Sinä et sitten raahautunut sinne temppelille. Me painimme nyt eri sarjassa mormonismiasiantuntijuudessa :-) kun sinä et ole edes nähnyt temppeliä sisältä... No ei sen puoleen, kyllähän sinä olet kuvia nähnyt, mutta niin on kölvipojatkin nähneet lehdissä kuvia tus......
Voi turkkunen
Exmoro
391305
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
arviotasi. Olen menettänyt puhevaltani Helsingin MAP-temppeliä koskevissa yksityiskohdissa.
Erehdyinpä pahasti vielä noissa temppeliasuissa.
Samalla totean, ettei kaltaiselleni syntiselle ole kovinkaan helppoa tunnustaa olleensa täydellisesti väärässä.
Tiedostan nyt nöyränä ja selkeästi olevani asiassa altavastaajan asemassa.
Turust
...noin nöyräksi heittäydyt, niin tuntuu suorastaan pahalta että et käynyt siellä temppelissä. Ei sen puoleen, kyllä sinun asiantuntemuksesi on keskimäärin korkealla tasolla näissä hengen asioissa.
Sanoppas piruuttasi, että onko VT:n perusteella mahdollisuus päätellä, että ihmisiä olisi kastettu ennen Jeesusta / Johannes kastajaa?
Jeesus Kristus on itse asettanut pyhän kasteen (Matt. 28:18–20). Kaste kuuluu kaikkien ns. kristillisten kirkkojen sakramentteihin.
Markuksen evankeliumissa Jeesus sanoo, että joka uskoo evankeliumin ja saa kasteen, pelastuu (Mark. 16:16). Evankeliumit sisältyvät Uuteen tetamenttiin.
Luonnollisesti kristillistä kastetta ei ole voinut olla ennen Kristusta.
Vanhasta testamentista ei löydy yhtään mainintaa ihmisten varsinaisesta kastamisesta. Juutalaisten ympärileikkausrituaaleihin kuului ja kuuluu pesuja, mutta niillä ei ole kristillistä tarkoitusta. Lutku kirkon kasteeseen perustuvat myös muut kirkolliset toimitukset kuten konfirmaatio joka on kasteen vahvistus. Avioliittoon vihkiminen ja hautaan siunaaminen. Kaste on liitto Jumalan ja ihmisen välillä. Kaste on myös ilon juhla, jossa kiitetään elämän antajaa.
Avioliitto on luomisessa perustettu instituutio. Tästä syystä kristillinen kirkko pitää niitäkin avioliittoja Jumalan tahdon mukaisina, joita ei ole solmittu kristillisin menoin.
Esimerkiksi Intiassa tai Lähi-idässä hindulaisin tai islamilaisin menoin solmitut avioliitot ovat Jumalan edessä yhtä pyhiä kuin kristillisessä kirkossa tai maistraatissa solmitut liitot. Kirkko tunnustaa avioliitoiksi kaikki ne parisuhteet, jotka on solmittu vallitsevan kulttuurin yleisesti tunnustamalla tavalla.
Ns. kristillisin menoin avioliittoon ei kuitenkaan voida vihkiä sellaista ihmistä jota ei kasteella ole otettu seurakunnan jäseneksi.
Minut on vihitty maistraatissa, tunnen kuitenkin tulleeni vihityksi Jumalan kasvojen edessä. Eikä minua nykyisessä seurakunnassani erotella asian takia. Asialle voi saada erikseen siunauksen ev.lut. kirkossa.
Johannes Kastajaa VT ei tunne.
Turust
Exmoro. Aiemmissa keskusteluissa on tullut ilmi, ettei Turust usko Vanhaan Testamenttiin, joten mielestäni hän ei ole oikea henkilö vastaamaan tähän kysymykseen. Hänen mielestään ei ole löytynyt sellaisia todisteita, jotka tarvitaan todistamaan vanhan Testamentin kirjoitukset aidoiksi ja tosiksi.
>>Avioliitto on luomisessa perustettu instituutio. Tästä syystä kristillinen kirkko pitää niitäkin avioliittoja Jumalan tahdon mukaisina, joita ei ole solmittu kristillisin menoin.
Orastava ristiriita tuossa on. Raamatun aikaan nainen oli miehen omaisuutta, ei muuta. Kirkollinen vihkiminen on paljon Raamatun aikaa myöhemmin markkinoitu tuote.
mistä Johannes Kastaja sai aiheen alkaa kastaa? Sitä ei kerrota Jeesuksen hänelle opettaneen, mutta Jeesus meni Johanneksen kastettavaksi täyttääkseen kaiken vanhurskauden. Kaste on ollut ikivanha tapa. Meille on kerrottu, että jo Aadam ja Eeva kastettiin.
Salomonin temppelissä ollut "vaskimeri" (uudessa käännöksessä pronssiallas) oli liian iso palvellakseen vain pappien puhdistautumista. On varsin todennäköistä, että siinä kastettiin.
