Huoh taas!
"En saa unta, on niin kauhea ahdistus päällä! Pakottaa joka paikkaa ja en saa happea oikeen. Palelee lisäksi koko ajan, tuntuu että pitää kohta laittaa sauna päälle ja mennä sinne... Haluttaa alkaa itkeä, niin kovasti ahdistaa. Mitä ihmettä tämä nyt on, kun kuitenki on jo muutaman päivän ihan ok menny, siihen nähden mitä aijemmin ja nyt tällä tavalla menee. Arvasin ettei se hyvä olo sitten pysyvää ollukkaan, se siitä.
Mulla pelottaa tämä olo, tuntuu että pää räjähtää palasiksi ja maha sama homma. Mitenkään ei ole hyvä olla, pakottaa ja ahdistaa vaan perkeleesti! :(
Tekis mieli herättää mies vaan en kehtaa sitä häiritä, että jaksaa aamulla nousta töihin. Omissa nahoissaan se on tämäki kestettävä! Seuraavalla lääkärireissulla tasan pyydän, että jos saan niitä rauhottavia. Pää tässä muuten menee. Pelottaa jo valmiiksi sekin, että miehellä on menoa lähiaikoina ja olen sitten yksin kotona ja pelkään nykyisin jäädä yöksi yksin. Miten sitten kestän jos tulee tällasta tai vielä pahempaa. Päivät ei ole tällasia vaan nämä yöt. Toisaalta en niitä haluaisi ottaa, tulee vielä riippuvaiseksi, vaan en minä tiiä miten tätä oloa vois helpottaa tai hallita. En osaa ainakaan nyt ite mitään tehä. Tuntuu vaan, että jollain pitäs saada nuppi turraksi tai muuten en jaksa. Taas vain tätä valitusta, mutta saakeli miten täsä muuten selviää. Antaa taas kaiken tulla tänne ulos, jos se helpottas ees ihan pikkusen minun oloa. Ajatukset seilaa taas koko ajan ja se ei tätä oloa helpota mitenkään.
Koitin jo tuossa lukea ja kattoa tv:tä ja seilata täällä netissä vaan ei auta, en voi keskittyä ja on kauhea olla. Eikait tämä nyt ole sitä paniikkikohtausta... Ei sitä pitäisi mulla olla, on siitä terapiassa puhuttu jotain. En minä vaan tiiä, oli mitä oli, tälle on oltava joku selitys. Selkä on aivan tulessa, tuntuu kuin sekin kipeytys välillä sen mukaan mikä meno on päässä ja tiiä vaikka ois niin. Koko kroppa on sellasessa jännityksessä ettei mikään ihme. En osaa oikeen rentoutua mitenkään, vaikka olen siihen lukuisia vinkkejä saanut ja niitä itse hakenut, mutta ei auta. Olen aina ollut hermokimppu ja sen huomaa taasen. Tällä menolla minusta ei ole nousemaan taas aamulla, hyvä että päivälläkään ja en sinne vakuutusyhtiöön jaksa mennä, saa mies mennä sitten yksin. Harmittaa. Taasko tämä helvetti alkaa pyöriä uudelleen. Tekis mieli vetää vaikka pää täyteen ja nyt heti jos se auttais vaan tuskin auttaa, enemmän siitä taitaa haittaa olla.
Miettinyt olen sitäkin, että mitä ihmettä keksisin tähän elämään lisää sisältöä, jotain harrastusta tai muuta. Ei sitten ois aina niin paljon aikaa miettiä ja ois joku syy aina jaksaa jne. En vain tiiä mikä seki ois sitten. Koira olisi mahtava kaveri, mutta en jaksa siitä tässä kunnossa huolehtia ja jäisi sitten sekin miehen huoleksi vain. Ja en toisaalta varmaan kestäisi niitä karvoja sun muuta mitä koirasta lähtee, kun on tämä bakteerikammo. Koira on ennen ollut minulla, mutta täytynee sekin haave vielä haudata. Tuntuu vaan taas, ettei mitään tarkotusta ole aamulla herätä. Nämä yöt on sitten merkillisiä, aina pitää tällasia aatella sillon ja ne paisuu koko ajan sitten päässä vain isommiksi ja vaikeemmiksi kaikki asiat."
