija, ja hänen esityksissään sodan molemmin puolin korostuu nimenomaan sosialidemokraattien pyrkimys pysytellä itsenäisellä aatekannaksella. Historiallisesti kahtiajakautuneen kansan yhdistäminen saattoi siinä visiossa tapahtua vain yleistä hyvinvointia voimakkaasti nostamalla ja huolehtimalla siitä että taloustoiminan tulokset jakautuvat kaikkien hyväksi. Ruutu oli muuten se henkilö joka ehkä eniten vaikutti Kekkosen ajatteluun tämän omiessa kansallisen yhtenäisyyden oman toimintansa tavoitteeksi.
Suomen nostaminen muiden pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden rinnalle oli Kekkosen ja nimenomaan Kekkosen projekti. Ei siitä päästä mihinkään. Siitä voidaan keskustella, etteikö yhtenäiskulttuurin autoritaarisissa oloissa ko. tavoitteen voimakas esillepano olisi aina joka tapauksessa ollut välttämättä jonkun vahvan johtajan projekti. Mutta Kekkosen ansioita ei kannata kiistää, ja kannattaa olla varovainen tulkinnoissa niin ettei syyllisty kulttuurisiin ja historiallisiin anakronismeihin. Ajat elävät omilla ehdoillaan, ja niin yhteiskunnan instituutioilla, sen taloudellisilla rakenteilla kuin yhteiskunnallisten vaikuttajien ideologisella ajattelulla on jatkuvuutensa, joka osaltaan selittää sitä miksi historiassa tapahtui niin kuin tapahtui.
Kekkosen osuutta en halua kiistää. Hänellä oli näkemystä Suomen suunnasta, mutta se oli paljolti eri näkemys kuin Maalaisliitolla. Se oli lähempänä demareita.
Demarien erottautuminen sodan jälkeen johtui varmaan myös psykologisista tekijöistä. Sota erkaannutti heidät NL:n johtamasta sosialismista. Se oli viimeinen pisara, olivathan kommunistit jo aiemmin luokitelleet heidät luokkapettureiksi. Samoin NL:n ja kommunistien ajojahti Tanneria kohtaan koettiin epäoikeutetuksi. Kun luottamus kommunisteihin väheni vähenemistään, etäisyyttä otettiin vain enemmän ja demarit siirtyivät piirun pari oikealle, mistä ei vasemmistoradikalisminkaan myötä kovin paljon tai ainakaan pitemmäksi aikaa asetettu vasemmalle, ei ainakaan kovin lähelle kommunisteja.
minä viestitätän täten yeillec paskiaiset. sanon näin missä teodän järkinne kjulkee , kerron vitsin
on nimimerkin valinta tainnut mennä pieleen!
Tai en tiedä, onko tämä sittenkään kevennys, mutta kerron saman (hieman stilisoituna), jonka kerroin vastauksena Uudelle Ukille tuolla ylempänä:
Äsken tuli tv:sta dokumentti Kyproksen YK-joukkojemme ykköspataljoonassa toukokuussa 1964 sattuneesta jääkäri Juhani Matikaisen kaatumisesta. Minä en vielä tuolloin ollut mukana, kun menin vasta nelospataljoonaan puolitoista vuotta myöhemmin.
Monia noista haastatelluista kavereista hyvinkin tunnen, myös silloisen komppanian päällikön Keijo Pennasen (nyt evl evp) ja dokumentin tekijän kirjailija Robert Alftanin, jotka molemmat kuuluvat Helsingin Sinibaretteihin kuten minäkin ja ovat usein mukana tilaisuuksissamme.
Myös minä vilahdin siinä loppukohtauksessa, kun olimme vuonna 2000 YK:n päivänä laskemassa seppeleitämme YK-tehtävissä henkensä menettäneiden haudoille Helsingin Hietaniemessä, kuten joka vuonna käymme. Minä tuossa filmipätkässä marssin toisessa rivissä heti silloisen puheenjohtajamme mustapartaisen Inko Janssonin takana!
Viisi YK-vainajaa siellä Hietaniemessä jo lepää. Tänä vuonna paljastettiin siellä myös muistomerkki, jolla muisteaan kaikkia niissä tehtävissä henkensä menettäneitä. Yhteensä 51 heitä jo on. Olin tuossakin tilaisuudessa ja pääsin esittäytymään paljastuspuheen pitäneelle puolustusministeri Kääriäiselle.