Raamattu on kristinuskon pyhä kirja. Se jakaantuu kahteen osaan: Uuteen ja Vanhaan testamenttiin. Testamentti tarkoittaa Jumalan kanssa solmittua liittoa. Raamatussa on yhteensä 66 kirjaa, joista Vanhaan testamenttiin kuuluu 39 ja Uuteen testamenttiin 27 kirjaa. Raamattu on noin tuhannen vuoden aikana kirjoitettu kirjasarja.
Kirkko vahvisti pyhien kirjojen kaanonin ensimmäisten kristillisten vuosisatojen aikana. Vanhan testamentin kirjat ovat syntyneet kirjallisessa muodossaan noin 800–160 eKr.
Vanhan testamentin kaanon eli ohjeelliset kirjat olivat vakiinnuttaneet asemansa vuoteen 90 jKr. mennessä. Uuden testamentin vanhimmat kirjat ovat 50-luvulta (Paavalin kirjeet) ja nuorimmat 150-luvulta (2. Pietarin kirje). Myös Uuden testamentin kirjat saavuttivat kanonisen arvovallan vähitellen, vaikka lopulliset päätökset asiasta tehtiin vasta 390-luvun kirkolliskokouksissa.
Luterilaisen kirkon tunnustuskirjojen mukaan Raamattu on ainoa sääntö ja ohje, jonka mukaan kaikki opit ja opettajat on koeteltava ja arvioitava. Katekismuksen mukaan Jumala itse puhuu meille Raamatussa ihmisten kielellä. Raamattu sisältää Jumalan erityisen ilmoituksen, joka ei ole löydettävissä muualta.
Raamatun historian tapahtumapaikkana on Palestiinan alue Välimeren itärannikolla. Vanha testamentti kertoo muinaisen Israelin ja Juudan kansojen vaiheista, Uusi testamentti Jeesuksen opetuksista, teoista, kuolemasta ja ylösnousemuksesta sekä ensimmäisten kristillisten seurakuntien elämästä.
Vanha testamentti sisältää lain (Tooran), profeetat ja kirjoitukset. Uudessa testamentissa on neljä evankeliumia, historiakirja Apostolien teot, kirjeitä seurakunnille ja apokalyptinen Johanneksen ilmestyskirja. Raamattu sisältää useita kirjallisuuden tyylilajeja kuten myyttejä, historiaa, lakeja, runoja ja lauluja, aforismeja, julistusta, novelleja, ennustuksia ja kirjeitä.
Vanha testamentti kirjoitettiin hepreaksi (katkelmia erityisesti Esran ja Danielin kirjassa arameaksi) ja Uusi testamentti kreikaksi. Keskiajalla lännen kirkon Raamatuksi vakiintui latinankielinen Vulgata. Lännen kirkon uskonpuhdistuksen myötä Raamattua alettiin kääntää kansankielille.
Suomenkielinen Uusi testamentti ilmestyi Mikael Agricolan kääntämänä vuonna 1548. Koko Raamattu saatiin suomeksi vuonna 1642. Seuraavat suomenkieliset raamatunkäännökset ovat vuosilta 1776, 1938 sekä 1992.
Vanhan testamentin varhaisimpaan käännökseen, kreikankieliseen Septuagintaan sisällytettiin Raamatun kaanoniin hyväksyttyjen kirjojen ohella myös ns. Vanhan testamentin apokryfikirjat.
Raamatuntulkinta tarkoittaa Raamatussa olevien tekstien ymmärtämistä tietyssä tulkintahorisontissa, jossa tekstin lukija elää. Jokainen Raamatun lukija harjoittaa raamatuntulkintaa. Kulttuurinen tausta, uskonnollinen asennoituminen, koulutustaso sekä oma persoonallisuus vaikuttavat siihen, miten ymmärrämme Raamattua.
Raamatun tulkintatapoja on useita. Allegorisessa tulkinnassa tekstiä ei tulkita ”kirjaimellisesti”, vaan sen nähdään viittaavan toiseen, syvällisempään merkitykseen (esim. Laulujen Laulun rakkauden kuvauksissa ei puhutakaan seksuaalisuudesta, vaan Kristuksen ja seurakunnan suhteesta).
Fundamentalistisen tulkinnan perusta on sanainspiraatio-opissa: jokainen Raamatun lause kannesta kanteen on jumalallinen, eikä Raamattuun voi siten sisältyä minkäänlaisia sisäisiä ristiriitoja. Tällöin esim. eri evankeliumeissa olevat eroavaisuudet Jeesuksen sanojen ja toiminnan tulkinnasta on selitettävä pois.
Pelastushistoriallisen tulkinnan mukaan Raamatun läpi kulkee punaisena lankana Jumalan pelastushistoria. Sen mukaan Raamattu kuvaa Jumalan työtä ihmiskunnan pelastamiseksi historian keskellä.
Ev.lut. kirkon ns. luterilaisessa raamatuntulkinnassa Raamattua pyritään lukemaan ja tulkitsemaan niin, että se – Lutherin sanoin – ”ajaa Kristusta”.
