Toyotistithan ovat jo ihmislajina aivan eri
kehityshaaraa kuin normaali
ihminen. Toyotistin elämässä on vain kolme
kehitysvaihetta, kuten
perhosella konsanaan. Teinicorolla-jormacorolla-
pappacorolla
Toyotalla ajaminen on tiettävästi periytyvä
ominaisuus, kuten moni
muukin haitta ja häiriö. Tuleva toitsupoitsu imee
kaiketi jo
äidinmaidossa taipumuksensa isiensä synkkään
perintöön. "toiota korolla!"
on monen peräkammariin syntyneen ensimmäiset
sanat, ja varmasti myös monen
katkerat viimeiset. Toyotien ja itsemurhien suuri
määrä Suomessa ei voi
olla vain sattumaa.
Toyotamiehen elämässä on kolme huipentumaa :
- amiksen päättötodistuksen saaminen
- ajokortin saaminen
- oman Toyotan saaminen
Muusta saamisesta ei sitten voida juuri puhua.
Toyota-Teron Loppuelämä
kuluukin pääosin saamisen yrittämisessä.
Kun tuo untuvaviiksinen Tero viimein kokee
elämänsä täyttymisen -eli saa
Corollan-, alkaa armoton Teinicorollavaihe. Missä
tahansa on
parkkipaikkoja ja nakkikioskeja, siellä on
lippalakkipäisiä finninaamoja
liimailemassa Twincam Turbo Playboy- tarroja
aasialaisautojensa
ruosteisiin takakontteihin.
Toyotakuskin puberteetin tiedetään puhjenneen,
jos Corollaan ilmestyy
ikkunoihin tummennuskalvot. Näkösuojilla on
tietty tarkoituksensa.
Ensisijaisesti pyritään estämään naaraita
näkemästä kuinka ruma luuseri
Corollassa se oikein metsästääkään. Jos pakkanen
ja humalatila ovat
riittävät ajamaan naaraan ansaan, niin tämän
jälkeen tummennuskalvojen
tarkoitus on estää muita huomaamasta että kuinka
tavattoman rumaa akkaa
Corollaan oikein pukkaakaan. Ruma kottarainen kun
viihtyy harvemmassakin
pöntössä.
Corollaihmisen koko maailma on kovin erilainen.
Mikään muun automerkin
kuin Toyotan, ei tiedetä kulkevan kovempaa
pelkällä ratin ja pakoputken
pään vaihtamisella. Toyotateini kutsuukin
vaihdekepin pään koristelemista
"Tuningiksi" ja Bilteman 7000W
TriplaSubwoofereita "HiFiksi" jatkuva
basson lönkytys estääkin tehokkaasti Teron
kiveksiä laskeutumasta, mistä
olkaamme kiitollisia.
Corollamaailmassa kaikki on mahdollista. Koska
kaikki maapallon Toyotat
ovat samannäköisiä rumia ruosteisia tölkkejä,
tunnistaa Corollakansa
omansa vain hajun perusteella. Sen takia joka
ikisessä Toyotassa on nippu
erivärisiä ja hajuisia "tuoksuvia" kuusia, joiden
hajuyhdistelmän
perusteella Tero löytää parkkipaikalta aina
omansa. (kaikkihan ne ovat
Teroja, tai ainakin näyttävät siltä)
Kun usean vuoden onanoinnin ja ringissä
syljeskelyn uuvuttamat Terot
viimein tulevat keski-ikäisiksi, heistä tulee
Jormia. Jormat eivät ole
onnistuneet elämässään missään, vähiten
autonvalinnassa. Vanhat Toyotat
muuttuvat vain uudempiin Toyotoihin. Jormat
kulkevat kivipestyissä
farkuissaan ja mokkaliiveissään katse alas
painuneina vaimonsa takana,
viikset supattaen. Vaimo on aina vaan enemmän
vihainen ja kakarat
muistuttavat aina vaan enemmän naapurin setää.
Jormat ovat luovuttaneet,
Jormat ovat harmaata seinätapettia harmaissa
Corolloissaan.
Pappacorollat ovat niitä ruskeita tai sapen
vihreitä vm. -68 autoja,
jotka matelevat savuttamassa aina siellä missä on
kiire. Niiden
sisällä kituu vihaisia pulisonkipappoja
liikennettä ja omaa
turvallisuuttaan vaarantamassa. Corollapapat
eivät näe, sen koommin kuin
ymmärräkään enää mistään mitään. Eläviä ruumiita
liikkuvissa
ruumisautoissaan. Kumpikin loppusuoralla
matkallansa maatumiseen.
2001 Prof. Repe Rääväpärstä, (Gil)
karvanoppakäyttäytymistieteen laitos,
Orpa Kytsässä -osasto
kehityshaaraa kuin normaali
ihminen. Toyotistin elämässä on vain kolme
kehitysvaihetta, kuten
perhosella konsanaan. Teinicorolla-jormacorolla-
pappacorolla
Toyotalla ajaminen on tiettävästi periytyvä
ominaisuus, kuten moni
muukin haitta ja häiriö. Tuleva toitsupoitsu imee
kaiketi jo
äidinmaidossa taipumuksensa isiensä synkkään
perintöön. "toiota korolla!"
on monen peräkammariin syntyneen ensimmäiset
sanat, ja varmasti myös monen
katkerat viimeiset. Toyotien ja itsemurhien suuri
määrä Suomessa ei voi
olla vain sattumaa.
