no niin. siis aikaa leikkauksesta kulunut 8 päivää. Tunnelmat on....miten sen nyt sanoin, aika epätodelliset. Mä alan hetki hetkeltä tykkäämään itsestäni enemmän. Tai lähinnä minikokosista tisseistäni. =)
Kuten jo aiemmin kerroin, multa otettiin pois melkein viis kiloa.
Edelleen sattuu, hetkittäin tosi paljonkin. Liivejä olen pitänyt tunnollisesti, paitsi en tietty suihkussa.
Maanantaina multa otetaan loput tikit pois ja jännittää taas sekin.
Torstaina otettiin tikit pois noista nänneistä, kun ne ihosiirtenä tohon asennettiin. Niiden reunat on ihan siistit, vaikka rumat muuten ovatkin. Ne on sellaset kirjavan väriset ja..no en mä osaa selittää.
Niin ja maanantaina otetaan noi loput pois, enkä mä edes ala arvailemaan kuinka paljon niitä tikkejä on,,,todella paljon.
Ja tästä kipuasiasta...mulla viiltelee, kutittaa, nipistää, pistelee, vihloo ja jomottaa. Ja hetkittäin ei tunnu missään. Selkä on paskana selällään nukkumisesta, mutta mä selviän kyllä.
Haluaisin vielä mainita, että vaikka siltä kuulostaa niin mä en todellakaan valita. Ja mä kestän tämän kyllä. Mutta jotenkin helpottaa kertoa kanssasisarille tunteista.
Mä olen todella onnellinen ja onnekas että pääsin leikkaukseen ja että se on mennyt tähän asti ainakin hyvin.
Miltä teistä tuntuu tää kipu? ja kuinka kauan sitä on teillä kestäny???
Kuten jo aiemmin kerroin, multa otettiin pois melkein viis kiloa.
Edelleen sattuu, hetkittäin tosi paljonkin. Liivejä olen pitänyt tunnollisesti, paitsi en tietty suihkussa.
Maanantaina multa otetaan loput tikit pois ja jännittää taas sekin.
Torstaina otettiin tikit pois noista nänneistä, kun ne ihosiirtenä tohon asennettiin. Niiden reunat on ihan siistit, vaikka rumat muuten ovatkin. Ne on sellaset kirjavan väriset ja..no en mä osaa selittää.
Niin ja maanantaina otetaan noi loput pois, enkä mä edes ala arvailemaan kuinka paljon niitä tikkejä on,,,todella paljon.
Ja tästä kipuasiasta...mulla viiltelee, kutittaa, nipistää, pistelee, vihloo ja jomottaa. Ja hetkittäin ei tunnu missään. Selkä on paskana selällään nukkumisesta, mutta mä selviän kyllä.
Haluaisin vielä mainita, että vaikka siltä kuulostaa niin mä en todellakaan valita. Ja mä kestän tämän kyllä. Mutta jotenkin helpottaa kertoa kanssasisarille tunteista.
Mä olen todella onnellinen ja onnekas että pääsin leikkaukseen ja että se on mennyt tähän asti ainakin hyvin.
Miltä teistä tuntuu tää kipu? ja kuinka kauan sitä on teillä kestäny???
Vastaukset 23
Vanhimmat
Alat oleen jo voiton puolella.Ota särkylääkettä jos sattuu.Kun tikit on pois,kutinat helpottaa.Onnea uusille rinnoillesi.Itse operoitu runsas 3 vuotta sitten enkä katunut hetkeäkään.
Värikästä syksyä.
Olet kokenut valtavan muutoksen kehossasi. Varmaan tuntuu jo olotila huomattavasti kevyemmältä.
Sitä vaan ihmettelen, miten noinkin suuri määrä kudosta on voitu poistaa kerralla. Onhan rasvaimuissakin joku enimmäis ns. turvallisuus
raja poistoissa.
Ilmeisesti kaikki on kuitenkin mennyt hyvin, kun jaksat koneellakin istua ja kirjoitella välillä.
Ota nyt kuitenkin ihan levon kannalta nämä alkuajat. Varmaan vie kuitenkin aikaa sopeuttaa elimistöä uuteen massamäärään.
Jos tunnet väsymystä ja kipuja, on se varmasti ihan luonnollista.