Minun aikanani Kyproksella tuli kaksikin vainajaa joukostamme, mutta toinen kuoli liikenneonnettomuudessa ja toinen - no, on kai se sanottava: ampui itsensä. Oli vartiossa hiekkasäkeistä tehdyssä pesäkkeessä, ja oli tukenut rynnäkkökiväärin perän hiekkasäkkien väliin, laittanut aseen sarjatulelle ja laukaissut varpaallaan, jolloin monta luotia oli mennyt miehestä läpi ja henki oli varmasti lähtenyt kerrasta. Ja syy oli, että hänen morsiamensa oli palauttanut pojalle kihlasormuksensa kirjeessä. Sellainen voi olla nuorelle miehelle kestämätön paikka, kun on siellä kaukana eikä voi asiaan mitenkään vaikuttaa.
Tuon dokumentin olen katsonut ennenkin, nyt katsoinkin vain loppupuolen siitä. Siinä melko nuorena majurina esiintynyt Erkki Kaira oli minun viimeisen YK-pestini (Golanin) aikana kaikkien kansallisuuksien YK-joukkojen ylimpänä komentajana, kenraalimajurin arvoisena, ja hänen päämajansa oli Syyrian Damaskuksessa.
- - -
Tänä iltana en enää juuri ehdi saitlla olla, enkä paljon viikonloppunakaan ja ensi viikollakaan, joten saatte olla minulta paljon rauhassa. Tai nauttia kelaamalla noita kolmea nyt tekaisemaani avausta!
Tsau!
tuo muka oli?
Mutta tunsitko sinä minun (armeija- aikani) komppanian päällikköäni Kari Linkolaa? (Uskallan mainita hänen nimensä, koska minulla ei ole mitään negatiivistä sanottavaa silloisesta komppanian päälliköstäni)?
...näkyy olleen Kyproksella minua pari vuotta myöhemmin. Tarkistin matrikkelista. Olen saattanut hänet ulkonäöltä tuntea varusmiesaikanaan, sillä hän näkyy palvelleen UujdJP:ssa, jossa silloin minäkin palvelin. Kokelaana hänet luultavasti olen "rekisteröinyt", sillä näkyy olleen RUK:ssa kurssia myöhemmin kuin minä - minähän kävin sen koulun vasta 28-vuotiaana ylikersanttina.
Kotimaan sotilasurallaan Linkola näkyy olleen Pohjan Prikaatissa, siis Oulussa, ja jostain syystä näkyy lähteneen siviiliin kapteenina jo vuonna 1977, siis ilman etää olisi saavuttanut eläkeoikeuden. Olisiko saanut hyväön siviilipaikan tai lähtenyt vielä opiskelemaan, kun sotakorkeaa ei näy käyneen.
vilkaise sähköpostisi.
... taas astialle. Hienoja puiheenvuoroja keskustelussa, aloittajalla ja sotamuistoihinsa jälleen kerran päätyneellä kapilla ei vain ole niihin mitään ansiota.
niin.
päällikkö, silloin -70 luvulla.
Se syy, miksi hän ei päässyt eläkeikään armeijassa voi löytyä jostain vanhoista lehtileikkeleistä, mutta minä en ala niitä muistelemaan... helevetin mukava mies.
... niin taso laskisi kummaltakin tasapuolisesti. Ja lopuksi voisitte vaikka laulaa marssilaulun ja itkeä tirauttaa menneitten aikojen perään.
poistaa rekisteröimätön omia viestejään. Tuo ketju, josta puhun, oli rekisteröimättömän aloittama.
Ammattitaitosi palstalla on tyypillistä keris-luokkaa. Väittänet sinäkin jotain "piilotelusta profiilillasi".
meinaat? Suomi pieni maa, pieni toleranssi, vjenäjä iso maa, iso toleranssi!
palaa, nyt kannata ei kuljettaa enään salaa, nenän päässä jäinen tippa, .....
Vanha salakuljettaja Laitinen. :)
otsikossa kaikki.
Noinhan se meni. Demarit ja sivistynyt porvaristo ymmärsivät tasa-arvoisemman kansakunnan merkityksen työväen itsensä kannalta sinänsä, ja Isänmaan kokonaisvaltaisen edun kannalta erityisesti.