Toyotamiehen elämässä on kolme huipentumaa :
- amiksen päättötodistuksen saaminen
- ajokortin saaminen
- oman Toyotan saaminen
Muusta saamisesta ei sitten voida juuri puhua.
Toyota-Teron Loppuelämä
kuluukin pääosin saamisen yrittämisessä.
Kun tuo untuvaviiksinen Tero viimein kokee
elämänsä täyttymisen -eli saa
Corollan-, alkaa armoton Teinicorollavaihe. Missä
tahansa on
parkkipaikkoja ja nakkikioskeja, siellä on
lippalakkipäisiä finninaamoja
liimailemassa Twincam Turbo Playboy- tarroja
aasialaisautojensa
ruosteisiin takakontteihin.
Toyotakuskin puberteetin tiedetään puhjenneen,
jos Corollaan ilmestyy
ikkunoihin tummennuskalvot. Näkösuojilla on
tietty tarkoituksensa.
Ensisijaisesti pyritään estämään naaraita
näkemästä kuinka ruma luuseri
Corollassa se oikein metsästääkään. Jos pakkanen
ja humalatila ovat
riittävät ajamaan naaraan ansaan, niin tämän
jälkeen tummennuskalvojen
tarkoitus on estää muita huomaamasta että kuinka
tavattoman rumaa akkaa
Corollaan oikein pukkaakaan. Ruma kottarainen kun
viihtyy harvemmassakin
pöntössä.
Corollaihmisen koko maailma on kovin erilainen.
Mikään muun automerkin
kuin Toyotan, ei tiedetä kulkevan kovempaa
pelkällä ratin ja pakoputken
pään vaihtamisella. Toyotateini kutsuukin
vaihdekepin pään koristelemista
"Tuningiksi" ja Bilteman 7000W
TriplaSubwoofereita "HiFiksi" jatkuva
basson lönkytys estääkin tehokkaasti Teron
kiveksiä laskeutumasta, mistä
olkaamme kiitollisia.
Corollamaailmassa kaikki on mahdollista. Koska
kaikki maapallon Toyotat
ovat samannäköisiä rumia ruosteisia tölkkejä,
tunnistaa Corollakansa
omansa vain hajun perusteella. Sen takia joka
ikisessä Toyotassa on nippu
erivärisiä ja hajuisia "tuoksuvia" kuusia, joiden
hajuyhdistelmän
perusteella Tero löytää parkkipaikalta aina
omansa. (kaikkihan ne ovat
Teroja, tai ainakin näyttävät siltä)
Kun usean vuoden onanoinnin ja ringissä
syljeskelyn uuvuttamat Terot
viimein tulevat keski-ikäisiksi, heistä tulee
Jormia. Jormat eivät ole
onnistuneet elämässään missään, vähiten
autonvalinnassa. Vanhat Toyotat
muuttuvat vain uudempiin Toyotoihin. Jormat
kulkevat kivipestyissä
farkuissaan ja mokkaliiveissään katse alas
painuneina vaimonsa takana,
viikset supattaen. Vaimo on aina vaan enemmän
vihainen ja kakarat
muistuttavat aina vaan enemmän naapurin setää.
Jormat ovat luovuttaneet,
Jormat ovat harmaata seinätapettia harmaissa
Corolloissaan.
Pappacorollat ovat niitä ruskeita tai sapen
vihreitä vm. -68 autoja,
jotka matelevat savuttamassa aina siellä missä on
kiire. Niiden
sisällä kituu vihaisia pulisonkipappoja
liikennettä ja omaa
turvallisuuttaan vaarantamassa. Corollapapat
eivät näe, sen koommin kuin
ymmärräkään enää mistään mitään. Eläviä ruumiita
liikkuvissa
ruumisautoissaan. Kumpikin loppusuoralla
matkallansa maatumiseen.
2001 Prof. Repe Rääväpärstä, (Gil)
karvanoppakäyttäytymistieteen laitos,
Orpa Kytsässä -osasto
Vastaukset 4
Vanhimmat
omasta mielestään Ruonansuu humoristeja. Tiivistä
vähän, ei noin pitkää juttua jaksa lukea.
ja lopeta se hihitys, iso mies !
Tuo ei naurata kuin korkeintaan itsekkin kovia
kokenutta Vectra-kuskia. Muut tuskin jaksavat
edes lukea noin tylsää juttua, joka
pituudeltaankin muistuttaa lähinnä Vectran
vikalistaa.
Kyllä homo homon tuntee!
Pätee myös tässä, kyllä Jorma Jorman tuntee!
...mutta ilmeisen totta, ainakin tuo loppu.
Katselin huvittuneena tässä yksi aamu, kun
pihassamme on kaksi samanlaista korollaa, toisen
omistaa papparainen ja toisen joku mummeli (ja
molemmat tuntuvat olevan talonyhtiön jyyriä!!).
Siinä ne molemmat eläkeläiset aamulla ennen 8:aa
hinkkasvat ikkunoita puhtaiksi ja kaiken
mahdollisen valkoisen materiaalin poies
korolloittesa päältä vain mennäkseen takaisin
sisälle =)