Niin, voiton puolella jo olet, vaikka se hankalalta välillä tuntuisikin.
mä luin joskus jostain, että rintojen pienennysleikkauksessa poistettaisiin maksimissaan kilo molemmista.. ilmeisesti lääkäri- ja tapauskohtaista, vai vanhaa tietoa vaan?
mäkin ihmettelin tätä määrää ääneen kun lääkäri kertoi mulle arvion paljonko musta lähtee, mutta hän ei pitänyt sitä mitenkään ihmeellisenä. Se määrä on varmaan taas joku "urbaani legenda" vai miksi sitä voikin sanoa.
Tänään kävin poistattamassa kaikki tikit. Parista kohtaa ei ole kunnolla kiinni, mutta kuulemma todella hyvin on parantunu, sanoi haavanhoitaja. Nännialueella on parissa kohtaa ihonpuutosalue ja näyttää aika hurjalta, mutta sain geeliä ja silikonilappuja joilla sen pitäisi hoitua. Onko teillä ollu samanlaisia ongelmia?
Kipeä en enään ole (leikkauksesta 10 päivää), eli lääkettä en ole tänään ottanut ollenkaan ja muutenkin voin loistavasti.
Sain ohjeeksi rasvata bebanthen voiteella nännialuetta paitsi niistä ihonpuutos kohdista ja parin päivän päästä voin alkaa muitakin haavakohtia voitelemaan samaisella voiteella. Nyt pitää vaan toivoa, että asiat jatkuu näin, ja paraneminen on yhtä "kivutonta" tulevaisuudessakin.
Kun tikit otettiin pois niin havaitsin että kyljet on "tunnottomia", tai siis tunnen mutta jotenki hullusti. Hoitaja sanoi senkin olevan normaalia, ja sanoi että se palautuu vaikka aikaa voikin mennä jopa vuosikin. Noh..mihinpä mulla kiire tässä valmiissa maailmassa.
Hei. Minä kävin pienennysleikkauksessa kaksi vuotta sitten toukokuussa ja molemmista lähti yhteensä 4750g. Olin kuukauden sairaslomalla ja viimeisenä sairaslomapäivänä iski vasempaan rintaa tulehdus ja molemmat nännit oli menneet kuolioon. Olin sairaalassa tiputuksessa viisi päivää ja sairasloma jatkui kuukaudella. Uudet nännit "rakennettiin" seuraavan vuoden kesäkuussa, josta on nyt kulunut reilu vuosi. Odottelen tatuaatiota nänneihin, en tiedä milloin tuo tapahtuu, toivottavasti pian. Vasemmalta puolelta olen edelleen tunnoton, siis leikkaushaavojen kohdalta. Mutta, kaikesta huolimatta, kyllä se kannatti, en ole katunut yhtään hetkeä ja mieskin on tykännyt. Hyvää syksyn jatkoa.
Mulla oli myös kyljissä tunnottomuutta, on hieman edelleenkin. Tuntuu siltä kuin olisi siitä kohtaa "turvoksissa" ja kun painelee niin ei oikein sitä tunnekaan! No, nyt olen siihen jo tottunut. Eikä se mitenkään häiritse.
Nännien tunto ei ole palautunut ennalleen, aika paljon kuitenkin siihen verrattuna mitä aluksi oli. Nyt pystyy sentään jo tuntemaan nautintoa kun nännejä mies hyväilee/koskee. Se ehkä oli mulla se suurin pelko että tunto menee ikiajoiksi. Harvoille niin kuitenkaan käy.
Ostin innoissani leikkauksen jälkeen liivejä ja oikeastaan vasta noin 5 kk leikkauksesta niin silloin vasta se rintojen koko ja oikea muoto muodostui. Eli jotkut liivit mitä ostin parin kuukauden jälkeen onkin nyt liian pienet! Ostin silloin B-kuppia mutta nyt kyllä C-kuppi on paras. Laihdutettuja kiloja on tullut takaisin 2 kg, mutta en usko sen vaikuttavan asiaan kuitenkaan. Jotkut B-kupin liivit sopii kuitenkin. Mallistahan se myös aika paljon riippuu. Eli älä marssi ihan heti liiviostoksille. Itse pidin urheiluliivejä melkein 5 kk, välillä toki "hepeniä" jos oli jokin meno tms. Yötäpäivää urheiluliivejä pidin kuukauden, puolitoista. Niihin tottui kyllä yöaikanakin, olen aikoinaan lapsia imettäessä joutunut pitämään imetysliivejä yölläkin koska rinnat painoivat niin paljon. Ehkä siksi ei ollut niin vastenmielistä pitää urheiluliivejä yöllä. Mutta kyllä oli ihana tunne nukkua ilman liivejä pienillä rinnoilla...