Tämä merkitsee kristosentrista, Kristus-keskeistä lukutapaa. Jumalan varsinainen ilmoitus on maailman kanssa kasvokkain tullut Jumala itse, Kristus. Siksi esim. Vanhan testamentin käskyt Jumalalle uhraamisesta eivät ole tulkinnallisesti samanarvoisia Kristuksen kaste- ja lähetyskäskyn kanssa.
Kristinuskossa erotetaan selkeästi vanha ja uusi liitto. Vanhaliitto solmittiin Israelin kansan (Aabraham) ja Jumalan välillä. Uudenliiton Jeesus laajensi lähetyskäskyssään koskemaan kaikkia kansoja. Jeesus myös kumosi lain, antaen tilalle rakkauden kaksoiskäskyn.
Minulla ei onnekseni ole sellaista vastuuta, että ainoastaan minun tulkintani olisi ainoa oikea. Tietoni kristinopista perustuvat kirkkojen omiin ja varhaisten teologien käsityksiin joita niitäkin saatan tulkita virheellisesti.
Minulla ei liioin ole tarpeita tyrmätä MAP kirkon oppia. Ainoastaan silloin kuin palstalla esitetään perinteisen kristinopin sisällöstä selvästi virheellisiä käsityksiä, puutun niihin, - nykyisin usein hyvinkin terävästi. Tuolloin käsitykset ja tulkinnat riitelevät keskenään, ei niistä keskustelevat uskovat ihmiset.
Useimmista, ellei kaikista mormoneista on vuosien aikana tullut minulla rakkaita lähimmäisiä. Minun on hivenen vaikea kuvitella viihtyväni tällä foorumilla esimerkiksi, jos täällä ei olisi omaa uskoaan puolustavaa Tapania.
Turust
"Kaste on ollut ikivanha tapa. Meille on kerrottu, että jo Aadam ja Eeva kastettiin."
Ikivanha tapa? Mihin tämä väite perustuu?
Olen jotenkin muistavinani, että ei MK:ssakaan kastettu ihmisiä ennen Jeesuksen tulemista. Olenko väärässä?
Yritän kuitenkin siihen vastata. Johannes Kastaja tulee Raamatussa esiin vasta Uudessa testamentissa, jonka katsotaan sisältävän uuden liiton. Tarkastellaanpa hieman mitä UT sanoo asiasta.
- (Mark 1:4,5) niin Johannes Kastaja saarnasi erämaassa parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi.
5. Ja koko Juudean maa ja kaikki jerusalemilaiset vaelsivat hänen tykönsä, ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä.
- (Joh 1:24–28) Ja lähetetyt olivat fariseuksia;
25. ja he kysyivät häneltä ja sanoivat hänelle: "Miksi sitten kastat, jos et ole Kristus etkä Elias etkä se profeetta?"
26. Johannes vastasi heille sanoen: "Minä kastan vedellä; mutta teidän keskellänne seisoo hän, jota te ette tunne.
27. Hän on se, joka tulee minun jälkeeni ja jonka kengänpaulaa minä en ole arvollinen päästämään."
28. Tämä tapahtui Betaniassa, Jordanin tuolla puolella, jossa Johannes oli kastamassa.
- (Joh 3:23,24) Mutta Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä; ja ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä.
24. Sillä Johannesta ei vielä oltu heitetty vankeuteen.
- (Luuk 7:29,30) Ja kaikki kansa, joka häntä kuuli, publikaanitkin, tunnustivat Jumalan vanhurskaaksi ja antoivat kastaa itsensä Johanneksen kasteella.
30. Mutta fariseukset ja lainoppineet tekivät turhaksi Jumalan aivoituksen heitä kohtaan eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta.
- (Matt 21:23–27) Ja kun hän oli mennyt pyhäkköön, tulivat hänen opettaessaan ylipapit ja kansan vanhimmat hänen luoksensa ja sanoivat: "Millä vallalla sinä näitä teet? Ja kuka sinulle on antanut tämän vallan?"
24. Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Minä myös teen teille yhden kysymyksen; jos te minulle siihen vastaatte, niin minäkin sanon teille, millä vallalla minä näitä teen.
25. Mistä Johanneksen kaste oli? Taivaastako vai ihmisistä?" Niin he neuvottelivat keskenänsä sanoen: "Jos sanomme: 'Taivaasta', niin hän sanoo meille: 'Miksi ette siis uskoneet häntä?'
26. Mutta jos sanomme: 'Ihmisistä', niin meidän täytyy peljätä kansaa, sillä kaikki pitävät Johannesta profeettana."
27. Ja he vastasivat Jeesukselle ja sanoivat: "Emme tiedä." Niin hänkin sanoi heille: "Niinpä en minäkään sano teille, millä vallalla minä näitä teen.
- (Apt 1:5) Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen."
- (Apt 1:21,22) Niin pitää siis yhden niistä miehistä, jotka ovat vaeltaneet meidän kanssamme kaiken sen ajan, jona Herra Jeesus kävi sisälle ja ulos meidän tykönämme,
22. Johanneksen kasteesta alkaen hamaan siihen päivään, jona hänet meiltä otettiin ylös, tuleman hänen ylösnousemisensa todistajaksi meidän kanssamme."