Silloiset pohjanmaalaiset kepulaiset (IKL) eivät moista menoa sulattaneet ja ottivat vallan omiin käsiinsä. Parlamentaarikkoja muilutettiin Neuvostoliiton vastaiselle rajalle (mm. Presidentti Ståhberg), "väärää viestiä" julkaisseiden kirjapaino tuhottiin, ja kas, demokratian ydintä, Eduskuntaa, uhattiin väkivaltaisella kumoamisella. Natsit eivät onneksi onnistuneet suunnitelmissaan. Kovan juomaputken lunnaat (armoton krapula) ja Presidentti Svinhuhvudin perustuslaillinen puhe pysäyttivät hullut.
Kolmikanta on ollut Suomen taloudellisen nousun merkittävin tekijä. Se myös pelasti Suomen vääristyneen neuvostokaupan loputtua ryminällä. Laman ollessa jyrkinmimmillään, ammattiliitot pidättäytyivät palkankorotusesityksistä ja kannattelivat horjuvaa porvarihallitusta kieltäytymällä kaikesta siitä talouden alasajosta, mitä sieltä esitettiin. Moni yrittäjä työntekijöineen oli tosin jo uhrattu mielettömän talouspolitiikan tuloksena.
Totta puhuit varsinkin siinä, että Alkio toivoi köyhän asian pitämistä mielessä. Demarit eivät vain toivoneet.
on viidennen kolonnan ja oikeita työväneliikken demareita, kumpaan sinä kuulut?
Mietitkö koskaan mitä kirjoitat? Esimerkiksi tuo kepun ja IKL:n yhdistäminen oli aivan järjetöntä. Jos olisit tutustunut edes kirjoitettuun historiaan saati tutkinut vaalitilastoja eri vuosilta, tietäisit että IKL:n äänestäjät olivat lähes kaikki entisiä kokoomuslaisia.
Kokoomus sai vuoden 1930 eduskuntavaaleissa 42 kansanedustajaa, mutta vuoden 1933 vaaleissa vain 18 kansanedustajaa. Syy: IKL nousi noissa vuoden 1933 vaaleissa eduskuntaan uutena puolueena saaden kerralla 14 kansanedustajaa. Maalaisliiton paikka määrä putosi vuoden 1933 vaaleissa ainoastaan kuudella eli 53 edustajaan. Maalaisliitto menetti nuo paikat lähinnä vaalivoiton saaneelle pienviljelijäpuolueelle (tms.), jonka kannattajat olivat ns. pulakapinan seurauksena nimenomaan Pohjanmaalla.
Osa maalaisliittolaisista tuki aluksi Lapuan liikkeen maltillista suuntausta Suomen Lukkoa, mutta irtaantuivat liikkeestä, kun se radikalisoitui. Ståhbergin kyydityksen jälkeen viimeisetkin maalaisliittolaiset irtaantuivat myös Suomen Lukosta.
Oikeistolaisimmat kokoomuslaiset pysyivät Svinhufvudista huolimatta IKL:lle uskollisina. Vuoden 1936 vaaleissakin kokoomus sai vain 20 kansanedustajaa, IKL:n paikkaluku pysyi 14:ssä. Vuoden 1939 vaaleissa kokoomus nosti paikkalukunsa jo 25:een ja IKL sai 8 edustajaa. Maalaisliiton paikkaluku oli komea 56.
Kaikki demokratian vastaiset voimat varmasti jylläsivät Lapuan Liikkeessä ja IKL:ssä. Siellä olivat kokoomuslaiset hirttäjät ja maalaisliittolaiset Isäntien Isännät.
Kaikkien historiallisten vaiheiden lopputulema on kuitenkin se, että kepu tuottaa pääosin kaikki puheenjohtajansa pohjanmaalta. Poliittinen radikalismi on siirtynyt poliittiseen vaikuttamiseen, jonka kirkkaimpina helminä Esko Aho ja Anneli Jäätteenmäki kimaltelevat.
ps. Minkä puolueen vaikutus on merkittävin Vihtori Kosolan vaikutusalueella?
Hyvä individi kun olet noin ajan hermolla.
"Kun tyttö saa työstään 5 senttiä tunnilta ja kun ne farkkujen raaka-aineetkin tuotetaan siellä orjatyövoiman maissa, niin farkkujen hinta tehtaalta myytäessä voi olla enintään pari euroa. Ja kun tuote halvimmillaankin täällä maksaa kuitenkin noin 30 euroa, niin minne häviää siitä välistä jokaisen housuparin hinnasta noin 28 euroa? Miettikääpä ja kertokaa, jos löydätte hyvän vastauksen!"