Siis ymmärsinkö oikein että sun nännit siirrettiin jotenki erilailla kuin standardipienennyksessä, siinä alapedikkelitekniikan leikkauksessa eli mistä jää ns. ankkuriarpi? Mitä niille käytännösä tehtiin? Mulla ne nostettiin uusille korkeuksille ja nännipihaa pienennettiin, mutta ihonsiirto taitaa olla jotain muuta, jos kerta puhut ihonpuutosalueistakin. Kuulostaa aika hurjalta. Toivottavasti paranee hyvin!
Mäkin voitelen Bebanthenilla jo umpeutuneita haavoja ja ihoakin kun on ollut niin kipeä. Bebanthenissa oleva B-vitamiini hyväksi iholle ja sen parantumiselle. Mulla poistettiin tikit yli 2 viikko sitten ja nyt vasta on viimeinenkin kohta umpeutunut (rupi päällä, toivotavasti ei lähde enää irti!!).
Hienoa kuulla ettei ole enää kipuja vaikka on vain 10 päivää leikkauksesta. Mulla nyt reilu 3 viikkoa ja on vielä kipuja jonkun verran. Huomenna jälkitarkastukseen.... :)
moi. Mun nännit "nostettiin pöydälle". Sitten nännipihan ihoa ohennettiin niin, että se näkyi melkein läpi ja sitten se ommeltiin paikoilleen.
Mut kuten sanottu haavanhoitaja ekspertti sanoi ihonpuutosalueen olevan normaalitila, ennemminkin sääntö kuin poikkeus ja hoito aloitettiin eilen. Illalla kun menin suihkuun näytti jo paremmalta. Arvet mulla on samanlaiset "ankkurit ja tietty nännin ympärillä on tikit, mutta niin vissiin siinä "tavallisessaki" leikkauksessa.
Mun imetyskyky on luonnollisestikki mennyttä, aivan kuin nännien tuntoki.
Lääkäri ois aluksi säästää mun imetyskyvyn ja kerto samalla, ettei voi siksi tehdä mulla pieniä tissejä, koska se "maitotiehyt" ei ois mahtunu pieneen tissiin, niin venynyt se oli.
no mä pyysein ja anelin, että leikataan kunnolla kun kerran on alettu, ja niin hän sitten suostui, myös senkin vuoksi, että on turvallisempaa näin suurien ritojen vuoksi. tai siis eihän ne enään suuret ole... =)
Eilinen päivä ilman lääkkeitä ja yökin ja eilen illalla kävin koulussaki. Mä voin todella loistavasti. Itekki ihmettelen. Ja mua harmittaa kun en saa tehdä mitään. Siis imuroida jne. nyt kun kerranki olis aikaa... =)
Kuinka kauan te muuten olitte "tekemättä mitään"??? Mä olen yleensä kauhee tekeen kaikkeen ja mulle on tuskallista vaan oleskella....
Kiitos vastauksesta. Joo, ohhoh, nyt ymmärrän siis mistä puhut. En tiennytkään, että tuollasta edes tehdään! Harmihan se on, että tuntokin on mennyt, mutta uskon, että elämänlaadun parantuminen ilman 5kg rintareppuja korvaa sen! :) Siinä on mahtanut olla kantamista.
Mä kävin jälkitarkastuksessa tänään, leikkauksesta nyt 3 vkoa 4 päivää. Vähän yksi leikkaushaava reistaa vielä, mutta lääkäri sanoi sen olevan normaalia. Käski pitää tukevia liivejä yötä päivää vielä pari viikkoa, koska mulla on turvotusta ja pinkeyttä. Ja iho edelleen arka. Siitä hoitaja tuumasi ettei ole kuulutkaan ihon kipeytymisestä ja lääkäri sanoi, että ei se ole ihmekään jos tuntuu joka paikassa, sen verran iso operaatio tuo pienennys kuitenkin on. Kaikennäköisiä tuntemuksia saattaa tuntua kuukausiakin eteenpäin mutta paraneminen koko ajan kuitenkin etenee.