- (Apt 10:37) sen sanan, joka lähtien Galileasta on levinnyt koko Juudeaan, sen kasteen jälkeen, jota Johannes saarnasi, sen te tiedätte;
- (Apt 13:24,25) sittenkuin Johannes ennen hänen tuloansa oli saarnannut parannuksen kastetta kaikelle Israelin kansalle.
25. Mutta kun Johannes oli juoksunsa päättävä, sanoi hän: 'En minä ole se, joksi minua luulette; mutta katso, minun jälkeeni tulee se, jonka kenkiä minä en ole arvollinen jaloista riisumaan.'
- (Apt 18:24,25) Ja Efesoon saapui eräs juutalainen, nimeltä Apollos, syntyisin Aleksandriasta, puhetaitoinen mies ja väkevä raamatuissa.
25. Tälle oli opetettu Herran tie, ja hän puhui palavana hengessä ja opetti tarkoin Jeesuksesta, mutta tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen.
Raamattu ei siis anna täysin selkeää kuvaa siitä miten Johannes Kastaja sai innoituksensa.
Johannes Kastaja oli erikoinen persoonallisuus, suorastaan Jumalan hullu. Hän eli autiomaassa yllään kamelinkarvavaate ja ruokanaan heinäsirkat ja villimehiläisten hunaja. Johannes Kastaja herätti omana aikanaan paljon huomiota. Tästä voidaan päätellä, ettei hänellä ollut edeltäjiä.
Lähdettyään liikkeelle Kastaja julisti kansalle radikaalia sanomaa. "Jolla on kaksi paitaa, antakoon toisen sille, jolla ei ole yhtään. Jolla on ruokaa, tehköön samoin." Hän kehotti ihmisiä kääntymään ja ottamaan kasteen. Monet luulivat häntä Messiaaksi.
Johannes Kastajan henkilöhistoria tunnetaan Raamatun lisäksi myös juutalaisen historioitsijan Josefuksen kirjoituksista. Hän oli Jeesuksen pikkuserkku, joka syntyi puoli vuotta ennen Jeesusta. Tämän mukaan Johannes Kastajan syntymäpäivää alettiin viettää 400-luvulta lähtien 24.6., puoli vuotta ennen joulua.
"Johannes oli asialleen lähes hulluuteen asti omistautunut tinkimätön mies", luonnehtii juhannuksen päivänsankaria käsikirjakomitean sihteeri, pastori Kai Vahtola. Johanneksesta kerrotaan Raamatussa vahvana julistajana - hänen inhimillinen puolensa on jätetty pois.
Jeesuksen aikaan Israelissa kierteli paljon julistajia. Näiden "Jumalan hullujen" joukossa Johanneksen on täytynyt erottautua muista. Lähdettyään autiomaasta Johannes ryhtyi kastamaan ja häntä seurasi oppilaiden joukko. Koko ajan Johannes odotti jotain ja oli tietoinen tehtävästään Messiaan edelläkävijänä.
"Raivatkaa Herralle tie, tasoittakaa hänelle polut!" Johannes kehotti. Hän oli vain väline, Jumalan työkalu, ei oman elämänsä sankari eikä oman egon rakentaja", Kyselijöille Johannes sanoi, että hänen jälkeensä tulee häntä väkevämpi, jonka kengännauhoja hän ei ole kelvollinen avaamaan. Tämä todellinen Messias kastaa ihmiset Pyhällä Hengellä.
Johanneksen on täytynyt kokea jonkinlainen shokki, kun hän näki Jeesuksen Jordanin virran rannalla ja ymmärsi, kuka oli Messias. Johannes kastoi Jeesuksen, joka aloitti sen jälkeen julkisen toimintansa.
Tämä järkytys ja tunnelataus kuvataan monissa uskonnollisissa elokuvissa. Kaksi Jumalan suunnitelman toteuttajaa, Johannes ja Jeesus kohtaavat ensimmäisen ja viimeisen kerran. Johanneksella on täytynyt olla suuri epävarmuus tulevasta Messiaasta. koska maassa kierteli paljon profeettoja.
Johannes Kastajalla oli voimakas Tooraan ja sen profetioihin perustuva innoitus ja hän kastoi vedellä, mutta ei Pyhällä Hengellä. Näin Johanneksen kaste ei varsinaisesti ollut kristillinen kaste, vaan kristillinen kaste perustuu yksin Jeesuksen kastekäskyyn, (mm. Mat. 28:19) näin kristilliset kasteet alkoivat selkeästi vasta Jeesuksen antamasta lähetys- ja kastekäskystä.
Johanneksen kaste oli ripin luonteinen, jota edelsi syntien tunnustaminen ja hänen kasteensa oli pesun kaltainen, joka merkitsi syntien anteeksiantamuksen vastaanottoa (Mark. 1: 1-5).