Ensinnäkään 30 eurolla ei taida saada minkäänlaisia farkkuja, kai ne 50 euroa halvimmatkin maksavat. Eli niiden hinnasta häviä jonnekin jopa 48 euroa parilta.
Se häviää kaupalle, lyhyesti sanoen. Siellä on monia jakajia, jotka kukin ottavat omansa: tukkuostaja ja myyjä, kuljetus, mainonta ja lopullinen myyjä eli vähittäiskauppa. Kaikilla niillä on organisaatiot, joiden työntekijäin palkat ovat eri luokka noiden kiinalaistyttöjen palkkoihin verrattuna. Ja jokainen porras noista tempaisee suuren voiton, joka menee sen portaan omistajan eli kapitalistin taskuun.
Että sillä tavalla se muka sosialistinen maa Kiina on länsimaisen kapitalistin paras palvelija ja rikastuttaja omien köyhien kansalaistensa kustannuksella.
Ihan oikein sanot, että olkoon mielivalta kommunistin tai kapitalistin mielivaltaa, yhtä julmaa se on. Onneksi meillä ei kapitalistikaan ole päässyt mielivaltaan kommunisteista puhumattakaan. Ja puolueista suurin kiitos siitä on annettava sdp:lle. Mutta suurin kiitos siitä lankeaa Suomen viisaalle kansalle, joka on estänyt niin kommunistien kuin kapitalistien yksinvaltapyrkimykset.
saa ihan kunnollisia farkkuja hintaan 10€.
En kyllä usko tuota. Voivat näyttää kunnollisilta, mutta näyttävätkö siltä muutaman viikon pidon jälkeen. Tai yhden pesun jälkeen.
Kymmenen eken farkkujen tekemisestä kiinalaistytöt eivät varmaan ole saaneet sitä viittäkään senttiä tunnilta.
Ihmettelin sitä itsekin ja kävin aikoinaan ostamassa kahdet lisää. Ostin ne joskus heinäkuussa. Nyt minulla on kolmet ihan OK farkut hintaan, siis todellakin hintaan 10€/housut. Täytyy mennä heti maanantaina tarkistamaan, vieläkö hinta on sama. Silloin ne eivät olleet missään supertarjouksessa vaan ihan normaalina hyllytavarana.
Valitsi silloin ensin itsekin normaalihintaiset (tais olla n. 50€), mutta kun huomasin nuo halvat, otin ne kokeeksi. Kaiken lisäksi: täsmälleen samoja farkkuja myytiin Unkarissa Dunaujvarosissa Tesco-tavaratalossa n.14€:lla!!!!
noihin kiinalaistyttöjen (saattaa olla tietysti muualtakin kaukoidästä) palkkoihin. Tokihan ne on alapuolella kaiken arvostelun.
Kysyisinkin myös muilta, onko moraalitonta ostaa halvalla vai onko moraalitonta tuoda myytäväksi halvalla? Eikös jotkut reilun kaupan kahvit ja banaanit ole pikkuisen kallliimpia, mutta menevät silti kaupaksi.
Jos ruoan ALV pudotettaisi, olisi ihmisillä varaa ostaa hieman hintavampia vaatteita. Kumpaakin me täällä pohjoisissa olosuhteissa tarvitsemme, sekä ruokaa että vaatteita. Lisäksi meitä kyllä ryövätään pakollisesta asumisestamme kalliiden vuokrien ja energiahintojen muodossa. Jopa omistusasunnossa yhtiövastikeet juuri energiasyistä alkavat olla kipurajoilla.
...eli 10 eurolla jostakin saa farkkuja? Itse tein mielestäni hyvän ostoksen kesällä, kun ostin Nurmeksen torilta sellaiset polven alapuolelle ulottuvat reisitaskulliset kevyet shortsit muistaakseni 12 eurolla. Eihän 10 eurolla saa kunnon uimahousujakaan! Ovatko nuo ostamasi farkut nimenomaan kiinalaista tuotantoa?
Panin tuohon avaukseeni alimmaksi mahdolliseksi hinnaksi 30 euroa, sillä itse ostin hiljattain farkut City-käytävän DressManista muistaakseni 32 eurolla. Portugalissa valmistetut näkyvät olevan. Olin vähän aikaisemmin katsellut Stockmannilla farkkuja, mutta onneksi ei ollut niissä mieluisiani, sillä järjestään yli 50 euron ne maksoivat. Taisivat olla kyllä ns. merkkifarkkuja, Leviksiä ja muita.
