Näillä sivuilla on monenlaista kävijää ja kulkijaa. Silti aina ihmetyttää, että ne jotka äänekkäimmin itseään kristityiksi kutsuvat, ja joilla myös on tapana usein lainata Raamatunlauseita, ovat usein kaikkein äkkiväärimpiä mielipiteissään. Heidän puheissaan palaa alituisesti helvetin tuli.
He ovat ankaria, kiihkeitä, vihaisia, tuomitsevia, - mitään ymmärtävää tai rakastavaa sanaa he eivät juuri koskaan kirjoita.
Millainen oppi on se, jonka kannattajat ovat tuollaisia?
Tekeekö usko heistä vihamielisiä tuomareita?
He ovat ankaria, kiihkeitä, vihaisia, tuomitsevia, - mitään ymmärtävää tai rakastavaa sanaa he eivät juuri koskaan kirjoita.
Millainen oppi on se, jonka kannattajat ovat tuollaisia?
Tekeekö usko heistä vihamielisiä tuomareita?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Luulisin näin ,että jos kiihkoilijasta tulee uskova ( tai vaikkapa ateisti ), niin hän on kiihkoilija uskovanakin ( ateistinakin ), ja taas jos liberaalisti suhtautuvasta tulee uskova, niin hän on liberaali uskovanakin. En osaisi kuvitella, että liberaalisti suhtautuvasta tulisi uskovana kiihkoilija.
Kun tämä on uskonnollinen palsta, niin voi ottaa esimerkin Raamatusta. Paavali kiihkoili ennen kääntymystään uskoa ja uskovia vastaan, kääntymyksensä jälkeen hän kiihkoili uskon ja uskovien puolesta.
"Millainen oppi on se, jonka kannattajat ovat tuollaisia ( kiihkoilijoita )? Tekeekö usko heistä vihamielisiä tuomareita?"
En usko siihen, että yleensä pelkästään usko pitemmän päälle tekisi kenestäkään kiihkoilijaa. Liberaali on liberaali ja kiihkoilija on kiihkoilja uskovanakin.
Noin se lienee. Koira ei pääse karvoistaan, oli hän sitten minkä opin puolesta hyvänsä.
kristityistä vihamielisiä tuomareita kuten sanoit.
Voisko olla niinkin että nämä "äkkiväärät"näillä palstoilla olisivat jotenkin VAIN ja yksinomaan ns yhden asian liikkeitä=eli suurin osa elämästä kuluu itseopiskellen Raamatun tutkimiseen ja tulkitsemiseen.
Inhimillisiä ja raadollisia kun olemme , niin valtahan viehättää.
Haluaa puhua totuuden puolesta, siksi se voi tuntua kiihkoilulta, ainakin jos näkee asian toisin.
Jos uskovainen tietää, että esim. "auto" on punainen, niin silloin se ei voi väittää tai sanoa ihmisten mieliksi , että "auto" on sininen :) .
Toisin sanoen Jumalakin halajaa totuutta salatuimpaan saakka, joskus totuuden sanominen voi tuntua kovalta, vaikka loppujen lopuksi se on rakkaudellisempaa kuin hymistely... tietenkin se totuuden sanominenkin tarvii tapahtua oieassa rakkauden hengessä.
en erityisesti ärsyynny, jos joku sanoo "vain bemarit ovat autoja, muut roppisia".
En ärsyynny siksi, että auto on materiaalista tavaraa vain. Ärsyynnyn vasta, kun joku sanoo "vain uskovat ovat ihmisiä, muut ovat sontaruuman tavaraa".
Samoin minua ärsyttää se, että uskovat niin varmasti tietävät mitä Jumala halajaa. Että he ottavat itselleen oikeuden tietää - kun ovat joka päivä puhelinyhteydessä Jumalaan.
Jotenkin se vain minusta sotii kaikkea sitä vastaan, mitä usko opettaa.
jos kuulisi sanottavan että "vain uskovat ovat ihmisiä jne"
Sensijaan minua ei ärsytä , että uskovat "niin varmasti tietävät mitä Jumala halajaa", koska Jumala on ilmoittanut sen sanassaan.
Jumala on rakastanut maailmaa niin , ettei yksikään joka häneen uskoo hukkuisi vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Eivät he ota itselleen oikeutta olla "puhelinyhteydessä Jumalaan " vaan se on heille suotu oikeus Jumalan armosta.
Se oikeus on jokaisella joka haluaa elämäänsä Jeesuksen Vapahtajakseen.
Jeesus on kärsinyt ristinkuolemallaan minun ja sinunkin syntivelat ja siitä ilosta uskova "soittelee " Jumalalle päivittäin.