Huh! Taisipa tulla vaikeaa tekstiä nyt kerralla liian kanssa?
kirkko ei täsmällisesti selvitä mitä VT tarkasti ottaen "avioliitolla" tarkoittaa. Eräissä arvioissa oletetaan käytössä olleen jonkinlainen haaremilaitos, jolla VT kuninkaat ja patriarkat kiersivät Jumalan ohjetta koskien kuninkaiden monia vaimoja.
Vanha haaremilaitos tulee selvemmin esiin koraanissa. Islamin uskossa hallitsevilla sulttaaneilla oli laajoja haaremeita vielä paljon myöhemmin kuin Israelin kansalla.
Ainakin haaremilaitoksessa "vaimot" olivat selvästi vaihdettavaa omaisuutta. Vasta UT antaa selvän ohjeen papeista joiden tulee olla yhden vaimon miehiä. Haaremien ”vaimoista” nousevat esiin ns. lempivaimot jotka olivat omistajiensa erityisessä suosiossa.
Vanhoista kirjoituksista tulee selvästi esiin myös ns. sukusiitoksen geneettinen ongelma joka kehittyneessä ihmisrodussa nousee esiin muita rotuja voimakkaampana. Tämä biologinen lainalaisuus tukee Raamatusta riippumatonta yksiavioisuuden välttämättömyyttä ihmisillä. Jeesuksen rakkauden käsky ja tasavertaisuus painotukset sulkevat pois toisen ihmisen omistamis mahdollisuuden.
Turust
>>kirkko ei täsmällisesti selvitä mitä VT tarkasti ottaen "avioliitolla" tarkoittaa.
VT kyllä ilmaisee hyvin selvästi, että erillistä vihkimistä ei ollut, vaan kyseessä oli nykykäytännön sukuinen avoliitto. Siinä nainen oli verrattavissa lähinnä irtaimeen omaisuuteen, jonka vaihtoarvo laski heti ensimmäisellä käyttökerralla.
Hyvä esimerkki oli raiskaus, jos nainen oli toisen omaisuutta, niin raiskaajalta nirri veks. Jos taas naista ei ollut vielä kukaan ottanut omakseen, niin raiskaajan oli tämä otettava.
Nykyisenmallinen kristillinen seremonia yleistyi vuosisatoja Raamatun kirjoittamisen jälkeen.
>>Jeesuksen rakkauden käsky ja tasavertaisuus painotukset sulkevat pois toisen ihmisen omistamis mahdollisuuden.
Juu ja Jeesuksen jälkeen tuli Paavali ja laittoi naiset riviin sekä taka-alalle.
vihkimistä kukapa moisen olisi edes toimittanut? Missään VT ei muutenkaan kerro tai säädä miten avioliitto pitää solmia. Mies ottaa naisen (alkukielessä ei edes ole sanaa vaimo vaan käytetään sanaa nainen) miehestä tulee ba'al, omistaja, tietyllä omaisuuden siirrolla naisen perheelle, isälle, veljille. Vaimoja voi olla useita ja sivuvaimoja kaupan päälle.
Kymmeneen käskyyn naiset ovat päässeet omaisuutena:älä himoitse toisen omaisuutta härkää, naista jne.
"Juutalaisten ympärileikkausrituaaleihin kuului ja kuuluu pesuja, mutta niillä ei ole kristillistä tarkoitusta." poikalapsi menettää nahanpalan ilman erityisiä "pesuja" ja ympärileikkaus on liiton merkki tietyn kansan miespuolisille jäsenille. Mitään yhteyttä kristinuskon kasteeseen tai oppeihin tällä seremonialla ei tosiaan ole.
>>Missään VT ei muutenkaan kerro tai säädä miten avioliitto pitää solmia.
Eikä UT, eli ihmetykseni kohdistuukin Raamatulla päähänlyömisintoon avoliittoasiassa, jos kerran Raamattu ei tiettyä viranomaisen omaksumaa kaavaa edellytä.
Mormonin kirjassa kerrotaan kasteista v. 147 - 145 eKr. Moosia 18:14-16 kertoo Alman ja Helamanin kasteesta ja heidän jälkeensä n. 204 muuta kastettiin Mormonin vesissä. Heitä kutsuttiin siitä asti Jumalan kirkoksi eli Kristuksen kirkoksi. Kirkkoon liityttiin sen jälkeen kasteen kautta.
hänelle sopiva. Paavali kuitenkin opetti, että papin tuli olla mm. yhden vaimon mies.
Nykyisin avioliittoon vihkimisen merkitys ns. kristillistenkin kirkkojen kesken vaihtelee. Katolinen kirkko katsoo avioliiton olevan purkamaton sakramentti.
Protestanttisen käsityksen mukaan pappi ei liitä vihittäviä yhteen, vaan he itse päättävät ottaa toisensa aviopuolisoiksi. Avioliitto perustuu puolisoiden omaan valintaan ja päätökseen.
Ilmaistessaan tahtonsa rakastaa toinen toistaan vihittävät sitoutuvat avioliittoon ja siihen, että tekevät parhaansa, jotta kumpikin voisi olla siinä onnellinen.