Jaa tekemiset... No, mä en ole tehnyt paljoa mitään... ;) Olen yrittänyt ottaa mahdollisimman rauhallisesti ja välttää tosiaan kaikkea nostamista, vetämistä, työntämistä ja muuta mikä voisi aiheutta mitään kiputiloja tai repeämisiä tai muuta haittaa. Pääasiallisesti en ole tehnyt mitään, mikä tuntuisi rinnoissa mitenkäänpäin. Telkkaria on tullut siis tuijotettua sohvan pohjalla! Hissukseen on pystynyt alkaa tekemään asioita enemmän. Imuriin en ole itse koskenut leikkauksen jälkeen, tiskaaminenkin on sujunut vasta viime aikoina. Tosin en ole mikään häärääjäihminen muutenkaan, että pieni "laiskottelu" ei ole ollut vaikeaa...
Kiva kuulla, että toivut noin mukavasti. Toivottavasti jatkuu samaan malliin!
joo, mä olin haaveillu tästä jo yläasteelta asti, mä olen vasta 27 vee. Mulla oli alko tissit kasvaa jo tosi nuorena. Yläasteella mulla oli jo valtavat melonit. =)
Eikä mua yks pikku nännitunnottomuus haittaa. Mä tiesin sen jo lähtiessäni tähän, että näin siinä käy jos radikaaliin leikkaukseen lääkäri suostuu. Ja kiitos hänelle, hän suostui. =)
Rinnoissa muualla on tunto, jota voi pitää jo pienenä ihmeenä, niin paljon tavaraa lähti. Mutta kun mä kosken niitä niin ihan pieni hipaisukin tuntuu. Ja mä olen ajatellu että se riittä.
Tosta olemisesta vielä niin mä tukehdun kun en saa tehdä mitään. Mä kävelen joka päivä monta tuntia pitkin kaupunkia ja käyn kavereiden luona ja... käääk
No enään kaks ja puoli viikkoa niin sitte pääsee töihin. siis jos kaikki haavat paranee kunnolla.
Mä tajuan muuten nyt paremmin mikä henkinenkin helpotus tää leikkaus oli. Mun lapsella oli eilen neuvola ja kun me mentiin siihen eteiseen riisumaan ja siellä oli paljon ihmisiä niin mä eka arkailin ottaa takkia pois, kunnes tajusin taas, ettei mun tarvii arkailla. Ja kun mä otin takin pois, kukaan ei jääny tuijottamaan mua!! Käsittämätön tunne. Ja ylipäätään kaupungillaki..mua ei tuijoteta enään niin arvostelevasti. siis ihanaa
Te varmaan kyllästytte mun hehkutuksiin. =)
mut mä yritän nyt verbaalisesti tuoda julki tuntemuksia, ehkä se auttaa niitä jotka miettii leikkaukseen menoa. Hyödyt ja haitat pitää punnita...ja mitään muuta haittaa en ole keksiny kun itse...ööööö..öööö..ööööö..hmmmmm, no mä kerron sitten kun keksin sen. =)
Mikä sun koko oli aiemmin? Miten sä ylipäänsä löysit liivejä? Viisi kiloa on tosiaan ihan valtava määrä tissiä... Voin kuvitella, että sulla on ihana olo nyt. Onnea! Multa poistettiin viime joulukuussa kilo kummastakin ja sekin tuntui tosi isolta määrältä. Kokoni oli ennen 80G/H, nyt 85B. Olo on myös tosi hyvä. Oon aloittanut aktiivisen liikuntaharrastuksen ja muutenkin elämä on parantunut huimasti. Määristä vielä sen verran, et ennen aina huvitti jossaan kaupassa kattoa jotakin geelitoppauksia, jotka oli omiin jättirintoihin verrattuna tosi minimaalisia :)
no enhän mä löytänytkään. Mun piti tilata niitä mistä ikinä vain satuin netistä löytämään. Otin aina suurimman koon, ja tungin tissit niihin pusseihin. Enkä mä siis kokoa edes tiedä... Se vähän vaihteli liivistä riippuen?!?!