Mielstäni tuollaisen halvan tuotteen ostajan ei ole tarpeen kantaa huonoa omaatuntoa, sillä kyllä siinä hänen edellään on ollut jo pitkä ketju muita, joilla siihen enemmän aihetta olisi. Ja voihan ajatella niinkin positiivisesti, että tuollaisen 10 euron hintaisen farkkuparin ketjussa ei ole ollut kovin ahnetta kapitalistia, joka olisi sen hinnan tuota korkeammaksi vedättänyt!
halvan naistyövoiman käytöstä. Ei hän silloinkaan pahaa omatuntoa liene tuntenut. Kyllähän sotilaat ovat aina maanneet paikallisten naisten kanssa, useimmiten väkisin, mutta rauhanturvaajat heittelevät hiluja huorille muka oikeuttaakseen toimintansa.
...nyt olisi syytä uhata oikeudella, sillä loukkaat tuolla valheellisella törkyilylläsi paitsi minua, myös kaikkialla hyvin korkealle arvostettuja suomalaisia rauhanturvaajia.
Mutta enpä viitsi ruveta metsäsätämään tuollaista raukkaa, joka sieltä puskastaan puhuu noin reteesti ja rohkeasti. Sanon vain kuten Eero Heinäluoma Olli Saarelan puheista: "Mitäpä näin vähäinen mies voisi noin viisaista ja sivistyneistä puheista sanoa".
olethan sillä monesti kehuskellut palstallakin. Rauhanturvaajat ovat todellakin sinua lukuunottamatta hienoa porukkaa. Mutta ainahan koriin sattuu silloin tällöin mätä muna.
silloin heinäkuussa 10€. Ostin silloin farkut sitä Unkarin-reissua varten.
Valmistajamaata ei niistä löydy, jollei sitten ole ollut niissä pahvilapuissa, jotka niissä oli.
Valmistajamaata en myöskään pistänyt merkille senkään takia, että jos farkut on muuten sopivat, en yhtään piittaa, missä ne on tehty. Eihän niitä kuitenkaan ole "Suomessa virkattu".
"halvan naistyövoiman käytöstä. Ei hän silloinkaan pahaa omatuntoa liene tuntenut. Kyllähän sotilaat ovat aina maanneet paikallisten naisten kanssa, useimmiten väkisin, mutta rauhanturvaajat heittelevät hiluja huorille muka oikeuttaakseen toimintansa."
Oletko todella sitä mieltä että tuosta kirjoituksesta voi nostaa rikoskanteen, jos näin on niin olen syvästi yllättynyt sillä luulin kyllä sinua viisaammaksi.
Kelle tuo kanne muuten osoitetaan sillä eipä taida osoitetta löytyä.
Sitäpaitsi tuon kirjoittajahan kertoi vain totuuden.
Sopimuksenyhteiskunnan tieltä ei ole pidä poiketa
Puhe Paperiliiton liittokokouksessa 8.6.2005
Suomalaisen sopimusyhteiskunta perustuu luottamukseen. Se on myös hallituksen talouspolitiikan ja koko hallitusyhteistyön kulmakivi. Jos kulmakivi kaatuu, kaatuu hallituksen työn tärkein perusta. Viime vuonna hallitus panosti kattavuudeltaan laajan ja kestoltaan pitkän tulopoliittisen ratkaisun syntymiseen. Sopimuksesta tuli samalla tukipiste hallituksen koko loppukauden talouspolitiikalle.
Siihen liitettiin päätökset työn verotuksen keventämisestä vuosina 2005-2007 ja mittava paketti investointeja sekä aineelliseen että osaamisen infrastruktuuriin. Lisäksi sopimukseen yhdistettiin palkansaajien tärkeänä pitämä muutosturva, jonka edellyttämät laki- ja budjettiesitykset hallitus toimitti viivyttelemättä eduskunnalle.
Sopimus toi mukanaan vakautta Suomen talouspolitiikkaan. Kuluttajien luottamus vahvistui ja yritysten investoinnit alkoivat pitkän taantuman jälkeen elpyä. Suomi näytti asettuvan hyvälle kolmen – neljän prosentin kasvu-uralle, jonka myötä sekä kotitalouksien ostovoima että työllisyys kasvoivat.