Protestanttinen käsitys lähtee juuri siitä mitä sanoitkin, Raamattu ei määrittele avioliiton solmimisen yksityiskohtia. Tämän vuoksi avioliittoon vihkimistä ei myöskään lueta sakramentteihin kuuluvaksi. Kaikissa kristillisissä kirkoissa avioliito solmitaan ajaksi, "kunnes kuolema teidät erottaa".
MAP kirkko taas tuntee ja vihkii puolisot myös ikuiseen avioliittoon. MAP kirkon vanhemmat tulkinnat katsovat myös useamman vaimon olevan edellytys korotukseen. Samoin eläviä on aiemmin voitu temppelitoimituksissa liittää ikuiseen avioliittoon kuolleiden kanssa.
Avoliittokin on hyvin myöhäissyntyinen käsitys. Vielä pitkälti uudella ajalla vanhemmat ovat päättäneet lastensa naittamisesta. Naittamiseen perinteisesti naittamiseen on liittynyt myös taloudellisia suoritteita. Täällä Pohjan tähden alla teoksessa Kivivuori myi viinapullolla tyttärensä Elinan Koskelan Akselille.
Turust
>>Avoliittokin on hyvin myöhäissyntyinen käsitys.
Protestanttisen kirkkomme muovaamat asenteet ja sitä kautta viralliset säädökset, estivät meillä avoliiton hyvin tehokkaasti vielä 1960-luvulle.
sentään löytyy lukuisia kohtia jossa korostetaan puolisoiden vastuuta toisistaan ja lapsistaan. Miehen vastuu on korostunut joka näkyy paitsi kirkollisista kaanoneista, myös maallisesta lainsäädännöstä, lähes meidän päiviimme asti.
Sama toistuu kaikissa tunnetuissa uskonnoissa.
Myös puolisoiden välinen ero tulee Raamatussa esille mm. 1. Kor. 7:15 "Mutta jos se puoliso, joka ei usko, tahtoo erota, niin erotkoon. Uskovaa veljeä tai sisarta ei tällaisessa tapauksessa sido mikään pakko. Jumala on kutsunut teidät elämään rauhassa". [Room. 12:18, 14:19]
Huomattakoon, että jo UT:ssa tulee esiin puolisoiden keskinäinen tasa-arvo puhuttaessa uskovasta veljestä tai sisaresta.
Vanhan testamentin katsotaan tarkentavan puolisoiden keskinäistä kanssakäymistä mm. kertomalla kenelle liitossa voi paljastaa häpynsä.
Hes. 16:8 "Niin minä kuljin ohitsesi ja näin sinut, ja katso, sinun aikasi oli lemmen aika. Ja minä levitin liepeeni sinun ylitsesi ja peitin häpysi. Ja minä vannoin sinulle ja menin liittoon sinun kanssasi, sanoo Herra, Herra; ja sinä tulit minun omakseni."
Vaimo käsite tunnetaan monissa UT:n kohdissa.
VT:n kuudetta käskyä tukee mm. "Ei Jumala luonut vain miestä eikä antanut elämää ja henkeä vain hänelle. Miten mies yksin voisi pyytää jälkeläisiä Jumalalta? Varokaa siis, ettei kukaan teistä hylkää vaimoaan, jonka on ottanut jo nuoruudessaan! (Mal. 2:15)
Jeesus sanoi: ”Maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” (Mark. 10:6–9)
Matt. 5:32 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden, saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai hyljätyn, tekee huorin.
Raamattua laajasti tutkimalla päädymme vihkimiskaavaan, joka on käytössä mm. ev.lut. kirkossa ja joka vahvistaa puolisoiden keskinäisen sopimuksen "Jumalan ja tämän seurakunnan edessä". Kummankin puolison on vastattava myönteisesti avioliitto kysymykseen. Muutoin vihkiminen ei ole mahdollista.
Ei ole kovinkaan pitkää aikaa siitä kun aviopuolisoiden huoruus poistettiin Suomen avioliitolaista. Eli po. asiassa päähän on lyöty myös maallisella lainsäädännöllä.
Kaava taas yksinään on hieman lomakkeen kaltainen, jonka ulkoasu vaihtuu aikakausien mukana vaikka keskeinen sisältö pysyy samana.
Turust
kuuluvat ateistiseen maailmankäsitykseen. Kyllähän avioliitolla on edelleen merkittävä asema puolisoiden juridiseen asemaan.
Turust
Kuinka niin ateistiseen, nuohan olivat nuoruudessani lähinnä uskovaisten suusta kuultuja termejä?
>>sentään löytyy lukuisia kohtia jossa korostetaan puolisoiden vastuuta toisistaan ja lapsistaan.
Tätä en kiistä, mutta asialla ei ole juurikaan tekemistä itse vihkitoimituksen tai sen puuttumisen kanssa.
kysymys? Biblian vuoden 1776 VT käännös Dan. 9:26 tuntee sanan Kristus, "Ja kahden viikon perästä seitsemättäkymmentä surmataan Kristus, ja ei enää ole. Ja päämiehen kansa tulee ja kukistaa kaupungin ja pyhän, niin että ne loppuvat, niinkuin virran kautta. Ja sodan loppuun asti pitää sen hävitettynä oleman."