Se oli ihan järkkyä!
Mun paraneminen on varmaan siksiki niin nopeaa, kun olen niin onnellinen ja positiivisella mielellä. Mulla tosiaan on yks ihonpuutosalue, muttei se mun mieltä saa lannistettua.
Eilenki ku olin suihkuun menossa mä kävelin täällä ilman rihman kiertämää ja oli tosi omituista etten meinannu kompastua tisseihini.... *nauraa kippurassa*
Mun mies sano, että nyt se sit kekkuloi täällä alasti loppuelämänsä...No? miksen kekkulois? =)
Kyllä elämä on sitten ihanaa.
Ihan rupesi naurattaan nuo sun kielikuvat tisseihin kompastumisesta... Mä ainakin kekkuloisin sinuna alasti vaikka tosiaan loppuelämän, ihanaahan se on kun ei hölsky eikä kompastele!! ;-) Rinta rottingille vain ja hymy naamaan.
Voin kuvitella angstisi liivien löytämisessä. Jos itsellä lähti vain vajaa kilo ja silti ennen leikkausta oli liiviliikkeiden isoin koko käytössä, ja kerran myyjä sanoikin, että jos vielä koko kasvaa niin pitää ruveta teettämään liivejä (aivan kuin ne kaupan omatkaan ei maksaisi jo tarpeeksi paljon?!). Olen niin onnellinen sun puolesta, että olet saanut valtavan helpotuksen elämään! Ja tuo sun asenne on mitä mahtavin, siitä oikein paistaa positiivisuus! Samaan malliin eteenpäin!!
(olen se joka kysyi tuota kuppiasiaa...) Voin tosiaan kuvitella miltä tuntuu. Itse en ikinä ennen ollut ilman liivejä edes yksin kotona, ihan vain siksi, että se tuntui kamalalta. Nyt olen aina iltaisin ilman liivejä, miten ihanaa :) Ja jotkut arvet tuntuvat ihan pikkujutuilta esim. uimahallissa. Ennen häpesin tissejäni sekä vaatteet päällä että alasti. Tosi noloa oli olla vaikka jossaan ns. yökylässä. Nukuin epämukavasti liivit päällä ihan vain siksi, ettei kukaan olisi nähnyt miten rinnat roikkuvat vyötäröllä. ...huh..pitäs varmaan perustaa joku terapiaryhmä, jossa vois jakaa näitä fiiliksiä...
miten tutulta kuulostikaan. Varsinkin tuo että yökylässä nukkui liivit päällä. Ja ihan vain siksi että häpesi suuria, roikkuvia rintoja.
Kyllä arvet tuntuu ihan pikkuseikalta, yhtään en häpeä esim kuntosalilla tai uimahallissa käydä saunassa. Jos joku katsoo että onpa rajut arvet niin siinä sitten katsoo ja vaikka ihmettelee että mitä ihmettä on tehty. So what! Minä tyttö kuljen nykyään ryhti suorassa enkä häpeä, päinvastoin ylpeänä kannan näitä rintoja (arvillakin).
Ihmeesti on arvet kyllä vaalentuneet, olen miettinyt että jos haavat ei olisikaan tulehtuneet niin eipä paljoa näkyisi että on operoitu.
Joo voi meitä tissien roikkumisesta traumatisoituneita! :-) Voin kyllä allekirjoittaa tuon ilman rintsikoita olemisen ja yökyläilyn jne epämukavuuden. Mikäs sen mukavampaa kuin kohta pukea päälle joku sievä babydoll-yöpaita, jossa on pienet naruolkaimet ja leikkaus rintojen alla - ekaa kertaa se leikkaus tulee menemään itselläkin rintojen ALTA eikä jostain nännien päältä tai puolivälistä roikkuvaa rintaa... Että pienet on ilot mutta hyvä niin!
Voin vaan kuvitella miltä susta tuntuu! Itseltä lähti vajaa kilo ja sekin on jo vaikuttanut huimasti jokapäiväiseen (hyvään) oloon...