Oma vahvuutemme on kuitenkin yhden ainoan tekijän, luottamuksen, varassa. Hallituksen ja työmarkkinaosapuolten on jaettava käsitys siitä, että pärjäämme pahimmissakin paikoissa yhdessä. Palkansaajien kesken on oltava luottamusta etujen yhteensovittamisesta ja keskinäisestä solidaarisuudesta. Palkansaaja- ja työnantajapuolen välillä on vallittava luottamus siihen, että yhteiset ja pitkäaikaiset edut ovat painavampia kuin tilapäiset ristiriidat.
Hallituksen omassa keskuudessa luottamukseen perustavalle sopimusyhteiskunnalle ei ole vaihtoehtoa. Siitä luopuminen merkitsisi luopumista hyvinvointivaltiosta, jolla on laaja kannatus ja johon ainakin osa suomalaisista poliittisista puolueista on oman aateperustansa kiinnittänyt.
Koko työmarkkinakenttää katsoessa on vaikea löytää muuta kuin tupo-sopimuksen mukaista ratkaisua myös paperiteollisuuden alalle. Viime syksyn laaja tupo-sopimuskenttä on nimittäin kevään kuluessa entisestään tiivistynyt. Ongelma-ala toisensa jälkeen on saatu mukaan. Tupo on ollut hyvä työmarkkinaopas.
Kuitenkin yksi ainoa sopimusala voi kriisinsä myötä muuttaa kaiken. Metsäteollisuuden merkitys taloudessamme on edelleen huomattava. Sen osuus maamme viennistä on neljännes (24,3%), tieliikenne- ja rautatiekuljetuksista runsas kolmannes (35,4%).
Vaikka työntekijöiden palkkojen osuus metsäteollisuuden liikevaihdosta on alhainen, ovat muut tekijät niin merkittäviä, että kolmen viikon seisokki näkyy jo koko talouden kasvuluvuissa. Jos pattitilanne jatkuu kesäkuun loppuun, ennakoituja lähes 3 prosentin kasvulukuja joudutaan tarkistamaan jopa prosenttiyksiöllä alaspäin.
Maan hallitus on kaikin tavoin valmis tukemaan sopimuksen syntyä. Taloudelliset syyt ovat ilmiselviä: emme näe mahdolliseksi, että Suomi putoaa vahvasta kasvun taloudesta kohti taantumaa perinteisen tukipylväänsä metsäteollisuuden pettäessä alta. Emme voi hyväksyä, että Suomi joutuu tahtomattaan polulle pois sopimusyhteiskunnasta, koska konflikti toimialalla, joka on tähän saakka kuulunut sopimusyhteiskunnan ydinrakenteeseen on ohjaamassa työmarkkinoita ja koko yhteiskunnan toimintakykyä heikkenevän kehityksen kierteeseen.
http://www.anttikalliomaki.net/index3.htm
Sen otsikko on, että "Pääministrri paljon vartijana".
Juttu ei ole netissä vapaasti käytettävissä, mutta sen alku on:
"Matti Vanhasen hallituksen valmistautuessa ensimmäiseen budjettiriiheensä keväällä 2003 ehdotin valmisteluprosessia, jossa edettäisiin portaittain neuvotellen niin, että yhteisymmärrys tulevasta budjetista olisi mahdollisimman laaja jo ennen varsinaista budjettiriihtä."
Sitten Kalliomäki perusteellisesti käy läpi sitä, miten budjettineuvottelut ovat kehittyneet ja järkevöityneet, kun kiistakysymykset on etukäteen käsitelty puoluejohtajien tasolla. Varsinainen budjettiriihi on sitten voitu viedä läpi päivässä. Nythän siinä Tanja Saarela yritti irtiottoa etukäteen sovitusta raameista, ja siitä se koko jupakka johtui.
Kalliomäki päättää juttunsa näin:
"Mikään ei kestä loputtomiin, ellei sitä kunnolla vaalita, ei varsinkaan keskinäinen luottamus hallitusyhteistyössä. Ratkaisevassa roolissa on pääministeri - ja nimenomaan pääministerinä, ei puoluejohtajana".
Tanja yritti iltalypsyä. Kun se ei onnistunut, Tanjan mies fantasioi kuittaavansa asian verikosto-menetelmällä. Että näin kepussa.
...tuli mieleeni, että onkohan tuossa nyt se Antin "pyjamantaskupuhe", sillä leikkauspotilaana hänkin nyt on.