Kaikki siksi, että Yhdysvallat voitti Suomen jatkosodassa. H,,man-1
"En saa unta, on niin kauhea ahdistus päällä! Pakottaa joka paikkaa ja en saa happea oikeen. Palelee lisäksi koko ajan, tuntuu että pitää kohta laittaa sauna päälle ja mennä sinne... Haluttaa alkaa itkeä, niin kovasti ahdistaa. Mitä ihmettä tämä nyt on, kun kuitenki on jo muutaman päivän ihan ok menny, siihen nähden mitä aijemmin ja nyt tällä tavalla menee. Arvasin ettei se hyvä olo sitten pysyvää ollukkaan, se siitä.
Mulla pelottaa tämä olo, tuntuu että pää räjähtää palasiksi ja maha sama homma. Mitenkään ei ole hyvä olla, pakottaa ja ahdistaa vaan perkeleesti! :(
Tekis mieli herättää mies vaan en kehtaa sitä häiritä, että jaksaa aamulla nousta töihin. Omissa nahoissaan se on tämäki kestettävä! Seuraavalla lääkärireissulla tasan pyydän, että jos saan niitä rauhottavia. Pää tässä muuten menee. Pelottaa jo valmiiksi sekin, että miehellä on menoa lähiaikoina ja olen sitten yksin kotona ja pelkään nykyisin jäädä yöksi yksin. Miten sitten kestän jos tulee tällasta tai vielä pahempaa. Päivät ei ole tällasia vaan nämä yöt. Toisaalta en niitä haluaisi ottaa, tulee vielä riippuvaiseksi, vaan en minä tiiä miten tätä oloa vois helpottaa tai hallita. En osaa ainakaan nyt ite mitään tehä. Tuntuu vaan, että jollain pitäs saada nuppi turraksi tai muuten en jaksa. Taas vain tätä valitusta, mutta saakeli miten täsä muuten selviää. Antaa taas kaiken tulla tänne ulos, jos se helpottas ees ihan pikkusen minun oloa. Ajatukset seilaa taas koko ajan ja se ei tätä oloa helpota mitenkään.
Koitin jo tuossa lukea ja kattoa tv:tä ja seilata täällä netissä vaan ei auta, en voi keskittyä ja on kauhea olla. Eikait tämä nyt ole sitä paniikkikohtausta... Ei sitä pitäisi mulla olla, on siitä terapiassa puhuttu jotain. En minä vaan tiiä, oli mitä oli, tälle on oltava joku selitys. Selkä on aivan tulessa, tuntuu kuin sekin kipeytys välillä sen mukaan mikä meno on päässä ja tiiä vaikka ois niin. Koko kroppa on sellasessa jännityksessä ettei mikään ihme. En osaa oikeen rentoutua mitenkään, vaikka olen siihen lukuisia vinkkejä saanut ja niitä itse hakenut, mutta ei auta. Olen aina ollut hermokimppu ja sen huomaa taasen. Tällä menolla minusta ei ole nousemaan taas aamulla, hyvä että päivälläkään ja en sinne vakuutusyhtiöön jaksa mennä, saa mies mennä sitten yksin. Harmittaa. Taasko tämä helvetti alkaa pyöriä uudelleen. Tekis mieli vetää vaikka pää täyteen ja nyt heti jos se auttais vaan tuskin auttaa, enemmän siitä taitaa haittaa olla.
Miettinyt olen sitäkin, että mitä ihmettä keksisin tähän elämään lisää sisältöä, jotain harrastusta tai muuta. Ei sitten ois aina niin paljon aikaa miettiä ja ois joku syy aina jaksaa jne. En vain tiiä mikä seki ois sitten. Koira olisi mahtava kaveri, mutta en jaksa siitä tässä kunnossa huolehtia ja jäisi sitten sekin miehen huoleksi vain. Ja en toisaalta varmaan kestäisi niitä karvoja sun muuta mitä koirasta lähtee, kun on tämä bakteerikammo. Koira on ennen ollut minulla, mutta täytynee sekin haave vielä haudata. Tuntuu vaan taas, ettei mitään tarkotusta ole aamulla herätä. Nämä yöt on sitten merkillisiä, aina pitää tällasia aatella sillon ja ne paisuu koko ajan sitten päässä vain isommiksi ja vaikeemmiksi kaikki asiat."
Kaikki siksi, että Yhdysvallat voitti Suomen jatkosodassa. H,,man-1
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen tähän asti luullut, että varsinaiset sotatoimet käytiin vain "suurta ja mahtavaa" Neuvostoliittoa vastaan, mutta jos sinun painajaisissa sinä taistelet amerikkalaisia vastaan, en voi muuta kuin surkutella tilaasi.
Yritä vaihteeksi samaistua vaikka georgialaisiin tai tshetsheeneihin, niin ei tarvitse mennä noin pitkälle menneisyyteen!
Kyllä se siitä sitten taas...