Mulla alkaa olemaan jo kohta kaks kuukautta leikkauksesta ja nyt vasta oon uskaltautunu käveleen pitempiä ja rivakampia lenkkejä ym.
Kipulääkkeitä söin about ekat kaks viikkoo ja sitten tossa pari viikkoo sitten oli sellanen kipukausi, että joutui taas vähän napsiin!
Usko pois, mustelmat häviää, kipu hellittää ja sitten oot vielä tyytyväisempi=)
Ihanaa lukea näitä viestejä! Kylläpä kuulostaa tutulta! Minunki mies sanoi että aina se täällä on tissit paljaana kun tulee kotiin. On kyllä niin ihana olo. Ja tuosta yöpaitahommasta, että liivit päällä aina, niin TUTTUA! Mutta eipä enää. Mun poistetut 1,4 kiloa tuntuu että ois poistettu 10 kiloa! Varmaan sekin muille tuttu tunne! Mukavaa loppuviikkoa vaan kaikille!
Mä niin kateellisena luen teijän leikkauksessa olleitten juttuja. Mä kans allekirjotan kaikki noi teijän vaivat ja haitat. Harmi vaan että mulla noi tissit roikkuu tossa vielä. Loppukuusta olis kirurgin tapaaminen.
Sitä odotellessa on kiva lukea teijän juttuja ja kokemuksia:)
mä tänä aamuna keräsin itseni suihkuun ja ajattelin haavojani hoidella ja totesin että nännin pikku ongelmakohtaa lukuunottamatta mulla ei repsota haavat enään mistään kohtaa eikä siis eritä mitään. Mä pidän sitä ihmeenä, koska mä mittasin mun haavat ja niitä on vähän vajaa 90cm nännien ympäriltä.
Mä järkytyin iteki siitä kuinka isot noi haavat on..
kuinka isot teillä on? Oletteko mitannu?
T.frankestein 2 =)
Enpä ole tullut ajatelleeksi niiden mittaamista. Vaan paljon niitä on! Mulla on nyt 14päivää leikkauksesta ja haavat on todella siistit, lukuunottamatta rinnanalus-risteyskohtaa, jotka erittää.. :( Tänään aloitin kuitenkin antibioottikuurin ja uskon kyllä että sillä se hoituu ilman muita mutkia!
Tänään kävin tissiliivikaupassa tiedustelemassa minkäkokoiset mulla nyt on. ja ne on 85c....käsittämätöntä!!
Ostin kahdet "shock Absorberit", kalliit olivat, mutta todella tukevat ja hyvät silmälläpitäen mun tulevaa juoksuharjoitustani... Ihanaa taas kerran.
Mä näin viimeyönäki unta että olin juoksulenkillä. Muistan miettineeni siinä sitä että pystyn juoksemaan niin kevyesti. =)
Oikeassa elämässä olen iloinen että pystyn juoksemaan ylipäätään yhtään.
Mites teillä menee???
Mulla alkaa sairasloma olla lopuillaan, maanantaina takasin töihin 5 viikon jälkeen! On niin ihanaa kun alkaa olla jo paremmassa kunnossa. Haavat on vihdoin kiinni ja viikkoja kipeänä ollut ihokin on lähes parantunut! Enää ei satu rintsikoitten pitäminen eikä tarvi topata sideharsolla ja imetyssuojilla liivien sisäpuolta. Tuntemuksia vielä on ja kipuakin välillä, mutta se kuuluu asiaan. Lääkäri sanoi että kuukausia voi tuntua kaikennäköistä, sen verran iso operaatio pienennys on.
Rinnat on aika kivannäköset, tietty leikkausjäljet näkyy ja on kirjavat ja mustelmiakin on vielä, mutta kaikenkaikkiaan mieli piristyy sitä mukaa kun paraneminen edistyy. Oikean rinnan kainalonpuoleinen haavanympärys on tosi kova ka kipeäkin, arpikudosta aika runsaasti ja turvotustakin vielä. Lääkäri kehotti mua pitämään öisinkin liivejä ainakin 2 ylimäärästä viikkoa. Selällään nukun edelleen, nyt viime öinä on uskaltanu vähän kääntyä jo kyljelleen ja sekin tuntuu aika luksukselta tän kiduttavan selkänukkumisen jälkeen!
Että kyllä tämä tästä.... :D