Suomalaisia rosvotaan törkeästi Viipurissa. Viranomaiset eivät piittaa tästä, vaan syyttävät turisteja. Kaupunki on asetettava matkailuboikottiin, kunnes rosvojoukkiot on pantu kuriin.
Viime aikoina Viipuria ovat terrorisoineet rosvojengit, jotka ovat ryöstäneet matkailijoilta passeja, kännyköitä ja jopa silmälaseja. Usein ”löytötavarat” on saanut hetken päästä takaisin melkoisia lunnaita vastaan. Ryöstämänsä rahat rosvot ovat tietenkin jättäneet omiin taskuihinsa.
Ei siis riittänyt se, että venäläiset ryöstivät meiltä ikivanhan suomalaiskaupungin ja pääosan kaunista Karjalaa – nyt rosvotaan esivanhempiensa kotikunnailla tai nuoruutensa taistelupaikoilla vierailevia suomalaisia. Viipurin piirin varajohtajan Vjatsheslav Bekin mukaan he ovat tähän itse syypäitä sännätessään ”kuumiin paikkoihin, joissa taskuvarkaat toimivat”.
Turisti saakin syyttää itseään, jos menee pimeällä esimerkiksi New Yorkin Central Parkiin tai Pietarissa Nevskin sivukujille. Viipurissa ryöstellään kuitenkin keskellä päivää Pyöreän tornin ja Torkkelinkadun tienoilla – siis ydinkeskustassa, josta ostetaan myös tuliaiset. Pitäisikö sinne olla menemättä? Rosvojengit siirtyvät sitä paitsi nopeasti kaikkialle sinne, missä suomalaiset matkailijat liikkuvat.
Bek myötäilee niitä kiihkokansallisia tunteita, joihin venäläiset ovat kurjuudessaan paenneet siinä kuin saksalaiset pikkuporvarit 1930-luvun pulakaudella. Samalla hänen lausuntonsa vahvistaa epäilyjä, että poliisi ja jopa päättäjät suojelevat rosvoja. Eihän olisi mikään temppu sijoittaa muutamalle hehtaarille riittävästi poliiseja turvaamaan matkailijoita, jos vain haluttaisiin. Rosvojen nimetkin tiedettäneen.
Venäläiset vaativat ryöstettyjä tekemään rikosilmoituksen ikään kuin lyhyellä matkalla voisi roikkua tuntikausia jossakin byroossa, kun rajatarkastuskin saattaa kestää vaikka kuinka kauan. Suomalaisen poliisin sijoittaminen Viipuriin eräänlaiseksi konsuliksi voisi auttaa asioiden hoidossa, muttei ratkaise lainkaan ongelmaa. Venäläisten on kerta kaikkiaan pantava itse rosvot kuriin.
Venäläiseen neuvottelutyyliin kuuluu jyrkkyys ja vastapuolen lujuuden testaaminen. Heille on näytettävä, että on tosissaan – silloin esiin tulee lavean luonteen myönteinen puoli. Viipuri on pantava matkailuboikottiin, kunnes rosvot on saatu kuriin. Turismi on rappeutuneen rajakaupungin tärkeimpiä elinkeinoja, jolla on suuret kasvumahdollisuudet. Luulisi niiden kiinnostavan venäläisiä päättäjiä?
Viime aikoina Viipuria ovat terrorisoineet rosvojengit, jotka ovat ryöstäneet matkailijoilta passeja, kännyköitä ja jopa silmälaseja. Usein ”löytötavarat” on saanut hetken päästä takaisin melkoisia lunnaita vastaan. Ryöstämänsä rahat rosvot ovat tietenkin jättäneet omiin taskuihinsa.
Ei siis riittänyt se, että venäläiset ryöstivät meiltä ikivanhan suomalaiskaupungin ja pääosan kaunista Karjalaa – nyt rosvotaan esivanhempiensa kotikunnailla tai nuoruutensa taistelupaikoilla vierailevia suomalaisia. Viipurin piirin varajohtajan Vjatsheslav Bekin mukaan he ovat tähän itse syypäitä sännätessään ”kuumiin paikkoihin, joissa taskuvarkaat toimivat”.
Turisti saakin syyttää itseään, jos menee pimeällä esimerkiksi New Yorkin Central Parkiin tai Pietarissa Nevskin sivukujille. Viipurissa ryöstellään kuitenkin keskellä päivää Pyöreän tornin ja Torkkelinkadun tienoilla – siis ydinkeskustassa, josta ostetaan myös tuliaiset. Pitäisikö sinne olla menemättä? Rosvojengit siirtyvät sitä paitsi nopeasti kaikkialle sinne, missä suomalaiset matkailijat liikkuvat.
Bek myötäilee niitä kiihkokansallisia tunteita, joihin venäläiset ovat kurjuudessaan paenneet siinä kuin saksalaiset pikkuporvarit 1930-luvun pulakaudella. Samalla hänen lausuntonsa vahvistaa epäilyjä, että poliisi ja jopa päättäjät suojelevat rosvoja. Eihän olisi mikään temppu sijoittaa muutamalle hehtaarille riittävästi poliiseja turvaamaan matkailijoita, jos vain haluttaisiin. Rosvojen nimetkin tiedettäneen.
Venäläiset vaativat ryöstettyjä tekemään rikosilmoituksen ikään kuin lyhyellä matkalla voisi roikkua tuntikausia jossakin byroossa, kun rajatarkastuskin saattaa kestää vaikka kuinka kauan. Suomalaisen poliisin sijoittaminen Viipuriin eräänlaiseksi konsuliksi voisi auttaa asioiden hoidossa, muttei ratkaise lainkaan ongelmaa. Venäläisten on kerta kaikkiaan pantava itse rosvot kuriin.
Venäläiseen neuvottelutyyliin kuuluu jyrkkyys ja vastapuolen lujuuden testaaminen. Heille on näytettävä, että on tosissaan – silloin esiin tulee lavean luonteen myönteinen puoli. Viipuri on pantava matkailuboikottiin, kunnes rosvot on saatu kuriin. Turismi on rappeutuneen rajakaupungin tärkeimpiä elinkeinoja, jolla on suuret kasvumahdollisuudet. Luulisi niiden kiinnostavan venäläisiä päättäjiä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
itse olen boikotoinut Viipuria jo vuodesta 1989 lähtien.
olen boikotoinut koko ikäni, enkä tunne minkäänlaista tarvetta käydä siellä vieläkään.
Itse olen boikotoinut myös Venäläisiä tuotteita ja Venäjän omistuksessa ollutta/olevaa Teboilia. En ole halunnut hyödyttää mitenkään Suomelle kuuluvia alueita miehittävää ja muutenkin rikollista Valtiota Venäjää, enkä venäläisiä.
Olen sanonut joskus 30 vuotta sitten, etten lähde Venäjälle ilman asetta.