Myöhemmin tuossa on havaittu käännösvirhe joka on korjattu myöhemmissä painoksissa. Eikä niissä yhdessäkään esiinny VT:ssä sanaa Kristus.
Vuoden 32 VT:n käännöksessä Daniel 9: jae 26 on kirjoitettu vanhojen käsikirjoitusten mukaisesti "Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu, eikä häneltä jää ketään. Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty.
Kristuksen kirkko on Raamatun mukaan syntynyt vasta Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi tulon jälkeen.
Tuo väitteesi tuskin menee läpi, ellei sinulla ole ainakin 1600 lukua varhaisempia käsikirjoituksia esitettäviksi. Otin tuon vuosiluvun siksi, että verrattaessa Kuningas Jaakon Raamatun käännöstä varhaisiin tekstijäljennöksiin siinä on havaittu runsaasti virheitä. Mormonin kirjasta en ole kuullut löydetyn 1800 lukua varhaisempia tekstejä, eikä liioin niiden jäljennöksiä.
Sanoisinkin ettet ehkä nyt puhu samasta Jumalasta etkä samasta Kristuksesta kuin Raamattu?
Turust
riittävän uskova, koska termit eivät ole kuuluneet minun eikä lähipiirini kielenkäyttöön. ;) Voisitko tarkentaa termien merkitystä?
Tuon aikaisemmin kirjoittamani virkkeen, jota lainasit "Avoliittokin on hyvin myöhäissyntyinen käsitys" korjaisin poistamalla tuosta kirjottamastani kappaleesta tuon virkkeen kokonaan tarpeetomana. Virke on huonosti muotoiltu ja voi antaa virheelisen kuvan lausumastani.
Turust
kysymyksessä on puolisoiden välinen sopimus. Joka lienee ollut ainakin UT:n ajan merkitykseltään suunilleen sama.
Turust
Pullahiiri ja leipäsusi tarkoitti naista, joka asui avoliitossa, eli susiparina tai synnissä. Jännä, että nainen syyllistettiin, ei niinkään miestä.
kreikan khristos tarkoittaa samaa kuin heprean masiach -voideltu. Sana voideltu esiintyy VT:ssä varmaan kymmeniä kertoja ja tarkoittaa milloin mihinkin voideltua. Kuninkaat ja papit (myös Danielin kirjan voideltu ylipappi joka eli seleukidivainojen aikana jolloin temppeli häväistiin) voideltiin tehtäviinsä ja tärkeää ei-juutalaistakin voitiin kutsua voidelluksi voidelluiksi. Kyyros sai tämän kunnianinen antaessaan pakkosiirrettyjen palata ja aloittaa jälleenrakentamisen Juudassa.
Danielin kirjassa käytetään nyt käännöksissä sanaa voideltu koska siinä ei ole puhe mistään "messiaasta", vaan tehtäväänsä voidellusta papista.
Danielin kirjassa ei siis ollut käännösvirhettä vaan vanhassa käännöksessä sana masiach oli vain tulkittu kristillisteologisesti.
tutkimuksen leipäsudesta. Tutkimukseni perusteella kysymyksessä on miespuolinen henkilö.
Tavallisesti leipäsudella tarkoitetaan naispuolisen kansakoulun (nyk. peruskoulu) opettajan työtävieroksuvaa heteroa puolisoa.
Pullahiirtä koskeva tutkimusaineistoni on vielä vajaa lopullisten johtopäätösten tekemiseen. VT:a tutkiva teologinen ja eksegeettinen kirjallisuus ei tunne kumpaakaan termiä. Näin ollen alkuperäinen hypoteesini saattaa olla oikea tai ainakin oikean suuntainen.
MAP-kirkon suomenkielisetä aineistosta en ole löytänyt viitteitä puheenaolevaan asiaan. Tosin kirkon Suomeksi käännetty aineisto on osoittautunut suhteellisen kevyeksi.
Mikäli hallitset Englannin kielen, yritä etsiä tietoa alla olevasta linkistä.
http://www.jefflindsay.com/LDSFAQ/
Turust
PS. Oohoh! Menipä kynäni läpi 100 vuotiaan kirjoituspöytäni pinnan.
saattaa toki olla kristillisteologinen virhe. Kaikissa tapauksissa kysymyksessä on kuitenkin virhe, joka on myöhemmissä Raamatun käännöksissä korjattu.
Tässäkin tapauksessa on mahdollista, että King Jamesin 1600 luvulta jKr. kirjoitettu käännöksessä oleva virhe on siirtynyt sellaisenaan 630 eKr. - 410 jKr. kirjoitettuun Mormonin kirjaan. Mormoniteologiassa tähän kysymykseen löytyy kyllä asiallinen selitys. Minä en kuitenkaan kykene sitä läheskään täydellisesti ymmärtämään.
Turust
ei puhu sekään Kristuksesta vaan messiaasta jota juutalaiset yhäkin odottavat.