Urkki aikoinaan antoi sairaalasta jo etukäteen kirjoittaman puheensa, joka jäi historiaan ns. "pyjamantaskupuheena". Urkkihan oli virallisen tiedotteen mukaan kai sairaalassa vatsahaavan takia, ja Ernesti Hentusen lehti "Totuuden torvi" runoili asiasta näin:
"Kansa jo mietti, sekooko äijällä järki,
Tampereen raitilla joi, kävi vieraissa härki;
pahemmin luuli jo itsekin selkäänsä saavan;
lääkärit tutki, löysivät - vatsahaavan".
Pääministeri on paljon vartijana
Julkaistu: 7.10.2006 lehdessä osastolla Mielipide
Matti Vanhasen hallituksen valmistautuessa ensimmäiseen budjettiriiheensä keväällä 2003 ehdotin valmisteluprosessia, jossa edettäisiin portaittain neuvotellen niin, että yhteisymmärrys tulevasta budjetista olisi mahdollisimman laaja jo ennen varsinaista budjettiriihtä.
Arvioin, että näin voitaisiin välttää useamman päivän mittaiset riihet ja luopua myös perinteisestä budjettikoplasta yömyöhäisine kiistaistuntoineen.
Katsoin, että vaikeat asiat on paras käydä sen sijaan läpi hallitusryhmien puheenjohtajien kesken, jossa hallitusyhteistyön tärkein lenkki, pääministerin ja valtiovarainministerin keskinäinen luottamus ja yhteistyökyky, myös parhaiten rakentuu.
Näiden periaatteiden mukaan sitten myös edettiin ja on edetty hallituksen koko tämän kauden ajan. Budjettiriihet on viety läpi yhden päivän aikana.
Menettelyn toimivuudelle on antanut lisäkantavuutta vielä sekin, että vuosi sitten aloittanut uusi valtiovarainministeri on pääministerin tavoin myös puolueensa puheenjohtaja.
Ehdottamani menettelyn taustalla oli paitsi itse budjetin valmisteluprosessin tehostaminen, myös muistot punamultayhteistyön kariutumisesta kuusitoista vuotta aiemmin, siihen liittyvä luottamuspula silloisen hallituksen johdossa ja huoli noiden aikojen painolastista nykyisessä punamultayhteistyössä.
Tämä huoleni ei ole väistynyt, vaikka hallitusyhteistyö onkin sujunut pääpiirteissään hyvin ja talous- sekä budjettipolitiikka tuottanut erinomaisia tuloksia.
Ratkaisevaa on hyvän suomalaisen politiikan periaatteen pitävyys. Siis sen, että asiat voivat riidellä, mutta riidat eivät mene henkilötasolle, jossa syyttely ja toisen ominaisuuksien arvostelu muuttuvat myrkyksi keskinäiselle luottamukselle ja sen myötä toimivalle hallitusyhteistyölle.
Missä tahansa hallitusyhteistyössä onnistuminen luottamuksen ja yhteishengen ylläpitämisessä kulminoituu voimakkaasti pääministeriin, hänen tahtoonsa ja kykyynsä johtaa hallituksen työtä tasapuolisesti, ottaen tarvittaessa etäisyyttä muihin poliittisiin rooleihinsa.
Nykymuotoisessa poliittisessa järjestelmässämme, jossa pääsääntö vaalien jälkeen on ollut kahden kolmesta suuresta puolueesta muodostama hallitus, hyvien puhevälien ja henkilötason luottamuksen merkitys yli puoluerajojen ja yli vasemmisto-porvaristorajan vain korostuu.
Näiden hyvien periaatteiden vaalimisen merkitystä vain korostaa mediailmapiiri, joka antaa auliisti tilaa niistä poikkeaville toimintatavoille, jopa suoranaiselle henkilöön menevälle haukkumiselle ja riidan haastamiselle.
Tämän vuoksi satunnaisilta ja kokonaisuuteen nähden vähäpätöisiltä vaikuttavat toimintatavat, jotka lyövät hyviä käytäntöjä korville, voivat ajan mittaan kasvaa hallitsemattomiin mittoihin.
Tällaiset toimintatavat voivat myös herättää hämmennystä kansalaisten keskuudessa.
Hallituksen päätöksenteko ja yhteinen vastuunkanto päätösten tuloksista edellyttää vakautta ja luottamusta henkivää toimintatapaa.