Christ sanaa joka tarkoittaa suomeksi kristus ei löydy King Jamesin VT:n käännöksestä. Näiltä osin kirjotukseni oli virheelinen. Kristus ja kristinukso tulee esiin vasta UT:ssa. Juuri niin kuin toistuvasti olen aiemmin esittänyt.
Turust
tulee vasta Uudessa Testamentissa. Danielin kirja kuitenkin puhuu voidellusta (ylipappi) ei "messiaasta" (rauhantuojahallitsijasta). Kirja on kirjoitettu makkabealaissotien aikoihin jolloin Antiokus (Epifanes) häpäisi temppelin ja ylipappikin siinä hötäkässä surmattiin.
rasvattuja kuninkaita sekä pappeja kyllä löytyy vaikka kuinka monta Vanhasta testamentista, mutta ei ainoatakaan Kristusta.
Turust
Omat ensimmäiset muistikuvat noiden sanojen käytöstä on noin puolen vuosisadan takaa, sen jälkeen niiden esiintymistiheys on laskenut kuin itikan häntä. Ei siis ihme, vaikka merkityskin olisi muuttunut.
tuossa esittämässäsi Raamatun esittelyssä. Nuohan ovat kaikkien tiedossa. Mutta olet aiemmissa keskusteluissa tuonut esille suhtautumisesi Vanhaan Tastamenttiin. Olet selvästi kirjoittanut ja antanut ymmärtää, ettet voi uskoa siihen, koska siitä puuttuu alkuperäiset lähteet. Vai oletko takinkääntäjä ja kirjoittelet täällä huviksesi erilaisia mielipiteitä?
"Protestanttisen käsityksen mukaan pappi ei liitä vihittäviä yhteen, vaan he itse päättävät ottaa toisensa aviopuolisoiksi."
Itse asiassa katolinenkin kirkko opettaa näin. Avioliitto itsessään on sakramentti, ei avioliittoon vihkiminen. Niinpä aviopuolisot ikään kuin jakavat tämän sakramentin toisilleen. Avioliiton tekee taas päteväksi ennen kaikkea aviopuolisoiden konsensus eli yksimielisyys siitä, että he haluavat solmia keskenään elinikäisen liiton. Katolisen solmimassa avioliitossa on tosin sellainen muotovaatimus, että avioliitto on sakramentaalisesti pätevä vain, mikäli liiton solmimishetkellä on paikalla katolinen pappi (sen sijaan kirkkolaki ei täsmällisesti määritä, mitä papin tulee vihkimistilaisuudessa tehdä).
Kiitos täsmennyksestä. Tarkoitin, ettei ev.lut. kirkon käsityksen mukaan pappi eikä kirkko eikä lopulta edes Jumala ei voi aviopuolisoita liittää tosiinsa, ilman kummankin osapuolen erikseen todistajien läsnä ollessa ilmoittamaa tahdonilmaisua.
Sanottakoon tässä nyt sekin, että ev.lut. kirkossa varsinaisia sakramentteja on kaksi, kaste ja ehtoollinen.
Ns. kasuaalitoimitukset, kuten kaste, avioliittoon vihkiminen, konfirmaatio ja hautaan siunaaminen ovat sakramentaaleja.
Kaikista katolisen kirkon traditioista ja selibaateista ei itse p....kään saa täyttä selvyyttä. Tekstitkin ovat pääosin latinaksi jota tavallinen syntinen varsinkaan Turust ei juuri ymmärrä.
Turust
kyllä löytyy runsaasti lähdeaineistoja, olenpa niitä hiljattain täällä luetellutkin. Jatkuvasti vanhoja käsikirjoituksia tai niiden jäljennöksiä löydetään myös lisää. Noita aineistoja myös käytetään aina uudistettaessa käännöksiä. Suomessakin on useita arvostettuja Raamatun alkukielten tutkijoita.
Olen kyllä sanonut ja sanon edelleen, ettei VT ole itsessään kristinopin kirja vaan Israelin ja juutalaisten historian ja uskonnon kuvaus joka pitää sisällään ns. vahan liiton, jonka Jumala teki valitun kansansa kanssa.
Varsinainen kristinusko alkoi Jeesuksesta, joka myös tunsi VT:n, käytti ja tulkitsi sitä sekä antoi uuden kaikkia kansoja koskevan liiton joka taas on kirjattu UT:iin.
Mormonin kirjan kultalevyihin kaipaisin alkuperäis- tai niiden kopioiden jäljennöksiä. Tällaisia kyllä pitäisi löytyä koska Mormonin kirjan tapahtumista viimeiset ovat vasta 410 vuodelta jKr. jota edeltävältä ajalta löytyy runsaasti kristillisten kirkkojen aineistoja.
Huvikseni kirjoitan nykyisin kaikki kirjotukseni.
Turust
Väinö Linna tiesi aivan varmasti, ettei Suomessa 1900-luvun alussa tyttäriä myyty viinapullosta enempää kuin mistään muustakaan. Hän vain kuvaili miestenvälistä suunsoittoa.