Punamultayhteistyön osapuolten tulee kavahtaa kaikkia sellaisia - uusia tai vanhoja - piirteitä toiminnassaan, jotka kaksikymmentä vuotta sitten Kalevi Sorsan viimeisen hallituksen loppusuoralle osuessaan johtivat hallitusyhteistyön kariutumiseen eduskuntavaalien jälkeen.
Silloin pääministeri ei enää hyvästä halustaan huolimatta kyennyt kokoamaan hallitusosapuolia yhteistyön tielle ja kävi niin kuin kävi, tiet erosivat vaalien jälkeen.
Nyt olemme onneksi paljon paremmassa tilanteessa, mutta mikään ei kestä loputtomiin ellei sitä kunnolla vaalita, ei varsinkaan keskinäinen luottamus hallitusyhteistyössä. Ratkaisevassa roolissa on pääministeri - ja nimenomaan pääministerinä, ei puoluejohtajana.
ANTTI KALLIOMÄKI
opetusministeri (sd)
Olen pannut merkille että olet keskustapalstan grand old man. En voi olla kunnioittamatta tietomäärääsi mutta yksi asia kirjoituksessasi nirhaisee minua ja se on viimeinen kappaleesi.
Sinä olet mies ja Tanja Saarela on nainen. Mies ja nainen ovat eri asioita. Miehen suhde naiseen on täysin toinen kuin naisen suhde mieheen. Miehen oikeus arvostella naista on paljon rajatumpi kuin naisen oikeus arvostella miestä. Miehen täytyy kestää enemmän.
Tämä koskee myös politiikkaa. Naisministerin tulee olla suojatumpi kuin miesministerin. Naisministeriä ei saa arvostella kuin vasta katastrofin uhatessa.
Vaikka se kuinka raskaalta tuntuisi miehen täytyy aina pyrkiä suojelemaan naista. Muuten mies ei ole mies.
...sanoo Vesku Ploiri Uuno Turhapurona. Huumoriksi saanen ymmärtää tuon juttusi.
Olen kyllä upseeri ja herrasmies ja koetan osoittaa käytöstavoissani ritarillisuutta naisia kohtaan - ja jotkut naiset ovat siitä minua jopa kehaisseet - mutta ritarillisuuteni ei mielestäni vaadi puhumaan muunnettua totuutta naispoliitikon tekemisistä.
Saattaisin "silmästä silmään" sanoa Tanjalle tuon asian jotenkin kauniimmin, mutta totuushan on, että ministeriönsä saaman etukäteen hallituspuolueiden johtajien tasolla sovitun osuutensa hän oli jakanut muihin kohteisiin ja yritti sitten "lypsää lisää", ja kun Heinäluoma ja Vanhanen pysyivät sopimuksessaan, Tanja teki itsestään marttyyrin ja sai miehensä höynähtämään niin, että tämä joutui julkisesti antteksipyytämään sopimattomia sanojaan.
Sitä en tiedä, johtuiko tuo Tanjan käytös hänen asiantuntemattomuudestaan, vai luottiko hän "naisellisiin avuihinsa" uskoen niillä saavansa enemmän kuin mitä oli sovittu.
Häiritsee, kun saitin epäkohteliain kaveri jaksaa väittää itseeän "upseeriksi ja herrasmieheksi" tajuamatta, että se on loukkaus kaikkia upseereita ja herrasmiehiä kohtaan. Tunnen syvää myötähäpeän tunnetta puolestasi.
Pyydän ettet enää käytä itsestäsi Sinua huonosti kuvaavia määreitä "upseeri" ja "herrasmies". Varmasti moni muukin on kanssani samaa mieltä. (Lukuunottamatta tietenkin Sinun innokkaita opetuslapsiasi, jotka varmasti kohta ovat Sinua puolustelemassa, jos rikollisilta aktiviteeteiltään ehtivät)
työelämässä mukana, niin en jouda kaikkea teidän juttujanne "tzekkaamaan" mutta annan tämän linkin:
http://keskustelu.suomi24.fi/write.cgi
Muuten olen kanssasi samaa mieltä enkä ole korhosta ikinä edes upseeriksi mieltänyt, hänen puheensa ovat kaukana upseerista ja sopivat korkeintaan jollekkin juopolle porttivahdille (anteeksi porttivahdit en minä oikeasti teitä noin alas luokittele kuin korhosta mutta tuo tuli vahingossa).